En tiedä teistä, mutta mulla tekisi aina jäätelöä ostaessa mieli hankkia useampaa kuin yhtä makua. Etenkin jos jätskialtaasta löytyy vähän erikoisempia makuja. Yleensä pakettien koosta johtuen (ja terveyssyistä) päädyn kuitenkin vain yhteen purkilliseen, mutta nyt kun bongasin lähikaupasta ihan minipurkkeja hassunkuuloisia jätskejä, ehdotin Kaamokselle jos ostettaisiin ne kaikki ja tehtäisiin pieni makutesti lähipuistossa.

Mukaan päätyi espoolaisen Caminiton jäätelötehtaan Tötterön aika jännä-sarjan jätskejä, joita nähtävästi myydään vain S-ketjun kaupoissa. Maut olivat hauskoja ja herkullisen kuuloisia, inkiväärijätskistä olen haaveillut jo pitkään ja raparperi-mansikka on ikuisesti ihana yhdistelmä. Mukaan tuli myös vadelma-chili-salmiakki makuyhdistelmää sekä piparminttu-lakritsia.


Purkit auki ja menoksi! Kaamos maistui kuuliaisesti jokaista jäätelöä, mutta totesi ettei voi syödä kuin raparperi-mansikkaa. Se oli oikeastaan myös oma suosikkini, vaikka suhtaudunkin jäätelöasioissa vegaanisiin vaihtoehtoihin hienoisella epävarmuudella - kermaisuus kun jäätelössä ei ole paha juttu ollenkaan. Pienen palasen raparperi-mansikkaa maistettuani totesin, että jos näitä purkkeja vielä ostan, ostan vain tätä. Selkeä voittaja siis tämä!

Porukan oudoimmaksi julistan piparminttu-lakritsin. Piparminttuhan on aivan ihana maku, harmi vaan että melko moni hammastahnatehtailija on huomannut saman ja jäätelö ei maistunut oikeastaan muulle kuin kermaiselle hammastahnalle. Kaamos totesi, että tämä jätski on sellainen iltajäätelö ennen hampaidenpesua, joten samoissa makumielikuvissa liikuimme - ei jatkoon.

Jos piparmintussa oli melko tuju maku, olisi taas karamellisoitu inkivääri kaivannut itseensä enemmänkin potkua. RA-KAS-TAN inkiväärinamuja ja mun oma inkiväärijäätelö olisi ehdottomasti tätä jädeä polttavampi. Tässä inkiväärin kullä maistoi, mutta fiilis jäi melko tylsäksi, joten tätäkään jätskiä tuskin tarvitsee ostaa sen enempää.

Mutta jos voittaja oli vegaaninen, myös toinen suosikkimme oli samaa sorttia. Tai suosikkini, sillä vadelma-chili-salmiakki sai Kaamoksen karvat nousemaan pystyyn ja pieni määrä jätskiä riitti hänelle hyvin. Minä taas söin tämän purkillisen ihan mielelläni loppuun saakka, vadelma-chili yhdistelmä oli niin herkku etten oikeastaan edes kaivannut salmiakin potkua lisäksi, mutta ihan kiva lisä se silti oli.

Olipa kyllä hauskaa kokeilla pitkästä aikaa ihan uusia makuyhdistelmiä, vaikka tuskinpa me näihin montaa kertaa kesän aikana uudelleen sorrutaan. Mitähän sitä seuraavaksi testaisi, ehkä makukokikset, Arnoldsin koko donitsivalikoiman tai ehkä minisipsipussit?