Oivaltava mainonta uskaltaa näyttää monimuotoisuuden tekemättä siitä pilaa!

Olin pitkään sitä mieltä, että paras esimerkki tuoda esiin kehojen moninaisuutta, on vain olla olemassa. Ettei jokaisen instakuvan tai komm...

Olin pitkään sitä mieltä, että paras esimerkki tuoda esiin kehojen moninaisuutta, on vain olla olemassa. Ettei jokaisen instakuvan tai kommentin tule alleviivata kyseessä olevan kehopositiivinen kannanotto, sillä minä itsessäni, eläessäni elämääni en tietenkään ole kannanotto. Satun nyt vain olemaan 48-kokoinen nainen, jolla on oikeus elää ja olla, kuten kenellä tahansa muuallakin.

Meni aika pitkään, että edes halusin myöntää itselleni minua ja muita isokokoisia ihmisiä kohdeltavan hyvin eritavalla mitä pienempiä. Monia asioita on ollut helppo ohittaa olankohautuksella, sillä kyllähän se aina sattuu, kun huomaa kuuluvansa ryhmään, johon kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja niiden käyttä myös syrjiviä käytänteitä. Pikkuhiljaa tuossa 35 vuoden pamahtaessa mittariin alkoi mittani kuitenkin täyttyä ja aloin huomioimaan asioita, joita olin ennen halunnut sivuuttaa. Ja tiedostaessani asioita huomasin itsellenikin tutun jutun, ihmiset jotka eivät kuulu syrjittävään ryhmään eivät myöskään huomaa syrjiviä tapoja ja käytäntöjä. En minä suomalaisena valkoisena naisena välttämättä huomaa vaikka nyt saamelaisten ja romanien syrjintää, ellei sitä osoiteta minulle selkeästi. Siksi tarpeeni alleviivata isoihin ihmisiin kohdistuvia ennakkoluuloja kasvoi niin etten enää voi pitää suutani kiinni.


En tietenkään ole asiani kanssa yksin - onneksi. Vaikka kyse on maailman mittakaavassa pienistä jutuista (tiedättekö sen "eikö ole isompia ongelmia kun tähän pitää puuttua" tematiikan, jolla lihavien syrjintä ja Palestiinan kriisi ovat vertailukohteina?) joihin voisi suhtautua kevyesti (hei huumoria!), tässä elämäni I take no shit-vaiheessa pääni savuaa esimerkiksi siitä miten halventavasti meidät isokokoiset esitetään mainoksissa, joissa MEILLE on tarkoitus myydä jotain. 

Yksi yleisimmistä ja tunnetuimmista ongelmista on ihan se, ettei lihavat sovi vaateteollisuuden mielestä malleiksi. Miksi sopisikaan, meillehän niitä tuotteita myydään. Asiassa ollaan päästy jo hieman eteenpäin, mutta edelleenkin plus size vaatteita esitellään n. 42-kokoisien pienivatsaisten isolanteisien naisien päällä. Mallien koko on useimmiten niin pieni, että pienintä plus-vaatemalliston vaatetta joudutaan  kuviin pienentämään, vaikka tutkimustuloksieni mukaan myös isompikokoisia malleja olisi tarjolla (lue: minä tulen, kunhan hinnasta päästään sopimukseen). Isompikokoisen mallin päällä vaattetta kuvatessa myös asiakkaalle välittyy viesti, että vaatteet on todellakin suunniteltu meille isokokoisille joka saattaa johtaa jopa ostotapahtumaan. Kyllä!


Mutta jos vaateteollisuus ei onnistu löytämään isokokoisia malleja mainoksiinsa, ongelmaa ei tunnu olevan millään muulla teollisuudenalalla, joiden mielestä lihavan ihmisen roolittaminen liian pienissä vaatteissa sketsimainokseen on "edistyksellistä". En seuraa televisiota kovinkaan paljon, joten korjatkaa jos olen väärässä seuravassa väittämässä: Mainoksissa ei näy lihavia ihmisiä uskottavina hahmoina, vaan pelkästään hiukan tyhminä karikatyyreinä. Minä en ole ainakaan törmännyt yhteenkään deodorantti, pyykkiaine tai automainokseen, jossa esiintyisi isokokoinen ihminen, todennäköisesti siksi, ettei isokokoinen ihminen sovi suosittelijaksi. Jos lihava ihminen suosittelisi esimerkiksi deodoranttia, voisihan sitä vaikka olettaa, että deodorantti on muuttanut ihmisen lihavaksi! Riskiä ei kannata ottaa.


Mutta sketsihahmoiksi meistä on kyllä! Oletteko jo törmänneet Sydänmerkin "Maailman helpoin elämäntaparemontti" mainoksiin, jossa hömelö unilelun kanssa nukkuva isokokoinen mies tavuttaa sokerin ja rasvan vaaroista hikinauhassa ja liian pienessä topissaan? Tai Nissenin uuteen pätkään, jossa niin ikään kehonmuodot paljastaviin vaatteisiin sonnustautunut lihava nainen ahdistelee ja rikkoo holtittomasti pienten miesten silmälaseja ja lopulta kaappaa "kaksi yhden hinnalla" miehet mukaan kotiinsa? Ha ha ha. Nissenille mainoksesta reklamoidessani sain vastauksen, jossa he pyysivät anteeksi sitä, että mainos aiheutti mielipahaa. He totesivat kyseessä olevan edistyksellinen mainosfilmi, jossa näytetään erilaisia tavallisia suomalaisia ihmisiä. Kuten tuikitavalliset pienet miehet, jotka jakavat naisensa (yksi pieni mies ei riitä?) ja tuikitavallinen miehiä ahdisteleva huonosti pukeutunut lihava nainen, joka nyt sattuu kömpelyyttään rikkovan silmälaseja.

Syyttäkää huumorintajuttomaksi, mutta ei vain naurata, että mainoksien kuva isokokoisista (tai pienikokoisista) ihmisistä on tämä. En tiedä naurattaisiko, jos isokokoisia näkyisi enemmän muissa mainoksissa, mutta nyt ei ainakaan naurata. Mitäpä luulette suuntaanko hankkimaan uudet lasini Nisseniltä tämän kampanjan jälkeen? Sydänmerkki-tuotteita kyllä käytän, sillä olisi hölmöä olla käyttämättä, mutta olisin kyllä odottanut Sydänliitolta vähän enemmän. Mutta huumori on vaikea laji, varsinkin sen tekeminen (ja myös itse kokemilleen stereotypioille nauraminen).


Oikeastaan kaikki näkemäni ihmisten moninaisuutta ja isokokoisuutta esiintuovat vakavasti otettavat mainokset on lueteltavissa yhden käden sormilla. Olen nimittäin nähnyt niitä tasan kolme kappaletta, joista kaksi on kantaaottavista videoistaan tutun Viivi Huuskan ohjaamia. Kalevala Koru, Citymarket sekä Stockmann, kiitos näistä mainoksista, joissa ihmisten kirjo edes hieman vastaa todellisuutta. Tosin odotan edelleenkin sitä ihmettä, että isokokoinen ihminen ei olisi vain yksi ryhmästä, vaan aktiivinen, itsenäinen ja samaistuttava suosittelija, siinä missä muutkin mainoshahmot.

Ja Nissen ja muut sketsimainostajat: huumoria voi tehdä monella tapaa ilman nunnukanunnukalailai-perinteitä, joissa jo valmiiksi ennakkoluuloja osakseen saavista ihmisryhmistä tehdään typerästi käyttäytyviä karikatyyrejä. Oivaltavimman huumorin kun ei tarvitse naureskella ihmisten ulkonäölle, iälle tai etniselle alkuperälle ollakseen hauskaa. 

4 kommenttia

  1. Amen! Sinäpä sen sanoit! Olen iso nainen ja puhun vielä Savon murretta! Tällä murteellahan voi puhua vain hölmöjä, hassuja asioita- ei lainkaan fiksuja, kauniita tai (Herra nähköön!) romanttisia lauseita. Olen kävelevä vitsi, jos mainontaan ja mediaan on uskominen. Mutten suostu olemaan. Olen ihana, kaunis ja romanttinen nainen. Kuten Sinäkin! Aurinkoa päivääsi, pretty woman! <3

    VastaaPoista
  2. Loistava teksti. Ja samalla huomioin, että kyllä on kiva lukea blogia, jossa on ajatuksia. Välillä säälittää moni entinen lemppariblogi, joissa postaustahti on niin hurja, että sisältö kärsii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Kiitos, juuri tuossa eräs lukija sanoi ihan päinvastaista, mutta meitä on moneen junaan. Mä oon nyt ollut ehkä enemmän Instassa läsnä ja blogi päivittyy hieman hitaammin, mitä ennen :)

      Poista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images