Kaupallinen yhteistyö Tokmannin kanssa

Tuskin olin ainoa, joka viime keväänä hieroi silmiään Ivana Helsingin trikoovaatteiden rantautuessa Tokmannille. Minua, kuten aika montaa muutakin ihmetytti, miten Tokmannin kaltainen halpakauppaketju oli onnistunut vakuuttamaan Ivana Helsingin, brändistään tarkan yrityksen yhteistyöhön. Ja selviteltyäni asiaa kävi vielä ilmi, että idea yhteistyöhön oli tullut Ivana Helsingiltä itseltään!

Pakko myöntää, ettei Tokmanni ollut minulle vuosi sitten tuttu juttu ollenkaan. Toki tiesin kaupan, kukapa ei, mutta mielikuvani tarvitsi kyllä päivitystä ja Ivanan mekkojen ilmestyminen rekkiin saikin mut heti Tokmannille pyörimään ja mukaan tarttui Ivana Helsingin paidan lisäksi muistaakseni myös yksi Arabian keräilymuki ja Airamin retkitermari. Tuon reissun jälkeen olikin paljon helpompi piipahtaa Tokmannilla uudelleen, kun jo tiesi, että hyllyistä löytyy tuttuja merkkejä. Sittemmin olen kyllä hankkinut mm. retkeilyvälineitä ja sisustusjuttuja ihan Tokmannin omastakin valikoimasta.


Toista suosikkiani, Arabian uutta Mainio Sarastus- sarjaa taas saa Brändipäiviltä -20% alella. Mustavalkoisessa Mainiossa Sarastuksessa on muuten hämmentävän paljon Lankasydän-kuosiin sopiva design, jossa on myös pieniä mustia pisteitä sekä lankamaisia viivoja! Mulla ei itselläni ole mitään astiasarjaa jota keräilisin,  vaan astiakaappini on täynnä hyvin sekalaista Arabiaa. Niillä kyllä pärjää hyvin, mutta tätä simppeliä, hyvin pinoutuvaa perussarjaa harkitsen kyllä hankkivani kotiini näiden Brändipäivien aikana ainakin pienen kahvikaluston verran.


Olen 167 cm pitkä ja käytän Nordic Tricot by Ivana Helsinki vaatteissa kokoa XL
Kuvat: Maarit Vaahteranoksa / Tokmanni

Viikko sitten järjestettiin Suomen luontokeskus Haltiassa Talviluonnonpäivä, johon me olemme Kaamoksen kanssa osallistuneet jo monena vuotena. Ensimmäinen ajatukseni oli tänä vuonna viedä lapsi vain ohjatulle luontoseikkailulle, mutta suunnitelma muuttui lennosta, kun Kaukokaipuu-blogista tuttu Marinella huhuili halukkaita viettämään yötä Haltian pihaan telttamajoitukseen. Ilmoitin meidät heti mukaan telttailemaan ja vähän sen jälkeen havahduin siihen, että eihän meillä kyllä ole edes makuupusseja Helsingissä ja muutenkin puolet retkikamoista ovat maalla Kaamoksen toisessa kodissa. Eikä lapsella ole edes kokemusta talvella teltassa nukkumisesta... kääk!

Onneksemme talviretkeilymahdollisuudestamme vastasi Suomen erätaito ry, jonka kautta saimme lainaksi Fjällrävenin makuupussit ja suomalaisen Termonovan makuualuset sekä päämme päälle Savotan ihan uudet Hawu-kamiinateltat, joten ainakaan varusteiden puutteeseen retki ei kaatuisi. Ja olihan tilanne melko luksus muutenkin, köröttelimme bussilla Haltian pihaan ja vain kävelimme valmiiksi kasatulle Hawulle tutustumaan muihin yökavereihimme. Ei siis jäisien telttakeppien hakkaamista maahan, vaan leirikamat valmiiksi kasattuun ja lämmitettyyn telttaan.

Meidän porukalle varattujen Hawu8 ja Hawu4 telttojen lisäksi Haltian pihapiiristä löytyi monenmoista yösijaa, sillä Talviluonnonpäivien kunniaksi Suomen Erätaito ry oli haastanut kaikki muutkin halukkaat viettämään retkiyön ulkona. Retkiyöhaasteen ideaan kuuluu käydä yön yli kestävällä retkellä ja nukkua teltassa/muussa majoitteessa jokaisena neljänä vuodenaikana. Ja meille tämä talviyö on ehdottomasti se haastavin, joten olen ihan iloinen, että se saatiin kuitattua pois heti haasteen vastaanottamisen jälkeen!

Täällä Etelä-Suomessa talvi on ollut tosi leuto, joten mitään suuria paukkupakkasia ei ole näkynyt. Mutta kuinkas sattuikaan, että juuri tuona talviretkiyönä pakkasmittari näytti parhaimmillaan -13.8 asteen lukemia! Ja omasta puolestani voin sanoa, että sen kyllä tunsi. Kaamoksella ei unentulon kanssa ollut minkäänlaista ongelmaa ja hän nukkui koko yön kuin tukki heräten vain mun 4-5 välille sattuneen kipinävuoron aikana muutamaksi minuutiksi. Itsekin kyllä nukahdin helposti, mutta heräsin melko nopeasti makuupussiin puhaltavaan viileyteen.  Yritin oikoa ja kiristellä lainamakuupussiani, joka ei suostunut yhteistyöhön ollenkaan. Riuhdoin pussia manaten ja jotenkin sainkin itseni hetkeksi lämpimäksi, mutta se oli vain hetkellinen huuma. Lopulta kipinävuoron jälkeen kyllästyin ja jätin  kaikkien sääntöjen vastaisesti toppahousut ja takin päälle ja kaivauduin syvälle pussiin. Muutaman tunnin päästä kipinävuorojen jo päätyttyä ja kamiinan viiletessä myös Kaamos heräsi valitellen vilua, mutta kertoi olleensa lämmin kyllä koko yön, aamua lukuunottamatta. 

Heräillessämme kuuntelimme naapuriteltasta kuuluvaa lasten jutustelua ja mietin miten ihmeessä porukka kykenee nukkumaan ihan tavallisessa vaellusteltassa pakkasilla lasten kanssa, kun itselle kamiinateltassa nukkuminenkin oli tällä kertaa haaste. Toisaalta oma tuttu makuupussi olisi varmasti pitänyt myös mut lämpimänä paremmin, vieras makuupussi kun pitää aina opetella sulkemaan kunnolla enkä mä kyllä päässyt perille Fjellun pussin hienouksista tässä ensimmäisessä erässä. Onneksi on kuitenkin oma rakas Haglöfsin pussi, jossa olen nukkunut monet talviyöt hyvällä menestyksellä!

Retkeilyssä on muuten se hauska puoli, että vaikka vähän perseelleen menisikin, niin se ei yleensä lannista pitkäksi aikaa. Olen tässä jo vähän katsellut Kaamokselle sopivaa talvimakuupussia (jota muuten on pirun hankala löytää) ja katsellut vuokratupia sillä silmällä, että retkiyöhaasteen talviosuus voitaisiin suorittaa jopa uudelleen. Ihan viimeistään ensi talvena.

Ainakaan Instagram storiesiani seuraavat eivät ole voineet välttyä tiedolta, että olen ollut sairaana maanantaista lähtien. Kyllä, kun takki on tyhjä ja voimat lopussa, sitä silti on se pieni sosiaalisuuden siemen jäljellä, että on pakko valittaa julkisesti olotilastaan. Nyt olo on sentään jo niin hyvä (pah), että siirryn tänne blogin puolelle valittelemaan.

Se, mitä olen miettinyt ne muutamat hereilläolotunnit viime päivinä on se, miten sairastelu näyttäytyy  leffoissa ja mitä se todellisuudessa on, olisin nimittäin kovin mielelläni sairastunut leffaversioon tästä voimat vievästä kurkkuviruksesta, johon on yhdistynyt myös kuume ja oksentelukin.

1. Leffoissa ei nimittäin sairasteta montaa eri juttua yhtä aikaa. Kun on kuume, on kuume ja ehkä pahimmassa tapauksessa vähän flunssaa. Ja kun on kuumeflunssa, se ei selkeästikään vie sairastelijalta kaikkia voimia, vaan kuumeessa voi kääriytyä muhkeaan peittoon ja sekä tehdä töitä että katsoa kaikki katsomatta jääneet sarjat putkeen.

Totuus kuumeesta: makaat sängyssä, ei siksi että se olisi jotenkin ihanaa, vaan koska et pysy pystyssä. Heräät n. kuuden tunnin välein vuorokauden ajasta riippumatta siihen, että olet joko totaalisen jäässä tai niin kuuma, että olet riisunut itsesi alasti sekä kietoutunut hiestä märkään lakanaan. Ajatuskin tv-ohjelman katsomisesta satuttaa. Ja kun luulet, ettei pahemmaksi voi mennä, herätät "parantamaan tulleen" lapsesi vierestäsi oksentamalla. 

2. Leffoissa syödään aina naapureiden/kavereiden tuomaa kanakeittoa, jäätelöä ja isoja kuppeja kuumaa teetä. Cozy & comfortable. 

Totuus syömisestä: Sivuosuma! Ensimmäisen sairausvuorokauden aikana söin kaksi 3kaverin jäätelöpurnukkaa (Naapurin jätskitehtailijat lähettivät oikeasti jätskiä alaovelle! KIITOS!), lähinnä siksi että jäätelö oli ainoa ruoka, jota pystyin nielemään. Tässä hommassa ongelmana oli se, että nukahtelin välillä jäätelöpurkki kädessä ja heräsin hetken kuluttua vadelma-valkosuklaata poskessa, siis sillä väärällä puolella poskea. Kanakeittoa  löytyisi pakasteesta, mutta se ei ihme kyllä lennä itsekseen mikroon. Teetä sen sijaan olen juonut kuin leffatähti konsanaan, tänään 3 vuorokauden sairastamisen jälkeen löysin 2cl jägermeisteriä, jonka hulautin ennen teetä alas, cin cin.

3. Leffoissa sairastajat näyttävät söpöille.

Totuus ulkonäöstä: Kun olet maannut ja kääntyillyt kolme päivää sängyssä, jäätynyt, ollut hiessä ja välillä lämmitellyt itseäsi kuuman suihkun alla istuen (hiuksia pesemättä) on lopputulos hirvittävä. Hiukset ovat huopuneet rastoille, paitsi ne liian rasvaiset osat jotka ovat liian öljyisiä huopuakseen. Kasvoissasi kaikki on valahtanut alaspäin, paitsi otsassasi oleva...tiedätte kyllä mikä. Se seisoo terhakasti.

Mutta mikä yhdistää leffoja ja totuutta on se, että tästä selvitään! Olen jo melko varma, että huomenna perjantaina ei voi olla enää näin järkky olo. Siitä viestii jo se, että sain tämän jutunkin kirjoitettua, ehkä huomenna puen jo päälleni, pääsen labraan ja syön sen keiton. Sitä odotellessa!

Huh! Viikonloppu takana ja melko aktiivinen sellainen! Kävimme Kaamoksen kanssa muun muassa telttaretkellä Nuuksiossa ja nämä Johanneksen kirkon jäällä otetut kuvat on napattu kaupunkiin saapumisen jälkeen. Ettette ihmettele miksi selässäni on noin isot kantamukset!

Telttaretken kuvat ovat vielä tutkimatta, mutta näin kevättalvea odotellessa ajattelin jakaa pienen, mutta sitäkin kätevämmän kenkävinkin juuri näille keleille. Esittelystä löytyy viikonloppuretkelläkin jalasta löytyneet Merrell Arctic Grip-talviretkeilykengät, joiden erikoisuus on nimestäkin hyvin pääteltävissä oleva hyvä pito jäisellä alustalla. Nämä ovat vaan niin hyvät!

Olen omistanut useita vuosia nastalenkkarit, mutta käyttänyt niitä hävettävän vähän. Syy on yksinkertainen: minä liikun muuallakin kuin jäällä. Nastat kengissä on ihan huippu juttu silloin kun niitä tarvitaan, mutta ihan pirun hankala yhtälö esimerkiksi silloin kun talviseen kävelylenkkiisi kuuluu muutakin ohjelmaa tai jos maa ei ole kokonaan jäässä. En tiedä muista, mutta kaverin eteisen parketin pilaaminen tai kivisellä asfaltilla liikkuminen nastojen kanssa ei vain ole kovin kivaa.

Arctic Grip-pohjan toimintaperiaate on hyvin simppeli. Osassa pohjaa on alueita, jotka aktivoituvat kylmyyden vaikutuksesta nolla kelissä ja kylmemmässä ja muuttuvat jopa kolme kertaa tavanomaista pohjaa pitävämmiksi. Pohjan aktivoitumisen päälle huomaa pohjasta löytyvän lämpöindikaattorin värimuutoksesta, miinusasteilla indikaattori muuttuu siniseksi. Eron tavalliseen pohjaan huomaa parhaiten kuitenkin ihan käytännössä, jäisellä alustalla kiikkuessa askel tuntuu huomattavasti varmemmalta näiden kanssa kuin kävellessä peruspohjilla.

Nastakenkien korvaajaksi näistä ei täysin ole, en esimerkiksi lähtisi juoksemaan kostealla peilijäällä näiden kanssa sillä fiilis ei tietenkään ole täysin sama kuin terävien nastojen osuessa jäähän. Mutta sen minkä Arctic Gripit häviää pidossa, voittaa se käytännöllisyydellä. Nämä jalassa voi huoletta lähteä kävelemään kevätjäälle, poiketa puulattiaisessa kahvilassa kahvilla ja kipaista tulomatkalla kaupassakin. Lapsella pohja toimii hyvin jäisessä pulkkamäessa, jossa ylös on helppo kiivetä, mutta kengänpohjat eivät voi satuttaa ketään nastojen tapaan. (nastat lapsella - never gonna happen)

Mulla Merrellit ovat oikeastaan aina luonnossa liikkuessa jalassa, muodossa tai toisessa. Merrellien lesti sopii hyvin leveähköön jalkaani ja voin siksi käyttää myös naistenmallia, joka on yleensä hieman  unisex-mallia kapeampi. Hyvän lestin, kestävyyden ja tuntuman vuoksi niitä on kiva käyttää ja ostan joka vuosi lapselle myös vaellussandaalit samalta merkiltä. 

Lisää tietoa Vibramin Arctic Grip pohjista.

Kuvat: Aniko Lehtinen

Merrell Arctic Grip kengät saatu testattavaksi

Juttelimme viimeisimmässä Elsan ja Anikon Kuplassa ruuasta. Ruoka on tottakai ihana asia, mutta toisaalta sen miettiminen on todella vaikeaa ja syyllisyys nousee melko helposti pintaan. Onko ravintoympyrä se, mitä kannattaa edelleenkin noudattaa, miten eettisyys otetaan mukaan syödessä ja kuinka juhlia järjestäessä voi ottaa huomioon kaikki mahdolliset ruokavaliot? Podari on meille tyypillistä jutustelua, jossa eksytään sivuraiteille ja palataan sitten taas aiheeseen, kuitenkaan tuomitsematta ketään. Kannattaa kuunnella!

Olen tällä hetkellä iloinen, että elän aikaa, johon ei kuulu syyllisyys hyvästä ruuasta ja tunnen jo kroppani sen verran hyvin, että pystyn vähän kuuntelemaankin millaiset ruuat saavat mut voimaan hyvin. En vahdi syömisiäni suurennuslasilla, mutta osaan tehdä arkisin hyvää ruokaa, joka ei väsytä vaan saa olon energiseksi. 10 vuotta sitten en ollut edes huomannut kuinka iso vaikutus kehon polttoaineella on yleiseen fiilikseen, mutta nähtävästi ikä on tehnyt tehtävänsä ja olen tullut tietoisemmaksi olostani. Energisyys olisi ihanaa, mutta tietyt ruoka-aineet kuten iso määrä sokeria tai vehnää saavat mut helposti tosi väsyneeksi. En silti (enää) elä ilman sokeria tai jauhoja, vaan mahdollisuuksien mukaan syön väsyttäviä ruokia aikana, jolloin mun ei tarvitsekaan olla energisemmilläni. 

Vaikka mustavalkoisuus syömisessä on melko in ja monet noudattavat tiukkojakin ruokavalioita, itse tykkään lempeämmästä menosta nykyään. Esimerkiksi öljyt ja rasvat ovat asia, joiden käytöstä en suostu syyllistymään, vaikka koko muu universumi kääntyisi rasvattomaksi. Ja yksi asia, mitä en myöskään vaihtaisi pois ovat pannari- ja lettupäivät viikonloppuna. Yksi pravuurini on nokkosletut, joita edelleenkin väitän lapselle pinaattiletuiksi, koska hän ei suostu syömään nokkosta peläten sen polttavan ruuassa. Toinen helppo suosikki on super(marsu)pannari.

Nämä herkut ovat sekä hyviä että ripauksen perinteisiä versioita parempia - ainakin mun olon perusteella. Perinteisen vehnäjauhon (kyllä!) lisäksi taikinasta löytyy proteiinipitoista kookosjauhoa, valkoinen sokeri on korvattu kookossokerilla ja nokkosletussa on tottakai paljon kuivattua nokkosta. Voitakin löytyy, tosin kirkastetussa muodossa. Letut on siis paistettu perinteisen voin sijaan gheessä, joka on monille varmaankin tuttu ainakin intialaisesta keittiöstä.

Koska jokaisella meistä on omat lettu- ja pannarireseptimme, en lähde antamaan yksityiskohtaisia mittoja taikinaan vaan kerron ainekset, sekä ne pienet supertuunaukset, jotka olen tehnyt CocoVin tuotteilla.

Nokkosletut:

haluamaasi maitoa

vehnäjauhoa

CocoVi kookosjauhoa

muutama kananmuna jos käytät munia

CocoVi nokkosjauhetta

Cocovi Kalaharin suolaa

paistamiseen: CocoVi luomu Gheeta

Tee lempparilettureseptisi mukaisesti, korvaten osa (n. 1/4) vehnäjauhoista kookosjauholla, jossa on n. 30% kuitua (vehnäjauhossa kuitua on n. 4-5%) sekä 18% proteiinia. Nokkosjauhetta saa laittaa runsaasti (jos siis saat syödä nokkosta, sydämen ja munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville sitä ei suositella), sillä maku on mieto. Kuivattu nokkonen sisältää tiiviissä muodossa klorofyllejä, monia vitamiineja, rautaa, rikkiä ja protskua. Kalaharin suolaa käytän ihan makusyistä ja suolaton ghee taas toimii paistamisessa hyvin ja tuo hyvän maun letun pinnalle. 

Nämä letut ovat superhyviä esimerkiksi kalalisukkeen kanssa ja maistuu myös lapselle, epämääräisestä vihreästä huolimatta ;) Bonuksena et tarvitse ruokalepoa.

Super(marsu)pannari

haluamaasi maitoa

vehnäjauhoa

CocoVi kookosjauhoa

muutama kananmuna jos käytät munia

pari banaania muussattuna

CocoVi kookossokeria

Cocovi Kalaharin suolaa

paistamiseen: CocoVi luomu Gheeta joko pannun pohjalle tai sulatettuna taikinaan

Tärkeää tietoa nimestä: Super(marsu)pannari on superversio Risto Räppääjän tädin Rauhan banaanipannukakusta, mutta superominaisuuksien vuoksi se ei ole sama pannari - siksi ristimme tämän version Supermarsuksi :D

Marsupannari tehdään myös perinteisen pannukakkutaikinan mukaisesti vaihtaen osa jauhoista kookosjauhoiksi kuidun ja protskun vuoksi. Taikinaan lisätään pari kypsää banaania ja valkoisen sokerin sijaan käytetään kookossokeria, jossa on mm. magnesiumia ja rautaa. Meillä kookossokeri on käytössä puhtaasti sen vuoksi, ettei se väsytä ja tee oloa niin vetämättömäksi, mitä valkoinen serkkunsa. Vaikka aluksi epäilin kyseessä olevan vain erikoisen sokerin placeboefekti, tutkittuani asiaa huomasin kookossokerin glykeemisen indeksin olevan todella paljon matalampi, mitä tavissokrun ja hunajan, joten energinen olo pannarin jälkeen ei ole mielikuvitusta, vaan looginen osoitus siitä, ettei verensokeri hypi liikaa. 

(kaikki lapsien omistajat tietävät mitä verensokerin nopeat nousut tekevät lapselle - just saying)

Kuten näistä superfoodeja sisältävistä resepteistä huomaa, ei vähän ravinteikkaampien ja fiksumpien valintojen tekeminen vaadi mitään totaalista suunnanmuutosta perinteiseen. Oikeastaan ne ruokavalion u-käännökset taitavat olla monille melko mahdottomia ja suurin osa (itse mukaan lukien) palaa nopeasti takaisin vanhaan, jos muutokset ovat liian suuria. Esimerkiksi pienen vehnämäärän korvaus kookosjauholla on huomattavasti helpompaa, kuin kaikesta vehnästä luopuminen (vaikka kookosjauhosta ja kananmunasta saa muuten tehtyä superhyvää täysin viljatonta leipää - pitää laittaa resepti joskus blogiinkin). Pienin askelin.