R.I.P. pappa

Edellisessä postauksessa en vielä osannut sanoa, mikä suru ja epäonni meitä kohtasi lauantaina Vuosaaren retkemme jälkeen. Rakas, paras ...


Edellisessä postauksessa en vielä osannut sanoa, mikä suru ja epäonni meitä kohtasi lauantaina Vuosaaren retkemme jälkeen. Rakas, paras ja ihanin pappa oli saanut sairaskohtauksen ja kuollut. Nyt tiistaina alkaa syke jo tasaantumaan sen verran, että asiasta pystyy kirjoittamaan. Aluksi ajattelin, etten edes halua kertoa tästä suuresta surusta julkisesti, mutta uutinen levisi nopeasti ja ennenkuin olin itse edes ymmärrettyä kuoleman olevan totta, saimme jo ensimmäiset suruvalittelut myös blogin kautta.

Kaamoksen Erkki-papan kuolema on koskettanut monia ja sana on levinnyt netissä Ylen sivuilta maikkarin kautta Hesariin sekä satojen ihmisten Facebook-feedeihin. Sunnuntai-iltana tuntui, että minkä tahansa sivun netissä avasi, uutinen pomppasi silmille mikä teki kuolemasta ehkä liiankin konkreettista. Nyt kolmen itkuisen päivän jälkeen alkaa suru jo vähän helpottavan ja pystyimme jo katselemaan papan tekemiä videoita ilman itkua.

Lapselle kuoleman selittäminen on ollut vaikeaa ja raastavaa, sillä pappa oli Kaamoksen paras kaveri ja ystävyys oli molemminpuolista. En aina edes halunnut kuulla mitä kaksikko oli yhdessä tehnyt, seikkailuhistoriaan kun kuului mm. agilitykilpailun keskeyttäminen "koska Kaamos halusi silittää koiria" sekä valkoisten patsaiden koristelu punaisella muovailuvahalla, joka olikin sitten värjännyt patsaan niin, ettei punainen väri ollutkaan lähtenyt pois. Luonnollisesti tästä kaikesta on videotallennetta, pappa kun kuvasi ihan kaiken. Näin äidin näkökulmasta videot eivät ole ehkä mairittelevimmasta päästä, lapsi kun on joka videolla yltä päältä räässä ja kurassa. Nuo reissut olivat kuitenkin tärkeitä meille kaikille, Erkki oli se ihminen, joka otti Kaamoksesta vastuuta silloin kun oma jaksamiseni oli vähissä masennuksen vuoksi ja kun tarvitsimme seuraa kaupungille hän tuli aina mielellään mukaan - kaksi tuntia myöhässä tosin, koska aamukahvin kanssa oli usein vierähtänyt.

Vastuun lisäksi Erkki antoi vapautta, mihin en itse ole lapsen kanssa kyennyt. Yhdessä he kauhistuttivat taidenäyttelyiden avajaisissa kulttuurimummoja piirtelemällä vieraskirjat täyteen ja kun he lähtivät ulos, he saattoivat olla omilla teillään kahdeksan tuntia. Kaamos oppi jo varhain, että kun maalataan, ei puhuta vesiväreistä vaan vähintäänkin akryyleista, isoista pensseleistä ja pressusta lattialla. Sovinnaisuus ei ollut papan juttu ja toivon sen saman rohkeuden ja hulluuden tarttuneen näiden 4.5 vuoden aikana Kaamokseen. 

Tässä muutamia parhaita ja "parhaita" paloja papan ja Kaamoksen seikkailuista!





Lisää Erkki Pirtolan videoita löydät hänen YouTube-kanavaltaan. Sisältö on onneksi enemmän ITE-taidetta kuin meidän perhe-elämää :)

20 kommenttia

  1. Osanottoni, suureen suuruunne <3 On kauhiaa menettää tärkeä perheenjäsen yks kaks..

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihania videoita! Selvästi mahtipappa. :) onneksi Kaamos on jo noin vanha ja muistaa yhteisiä juttuja.

    VastaaPoista
  3. Miten mainioita nuo videot! Nauroin ääneen ja samalla itketti. Kovasti osanottoja teille.

    VastaaPoista
  4. Kaunis kirjoitus sinulta!
    Otan osaa, edelleen.
    Jonain päivänä, kun suru on kauempana, olisi mielenkiintoista kuulla Kaamoksen tavasta käsitellä tämä menetys.
    Ymmärrän kyllä, jos asia on liian yksityinen ja vaikea julkisesti käsiteltäväksi.

    VastaaPoista
  5. Tosi surullista, mutta ihanaa on se miten Kaamos voi isona katsoa näitä videoita ja sitä kautta muistaa pappansa.

    VastaaPoista
  6. Uskomattoman ihania videoita!! Onneksi muistot säilyvät sydämissä pienelläkin ja nämä videot ovat oiva lisä muisteluihin! Jaksamisia vaikeisiin aikoihin!

    VastaaPoista
  7. Voimia teille! Ihanaa että elämässänne on ollut mukana tuollainen ihminen. ♥

    VastaaPoista
  8. Lämpimiä ajatuksia ja tiukka halaus.

    VastaaPoista
  9. Voi miten surullista. :( Ihana pappa!
    Paljon voimia valtavaan suruunne. <3

    VastaaPoista
  10. Ihanat videot, joista välittyi näiden kahden merkitys toisilleen. Ihanaa että lapsesi on saanut kokea näin ihmeellisen upean ja aidon välittävän suhteen isovanhempaan vaikka menetys onkin juuri nyt valtava.

    VastaaPoista
  11. Voimaa suureen suruun ja ikävään <3

    VastaaPoista
  12. Osanottoni suureen suruunne.
    -N-

    VastaaPoista
  13. Osanottoni suureen suruunne ja voimia raskaisiin päiviin.

    VastaaPoista
  14. Muistan kun Erkki Pirtola kävi pitämässä kurssia Oriveden opistossa (2001), itse en hänen kurssilla tainnut olla, mutta sen lopputulos oli monitaiteellinen spektaakkeli, jonka Pirtola tietty videoi. ITE oli silloin kova juttu ja Itse tehty elämä-valokuvakirjaa tuli tutkittua paljon. Pirtola jäi mieleen energisenä, vähän erikoisena persoonana, jota arvostettiin kovasti.
    Muistan hyvin ton patsasjutun ja monta muutakin juttua Kaamoksen papasta ja heidän yhteisistä touhuistaan, ne kuulosti hulvattomilta - harvalla on mahdollisuus saada niin jännä ja rakastava isoisä. Noista videoista ja kaikista kuvista näkee, miten tärkeitä nuo kaksi oli toisilleen ja tulee mietittyä, että voi kunpa yhteisiä vuosia olisi tullut vielä paljon enemmän. Voimaa surutyöhön, onneksi jäljelle jää hienot muistot ja nuo mahtavat videot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erkki on ollut kaikkialla. Muistan kun mua ihan kypsytti, kun hän jäi joka paikassa suustaan kiinni jonkun tutun kanssa :D

      Kun me tutustuttiin, muistan et hän videokuvasi sen kun tavattiin. Olin silloin ihan wtf, mutta siihen tottui nopeasti. Valitettavasti mä oon monilla videoilla se, joka sanoo et nyt loppu tuo sekoilu. (Ehdin aina ennen poliiseja...)

      Mutta kuten oon kirjoittanut, on Erkki ollut mulle tosi tärkeä tyyppi. Vaikka välillä oon soittanut K:n isälle ja manannut etten enää ikinä päästä lastani Erkin kanssa minnekään, aina Kaamos pääsi :)

      Poista
  15. Voi Kaamos ja pappa ja Elsa <3 Haleja <3

    VastaaPoista
  16. Osanottoni suuressa surussanne.Onneksi muistoja jäi tallenteiden muodossa joihin voi aina palata uudestaan.

    VastaaPoista
  17. Otan osaa, ja voimia surutyöhön :(
    Kuoleman selittäminen lapselle on aina oma hankaluutensa, mutta minä uskon että sinä (tai te Kaamoksen isän kanssa) selviätte kyllä siitä. Ja onneksi on noita videoita, joita voi katsella myöhemminkin ja muistella rakasta ystävää niiden kautta :)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images