Osallistuin muutama viikko sitten vuosaarelaisen Natura Vivan melontaretkelle, joka oli tarkoitettu meille ihan ensi kertaa kajakilla meloville (postaus täällä!). Retki oli tosi mukava ja tykästyin niin paljon melontaan, että aloin miettimään viralliselle alkeiskurssille osallistumista. Kävi niin hyvin, että Kaamos pystyi jäämään mökille vielä muutamaksi yöksi ja mulle järjestyi vapaita iltoja juuri Natura Vivan alkeiskurssin ajaksi, joten otin itseäni niskasta kiinni ja ilmottauduin melonnan alkeiskurssille. Ja nyt olen ollut kolmena iltana yhteensä 10 tuntia kajakissa ja suorittanut EPP (european paddle pass) 1 taitotason, eli nyt olen valmista kamaa liittymään melontaseuraankin!

Näin kolmannen melontapäivän iltana tekisi mieli vähän paukutella henkseleitä, sillä tuntuu kuin olisi ylittänyt itsensä niin monella tasolla. Ensinnäkin jo siksi, että mä en ole aikoihin opiskellut mitään uutta taitoa, ihan vain huvin vuoksi. Tai osallistunut ylipäätään yksin millekään kurssille. Tai, sanotaan nyt suoraan, urheillut vapaaehtoisesti 10 tuntia kolmen päivän sisällä. No nyt olen! Ja onneksi viimeisenä kurssipäivänä muistin ottaa kamerankin mukaan, jotta on edes jotain todisteaineistoa jälkipolville...

Melontaryhmämme oli pieni, vain kuusi oppilasta ja yksi opettaja. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän alotteilijoita, muutama oli melonut useamman kerran ennen, mutta monilla kertoja oli yksi, jos sitäkään. Sovin siis joukkoon enemmän kuin hyvin.

Ensimmäisenä päivänä pysyimme kilometrin säteellä melontakeskuksesta ja opettelimme tekniikkaa. Hassua, miten erilaiselta melominen oikeasti tuntui tekniikkaharjoittelun jälkeen verrattuna siihen parin viikon takaiseen kertaan. Silloin kajakki liikkui lähinnä käsivoimalla, nyt töitä alkoi tehdä keskivartalo ja kun mukaan otti vielä jalkojen polkemisen, lähti kajakki paljon nopeammin ja hallitummin eteenpäin. Tuntuu edelleenkin oudolta, että näennäisesti kädet hoitaa homman, mutta kropassa työ tuntuu vain kipeytyneinä vatsalihaksina.

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului myös erilaisten kääntymismenetelmien opettelu, kajakin keinuttelu kropan avulla sekä (inhokkini) sivuttain siirtyminen. Toisena päivänä kertailtiin jo opeteltua ja harjoiteltiin pelkäämääni pelastautumista eli siis kaaduttiin kajakilla ylösalaisin ja pelastettiin toinen toisiamme. Pelastautuminen oli asia, joka pelotti mua todella paljon ja melkein jätin menemättä koko kurssille kun ajatuskin kajakin kääntämisestä ylösalaisin tuntui niin hurjalle. Olin myös ihan varma, etten yksinkertaisesti mahdu ulos kajakista vaan jään pylly jumiin veden alle, mutta toisin kävi! Kajakista pääsi tosi helposti pois veden alla, mutta pakko myöntää ettei itku ollut kaukana, kun sinne veden alle piti ensimmöistä kertaa mennä. Toisen päivän jälkeen olo oli siis melko kingi.

Kolmas ja viimeinen päivä piti sisällään pidemmän melomisretken, merimerkkien opettelua sekä tutustumista erilaisiin kajakkeihin. Kolmantena päivänä otin myös vedenkestävän Nikon1 AW1 kameran mukaan messiin, joten nämä kuvat ovat siis retkipäivältä. Retkipäiväksi saimme hyvän harjoituskelin, kun tuuli oli kovaa ja vettäkin tuli kuuroittain. Oli mukava kokeilla kiikkerämpää merikajakkia, mutta säästä johtuen tykkäsin kyllä enemmän harjoituspaatistani, joka tuntui vakaammalta.

Meloimme siis viimeisenä päivänä Kalliosaareen, jossa evästimme samalla merimerkkejä opetellen. Mulla oli jäänyt Gore-Tex takistani toinen hihansuu kiristämättä kunnolla ja aaltojen myötä sain oikean hihani kuorikankaasta huolimatta märäksi. Onneksi opettajallamme Petterillä oli mukana tuollaisia oransseja storm cag-takkeja, jotka pystyi vetämään pelastusliivien päälle ja jotka vedenkestävinä ja hengittämättöminä alkoivat lämmittämään, märästä hihasta huolimatta. Kalliosaaresta meloin takaisin storm cagissa, ja palasin lämpimänä rantaan vastaanottamaan todistuksen kurssin suorittamisesta. Poks ja skumppa auki - melkein. Oikeasti keitin kotona kuumaa teetä vilustumisen ehkäisemiseksi.

Alkeiskurssiin kuului myös 2 tunnin kajakkivuokra kurssin jälkeen, joten homma jatkuu Ramsinniemessä ainakin vielä kerran tälle kesälle. Tosin mulla on vielä nippu liikuntaseteleitä lompakossa, joten saatanpa osallistua vielä toisellekin retkelle tai kurssille, kunhan saan tästä urakasta toivuttua. Kuten ehkä arvaattekin, niin melonta vie nyt naista :D

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Tänä kesänä olisi kyllä tullut katsottua telkkaria, mutta tarjonta on ollut sitä, mitä aina kesäisin. Eli olematonta. Onneksi löysin leffat, sillä en ole vuosikausiin oikein osannut keskittyä elokuviin (tiedättehän, pienen lapsen äidille kaksi tuntia paikallaan on hyvin pitkä aika...) ja nyt on ollut ihanaa vain tapittaa mukaansa tempaavaa tarinaa. Elokuvateatteriin en ole tänä kesänä vielä päässyt, vaan tuijottanut eläviä kuvia kotisohvalta testiin saamani Viaplayn kautta. Olen oikeasti todella yllättynyt kuinka hyvä leffavalikoima Viaplayssa on ollut, ei todellakaan ole jäänyt siitä kiinni etteikö mielenkiintoisia pätkiä olisi löytynyt. Päin vastoin, tuntuu ettei aika riitä kaikkien näiden kiinnostavien elokuvien katsomiseen.

Tässä olisi nyt pieni katsaus siihen, mitä olen kuukauden sisällä katsonut sekä kotona että offlinena Berliinissä iltaisin. Kaikki alla olevat ihan mahtavia, mutta jos This is England on jäänyt katsomatta, kannattaa aloittaa siitä. Rankka, mutta ihana tarina englantilaisesta pikkupojasta, joka ajautuu rasistiseen skinheadporukkaan.

Myös lastenleffojen osalta valikoima Viaplayssa on ollut tosi hyvä. Erityisesti todella laaja valikoima Disney-leffoja on koukuttanut myös minut lastenelokuvien pariin, tarjonnasta löytyy paljon elokuvia, joita meillä ei kotona ole ja joita ei tällä hetkellä ole helppo löytää muutenkaan kaupasta. Monet lastenelokuvat löytyvät muuten sekä suomeksi että alkuperäiskielellä ja Viaplayssa ei ole pelkkiä kakkososia, vaan monesta leffasarjasta löytyy kaikki osat, hyvänä esimerkkinä Toy Storyt.

Viaplay on siinäkin mielessä kiva, että ensimmäisen kuukauden voi palvelua testata ilmaiseksi ilman sitoumuksia. Ja kun palvelussa on offline-toiminto, se mahdollistaa ladattujen elokuvien ja sarjojen katsomisen tabletin ja älypuhelimen kautta myös netin ulottumattomissa, esimerkiksi lentokoneessa ja ulkomailla. Muutenkin on ihanaa, että rapiat 8 euroa kuussa maksava Viaplay ei kerrytä yhtään hyllytilaa muutenkin jo täydessä leffahyllyssä.

Kokeilukuukausi on tosiaan kaikille ilmainen, mutta mulla on myös 10kpl kahden kuukauden ilmaisjäsenyyksiä jaettavana! Kysymys on hyvin simppeli: mikä on sinun ja/tai lapsesi lempi kesäleffa? Jakamalla omat kesäleffavinkkisi kommenttiboksiin osallistut arvontaan, joka loppuu sunnuntaina 2.8.2015. Muista jättää kommenttisi yhteyteen myös meiliosoitteesi, se näkyy vain minulle.

ps. Pakko mainita salainen Viaplay-himoni...sieltä löytyy nimittäin HOVIMÄKI!!!

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Heipparallaa! Palasimme Berliinistä Helsinkiin perjantaina ja olin jo valmistautunut kotoilemaan hetken. Mut saatiin kuitenkin yllytettyä Kaamoksen ja isänsä mukaan Lohjansaareen sähköttömälle ja vedettömälle mökille ja sain nipin napin ladattua aurinkopaneeleilla kännyäni, joten bloggaaminen jäi moneksi päiväksi väliin. Nyt olen taas turvallisesti kotosalla (tulin juuri monen mutkan kautta bussilla) ja tässä on muutama tunti aikaa ennen illan menoja. Laitetanpa siis jotakin mökkikuvia tänne :)

Mökkipuuhiimme kuului siis ainakin onkiminen, virvelöinti, telttailu, marjojen ja sienien poiminta, solmujen opettelu ( Osmonsolmu!!!), syöminen ja lukeminen. Kuvista jäi valitettavasti pois reissun viihdyttävin osuus eli Carl Barksin kokoelma- Aku Ankat, joita luin iltaisin kynttilän valossa, sähköä kun tosiaan ei ollut kuin nimeksi.

Mitä te olette mökeillä (tai muualla) puuhailleet?

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Kävimme pari päivää ennen reissuun lähtöä kylässä kaverini Nova Melinan toukokuussa avatussa Karuselli-kaupassa, joka on samalla Novan työhuone. Karuselli sijaitsee Vallilassa osoitteessa Mäkelänkatu 15. Se on siis varmasti monelle jo tuttu juttu sijaintinsa puolesta, mutta jos ette ole vielä uskaltaneet astua sisään, tässäpä pieni esittely kaupasta kuvien muodossa!

Novan käsityöt ovat varmasti monille lukijoilleni tuttuja, onhan minulla tietenkin monenlaista Novan tekemää tavaraa. Päivittäisessä käytössäni on ainakin Liberty of Londonin kankaasta ommeltu avainnauha ja pieni pussukka, jossa pidän mukana kannettavia meikkejäni. Tossuja olen omistanut jo kaksi paria, mutta ne ovat olleet niin kovassa käytössä, että menivät kummatkin puhki! Onneksi Nova edelleenkin silloin tällöin tekee uuden erän tossuja ja mun pitää olla nyt tarkkana milloin voin tilata seuraavan parin itselleni.

Kauniiden käsitöiden lisäksi Karusellissa myydään kankaita kotiompelijoille. Eikä mitä tahansa kankaita - Libery of Londonin maahantuojana toimiva Nova myy sis huippulaatuisia englantilaisia puuvillakankaita, joita on nähty myös mm. Vansin, Bobo Chosesin, Samujin ja monen muun mallistoissa. Kukikkaat kankaat ovat todella kauniita ja niistä Nova onkin ommellut myyntiin kaikenlaista uutta, esimerkiksi meikkipussukoita, pikkulaukkuja ja muutama penaalikin näyttää vielä olevan jäljellä. Lastentuotteista lemppareitani ovat tietenkin suloiset, lapselle sopivan mittaiset Liberty of Londonin avainnauhat, joissa on myös turvaklipsi.

Mäkelänkadun studio-myymälän lisäksi Novan käsitöitä saa edelleenkin ostaa myös netin kautta osoitteesta novamelina.com. Ja myymälässä kannattaa ehdottomasti piipahtaa, jos vain sillä suunnalla asutte tai pääsette helposti Vallilaan. Ihana paikka, vai mitä?

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.

Berliini on miljoonakaupunki, jolla on monet kasvot. Juuri ennen saapumistamme Berliinissä järjestettiin Berlin Fashion Week ja jota seurasin Instagramin kautta kiinnostuneena, sillä jos jostain löytää mielenkiintoisia ja tyylikkäitä ihmisiä, se on Berliini. Toisaalta taas Itä-Berliini, missä mekin jälleen kerran asumme, ei todellakaan ole mikään katumuodin mekka, vaan koko paikka on rento ja ihmiset näyttävät useimmiten juuri sängystä nousseilta. Parvekkeilla roikkuvat värikkäät pyykit ja parvekkeen kaiteet ovat täynnä erilaisia kukkia, monilla parvekkeelta roikkuu vielä joku kuantaaottava banderolli ja meininki on enemmän hippi kuin tiedostavan hipsteri. Se miksi nautin itse Berliinistä ei ole trendikkyys vaan aitous ja inspiroivuus. Tuntuu, että berliiniläiset eivät ajattele mitä muut ovat heistä mieltä ja ainakin Itä-Berliinissä näkee jos jonkinlaista rönsyilyä, jota Suomessa pidettäisiin hulluna, homssuisena tai jotenkin muuten vain kiellettynä.

Yksi hyvä esimerkki berliiniläisten luovasta ajattelusta sekä aktivismista on Itä-Berliinissä, Neuköllnissä sijaitseva Tempelhofin vanha lentokenttä, joka lakkautettiin 2008. Se ehti olla piikkilanka-aidattuna alle vuoden, kun kaupunkilaiset alkoivat suunnitella sen valtaamista ja aktivoituivat muutenkin vaatimaan satojen hehtaarien aluetta omaan virkistyskäyttöön. "Maailman suurin piknik-alue" avattiin keväällä 2010 ja kaupunki on vahvasti mukana virkistymisalueen viihtyvyyden suunnittelussa. Suomessahan tuollaiselle alueelle olisi varmaankin tehty Osuuskaupan hotelli-marketti-ravintolakeskittymä. Onneksi lähes neljän miljoonan asukkaan Berliinissä asukkaat saivat mitä halusivat, avaran puiston, grillausalueen, rannan ilman merta.

Kävimme Kaamoksen Neuköllnissä asuvan sedän, Sampsan, kanssa viettämässä aikaa Tempelfofissa eilen ja tutustuimme samalla sen laidalla olevaan kaupunkipuutarhaan. Tempelfofin puutarha ei alueen kokoon nähden ollut suuri, mutta mielenkiintoiseksi sen teki jokaisen pikkupalstan yhteydessä oleva istumapaikkakyhäelmä. Kyhäelmä ei todellakaan ole liioitteleva nimi, sillä kaupunkilaisten hoidossa olevien kukkaistutuksien vieressä oli jos jonkinlaista viritelmää, jonne sai siis mennä istuskelemaan, oli viljelijä tai ei. Mun silmään nuo puutarharakennelmat ja erilaiset roskista tehdyt purkkiviritelmät olivat tietenkin aivan ihania!

Suunnittelimme, että ensi kesänä voisimme viimein vuokrata oikean asunnon Berliinistä ja laitoimmekin jo Sampsan kautta verkkoja vesille. Tutun Friedrichshainin kaupunginosan sijaan aloin vakavasti harkitsemaan seuraavan kesän kohteeksi Neuköllniä, eikä vähiten tuon Tempelhofin puiston takia. Sinne olisi ihan mahtava päästä lennättämään leijaa ja haluaisin todellakin kokeilla tuota kuvassakin näkyvää purjeen ja skeittilaudan yhdistelmää! Mikähän tuon lajin nimi virallisesti on?

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.