Tietoa mainostajalle ›

Rakkaus ja maailmanloppu

Edellinen postaus taisikin olla hyvänä vinkkinä siihen, miksi täällä on ollut jälleen kerran hil...


Edellinen postaus taisikin olla hyvänä vinkkinä siihen, miksi täällä on ollut jälleen kerran hiljaista. Vaikka yleensä en niin paljon yksityiselämästäni kirjoitakaan, on viimeisen parin viikon aikana tapahtuneet jutut vaikuttaneet sen verran voimakkaasti minuun, että pieni kirjoitus saattaisi helpottaa oloani. Mullahan on siis, kuten arvata saattaa, sydänsuruja.

On oikeastaan aika ihme, että vaikka 99% kaikista kuuntelemistani biiseistä kertoo epäonnistuneesta rakkaudesta, jouduttuani kohtaamaan epäonnistumisen itse, on olo kuin jyrän alle jääneellä ja todella epäonnistunut. Näin jälkiviisaana ihan hävettää, miten en osannut suojella itseäni paremmin, sillä tottakai merkit ihmissuhteen tulevasta epäonnistumisesta olisi ollut nähtävissä jo pitkään, minä en vain halunnut niitä nähdä. Olisi pitänyt sitä ja olisi pitänyt tätä. Eikä ainakaan olisi pitänyt luottaa.

Olen tottakai ollut ennenkin päättömän ihastunut ja pitänyt yllä vuosikausia suhdetta, joka ei ole voinut loppua kuin huonosti. Seurani on kelvannut silloin kun toisen aikatauluihin on sopinut, eikä muhun ole haluttu tutustua kuin viinilasin voimalla. Nyt kun kuvioon mahtui myös molempien lapset, Vain elämää-maratonit, ravintolat, näyttelyt, autossa yhdessä hoilatut biisit, jokapäiväiset chatkeskustelut erossa ollessa ja lopussa jopa rakkaus-sana hänen suustaan kuultuna, tuntuu toinen nainen sekä vahingossa raskaaksi tullut kolmas nainen niin huonolle vitsille, ettei se vaan voi olla totta. Paitsi, että on.

Jos nuo muutamat pienet epäkohdat pääsivät yllättämään, myös oma reaktioni tähän tilanteeseen oli aluksi hyvin mielenkiintoinen. Mähän kunnon mindfulnessnaisena nimittäin ymmärsin ihan kaiken. Kun toiseen on luonut suhteen, jossa oma olo tuntuu hyvälle ja turvalliselle, siitä olosta ei vain halua päästää irti ja ensimmäinen ajatus oli ettei noin hyvää tyyppiä halua menettää, vaan olla hankalassa hetkessä tukena. Olen siis selkeästi nähnyt muutaman rakasta vihasi pois julisteen liikaa kunnioittaakseni itseäni pätkääkään.


Lopulta tuli kuitenkin fiilis, että tässä ei nyt hengittely, universaali ymmärtäminen ja oloa kohentava superfood nyt auta, vaan ainoa ratkaisu on KonMaroida kaikki se ihana pois mahdollisimman huolella, niin ettei toiselle tule enää mieleenkään heikkona hetkenä haaveilla, että minun kanssani olisi ollut helpompaa. Jos siis suhde ei edennyt ihan oppikirjan mukaisesti, pakko sanoa, että itseä suojellakseni mullakin löytyi loukkaamiseen keinot joilla ei ollut mitään tekemistä kannustavien voimalauseiden kanssa. Ei ihan tasapeli silti, mutta edes vähän sinnepäin.

Absurdeinta tässä tilanteessa lienee kuitenkin se, kuinka epäonnistunut olo minulla on. Se häpeä ja huono olo, kun on kohdistunut ajatuksissani itseeni, ei toiseen. Minussa on vikaa, kun en riittänyt ja minussa on vikaa, kun en nähnyt mitä kaikkea poissaollessani tapahtui. Minä sain tämän aikaan, se oli mun syy.

Pahinta taitaa kuitenkin olla, että minä rakastuin. Minä rakastuin nauruun, pehmeisiin hiuksiin, rikkinäiseen ihmiseen ja siihen, kuinka hyvä olo mulla oli hänen kanssaan. Ja vaikka koitan vihata häntä, en voi. Se hävettää niin paljon, että en keksi sanoja sen kertomiseen. 

Minä rakastuin ensimmäistä kertaa aikuisena ja se sattui.

17 kommenttia

  1. Luin joka sanan ja en voi muuta todeta, kuin tuhat sydäntä ja vaikka tätä et haluakaan kuulla, aika auttaa. <3 Siellä jossain on joku parastakin aikaa, joka on juuri oikea Sinulle. Näillä ajatuksilla laastaroin itseni sydänsurujen tiimoilta, ennen tätä omaa aviomiestäni. <3 Suuri halaus <3 Olet ajatuksissa <3

    VastaaPoista
  2. Voi muru ❤ Niin paljon voimia ja jakamista. Ja muista: Heikkoutta EI OLE rakastua ja olla herkkä. Päinvastoin!! Heikkoutta on käyttää toisen tunteita pelinappulana!

    VastaaPoista
  3. Miten kauniisti kirjoitat asiasta. Kokosit myös omia ajatuksiani ja samankaltaisia kokemuksia. Ja reaktioita. Vihan puuttumista. Ongelmien projisoitumista itseen. Saa miettimään, miten erikoinen kokonaisuus ihmismieli on. Joka mutkassa tulee yllätyksiä, vaikka muka olisi jo oppinut jotain itsestään. Miksi petos ei poikinutkaan vihaa, vaan sääliä ja ymmärrystä? Milloin ikävä ja muut olot helpottaa? Miten voi kohdella toista ihmistä niin rumasti ja miksi? Sinulle iso voimahalaus. Olet paljon enemmän, kuin tunteet jotka tästä heräsi. Olet vahva ja kaunis. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  4. Voi ihana Elsa. Kuulostaa varmaan niin tyhmältä just nyt, mutta samassa tilanteessa olen ollut. Menee aikaa ja toteat joku kaunis päivä että onneksi se päättyi. Ansaitset parempaa. Paljon parempaa.

    VastaaPoista
  5. Sie oot upea, sun joku oikea ja sun arvoises oottaa jossain muualla. <3 Äääh, kaikki voimalauseet tähän samaan pinoon, ja leuka lopuks ylös rinnasta, sie oot ihana. Piste.

    VastaaPoista
  6. Voi kuule,minä tapasin ihanan miehen,joka sanoi olevansa vapaa.
    Ei ollut sormusta ei.
    Vähän aikaa meni ok,mutta sitten tuli kaikkea mm.kotiin piti mennä, kun aikuinen poika oli oksennustaudissa,sisko tulossa,nurmikko ajettava.
    Ahaa ajattelin ja niinpä vain paljastuisi,että mies olikin kihloissa!!! Mulle hän sanoi,ettei Kait hän voi heittää pihallekaan häntä niin monen vuoden jälkeen ja ettei ole uskaltanut minulle kertoa.
    Kihlattu oli eri mieltä ja sanoi että heillä on kaikki hyvin ja ovat naimisiin menossa..onneksi olin säästänyt miehen rakkauden vietit joissa hän ylisti minua että olen paras nainen päällä maan.lähetin miehen teksti viestit kihlatulle ja heille tuli ero.no minä olinkin sitten se suurin syntipukki ja sain tappouhkauksia mieheltä.sanoin hänelle etten ikinä olisi ruvennut salasuhteeseen hänen kanssaan ja ihmettelin miten aikuinen lue aikuinen mies voi käyttäytyä noin melkein 50 vuotias( ymmärtäisin 20 v käytös) jos täältä stadista löytyy kunnon miehiä se on maailman 8 ihme( Turku ja Tampere sinne muuttivat minun sinkkuystäväni ja saivat kunnon miehet) juu ja mäkin kysyin tältä mieheltä oletko varmasti vapaa hän sanoi joo!!!

    VastaaPoista
  7. 'Hiljaa nyt mennään, mut henkiin sä jäät. Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa.' Oma voimabiisini kun ero vei pohjan ja itsekunnioituksen. Eli Janna Sä et ole hullu. Voimia.

    VastaaPoista
  8. Itellä on kans viime aikoina ollut ikävät ja ahdistavat tunnelmat myöskin miehen ja eron kaiken takia. Mutta hei, se hellittää! Ja rakastumista ei kannata ikinä katua! Se opettaa aina, vaikka sattuis kuinka. Kuuntele Amy Winehousen Back To Blackkia, siinäpä vasta hyvä erolevy! :-D Tsemppiä ja halaus, vaikka ei tunnetakaan.

    VastaaPoista
  9. Voi miten surullinen mieli tuli tästä. Snif. Miksi kaikki vaan ei voi kohdella toisiaan nätisti ? Sinkkuna mietin usein miten ihmeellistä on että kaksi ihmistä tapaavat, se tuntui liki mahdottomalta. Noh, nyt huomaan aika ajoin miettiväni, et tuonko kanssa mä oikeasti muka loppuelämäni olen ?! Kyllähän sitä toisinaan miettii, että olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Puuh. Ihmissuhteet on niin vaikeita. Mut paska jätkä tuo kyllä oli ja toivon, että saa ansionsa mukaan.

    VastaaPoista
  10. Voi Elsa, mä niin toivon, että se unelmien prinssi vielä tulee ja noutaa sut valkoisella ratsullaan. Jaksetaan uskoa, että sulle on se ihan kymppimies vielä jossain. Halauksia.

    VastaaPoista
  11. Haluaisin niin sanoa jotain mutta näissä tilanteissa aina tuntuu, ettei mulla ole ns oikeutta sanoa mitään lohduttavaa, kun itselläni on erokokemuksia lähinnä ajalta ennen täysi-ikäisyyttä. Mutta sen voin ainakin sanoa, että sinä olet hieno ja ihana ihminen, olet ansainnut onnen ja rakkauden. Tämä mies ei sen arvoinen ollut :(

    VastaaPoista
  12. Itse roikuin aikanaan tässä runossa kum keräilin palasiani:
    "Jos minulta kysytään
    miksi rakastin häntä;
    vastaan, että koska
    hän oli hän
    ja
    minä olin minä."
    Ole kiltti itsellesi!

    VastaaPoista
  13. Voi ei... Voimia! <3 Olet upea nainen ja toivon sydämestäni että löydät onnen!

    VastaaPoista
  14. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Ilman kommelluksia elämä olis aika tylsää.
    Paistaa se päivä risukasaankin.
    Uusi päivä kaiken muuttaa voi!

    VastaaPoista
  15. Voi Elsa! Huhhuh, sulla on tapahtunut paljon. Olen tosi pahoillani. Sussa ei ole mitään vikaa, ei tosiaankaan. Kuten itsekin sanoit, toinen oli rikkinäinen ja järjesti itsensä kunnon keitokseen.
    Viha on ihan normaali tunne tällaisissa tilanteissa eikä huono tunne ollenkaan. Se ymmärtäminen ja hyväksyminen voivat tulla sitten joskus, vasta pitkän ajan päästä.
    Voimaa <3

    VastaaPoista
  16. Voi miten ikävää. Ja samalla jotenkin kuin olisi lukenut itsestään joitain osia. Rakastuminen ja pettyminen on kyllä todella hajottavaa. Siihen kun vielä lisää raskaaksi tulon,järkytyksen, hyväksynnän ja sitten keskenmenon. Lisäksi mies ei ollutkaan sitä mitä aluksi kuvittelin vaan jotain ihan muuta, alkkis jolle tärkeintä oli viina. Minäkin pistin äijän kävelemään ja kokoan täällä nyt näitä palasiani pikkuhiljaa. Parempi näin, vaikka oonkin kaikesta saatanan rikki.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images