Tasa-arvon esteenä ovat naiset itse

Ensiksi tiedoksi, että kyseessä on tämän blogin ensimmäinen klikkiotsikko koko 7-vuotisen historian aikana. Suurin osa lukijoistani v...


Ensiksi tiedoksi, että kyseessä on tämän blogin ensimmäinen klikkiotsikko koko 7-vuotisen historian aikana. Suurin osa lukijoistani varmasti tietää, että suurimmat harppaukset naisten aseman parantamiseksi yhteiskunnassamme ovat tehneet naiset itse ja kautta historian olemme olleet sukupuolesta riippumatta ylpeitä harppauksistamme. Kunnes yhtäkkiä tasa-arvo olikin valmis ja lähtenyt jopa käsistä. Onneksi Project Mama ehti jo korjaamaan väärinkäsityksen, sillä ei, se ei ole valmis ja kyllä, meidän naisten täytyy edelleenkin taistella oikeuksistamme ja saada myös muut mukaan. 

Olen tässä jo vähän aikaa miettinyt kummallista paradoksia, jossa naiset alkavat toppuuttelemaan tasa-arvoon tähtääviä päätöksiä ja kommentointia tyyliin "eiköhän tämä nyt riitä" ja arvostelemaan toisia naisia, jotka pyrkivät kyseenalaistamaan sen miesnormin, josta myös Project maman postauksessa puhuttiin. Mutta ehkä vielä enemmän ihmettelen sitä, miksi tasa-arvoon liittyvistä asioista ei voida keskustella faktapohjalta, vaan sekä media että näköjään myös blogit poimivat lauseen sieltä, toiseen täältä ja jatkavat täysin faktoihin perustumattomien väitteiden jakoa saaden ihmiset vielä enemmän hämilleen. Ja pahimmillaan viemään näitä väärin ymmärrettyjä ajatuslankoja edelleen eteenpäin faktana. 

Ajattelin nyt hieman oikoa käsityksiä, jota esimerkiksi Poikien äiti-blogissa keskiviikkona kirjoiteltiin.

Väite 1. Sukupuolien kaikkia eroja yritetään musertaa näkymättömiin. Kouluissa ja liikennemerkeissä ei ole jatkossa poikia ja tyttöjä.

Totuus: Kukaan ei ole kieltämässä tyttönä tai poikana olemista. Missään ei lue, etteikö lapsia saisi sanoa tytöiksi ja pojiksi. Tavoitteena on "vain" tukea lapsen omaa itsetuntoa ja sukupuoli-identiteetin kehitystä. 

Väite 2. On olemassa naistoimittajan tekemä haastattelu, jossa hän kysyy Aku Louhimieheltä miksi rintamalla ei ollut enemmän naisia.

Totuus: Tällaista haastattelutilannetta ei ole olemassakaan. Ja mitä hittoa tuo toimittajan sukupuoli kysymyksen esittämiseen edes liittyy?

Väite 3. Ihmiset hyökkäsivät Lidlin kimppuun, koska sinisessä pyjamassa luki supersankarista. Eikö tytöt voi muka pukea sinistä päällensä?

Totuus: Kukaan ei hyökännyt kenenkään kimppuun, vaan Lidlin sivuilla keskusteltiin miksi valikoimasta löytyi pyjama, jossa luki suomennettuna "jokainen pikkupoika on supersankari" ja sukupuolikoodatusti vaaleanpunaisessa pyjamassa luki "isini on supersankarini". Keskustelu liittyi siihen eikö tyttö tai nainen voi olla supersankari ja keskustellessa huomattiin, että Lidlissä olikin "jokainen tyttö on supersankari" vaatteita. Vain naisia ei oltu erikseen mainittu supersankareiksi. Ja miksi helkutissa joku tyttö edes haluaisi pitää vaatetta, jossa lukisi "jokainen pikkupoika on supersankari", oli se sitten sininen, punainen tai sateenkaaren kirjava.

Väite 4. Keskiviikkona joku nainen jossain oli pahoittanut mielensä kun Karhu ei tee kalsareita ilman munapussia.

Totuus: Hitostako tuosta tietää, missä tuo on tapahtunut. Mutta jos nainen pyytää itselleen jotain mitä miehille tehdään, kyse ei yleensä ole MIELENSÄPAHOITTAMISESTA vaan asiakaspalautteesta. Ylipäätään tuon mielensäpahoittamistermin voi nakata jorpakkoon, sillä sen tehtävä on hiljentää yhteistkunnallinen keskustelu viitaten siihen, että naiset ovat jotenkin emotionaalisesti herkillä ja heidän esiintuomassa asiassa ei ole pohjaa, vaan mielipide perustuu tunteisiin. Jos Karhu ei tee kuin munareiällä kalsareita, niin eikö se ole ihan fakta johon voi puuttua?

Väite 5: Tasa-arvoisiin asioihin ei tulisi käyttää näin paljon energiaa.

Totuus: Tasa-arvon rakentamiseen tulee käyttää energiaa ihan sen verran kun kukanenkin itse tahtoo. Imho väärien faktojen kirjoitteluun blogipostauksissa ja misinformaation lisäykseen ei tarvitsisi käyttää näin paljon aikaa mitä nyt tehdään. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on sellainen jännä juttu (olen kertonut tämän ennenkin) että yhteen epäkohtaan kiinnittäminen ei ole toisesta epäkohdasta pois. Ihan sama tyyppi voi siis ottaa kantaa tasa-arvoon kuin muihinkin tärkeäksi kokemiin aiheisiinsa.

Väite 6. Pitäisikö tasa-arvon nimissä olla rintsikoita miehille ja partavaahtoa naisille.

Totuus. Myös joillakin miehillä kasvaa rinnat ja naisilla parta. Mutta C'mon, se että keskitytään asioihin kuten lasten huomioiminen tasa-arvoisesti koulussa ei liity naisten partavaahtoon millään tavalla. Eipäs nyt liioitella, vaikka internetissä ollaankin.

7. Meidän tulisi kanavoida energiamme niin, että kannustaisimme lapsiamme niin, että pojat saisivat olla ylpeästi poikia ja tytöt tyttöjä. Tällöin lasten välinen kunnioitus kasvaa.

Totuus: Kun alleviivaamme sukupuolia lasten käsitys siitä mitä poika saa olla ja mitä tyttö saa olla kasvaa. Lasten kannustaminen kuuluu jokaisen vanhemman velvollisuuksiin, mutta sukupuolella ei ole kannustamisen kanssa mitään tekemistä. Lapsia kannustetaan sukupuolesta riippumatta, ei sen vuoksi.

Syy otsikkoon on kuitenkin syvempi kuin klikkailun tarve. Musta on nimittäin alkanut tuntumaan, että osa naisista oikein haluaa osoittaa toisille naisille sen paikan, mihin naisen on pitänyt kuulua ennen ja johon hänen tulee kuulua jatkossakin. Vai mistä muusta nämä kummalliset ulostulot esimerkiksi naisten hiusten pakkovärjäämisestä ja hameenkäytöstä tulevat? Kuulen vain historian havinaa. 

Kummalliselta tuntuu myös nykyinen keskustelukulttuuri, jossa yleensä kaikki yhteiskuntaan ja vaikuttamiseen liittyvät ulostulot kuitataan sillä, että kyse on mielensäpahoittamisesta ja että energian voisi käyttää johonkin muuhunkin. Nämä kommentit ovat aivan yhtä turhia kuin ne popparia!-kommentit, joista Saga Raippalinna blogissaan elokuussa kirjoitti

Eli kerrataanpa vielä loppuun. Väärien faktojen levittely ei ole ok blogissakaan. Mielensäpahoittaminen ei ole synonyymi yhteiskunnalliselle keskustelulle. Energiaansa saa jokainen käyttää mihin tahtoo. 

Ja viikonlopun viettoon!

Ps. Koska tiedän jokaisen haluavan tämän päälläni olevan mellakkapaidan, vinkkaan sen olevan berliiniläisen Kirstin Leinin suunnittelema!

22 kommenttia

  1. Mulla oikeasti hajoaa pää tuohon blogikirjoitukseen (pitikin mennä klikkaamaan). En ees jaksa eritellä kaikkea mikä saa aikaan sen fiiliksen, että tekis mieli hieroo suolaa silmiin, mutta miten voi olla noin vaikeaa ottaa selvää tosiasioista. Hirveää länkytystä ja erityistä myötähäpeää siitä, että kommentoidaan tyyliin "omat pojat ovat ylpeästi poikia". Entä jos eivät pohjimmiltaan ole? Olisiko vähemmän ylpeätä jos lapsella olisikin erilainen sukupuoli-identiteetti kuin mitä fysiologian perusteella voisi olettaa? (Ja ah, Espanjassa ei näitä keskusteluja käydä ja olen monella tapaa luovuttanut, kunnes ilokseni joulun lelukuvastossa oli mm. pikkupoikia hoitamassa vauvanukkeja ja down-lapsia osana leikkejä. Jes moninaisuudelle!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, tässä oli kyllä vahvat kaiut omasta lapsuudesta. Musta on hyvä kuitenkin huomata, että vaikka bloggaaja itse on tyytyväinen omaan tilanteeseensa eikä koe että sukupuoli olisi ollut esteenä millekään, se ei tunnu kaikista samalle. Ja on niin kulttuuriin uponneita toimintamalleja ettei niitä edes tunnista itse.

      Eniten vaan ihmetyttää eikö faktaa ja fiktiota oikeasti eroteta toisistaan? Eikö noita kohuja taustatsekata ennen kun ne kirjoitetaan blogiin? Miksi OLETUKSIA esitetään faktana? Kai sitä aikuisillekin saisi mediakasvatusta antaa siitä että kaikki mitä luet netistä ei ole totta.

      Noin yleisesti kyllä kaipaan jotain bloggaajien omaa laadunvalvontaa tai jotain, että edes yritettäisiin pysyä tosiseikoissa. Tällainen persumainen ”näin nämä asiat koetaan kentällä” lähestymistapa ei ole nykyaikaa.

      Poista
  2. Olen miettinyt tätä. Ja katsellut miten miten perheen isät korostavat asenteellaan, että tyttöjen kanssa ei voi leikkiä ja ovat täysin välinpitämättömiä naisten keskusteluihin oli se aihe mitä tahansa. Se heijastuu lapsiin täysin. Sillä ei ole merkitystä oliko pinkki vai sininen vaan pitää kysyä mikä on se aikuisen asenne kohdatessaan toinen aikuinen oli hän sitten mies tai nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi monet isät ja vanhemmat ylipäätään korostavat asenteellaan myös päinvastaista :) Mutta se on totta, vanhempien asenteet juurtuvat helposti lapseen ja siksi niihin omiin käytösmalleihin kannattaa pureutua.

      Poista
  3. Hyvää pohdintaa! Tuo ristiriita "ylpeästi jotain sukupuolta" raastaa mun sielua. Kun siinähän se pointti just on, että jokainen vois olla ylpeästi ihan sitä mitä on, sukupuolesta viis. Järkyttävä haloo nousee joka kerta kun vähän yritetään tasoittaa tietä kahden laarin ulkopuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en suoraan sanottuna tiedä mitä tuo ylpeästi jotain sukupuolta edes tarkoittaa. Että tuntee sukupuolensa samaksi kuin mitä kromosomit osoittaa?

      Poista
  4. Kiva Elsa kun kirjoitat asiaa! Tykkään ja kannatan! (ja tsemppiä jos joudut ääliökommenttien vyörytykseen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentit tämän kaltaisiin postauksiin ovat usein sitä MIELENSÄPAHOITTAJA EIKÖ OLE TÄRKEÄMPÄÄ ASIAA MIHIN KIINNITTÄÄ HUOMIOTA linjaa. Tuntuisi aika hassulle, että niitä nyt tulisi.

      Poista
  5. Jäin oikein miettimään tuota, että oma etuoikeutettu asema on uhattuna jos joku muukin huomioidaan. Se voi muuten olla totta! Mutta eihän se niin mene, että jos tyttöjen tietä tasoittaa, se on pojilta pois. Tasa-arvon etenemisestä hyötyy koko yhteiskunta, mutta tottakai muutos aiheuttaa monille pelkoja ja asioihin on helpompi suhtautua ei:n kuin joo:n kautta.

    VastaaPoista
  6. Ihan superhyvä kirjoitus, kiitos!

    VastaaPoista
  7. Jokainen saa kirjoittaa omassa blogissaan aiheista jotka kokee tärkeäksi ja joista haluaa kirjoittaa. Tuntuu vain vähän kurjalta lukea ajatuksiasi tasa-arvosta, kun teksti on kirjoitettu siitä näkökulmasta, että samalla syyttävä sormi osoittaa toiseen bloggaajaan. Huomasin kyllä, että olit kommentoinut asiasta myös kyseisen bloggaajan omaan blogiin, mutta eikö tämän koko tekstin paikka olisi kuulunut olla siellä toisen blogin kommenttiosiossa, kun kerran halusit tarttua juuri ko. tekstiin tekstiin? En siis tarkoita, ettetkö olisi saanut kirjoittaa aiheesta (tottakai saat), mutta aiheen tarkastelutapa harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tää faktojen korjailu on mun mielestä niin tärkeä asia, että keskustelen siitä myös täällä oman blogini puolella. Toinen bloggaaja voi siis osoitella tv-toimittajaa, mutta bloggaaja ei voi oikoa toisen bloggaajan vääriä väittämiä?

      Poista
    2. Tv-toimittajalla ei taida olla kommenttiboksia tai muuta julkista keskustelupalstaa käytössään tehdessään haastattelua. Toivottavasti tämä toinen bloggaaja on antanut palautteensa suoraan myös toimittajalle esim. sähköpostin kautta. Vaikka sähköpostilla ei samaa julkisuutta tavoitetakaan.
      Eipä mulla sitten muuta. Kiitos vastauksestasi.

      Poista
  8. Mielettömän hyvä teksti, kiitos myös tätä kautta :) <3

    VastaaPoista
  9. Hyvä kirjoitus - kohta ehkä transmiehen äitinä olen herännyt huomaamaan kuinka sukupuoliroolittunut tämä yhteiskunta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se on hyvin sukupuolettunut. Sen huomaamiseen ei tarvitse kuin avata silmät, ei pitää niitä väkisin kiinni.

      Poista
  10. Ei millään enää jaksais näitä sukupuolijuttuja. Jotenkin ne vaan on kiehunut yli ja kattila palanut pohjaan.

    Ihmiset olkoot yksilöinä ja ihmisinä sellaisia kuin ovat. Jokainen touhutkoon omiaan vapaasti, kunhan eivät muita loukkaa eivätkä vahingoita jutuillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän tässä ajetaan takaa, että jokainen voisi touhuta omiaan ilman, että yhteiskunnan normit tulevat vastaan ja estää sen vapaan touhun. Vielä on todella paljon tehtävää.

      Poista
  11. Kiitos tästä kirjoituksesta! Mä myös reagoin vahvasti tuohon mainittuun blogikirjoitukseen, kun olen pojan äitinä aiemmin kokenut ko. blogin kivaksi tueksi vanhemmuudelleni. Olen hämmentyneenä katsonut blogin vajoamista miesasiamiesten areenaksi ja kommentteja, joissa naureskellaan änkyräfeministeille, joilla on hiekkaa "siellä", joita vielä kompataan. Ikävämpää toki on, että mitään valmiuksia ottaa vastaan toisenlaista näkökulmaa, tai ymmärtää yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutuksia, ei näytä olevan. Kirjoitin tästä kommentin sinne, jota yllättävää kyllä ei julkaistu. Mahtavaa, että monet kuitenkin jaksavat kärsivällisesti ja asiallisesti selittää näitä asioita, kiitos!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images