Olen joskus miettinyt kirjoittavani siitä paljonko kaupallisen blogijutun kirjoittaminen vie aikaa. Karoliina sattui juuri sopivasti kirjoittamaan tuosta rahapuolesta ja koska kommenttiboksissa ihan kaikki eivät ymmärtäneet sitä työ-sanaa bloggaamisen yhteydessä, ajattelin että nyt on varmasti ihan hyvä aika avata ajankäyttöä, mitä blogipostauksien tekeminen vaatii. Nappasin oman blogini kuukauden luetuimmista postauksista hetki sitten ilmestyneet Kaino-yhteistyöt esimerkiksi, koska nämä postaukset lienevät monille vielä tuoreessa muistissa.

Meillä on ollut Kainon kanssa pientä yhteistyön tynkää ennenkin, mutta tänä keväänä yhteistyöstä meilaillessamme päädyimme laajempaan yhteistyöhön. Mun intressit oli tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni laajempi stailauksellinen kokonaisuus, Kainon taas tietenkin tuoda pienen neuletehtaan tuotteita esille sekä esitellä niitä xl-kokoisen naisen päällä. Yhteistyön sopiminen vaati useita meilejä, sen lisäksi valitsin ison kansan neulevaatteita jotka mulle postitettiin ja jotka hain sitten erikseen postista.

Vaatteiden saapumisen jälkeen tutustuin niihin ja mietin mitkä vaatteista muodostaisivat omat kokonaisuutensa ja kun kuvio alkoi hahmottua, hankin valokuvaajan. Secret Wardrobe-blogin Anna-Maria suostui "palvelusvaihdolla" kuvaajakseni, eli lupasin auttaa Anna-Mariaa jossain hänen blogiinsa liittyvässä asiassa vastavuoroisesti. Sitten sovimme kuvauspäivän, joka osui keskelle viikkoa. Näitä tarvittavia viikkovapaita varten teen 4-päiväistä työviikkoa, joten en onneksi joutunut ottamaan palkatonta vapaata, kuten joskus olen tehnyt.

Kuvauspäivää edeltävänä iltana etsin ja pakkasin omat tarvittavat varusteet matkalaukkuuni, jonka kanssa suuntasin ensin työhuoneelleni hakemaan kuvauslainassa olevia vaatteita ja sen jälkeen viestintätoimistoon lainaamaan Anna-Marian käyttöön laadukkaamman kameran. Kameran ja kassien kanssa painelin Anna-Marian luo, jossa kävimme vielä tyylit läpi, etsimme loput tarvittavat asusteet Anna-Marian kokoelmista. Sen jälkeen tein meikin, hiukset ja pääsimme ottamaan ensimmäiset kuvat ulos. Päiväni aloitin kahdekaslta, kolmen eri tyylin kuvat olivat kamerassa kahdelta. Otin lainakamat mukaani ja postitin ne vielä saman päivän aikana takaisin Kainolle, koska postissa oli ruuhkaa, olin kotona vasta reippaasti neljän jälkeen.

Kuvia varten lainattu kamera jäi Anna-Marialle, joka ystävällisesti palautti sen viestintätoimistoon seuraavalla viikolla. Anna-Maria myös selasi kaikki (n. 500 kpl) valokuvat läpi, poisti huonoimmat ja merkitsi mulle suosikkinsa. Monesti oma silmä kun sokeutuu sille mikä kuva on hyvä ja mikä ei, on hyvä että postauksia varten löytyy objektiivinen silmä, joka ei ehkä kiinnitä huomiota epäolennaisuuksiin kuten itse tuppaan tehdä. Kuvien läpikäymisen jälkeen Anna-Maria lähetti kuvat pakettina minulle ja latasin ne koneelleni jatkokäsittelyä varten.

Tässä vaiheessa päästään jo lähelle Kolmistaan-blogin kommenttiboksissakin sivuttua "Musta olisi outoa, että joku saa elantonsa siitä, että postaa välillä tosi koomisiakin kuvia itsestään ja perheestään nettiin ja sitten kuvien alla on linkitettynä mistä mikäkin pipo ja sukka ovat ja millä shampoolla miehen parta on pesty. Musta on siis lähtökohtaisesti ärsyttävää, että bloggaaja puhuu palkkakausista. Sori vaan! " kohtaa. Sillä erotuksella, että kuvat täytyy käsitellä. Ei siksi, että photoshoppaisin naamani sileäksi ja vyötäröni hoikemmaksi, vaan siksi, että asiakkaalla on oikeus saada kuvia, joissa heidän tuotteensa tulevat esille esimerkiksi oikean sävyisenä. Itse en ole maailman paras kuvankäsittelijä, joten aikaa vierähtää useampi tunti, jotta saan kaikki kolmen postauksen kuvat kohtuullisen kivoiksi eli siis vastaamaan tuotetta.

Nyt päästään jo lähelle julkaisua! Enää vain asiakkaalle viesti, että sovitussa aikataulussa ollaan pysytty ja näpyttelemään ensimmäistä postausta! Tärisen innosta, koska tykkäsin lopputuloksesta tosi paljon ja toivon, että edes muutama lukija saisi ahaa-elämyksen että Suomessakin tehdään ihania laadukkaita vaatteita, jotka sopivat monenkokoiselle. Postauksen kirjoittaminen on rutiinihommaa, eikä siihen kulu kovinkaan kauaa aikaa. Etsin linkit yrityksen sivuille, esittelemiini vaatteisiin ja sitten julkaisen postauksen. Sen jälkeen jaan postauksesta infon Instagramissani ja Facebookissani. Nyt ollaan jo melko lähellä loppua, enää nimittäin pitää kirjoittaa ja julkaista ne kaksi muuta sovittua postausta muutaman viikon välein ja homma on hoidettu.

Kolme postausta tehtyäni kohoavat Kaino-postaukset kivasti kuukauden luetuimpien joukkoon, joten onnittelen itseäni siitä, että myös lukijat tykkäsivät jutuista. Aikaa koko keissiin meni ensimmäisistä meileistä viimeisen jutun julkaisuun saakka noin kaksi kuukautta. Mun ja Anna-Marian käytettämiä tunteja en nyt tässä lähde sen kummemmin erittelemään, mutta kyllä siinä muutama tovi vierähti, vaikka kohtuullisen rutinoituneita bloggaajia ollaankin.

Joka yhteistyö ei tietenkään vaadi ihan näin paljon toimenpiteitä, mutta uskokaa tai älkää, monet vaativat enemmänkin. Esimerkiksi tässä yhteistyössä en onneksi joutunut oikoluettamaan juttuani asiakkaalla, matkustamaan Töölöä kauemmaksi, käymään kaupassa, ajamaan taksilla, lähettelemään kuitteja, tekemään ruokaa, esiintymään videolla tai viettämään päivää yhteisissä kuvauksissa vain odotellen vuoroani. Ei sillä, etteikö kaikki tuo olisi satunnaisesti kivaa, mutta säännöllisesti tehtynä se tuntuu hauskan lisäksi myös, noh, työltä.

Valmiit Kaino-postaukset voit lukea täällä, täällä ja täällä!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.