ERÄÄN BLOGIKAMPANJAN TARINA
19.5.15Olen joskus miettinyt kirjoittavani siitä paljonko kaupallisen blogijutun kirjoittaminen vie aikaa. Karoliina sattui juuri sopivasti kirjoittamaan tuosta rahapuolesta ja koska kommenttiboksissa ihan kaikki eivät ymmärtäneet sitä työ-sanaa bloggaamisen yhteydessä, ajattelin että nyt on varmasti ihan hyvä aika avata ajankäyttöä, mitä blogipostauksien tekeminen vaatii. Nappasin oman blogini kuukauden luetuimmista postauksista hetki sitten ilmestyneet Kaino-yhteistyöt esimerkiksi, koska nämä postaukset lienevät monille vielä tuoreessa muistissa.
Meillä on ollut Kainon kanssa pientä yhteistyön tynkää ennenkin, mutta tänä keväänä yhteistyöstä meilaillessamme päädyimme laajempaan yhteistyöhön. Mun intressit oli tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni laajempi stailauksellinen kokonaisuus, Kainon taas tietenkin tuoda pienen neuletehtaan tuotteita esille sekä esitellä niitä xl-kokoisen naisen päällä. Yhteistyön sopiminen vaati useita meilejä, sen lisäksi valitsin ison kansan neulevaatteita jotka mulle postitettiin ja jotka hain sitten erikseen postista.
Vaatteiden saapumisen jälkeen tutustuin niihin ja mietin mitkä vaatteista muodostaisivat omat kokonaisuutensa ja kun kuvio alkoi hahmottua, hankin valokuvaajan. Secret Wardrobe-blogin Anna-Maria suostui "palvelusvaihdolla" kuvaajakseni, eli lupasin auttaa Anna-Mariaa jossain hänen blogiinsa liittyvässä asiassa vastavuoroisesti. Sitten sovimme kuvauspäivän, joka osui keskelle viikkoa. Näitä tarvittavia viikkovapaita varten teen 4-päiväistä työviikkoa, joten en onneksi joutunut ottamaan palkatonta vapaata, kuten joskus olen tehnyt.
Kuvauspäivää edeltävänä iltana etsin ja pakkasin omat tarvittavat varusteet matkalaukkuuni, jonka kanssa suuntasin ensin työhuoneelleni hakemaan kuvauslainassa olevia vaatteita ja sen jälkeen viestintätoimistoon lainaamaan Anna-Marian käyttöön laadukkaamman kameran. Kameran ja kassien kanssa painelin Anna-Marian luo, jossa kävimme vielä tyylit läpi, etsimme loput tarvittavat asusteet Anna-Marian kokoelmista. Sen jälkeen tein meikin, hiukset ja pääsimme ottamaan ensimmäiset kuvat ulos. Päiväni aloitin kahdekaslta, kolmen eri tyylin kuvat olivat kamerassa kahdelta. Otin lainakamat mukaani ja postitin ne vielä saman päivän aikana takaisin Kainolle, koska postissa oli ruuhkaa, olin kotona vasta reippaasti neljän jälkeen.
Kuvia varten lainattu kamera jäi Anna-Marialle, joka ystävällisesti palautti sen viestintätoimistoon seuraavalla viikolla. Anna-Maria myös selasi kaikki (n. 500 kpl) valokuvat läpi, poisti huonoimmat ja merkitsi mulle suosikkinsa. Monesti oma silmä kun sokeutuu sille mikä kuva on hyvä ja mikä ei, on hyvä että postauksia varten löytyy objektiivinen silmä, joka ei ehkä kiinnitä huomiota epäolennaisuuksiin kuten itse tuppaan tehdä. Kuvien läpikäymisen jälkeen Anna-Maria lähetti kuvat pakettina minulle ja latasin ne koneelleni jatkokäsittelyä varten.
Tässä vaiheessa päästään jo lähelle Kolmistaan-blogin kommenttiboksissakin sivuttua "Musta olisi outoa, että joku saa elantonsa siitä, että postaa välillä tosi koomisiakin kuvia itsestään ja perheestään nettiin ja sitten kuvien alla on linkitettynä mistä mikäkin pipo ja sukka ovat ja millä shampoolla miehen parta on pesty. Musta on siis lähtökohtaisesti ärsyttävää, että bloggaaja puhuu palkkakausista. Sori vaan! " kohtaa. Sillä erotuksella, että kuvat täytyy käsitellä. Ei siksi, että photoshoppaisin naamani sileäksi ja vyötäröni hoikemmaksi, vaan siksi, että asiakkaalla on oikeus saada kuvia, joissa heidän tuotteensa tulevat esille esimerkiksi oikean sävyisenä. Itse en ole maailman paras kuvankäsittelijä, joten aikaa vierähtää useampi tunti, jotta saan kaikki kolmen postauksen kuvat kohtuullisen kivoiksi eli siis vastaamaan tuotetta.
Nyt päästään jo lähelle julkaisua! Enää vain asiakkaalle viesti, että sovitussa aikataulussa ollaan pysytty ja näpyttelemään ensimmäistä postausta! Tärisen innosta, koska tykkäsin lopputuloksesta tosi paljon ja toivon, että edes muutama lukija saisi ahaa-elämyksen että Suomessakin tehdään ihania laadukkaita vaatteita, jotka sopivat monenkokoiselle. Postauksen kirjoittaminen on rutiinihommaa, eikä siihen kulu kovinkaan kauaa aikaa. Etsin linkit yrityksen sivuille, esittelemiini vaatteisiin ja sitten julkaisen postauksen. Sen jälkeen jaan postauksesta infon Instagramissani ja Facebookissani. Nyt ollaan jo melko lähellä loppua, enää nimittäin pitää kirjoittaa ja julkaista ne kaksi muuta sovittua postausta muutaman viikon välein ja homma on hoidettu.
Kolme postausta tehtyäni kohoavat Kaino-postaukset kivasti kuukauden luetuimpien joukkoon, joten onnittelen itseäni siitä, että myös lukijat tykkäsivät jutuista. Aikaa koko keissiin meni ensimmäisistä meileistä viimeisen jutun julkaisuun saakka noin kaksi kuukautta. Mun ja Anna-Marian käytettämiä tunteja en nyt tässä lähde sen kummemmin erittelemään, mutta kyllä siinä muutama tovi vierähti, vaikka kohtuullisen rutinoituneita bloggaajia ollaankin.
Joka yhteistyö ei tietenkään vaadi ihan näin paljon toimenpiteitä, mutta uskokaa tai älkää, monet vaativat enemmänkin. Esimerkiksi tässä yhteistyössä en onneksi joutunut oikoluettamaan juttuani asiakkaalla, matkustamaan Töölöä kauemmaksi, käymään kaupassa, ajamaan taksilla, lähettelemään kuitteja, tekemään ruokaa, esiintymään videolla tai viettämään päivää yhteisissä kuvauksissa vain odotellen vuoroani. Ei sillä, etteikö kaikki tuo olisi satunnaisesti kivaa, mutta säännöllisesti tehtynä se tuntuu hauskan lisäksi myös, noh, työltä.
Valmiit Kaino-postaukset voit lukea täällä, täällä ja täällä!
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.
16 kommenttia
[…] on 19.5.2015 by Elsa/ Oi mutsi […]
VastaaPoistaTosi hyvin kiteytetty. Aina tuo kuvaajan hankkiminenkaan ei mene niin yks yhteen aikatauluissa :)
VastaaPoistaTuo on niin totta! Normaaliin juttuunkin saattaa herkästi kuvailuineen, muokkauksineen ja teksteineen mennä helposti jopa 6-8h. Edellinen yhteistyö vei päiviä, kun piti ensin valmistaa tuotteista tehty jogurttikin. :D Kyllä sitä mieluusti työkseen tekisi, jos sillä rahalla pystyisin itseni elättämään. Muiden töiden ohella ei kerkeä blogiin aina samalla tavalla panostamaan, ellei halua jättää muuta elämää kokonaan. :)
VastaaPoistaIhan mahtavasti kiteytetty! Ja kuten itekin sanoit, osa yhteistyöjutuista ei vie näin paljon aikaa, osa taas vie huomattavasti enemmän. Ja se on ihan kohtuullista että kaikesta tuosta työstä, jota oikeasti joku tekee muun ammattinimikkeen kuin bloggari takana työkseen, saa kohtuullisen korvauksen - oli se sitten rahana tai muina palkkioina. Kaino-postauksista tuli ihan mahtavat, kiitos niistä ja tästä kaikesta vaivasta minkä näit! :)
VastaaPoistahanna
www.hannamariav.com
Minusta sieltä kuultaa aina kateus, kun bloggaajia kritisoidaan "ilmaisista lahjoista". Minusta siinä voittaa kaikki; tuotteen myyjä, bloggaaja ja kuluttaja. Myyjä saa mainosta, bloggaaja tuotteita työtä vastaan ja kuluttaja jonkun henkilökohtaisen kokemuksen tuotteesta. Se on paljon enemmän kuin perinteinen printtimainos.
VastaaPoistaOlen itse lukuisia kertoja etsinyt googlella kokemuksia ja mielipiteitä eri asioista, huolella tehty blogikirjoitus on luotettavan oloinen ja tietää, että siellä taustalla on käytetty reippaasti aikaa sitä postausta varten.
Kiitos! Aloittelevalle bloggarille tällaiset verhontausta-kurkistukset on todella antoisia. Tiedostan että laadukkaan blogin ylläpitäminen vaatii aikaa ja panostusta, ja olenkin miettinyt keinoja miten te muut ammattilaiset homman hoidatte. Siksipä siis iso kiitos! :)
VastaaPoistaPeukku!
VastaaPoistaJuu, ja jos haluaa hyvän kuvaajan on asia vieläkin hankalampi :)
VastaaPoistaKyllähän se blogilla eläminen yleensä tarkoittaa jotain ihan muuta kuin 2500 euron kuukausipalkkaa. Se on just pieniä ja isoja yhteistöitä, mutta myös kouluttamista, oman osaamisen eteenpäinviemistä, juontamista tms ja paljon paljon muutakin. Tässä maassa ei kovin montaa bloggaajaa edes ole, jotka keulisivat olevansa kokopäiväisiä bloggaajia jotka elävät vain sisällön tuottamisella.
VastaaPoistaOn myös tietenkin vähemmän aikaa vieviä juttuja, sekin pitää tietenkin muistaa. Mä en oo kauheana ottanut kantaa rahaan, koska mulle se on aika itsestäänselvä homma että ihmisen pitää tehdä työtä ja siitä pitää ottaa korvaus.
VastaaPoistaMä en ihan rehellisesti usko, että kyseessä olisi vain kateus. Kyseessä voi ihan oikeasti olla sekin, että ne yhteistyöt eivät anna lukijalle yhtään mitään, ne on vasemmalla kädellä tehty ja pahimmassa tapauksessa ne ei sovi bloggaajien muiden yhteistöiden kanssa linjaan, esim luomuruoka, urheilu ja mäkkipitsaosasto vaan riitelee niin paljon, että oikeasti tulee olo, että tämä tehtiin vain ja ainoastaan rahasta. Esim mulla saattais olla aika jännä yhtälö alkaa mainostamaan vaikka jotain chanelin luksusvoiteita kun en yksinkertaisesti ikinä hankkisi niitä itse.
VastaaPoistaIhan alusta lähtien kannattaa muistaa, että yhteistöitä tehdään ASIAKKAALLE, ei itselle. Niihin pitää oikeasti panostaa, jos niistä maksetaan, ottaa hyvät kuvat, muistaa linkitykset ja muistaa myös se lukijan kiinnostus. Pienet yritykset haluaa usein myyntiä, isot taas näkyvyyttä, viestinnällisyyttä, nousua hakukoneissa ja ihan oikeasti todella paljon silmäpareja tuotteelle. Lukijat taas haluavat sisältöä, eikä mitään minuutissa tehtyjä "sain tän" tyyppisiä juttuja.
VastaaPoistaNimenomaan! Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Olen toiminut aiemmin asiakaspalvelijana erilaisissa yrityksissä ja "asiakkaan tarve" -ajattelu on tullut tutuksi sitä kautta. Tällä hetkellä itse olen keskittynyt vain lukijoiden haalimiseen ja opetteluun. On tämä bloggaamismaailma sen verran mielenkiintoinen ja laaja.
VastaaPoistaNo hei totta tosiaan tuo. Mä nyt vaan jotenkin jämähdin niihin lapsellisiin "miks saatte ilmasta kamaa mäki haluan!"-juttuihin.
VastaaPoistaJuu, on noita ristiriitaisuuksia näkynyt.
[…] on muhinut mielessäni jo pitkään, etenkin sen jälkeen kun Elsa kirjoitti mainion postauksen blogiyhteistyön synnystä. Monen blogimaailman ulkopuolisen tutun yleisimpiä kysymyksiä koskien blogiani on se, että […]
VastaaPoista[…] on muhinut mielessäni jo pitkään, etenkin sen jälkeen kun Elsa kirjoitti mainion postauksen blogiyhteistyön synnystä. Monen blogimaailman ulkopuolisen tutun yleisimpiä kysymyksiä koskien blogiani on se, että […]
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.