Ehkä arvaattekin missä kävimme eilen? Suomenlinna on meille paikka, missä käydään etenkin syksyllä retkeilemässä. Syksyllä siksi, että kesällä saari on yleensä tosi täynnä ja syksyn tullen on aina vähän rauhallisempaa. Kuitenkin nytkin oli.

Meillä oli mukana Kaamoksen kummitäti Anna poikaystävineen ja saarta oli mukava esitellä Japanissa asuvalle Georgelle, jolle vierailu oli ensimmäinen. Ilma suosi ja Suokin Siwa palveli juuri sopivaksi, jotta saimme evääksi vähän kahvia ja muuta evästä (= Maraboun uutta suolakeksisuklaata, joka kuulemma ajaa sekä voileivän että jälkiruuan aseman samalla suupalalla...)

Vaikka Kaamoksella ja Georgella ei yhteistä kieltä ollutkaan, omi lapsi Georgesta kaverin itselleen. Naureskelimme Annan kanssa kauempaa, kuinka toinen puhui suomea ja toinen englantia ja ihan selkeästi ymmärsivät toisiaan pelkistä intonaatioista. Mikä on sinäänsä mielenkiintoista etten itsekään aina ymmärrä mitä lapsella on sanottavaa...

Retkellä näimme ainakin ihanan todella kesyn kissan, krikettiottelun, paljon kiinnostavia luolia ja Kauppatorilla sen ihanan pissaavan pojan, mikä on ilahduttanut meitä jo useamman kerran. Retki oli siis enemmän kuin onnistunut!

Naapuriblogin Emma kiteyttikin hyvin, mitä syksyn tullen tulee tehdä. Suora lainaus My exploration-blogista meni näin:

" Ai niin, vielä yksi vinkkinen: Suomen kansaa on tänään uutisoinnissa uhkailtu ensi viikolla laskeutuvalla ensilumella (lähinnä maamme pohjoisiin osiin). Siispä kerätkää tärkeät ihmiset lähellenne, kertokaa näille, kuinka paljon nämä merkitsevät ja tehkää yhdessä klassisia ja kornejakin syysjuttuja aina lehtikasoissa hyppimisestä lähtien. Nyt ovat mahdollisesti käsillä viimeiset hetket pukeutua ihaniin villapaitoihin ilman niiden kastumista vaakasuorassa loskahyökkäyksessä. Käytetään tämä vähäinen aika siis hyvin!"

Palataan ensi viikolla vielä myös niihin Etelä-Pohjanmaan viimeisiin kohteisiin, mutta tähän väliin oli hyvä saada vähän Helsinkiä mukaan:)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.