Rahan takii

Yli kuuden vuoden perheblogiuran jälkeen uskoisin, että lukijakuntani on alkanut pikkuhiljaa siirtymään takaisin työelämään, jos ovat s...


Yli kuuden vuoden perheblogiuran jälkeen uskoisin, että lukijakuntani on alkanut pikkuhiljaa siirtymään takaisin työelämään, jos ovat sieltä koskaan pois olleetkaan. Osa etsii varmasti vielä omaa paikkaansa tai hakee muutosta töihinsä, mutta ainakin kaikki oman kaveripiirini samanikäisten lasten vanhemmat ovat taas enemmän tai vähemmän töissä kiinni. ja teitä lukijoitajan on paljon myös lapsettomia, joten työelämä koskettaa monia. Puhutaanko siis hetki töistä?

Työt ovat olleet pinnalla blogeissa jo jonkun aikaa. Bloggaaminen itsessään on ammattimaistunut valtavasti ja monet bloggaajat elättävät itsensä blogillaan tai tekevät bloggaamisen kautta saatuja töitä. Tuntuu, että bloggaaminen on kouluttanut melkoisen määrän sosiaalisen median ammattilaisia ja itsekin kuulun siihen porukkaan, joka on tämän homman kautta imaistu duuniin, millaista ei ollut edes olemassa vuosikymmenen vaihteessa.

Esko kirjoitti eilen fiiliksistä, jotka nousi pintaan miettiessä opiskelemaan pääsyä ja lopetti postauksensa ihanasti siihen, että tekee nyt sitä mitä rakastaa. Samaan aikaan Emmi kirjoitti huomanneensa millaisesta työstä hän itse saa kipinää ja päätyi sitten muuttamaan työuransa kurssia pienempään mutta itselle merkityksellisempään suuntaan. Kumpaakin näistä esimerkeistä yhdistää mielestäni se, että vaikka he varmasti voisivat myös elää pelkästään blogillaan, he tekevät paljon muutakin. Ja tämä on asia, mihin samaistun kovasti.


Itse olen valmistunut ammattikorkeakoulusta 12 vuotta sitten. KAKSITOISTA VUOTTA! Valmistuttuani olin varma, etten tee kulttuurituottajan papereilla ja sosiokulttuurisen työn osaamisella yhtään mitään ja että järkevintä olisi ollut laittaa koulutuksen yhteyteen anniskelupassikoulutus, baaritiskin taaksehan kaikki tuottajat lopulta päätyisivät. Ja oikeassa olin, etten ole paljon draamaprosesseja ohjannut tai puutöitä koulun jälkeen tehnyt (harmi!), mutta koulu, missä opiskeltiin vähän kaikkea on itseasiassa ollut oman työelämäni kannalta onnenpotku, joka opetti heittäytymään. Aina ei tarvitse tietää kaikkea, sillä tekemällä oppii ja opiskellessa tuttu absurdi lause "teidän pitää luoda omat työpaikkanne itse" on muuttunut vuosien varrella parhaaksi ohjeeksi, jonka olen kuullut.

Hetki sitten olin valinnan edessä ja vuosien blogiportaalivuosien jälkeen päätin ottaa itse ohjat käsiini blogitulojen suhteen, enkä ole katunut päivääkään. Olen saanut ja saan tehdä jatkossakin yhteistyötä todella kiinnostavien yritysten kanssa ja tällä hetkellä suurin ongelma blogipuolella on se, etten ehdi tehdä niin paljon yhteistöitä, mitä tuloillaan olisi tai se vaikuttaisi negatiivisesti päivätyöhöni viestinnän suunnittelijana. Tiedän, että moni pitää minua ihan hulluna, etten ota blogista kaikkea hyötyä irti, vaan teen käytännössä samaa sisältöjen tuottamista, viestintää ja markkinointia toisten ihmisten yritykselle. Tuplasin vielä keväällä työtuntinikin niin, että oma blogi ja omat sosiaalisen median kanavat jäävät väkisinkin kakkoseksi. Miksi haluan silti tehdä työtä muille kun voisin tehdä itsellenikin?


Siksi, että bloggaajana ja somettajana annan joka päivä palan itsestäni ja elämästäni muille ja täyspäiväisenä bloggaajana tuloni olisivat kiinni oman henkilökohtaisen elämäni likoon pistämisestä myös silloin kun en haluaisi. Mitä enemmän olen blogitöitä ja viestinnän päiväduunia yhdistänyt, sitä enemmän puntarini on kääntynyt niin päin, että minulle itselleni on hyväksi olla osa isompaa työyhteisöä ja viestiä yrityksestä kuin viestiä omasta elämästäni. Tuntuu jotenkin rankalle, että omat tuloni olisivat kiinni pelkästään siitä onko minusta jakamaan tarpeeksi mielenkiintoista sisältöä omasta elämästäni, sillä kaikkea en halua jakaa tuhansien tuntemattomien ihmisten kanssa. Bloggaaminen on ihanaa, mutta vain silloin kun se ei ole pakollista puurtamista pelkästään rahan takia. Silloin kun voi elää ja hakea elämyksiä ilman, että joka asiasta raportoi blogiin. Ihaninta on kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu.

Ymmärrän Emmin ajatukset työn merkityksellisyydestä täysin ja onnittelen itseäni, että olen ajautunut melko vahingossa tilanteeseen, jossa saan tehdä merkityksellisiä hommia sekä itselleni että muille. Varmasti saisin paremmat liksat valitessani yhteistyökumppaneikseni vain ylikansallisia yrityksiä ja tehdessäni töitä vaikka nyt viestintätoimistossa kymmenien brändien kanssa, mutta tällä hetkellä kaikki tuntuu toimivan liian hyvin, että haluaisin muuttaa mitään. Ja kaikki tämä, mitä en halua muuttaa, tuli elämääni melkein vahingossa!

Tiedättekö mikä on muuten puuduttavinta ikinä? Bloggaaja, joka kirjoittaa bloggaamisesta. Ette te mua sen takia seuraa ja siksi lopetankin aiheen puimisen tähän! Tämä on vain yksi pieni osa elämääni ja saa pysyäkin sellaisena!

Kiitos kuitenkin, että mahdollistatte tämän mun yhden ihanimmista sivuduuneista.

8 kommenttia

  1. Minusta nämä on loistavia tekstejä, ja näitä luen oikein mielelläni! On mahtavaa kuulla miten tai miksi kukin on päätynyt sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja työhön, ja just se tekee meistä mielenkiintoisia.

    Minä odotan vielä sitä jotain. Kohta minulla on kolme työtä (blogi jolla ei edes tienaa vaikka lukijoita on, päivätyö ja politiikka) ja aion ottaa kaiken hyödyn irti ja vasta sen jälkeen miettiä mistä voisin ehkä luopua.

    Tämä on siis hyvä että te avaatte taustoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, et toi politiiikka ois sulle se juttu joka imaisee :) Ehkäpä sieltä löytyisi se kaikista omin juttu!

      Poista
  2. Mä tykkään valtavasti kun ihmiset kirjoittavat blogin kirjoittamisesta, varsinkin ammattilaisuuteen peilaten. Ammatimainen blogikirjoittaninen antaa musta valtavasti taitoja joita voi myös skaalata sen sivun ulkopuolelle ja sen tunnistaminen on todella oleellista.

    Olen myös nauttinut aivan valtavasti siitä, että nyt tämän kevään aikan yhä useampi on lähtenyt avaamaan mitä se ammattimainen blogin kirjoittaninen on ja mitä vaatii se, että elanto on yhden varman lähteen asemasta pieninä muruina maailmalla. Toisaalta minulle tämä ihmisten työelämäkysymysten pohdinta taitaa mennä jo ammatillisen perversion puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin luen mielelläni bloggaamisesta, mutta luulin sen johtuvan siitä että olen bloggaaja sillä ammatti-etuliitteellä ja tämä pieni palstani on mulle kuitenkin tärkeä tulonlähde, vaikka ei se isoin tai tärkein. Tai no, jossain kuussa se on sitäkin. Vertaan kuitenkin bloggaajan bloggaamisesta kirjoittamista siihen, että Alepan täti alkaisi kertomaan mulle työnkuvastaan ja mistä hänen palkkansa koostuu. Periaatteessa kiinnostaisi, mutta syy miksi mä tykkään siitä tädistä on se, että hän on ystävällinen, tuttu ja mahdollistaa mun iltaruuan hakemisen läheltä ja jälkiruokajätskit päälle ja luulen että munkin lukijoita kiinnostaa enemmän muut jutut kun mun tulonmuodostus :D

      Poista
  3. Hyvä että kirjoitit, mäkin tykkään näistä teksteistä tosi paljon! Itse en koskaan voisi olla täysipäiväinen bloggaaja. Ensinnäkään mulla ei olisi jokaiselle päivälle jotain oman relevanttiuskynnyksen ylittävää kerrottavaa ja toisaalta joutuisin tekemään sellaisia kompromisseja ja tarttumaan yhteistöihin, joita en halua tehdä. Tämä tilanne sopii mulle paremmin kuin hyvin - niin ja kiitos linkkauksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hear, hear! tykkään tehdä paljon, mutta somepreesensistä huolimatta en välttämättä jaksa aina olla esillä eikä mulla ole mitään toimittajan sielua keksiä yleisöä kiinnostavaa kulmaa aiheesta joka ei nappaa itseäni. Rahan takii otsikko on siinä mielessä vitsi että oon kieltäytynyt hyvistä diileistä viime aikoina siksi etten ole halunnut käyttää aikaani epäkiinnostaviin asioihin tai yrityksiin, jotka ei oikeasti tulisi hyötymään yhteistyöstä mitään. Se, että on toinen (kiva) työ auttaa myös siinä, ettei mun tarvi keksiä juttuja jostain ööööö ilmanraikastimista tai pussinsulkijoista :D sit jos joku kaupallinen juttu nappaa, sen voi sit tehdä vähän paremmin kun ei ole uuvuttanut itseä kaikenlaisilla puolivillaisilla jutuilla. Ja sen kyllä näkee tuolla luetuimmat postaukset listallakin, että yhteistyöt on tullut valittua viime aikoina oikein :)

      Poista
  4. Hyvä juttu Elsa, oikein hyvä...🙏

    VastaaPoista
  5. Mun on myönnettävä et joidenkin aiemmin seuraamieni blogien lukeminen on jäänyt, kun ne ovat muuttuneet ammattimaisiksi ja tuntuu että melkein jokaiseen postaukseen tungetaan kaupallinen yhteistyö. En mä halua mitään mainosvirtaa lukea.

    Sun blogi on poikkeus tästä, selvästi valitset hyvin yhteistyöt, kun ne sopivat sun blogiin ja ovat oikeasti kiinnostavia. Eli lukijan näkökulmasta hyvän linjan olet valinnut ja blogi on pysynyt kiinnostavana!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images