Lapsi kasvoi ja ehdottomuuteni katosi. Case: Murot

Kukaan ei tiedä paremmin lapsenkasvatuksesta kuin lapseton ihminen. Totta. Ennen raskautta olin oikea kasvatuksen nero, lapseni olisivat hi...

Kukaan ei tiedä paremmin lapsenkasvatuksesta kuin lapseton ihminen. Totta. Ennen raskautta olin oikea kasvatuksen nero, lapseni olisivat hiljaa joka paikassa, koska ääntä ei maailmaan mahdu. Lapseni eivät söisi mitään pikaruokaa, koska se opettaa helppoon, laiskaan ja epäterveelliseen elämään, minä en tukkisi rattailla kauppoja tai julkisia paikkoja ja meillä ei todellakaan katseltaisi mitään aivottomia lasten jenkkisarjoja päivästä toiseen. Myös maissinaksut olisivat kielletty, koska ne opettavat, että sipsien syöminen päivittäin on ok.

Jo raskaana ollessa alkoi itsevarmuus rapista, kun puhtaan ja terveellisen ruuan sijaan pystyin ensimmäiset puoli vuotta syömään lähinnä hedelmäsmoothieta ja dajm-kakkua. Jos lapsi himoitsisi makeaa syntyessään, tietäisin kyllä syyn. 

Olin muutenkin siihen aikaan todella ehdoton ja pakko sanoa, että onneksi tulin äidiksi. Muutos sallivuuteen ei tullut kerralla, mutta pikkuhiljaa olen alkanut oppimaan että sääntöjen lisäksi on olemassa poikkeuksia ja ehdottomuus toimii vain rajattuun määrään asioita. Tämä tuli taas eilen mieleen kun keskustelin lapseni kanssa muroista. 

Murot tuli elämäämme verrattain myöhään, nimittäin kuukausi sitten. Kuusi vuotta ja kolme kuukautta pidin lapseni erossa näistä laiskan äidin sokeripommeista, kuten olin niitä ajatellut. Kävipä kuitenkin niin, että murot rantautuivat ensin terveellisempänä ja vähempisokerisena testiversiona keittiöön ja kun pirulle antaa pikkusormen, lopputulos on tämä:


Miten pahalta ja samalla hemmetin hyvältä on joustaa omista periaatteistaan! Tapaus yksisarvismurot meni näin: 

Kävimme perjantaina kaupassa ja totuttuun tyyliin lapsi halusi sekä sokeriraetta sisältäviä makupillejä, vanukasta, yksisarvismuroja sekä seuraavaksi päiväksi lauantaikarkit. Mikään näistä ei onnistunut, koska perjantai ei vain ole meillä herkkupäivä ja yksisarvismurot todellakin lasketaan herkuksi, eikä aamupalaksi. Illalla keskustelimme, että sokerin syöminen jatkuvasti ei ole ok ja siksi meillä on erityinen herkkupäivä, jolloin voi sokeriherkkuja syödä vähän enemmänkin kunhan muistaa pestä hampaat hyvin. Yön aikana päätös lauantaiherkuista oli syntynyt ja valinta olikin karkin sijaan tuo hemmetin iso ja sokeripitoinen muropaketti. Niitä on nyt yhdessä raksutettu samalla kun olemme pitäneet Netflix-maratonia ennen ensi viikon reissuamme. Myöskään yhteiset sarjamaratonipäivät eivät suoranaisesti kuuluneet kasvatusohjelmaani, mutta näillä mennään!

Näistä muroista ei nyt ole tulossa mikään jokapäiväinen leipä mutta onhan nuo ihan hauskaa evästä silloin tällöin nautittuna! (=Lause, jota en olisi ikinä uskonut sanovani)

7 kommenttia

  1. Tavalliset kauraryynit on ihan parhaita muroja.
    Niistä saa herkullisia, kun vaihtelevasti yhdistää joukkoon maitoa ja erilaisia (mielellään sokerittomia) marjamehuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm.... oon jodkus tehnyt jotain kauramössöä lapsena mutta se ei oikein maistunut itselleni. Makuja on niin monia :) luulen että näissä muroissa on nyt uutuudenviehätystä ja ohimenevä juttu.

      Poista
  2. Meillä oli melkein aina kotona sokerimuroja ja sokerijogurttia, lihaa syötiin joka päivä, myös mehua oli aina (tosin sen käyttöä rajoitettiin jonkin verran), roskaruokaa syötiin välillä, mutta myös paljon kamaa hevi-hyllyltä ja marjoja sekä jokaisella aterialla salaattia.
    Välillä tuntuu hassulta, että niin monet vanhemmat keskittyvät kasvatuksessaan hirveän paljon ruokaan (ja erityisesti siihen, mitä ei saa syödä) kun lopulta ihan muut asiat ovat onnistuneen kehityksen kannalta tärkeiltä. Rakkaus, läheisyys, keskusteleminen, luottamus, tukeminen jne. Ja kun lapsi kuitenkin kasvaessaan tekee omat valintansa, syötiin kotona sokeria tai ei. Minusta ei tullut sohvaperunaa, karkinmussuttajaa tai laiskan elämäntavan omaavaa tyyppiä vaan hyvinkin aktiivinen ja terveellisesti elävä vegaani, vaikka kotona ei ollut merkkejäkään moisesta toiminnasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä toki tarvitse valita näiden väliltä, jos ruokaan kiinnittää huomiota niin ei ole pois vaikka kannustamisesta ja hyväksynnästä :)

      Meillä ollaan nykyään aika sallivia, mutta nyt on kausi jolloin lapsi ei söisi kuin sokeria ja nakkeja jos ei olisi jotain periaatteita. Just mietin et itse oon elänyt lapsena ranskanleivällä, kaakaolla ja muroilla oikean kotiruuan lisäksi. Nyt kun ravitsemustietoutta on enemmän niin ei mun järki antais lapsen olla ranskanleipädieetillä kovinkaan pitkään.

      Meillä sokeri ei niinkään vaikuta mielialaan lapsella vaan siinä on yksinkertaisesti liikaa energiaa ja huono juttu hampaille.

      Poista
    2. Liika sokeri voi myös altistaa joillekin sairauksille, tai saada piilevän sairauden puhkeamaan.

      Poista
  3. Mä elän tällä hetkellä ”lapseni ei tule maistamaan limpparia vielä vuosiin” -kuplassa. Välillä nauratta itseäkin nää mun urheat suunnitelmat suojella ipanaa uusilta makukokemuksilta, joihin koukuttua. Mutta rakkaudestahan niitä keksii. :)

    VastaaPoista
  4. Hyvähän se vaan on, jos huomaa välillä että joistain jutuista voi vähän joustaa. Kaikesta ei tarvi, ja on ihan hyväkin ettei aina anneta periksi. Mutta poikkeukset on kivoja juttuja lapsillekin- aikuisetkin suo itelleen kaikenlaisia erikoistapauspoikkeuksia.

    Ja nuo murot on kiehtoneet mua pitkään, voi olla että niitä on pakko ostaa! Ja mikä parasta, mulla ei oo lapsia, joten saan mussuttaa kaiken ihan yksinäni :D

    -Kettu

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images