Tietoa mainostajalle ›

CHEERS ERILAISUUDELLE!

Moni on varmaankin törmännyt tänään pienen pojan äidin turhautuneeseen facebook-kirjoitukseen , jonka kimmokkeena on ollut kanssa-aikuisten ...

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMoni on varmaankin törmännyt tänään pienen pojan äidin turhautuneeseen facebook-kirjoitukseen, jonka kimmokkeena on ollut kanssa-aikuisten pöyristyttävä käytös. Sain kaveriltani linkin kirjoitukseen jo aamulla, sillä hän tiesi mun taistelevan hieman samojen asioiden kanssa, pienemmässä mittakaavassa vain. Kyseessä on siis pienen pojan tyttömäisiksi mielletyt piirteet ja niistä huomauttelu ja pahimmillaan lapsen haukkuminen julkisesti.


Juuri viime viikolla mietin, että Kaamosta ei ole koko vuoden aikana kertaakaan tuntemattomien puolelta sanottu pikkupojaksi, vaan hän on aina pikkutyttö. Suhtauduin pitkään rennosti asiaan, sillä lapsi totesi vielä muutama kuukausi sitten, ettei ole tyttö tai poika vaan Kaamos. Nyt kuitenkin on alkanut vähän jo tökkimään, että poikaani tytötellään ja hän saa melko outoa palautetta "tyttöydestään" johtuen. Viime aikoina on muun muassa ihailtu kuinka tyttökin jaksaa potkulautailla ja kuinka hotellin leikkihuoneessa samanikäisten pikkupoikien piti varoa (autolla leikkivää) pikkutyttöä. Toisin kuin Lennin äidillä, mulla ei ole kokemusta lapselle naureskelusta vaan pelkästään siitä, kuinka häneen suhtaudutaan kuin heikompaan kun hänen luullaan olevan tyttö. (väännetään rautalangasta: tytöt eivät ole heikompia, jo tämä ajatus on raivostuttava)


Uskoisin, että Lenni ja Kaamos tulisivat hienosti juttuun keskenään, mutta ei siksi, että Kaamoksen vaaleanpunainen Angry Birds Stella apurataspyörä mätsäisi Lennin pinkkiin Hello Kitty laukkuun tai koska kummallakin on pitkät hiukset. Mun kokemuksessa lapset eivät koe asioita yhtä mustavalkoisesti kuin me aikuiset ja vaikka he tietävät minkä näköisestä vekottimesta pissa kenelläkin tulee, se ei monestikaan määrittele kaveria mitenkään muuten. Meille aikuisille taitaa kuitenkin olla aika hankalaa suhtautua lapsiin, joita ei ole sukupuolitettu heti synnytyslaitoksella vaan joille annetaan aikaa olla vain lapsi ilman muita rooleja. Joskus tuntuu oikeasti siltä, että mua ei äitinä uskota kun kerron lapseni olevan poika. Koska sitä, koska tätä.


Vaikka lapseni on onneksi jäänyt paitsi kaikista noista ilkeistä homo- ja drag queen puheista, olen tietenkin itse saanut kuulla kaikenlaista. Pitkähiuksisen pojan äitinä olen tietenkin halunnut lapsekseni tytön ja siksi hän ei saa leikata hiuksiaan. Puen myös erikoisuuden tavoittelun takia lapseni tyttöjenvaatteisiin, jonka takia häntä tietenkin kiusataan. Ja koska olen hankkinut meille My Little Ponyja koska haluan tehdä lapsestani homon. Koska nämä jutut eivät kulkeudu lapseni korviin, olen hekotellut väitteille ihan avoimesti, sillä jo pelkästään homoksi kasvattaminen tuntuu melko hankalalle hommalle, kun kyse on kuitenkin synnynnäisestä taipumuksesta. Myöskään kiusaamista ei ole ainakaan vielä ilmennyt, sillä pienessä noin 30 lapsen päiväkodissa kaikki ovat tottuneet siihen että yhdellä pojista on takkuinen peikkotukka, jota ei lapsen oman toiveen mukaan saa leikata.


Tunnen oloni tosi pikkumaiseksi, kun olen alkanut nyt ärtymään näistä tytöttelypuheista, vaikka meidän kohdalla vastaan ei ole tullut ainoatakaan oikeasti lasta loukkavaa kommenttia (koputan puuta!). Vielä Kaamos ei ole itse vetänyt myöskään pulttia tytöttelystä, mutta kyllä mun sydäntä särkee jo nyt, että tiedän jo nyt sen päivän koittavan kun hän haluaa luopua vaikkapa tällä hetkellä hänelle todella tärkeästä pitkästä tukastaan tai muusta tärkeästä jutustaan ollakseen enemmän poika. Älkääkä käsittäkö väärin, musta poikamaisuuden korostaminen niin halutessaan on todella jees, mutta aina sitä toivoisi että mihin tahansa rooliin pyrkiminen lähtisi ihmisestä itsestään liikkeelle eikä ympäristön painostamana.


Terveisiä Lennille ja äidille sinne jonnekin! Maailma muuttuu kun asioista puhutaan, joten kiitos.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

22 kommenttia

  1. Harmittaa aikuisten puheet ja ilkeilyt, varsinkin lasten kuullen :( Vaikka meillä pojalla ei ollut kun vähän pidempi otsatöyhtö, sai kuulla monesti tytöttelyä ja kehotuksia hiusten leikkaamisesta, ihan tutuiltakin. Kyllä sitä usein mietti, miksi tuollaisia pitää kommentoida. Nyt tyttö haluaisi lyhyet hiukset, koska suuresti ihaileman isoveljen hiuksia koneella on leikattu, mutta siihen en ole halunnut suostua, en kyllä ole kysynyt tarkennusta, että minkälaiset hiukset toiveena olisi ja polkka mitassa ollaan pysytty. Taidanpa huomenna kysyä, että minkälaiset hiukset olisi kivat :D

    VastaaPoista
  2. Minäkin tuon Lennin-tarinan jaoin facessa. Hämmennyin niistä kommenteista, miten ilkeästi vieraalle lapselle ja tämän aikuisille puhutaan vitsin varjolla! Jotenkin sitä ajattelee, että nykyaikana jo osattaisiin suhtautua erilaisuuteen, kun on homotemotanimetsunmuuthippiäiset, mutta kai jo homokouhkauksesta pitäisi tajuta, että vanhoillisia ollaan ilmeisesti.. Ei tietenkään kaikki, mutta just osa vanhemmista!
    Mullekin harmiteltiin, että voivoi, kun ehdittiin ostaa punaiset vaunut ennenkuin tiedettiin vauvan olevankin poika. Ööööei, vaan ostettiin punaiset vaunut, koska haluttiin?
    Saas nähdä mitä meille mahdetaan sanoa, kun ipanalla on pitkät kiharat hiukset ja mun puolesta saa leikkiä ja pukeutua miten haluaa. Kun yhtä lailla minä pukeudun miesten vaatteisiin tai leikkaan "poikatukan", jos niin haluan, joten miksei lapsi? Harmi, että tuo mies on joissain asioissa hiukan nihkeä (just esim. poikien hiusten suhteen).

    VastaaPoista
  3. Tuo Lennin äidin kirjoitus teki mut surulliseksi. Samalla mietin, että en kai itse ole syyllistynyt samanlaisiin kommentteihin. (En kyllä ole!) Meidän esikoinen sai osansa vastaavista kommenteista. Pienempänä luultiin tytöksi, kun oli puna-musta toppapuku! Ja ekaluokan loppuun asti oli pitkissä hiuksissa ja niitähän sitä kuittailua vasta riittikin! Ja mikä surullisinta , niin eniten kommenttia tuli sukulaisilta! Eikö läheisten pitäisi puolustaa ja kannustaa! Viime kesänä poika halusi ananastukan. Siinä on nyt hyvin viihtynyt ja itse sitä vanhalla ja vedellä laittaa. :)

    VastaaPoista
  4. "Sano äidilles, että tekee itselleen tytön ettei tarvitse pojan kynsiä lakata"

    "Mikä tyttö tänne on tullut?"

    Ensimmäisen lauseen sanoi talkkarimme nähtyään pojan kynsilakat ja toisen lapsen isoisä. Suhteella talkkariin ei niin väliksi ole, mutta isoisän olevinaan vitsikäs heitto toi ensimmäisen kerran esiin sen, että muuten omien valintojensa suhteen itsevarma lapsikaan ei ole teflonia.

    Muutenhan ollaan vähällä päästy kun lapsi on lyhythiuksisena erittäin stereotypisen pojan näköinen (paitsi ettei se suostu käyttämään poikien housuja). Jotenkin itselle vaan on mahdotonta nähdä sitä miksi jotkut kuvittelevat että on heidän oikeutensa tulla mitätöimään toisen innostuksenkohteet, varsinkin pienten lasten.

    VastaaPoista
  5. Jotkut ihmiset kyllä laukoo ihan mitä vaan :/ 9v aikana on sattunut monia tilanteita, mutta ei mitään isoja. Tyttöjä on sanottu pojaksi vaikka päällä olisi ollut pinkkihörhelöä, että aina se vaatekaan ei merkkaa.

    Muistan kun vuosia sitten tytöt yritti kieltäytyä pukemasta jotain väriä koska se on "poikien väri". Ne jutut loppui siihen kun heitin jutun leikiksi ja sanoin että minä en ainakaan anna niitä värejä pojille vaan käytän sinistä jos haluan! ;) Vaan kyllä se kovin pinkkivoittoista on ollut, paitsi yksi tytöistä rakastaa vihreää.

    Sukupuolen mukaan jaottelu on kyllä minustakin ärsyttävää, johtuu varmaan osittain siitä että en ole itsekään mikään hienohelma nainen vaan huollan talouden kaikki työt yksin ja jo lapsena kavereiden kanssa leikimme sujuvasti tytöt ja pojat keskenään mitä milloinkin.

    VastaaPoista
  6. En ole Lennin äidin kirjoitusta vielä lukenut, mutta miten tuo tuntuu jotenkin olevan niin kivikautista, että tytöllä on pitkät hiukset pojilla ei, tytöt on herkkiä, hentoja ja heikkoja ja pojat ei jne.. Mä en vaan tajua, aaargh!! Mulla ei itselläni ole lapsia, mutta kummilasten ja sisarusten lasten elämää tulee tarkkaan seurailtua ja heidän kanssaan aikaa vietettyä, ja vähän samaa olen jo siinäkin kokenut. Esimerkiksi 3-vuotias kummityttöni rakastaa isoja koneita ja autoja, ja olen häntä vienyt katsomaan esim. ralliautoja rallikisoihin, paloautokulkuetta jne. Pari tyyppiä kysyi paikan päällä minulta, että mitä tyttö tekee tämmöisessä tapahtumassa. Äitinsä oli myös saanut kommenttia, että yrittääkö hän väkisin tehdä lapsesta poikaa tällä tavoin! MITVIT.

    VastaaPoista
  7. Meidän poikaa on useammin tytötelty kuin pojateltu. Ei ole edes erityisen pitkä tukka, sellainen surffimallinen. Äitinsä naama, eli aika feminiini. Vaatteet jotain kivoja lastenvaatteita, ei kummankaan sukupuolen edustajien. Ikää 4v. Mutta ei se meitä kumpaakaan haittaa, kukaan ei ole alentavasti tytötellyt tai muutakaan :) Lapsi tietää olevansa poika, eikä hänkään ole välittänyt jos joku tytöksi luullut!

    Itse koen että ihmiset ovat myös inhimillisiä ja töytäisevät välillä jotain mitä ei ollut tarkoitus. Siksi olisikin parasta puhua asioista face to face tapahtumahetkellä. Aihe on tosi tärkeä kyllä, en sitä kiellä :)

    VastaaPoista
  8. Meillä pojan yksi kaveri päiväkodissa on poikatyttö ja jotenkin tosi ihanaa, että lapset eivät jaottele toisiaan, kunhan aikuiset antavat siihen mahdollisuuden. Päiväkodissa oli keväällä tyttöjen ja poikien päivä ja tämä tyttö oli mukana poikien jutussa. Oma poika oli vain, että tietenkin tämän tytön kuuluukin olla täällä.

    Jotenkin mun on ollut tosi vaikeata ymmärtää sitä miksi ihmisiä pitäisi tyrkkiä joihinkin kuviteltuihin laatikoihin sukupuolensa tai minkään muun piirteen vuoksi. Kuinka paljon sukupuoli / ammatti / paino-indeksi / ihon väri määrittelee ihmistä? Voiko edes sanoa, että KAIKKI naiset ovat jotain tiettyä? Tai kaikki tietyn ammatin edustajatkaan ovat KAIKKI jotain tietyn tyyppistä... Kun kuitenkin kaikki ihmiset ovat sekalainen yhdistelmä monestakin asiasta.

    Itse vaan toivoisin, että kaikki kukat saisivat kukkia eikä ketään tyrkittäisi ahtaaseen laatikkoon. Miten saisi ihmiset ymmärtämään, että ihmisten erilaisuus ei pois itseltä? Vapaus olla oma itsensä koskee meitä kaikkia.

    VastaaPoista
  9. En lukenut muita kommentteja ja itsellä tuli mieleen niinkin pieni juttu kuin kynsien lakkaus.. Oon lakannu kaikilta lapsiltani kynsiä(kaksi poikaa ja yksi tyttö), koska he ovat halunneet. Mitä pinkimpi sen parempi :) tämä on kova pala monelle läheiselle aikuiselle, esim etäisälle. Lapselle ne lakatut kynnet ovat aina olleet pieniä aarteita :) antaa lasten olla onnellisia niistä asioista mistä haluavat ja tykkäävät! Peace! <3

    VastaaPoista
  10. Me ollaan puhuttu aina lapsista, ei tytöistä ja pojista. Näin ei tarvitse miettiä muiden lasten sukupuolta eikä kukaan pahoita mieltään. Meidän lapsi ei edes ajattele onko joku lapsi tyttö vai poika, koska on oppinut että kaikki ovat lapsia. Miehen ja naisen erottaa puheissaan, mutta sekin on lähtenyt lapsesta itsestä, me ollaan puhuttu aikuisistakin sukupuolineutraalisti.

    VastaaPoista
  11. Mä muistan miettineeni pitkään vauva-aikana et voiko K laittaa Peppi Pitkätossu bodyn päälle :D Nyt koko asia naurattaa. Kyllä huomaan edelleenkin miettiväni värejä, esim Angry Birds Stella pyörän kanssa kysyin useamman kerran et onko nyt varma et väri on tämä vaaleanpunainen. Mutta sitten kun asia oli selvä niin se oli selvä ;)

    VastaaPoista
  12. Siis mikä on ananastukka? onkohan meilläkin se silloin kun on se nuttura päässä?

    VastaaPoista
  13. Meille ei oo kyllä koskaan sanottu tollasia juttuja, mut se johtuu ilmeisesti siitä et Kaamos on tyttö :D Neljä vuotta naapurissa asunut nainenkin kysyi tossa yks aamu, et mitä pikkutytöllesi kuuluu...

    VastaaPoista
  14. Meillä ei ole vielä kertaakaan tullut mitään "se on tyttöjen juttu" asioita, mutta eiköhän sekin aika tule.

    VastaaPoista
  15. Joo, väkisin yritetään vaihtaa sukupuolta :D :D

    VastaaPoista
  16. Joo siis monesti nuo kommetit on tarkoitettu ystävällisiksi jutuiksi, mutta silti kun niitä kuulee päivittäin...oon joskus sanonut Kaamokselle leikkimielellä et jos joku sanoo tytöksi niin näytä pippeliä :D

    VastaaPoista
  17. Lapsethan on just ihania, ettei ne määrittele kuin persoonaa ellei heidän vanhemmat ala alleviivaamaan että mikä on sopivaa tytölle tai pojalle.

    VastaaPoista
  18. Juu, meilläkin lakataan kynsiä ja ne tosiaan on kuin aarteet sormenpäissä!

    VastaaPoista
  19. Meillä on kanssa lapsia, mutta kyllä me välillä mennään naapurin tyttöjä pelottelemaan dinosauruspuvussa ;)

    VastaaPoista
  20. Vaaleanpunaiset kiemurahiukset oli vastaus :) Vähän pitkemmät vähän lyhyemmät, kun tarkentavaa kysyin. Eli mieli muuttuu niinkuin joka naisella :D

    VastaaPoista
  21. Meidän poikaa, 3,5 v., on tuntemattomat ihailijat järjestään kutsuneet tytöksi. Aina olen tähän mennessä korjannut että hän on poika, mutta nyt on tullut mieleen että olenko minäkään oikeassa kun sanon pojaksi. Mitä lapsi ajattelee itse olevansa? Ehkä kutsun häntä tästä lähtien vain omalla nimellään.

    Pojallamme on pitkä, vaalea tukka, jota aikaisemmin pidimme ponihännällä, joskus nutturatyyliin ihan pään päällä, pinneillä laitoimme otsatukkaa sivuun jne. Eihän sen silmillä voi antaa olla, ruokakin takertuu kiinni ja hiukset menee suuhun jos tukka on koko ajan valtoimenaan. Hän halusi pitkän tukan, eikä sitä leikattu isosedän kommentista huolimatta. Sitten hän halusi rastat, 3,5-vuotiaana, ja nyt hänellä on ne, ja on erittäin tyytyväinen uuteen tukkaansa. (Isosedältäkään ei tullut lisää kommentteja kun taisin aika tuimasti katsoa ja kertoa että poika päättää itse tukastaan, se saa olla juuri kuten lapsi sen haluaa olevan.)

    Viime kesän hitti oli korallinpunainen hellemekko, jonka lapsemme bongasi itse vaatekaupasta ja tuli minulle kertomaan, silloin aivan alkeellisella kielellään, että haluaa kyseisen mekon. Tottakai ostin sen. Mekko päällä on vedetty monet tanssit, tasapainoiltu, ajettu pyörällä, heiluttu kaupungilla. Ja mummot ja muutkin tykkäsivät, luulivat aina tytöksi, mutta mikäs siinä. Kun kukaan ei vähätteleviä kommentteja latonut.

    Päiväkodissa ja kaupungin avoimessa varhaiskasvatuksessa Oulussa on häneen suhtauduttu esimerkillisen hyvin. Kukaan ei ole räpäyttänyt silmäänsä ja hän saa sukupuoleltaan olla juuri kuten haluaa, mistä olen erittäin kiitollinen.

    Haluan vielä tiivistää sanomani: vaikka toisilta ihmisiltä tulee älyttömiä kommentteja, on paljon myös niitä jotka ymmärtävät ja hyväksyvät aidosti lapsen ainutlaatuisuuden. Kyllä tämä maailma muuttuu pikkuhiljaa paremmaksi paikaksi.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images