Tietoa mainostajalle ›

Kesäkohde: Designmuseo ja Eero Aarnio-näyttely

Mulla on vähän ristiriitainen suhde designiin. Arvostan tosi paljon toimivia ja kivan näköisiä ...


Mulla on vähän ristiriitainen suhde designiin. Arvostan tosi paljon toimivia ja kivan näköisiä asioita arjessani, mutta en osaa antaa painoarvoa sille, että kaikki omistamani olisi designia. Vaikka onhan se, jos joku on asian suunnitellut. Designin ympärillä vaan pöllyää sellainen elitistisyyden pöly, joka näkyy etenkin sisustuspuolella aika tylsinä ja varmoina valintoina - kärjistäen tämän päivän designkoti on persoonallisen sijaan aika tylsä ja sieltä löytyvät tietyt varmat jutut, varmoissa väreissä. Aaltomaljakko vaan on vaihtunut String-hyllyyn. Mä taas tykkään hulluttelusta ja väreistä, asioista jotka viestivät hauskuutta! Eikä kotimme todellakaan ole täynnä designklassikoita, sillä monet eniten tykkäämistäni jutuista ovat aivan liian kookkaita ja hienoja kotiimme.

Designmuseo kutsui meidät kylään kahville ja katsomaan uusimman Eero Aarnion tuotantoon perustuvan näyttelyn. Eero Aarnio kuuluu juuri nähin pähkähulluihin designereihin, joiden suunnittelusta olen tykännyt aina, omistamatta silti yhtään (?) oikeaa Aarnion suunnittelemaa tuotetta. Tai mistä sitä tietää, vaikka jotain meillä olisikin, mutta ei tule mieleen. Erityisesti isot klassikkotuolit Pastillista Tomaatin kautta Pallotuoliin ovat kiinnostaneet mua nostalgisen estetiikkansa takia paljon ja joskus vanhana ja rikkaana hankin taatusti uima-altaallisen asunnon, jonka altaaseen heitän Pastillituolin ja lillun sillä päivät pääksytysten juoden samalla vuosikertaskumppaa.


Designmuseon edellinen näyttely, Lapsen vuosisata, oli ainakin meidän perheelle iso juttu ja käytiin katsomassa se tosi monesti. Siksi vähän jännitti, että miten Kaamos suhtautuu kun lelut ja lasten tavarat olivat muuttaneet pois ja tilalla olikin tavaraa, johon ei saanut koskea. Eero Aarnion tuotantoa esittelevässä näyttelyssä oli kuitenkin yksi juttu, joka piti lapsen mielenkiinnon yllä, nimittäin nuo esineiden ja huonekalujen alla olevat valkoiset pohjat liikkuivat hitaasti pitkin museota! Välillä Poni-sohva oli rappusten luona, välillä taas seinää vasten ja se piti lapsen mielenkiintoa yllä, samoin näytteillä olevien esineiden hassut muodot. 

Silti sanoisin, että nykyään olisi hyvä, että lapset huomioitaisiin näyttelyssä kuin näyttelyssä paremmin, sillä heistä kuitenkin kasvaa se seuraava sukupolvi, joka näyttelyissä käy. Vieläkään ei olisi myöhäistä aidata Designmuseon kakkoskerrokseen pientä leikkinurkkausta, jossa olisi muutama Aarnion Puppy sekä Doggy-rakennuspalikoita joilla saisi siis oikeasti leikkiä. Itseisarvo missään näyttelyssä ei tietenkään tulisi olla lasten viihdyttäminen, mutta jos se nimikkosuunnittelijan tuotteilla onnistuu, se kannattaisi ehdottomasti toteuttaa jo ihan siksi, että tavarat on suunniteltu käyttöön eikö museoon pölyttymään. Tuntuu, että aina saan perustella lasten huomioimista, vaikka siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, että myös lapsia kiinnostaa taide ja design ja että heitä on nykyään tosi paljon museovieraina.


Mukavaa Designmuseossa on, että sieltä löytyy myös hyvä kahvila sekä tietenkin designorientoitunut museokauppa. Hörppäsimme heti tullessamme kahvit valoisassa kahvilassa ja ennen kotiinlähtöä oli ihan pakko käydä museokaupan puolella ostoksilla. Mukaan lähti Eero Aarnion designin sijaan suomalaisen Magisson teekuppeja sekä mulle että museokaverina olleelle Anna-Marialle. Edellinen viisi vuotta käytössä ollut valkoinen Magissoni on jo sen verran kolhiintuneessa kunnossa, että olen halunnut jo pitkään hankkia muutaman kupin lisää ja nyt kun uusia värejäkin oli tullut, mukaan lähti tottakai pinkki Magisson Teacup. 

Noita Eero Aarnion suunnittelemia edullisempia kodin tykötarpeita saa muuten niiden tekijän eli lohjalaisen Plastexin verkkokaupasta edulliseen hintaan aina. On kiva, että vaikka suunnittelija onkin nimekäs, ei kaikessa tarvitse olla aina nimilisää tuotteen hintaan piilotettuna ja näin suomalaiset designtavarat ovat oikeasti kaikkien kukkarolle mahdollisia.

Eero Aarnio näyttely on Designmuseossa 25.9.2016 saakka.

7 kommenttia

  1. Vinot kupit, vinot astiat näyttävät tulevan monesta suunnasta esille nykyään.
    Materia liikkuu, keikkuu, elää.
    Jokaisella ajalla on omat ideansa, omat kauneusidolinsa.

    Köyhillä nyt kuitenkin on varaa vain oleellisimpaan ja edullisimpaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa Magisson kupissahan on idea, että ensin laitetaan irtotee tuohon siivilään, jolloin tee hautuu ja kuppia kääntämällä se lopettaa hauduttamisen, mutta juodessa tee kuitenkin tuoksuu ihanasti. Sanoisin, että 20 euron sijoitukseksi ei ole kallis yhtään, edellinen oli käytössä noin viisi vuotta. Enemmän kuin ajankuva, kyseessä on mielestäni teenjuojalle oikein näppärä innovaatio, jota kyllä suosittelen kokeilemaan ennakkoluulotta.

      Poista
  2. Toi Magisson kuppi on aivan uskomattoman nerokas, oon sitä hehkuttanut niin Magissolle kuin blogissa ja instassakin vähän väliä. Näitä löytyy käytöstä mm. Oslon lentokentältä yhdestä kahvilasta. Harmi, ettei Suomessa turhan monet kahvilat ole iskeneet näihin kiinni.

    Mä oon aina juonut mieluiten irtoteetä, mutta useimmat irtoteeratkaisut ovat raskaita käyttää ja etenkin haastavia puhdistaa. Tää on aivan nerokas keksintö jonka myötä irtoteen juominen on todella helppoa. Lisäksi tykkään siitä, että tee jäähtyy kupissa sopivan nopsaan! :) Mulla on 3 vihreetä ja yks musta. Käytössä päivittäin. Kymmeniä kertoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään näistä tosi paljon! Oon pärjännyt tosin yhdellä :)

      Poista
  3. Onks teekuppi tän näyttelyn tärkein pointti?

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images