Tietoa mainostajalle ›

NALLESTA KASVOI ISO, HANKALASTI PUETTAVA POIKA

Olen aina antanut tutuille lapsille kaikenlaisia lempinimiä. Lapsesta on tullut jo ihan pienestä pitäen nalle, en oikein tiedä miksi. Se v...

nalle nallen irvistys nallen varpaat


Olen aina antanut tutuille lapsille kaikenlaisia lempinimiä. Lapsesta on tullut jo ihan pienestä pitäen nalle, en oikein tiedä miksi. Se vaan sopii niin hyvin hellittelypuheisiin. Ja oma nalleni onkin kyllä melkoinen söpöliini, vaikka itse sanonkin.


Nallukan luonne on kuitenkin alkanut muuttumaan aika temperamenttiseksi, vaikka meillä ei mitään suurempia uhmakohtauksia olekaan. Monesti hän huomaa virheitä, joihin en itse edes kiinnitä huomiota. Kuten tuo otsikon iso poika-termi. Käyttäessäni sitä mulle huomautetaan tomerasti että "ei poika, Kaamos". Hyvää muistutusta, ettei tarvitse pojitella jos ei itsekään tykkää tytöttelystä. Enkä pidä koko iso poika termistä, miksiköhän edes käytän sellaista?


Sunnuntaina hän alkoi vielä itsensä vanhemmaksi ja komensi päivällä, että nyt päiväunille. Sama homma toistui illalla iltaunien aikaan ja täysin omatoimisesti. Välillä päiväkotiin lähtiessä nalle huikkaa heipat iloisesti ja jää istumaan olohuoneen lattialle, joka kerta pettyen pahasti kun hänenkin on lähdettävä mukaan. Päiväkodissa taas hiuksien halkomista aiheuttaa, ettei tämä nalle ole kovinkaan omatoiminen mitä tulee pukemiseen, riisumiseen tai mihinkään vaatteisiin (tai vessassa käymiseen) liittyvään.


Eilen meinasin saada slaagin, kun päiväkodissa kerrottiin nallukan pukemisinnottomuudesta niin, ettei lapseen saa kontaktia silloin kun pitäisi laittaa vaatteet päälle. Että kyllä kohta kolmevuotiaan pitää jo osata sitä tätä ja tuota. Nielin kiukkuni, sillä en usko pätkääkään lapsien yhdenmukaiseen kehitykseen ja siihen, että on joku aikaraja milloin joku juttu pitää osata. Oikeasti vihaan tuota iso poika termiäkin, jos sillä tarkoitetaan sitä, että nyt pitäisi opetella joku uusi taito, mikä ei lasta kiinnosta. Kaamosta kiinnostaa pukemisen sijaan minullekin välillä hankalat palapelit, rakentaminen ja seikkailu. Ja jos ollaan ihan suoria, en minä välttämättä tule ikinä saamaan toista lasta, joten itselläni on aikaa sylitellä pukiessa, meillä ei ole mihinkään kiire.


Iltaisin kun teemme yhdessä palapeleja, muistaa Kaamos yhtäkkiä ettei ole muistanut lakata kynsiään. Mulla on oranssia glitterilakkaa, mitä pitää laittaa aika usein myös lapsen sormiin. Hiuksia ei mielellään saa kammata ja välillä tuntemattomiakin on hyvä halata, ihan varmuuden vuoksi. Sellainen nalle hän on.


On ihanaa asua tyypin kanssa, joka ei välitä tuon taivaallista muiden mielipiteistä vaan tekee just niinkuin haluaa. Sellaiseksi mä haluan lapseni kasvattaakin. Ihmiseksi joka hyväksyy muiden lisäksi myös itsensä sellaisena kuin on. Sellaiseksi joka ei mieti onko tämä nyt hyväksyttyä ja mitä kukanenkin ajattelee.


Silti harmittaa, etten itse ole yhtään niin välitön ja rento. Minun tekisi mieli tehdä Ymmit ja todeta päikyssäkin, että "Kuules täti, en minä voi sulle helpoksi puettavaksi ruveta. Ei se elämä ole pelkkää pukemista ja riisumista, ei yhteiskunta pyöri niin".


Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

30 kommenttia

  1. Kyllä ne päiväkodissakin tietävät, että lapset kehittyvät omaan tahtiinsa ja voihan olla, että koska lapsesi on niin näppärä hienomotoriikassa (palapelit) ne ajattelee että pukeminenkin sujuisi jos lempeästi tuuppisi siihen suuntaan. Mä tiedän omasta lapsestani sen, että se on sitä tyyppiä joka ei edes halua yrittää jos se ei voi olla varma, että onnistuu, joten meillä kaikki uudet asiat pitää opetella lempeästi painostamalla. Eli meillä ei kaikissa asioissa herkkyyskausien odottelu välttämättä tuottaisi tulosta, mutta näissä tosiaan ne lapset tuppaavat olemaan niitä yksilöitä.

    Mä kyllä tavallaan ymmärrän tuon päiväkodinkin toiveen. Helpompaahan se niille on jos lapsilla on siirtymävaiheessa jotenkin oma-alotteisuus mukana kun tusina metrin mittaista tyyppiä on muuten aika hankalasti liikuteltava kokonaisuus.

    VastaaPoista
  2. Tottakai, minäkin ymmärrän oikein hyvin päiväkodin toiveen että lapset osaisivat pukea 2-vuotiaana itsensä. Mutta silloin se asia pitää esittää niin, että meille työntekijöinä olisi helpompi että kaikki lapset pukisivat itse. Ei niin, että alan olemaan kohta huolissani kun ei onnistu...koska jos lempeä painostus ei tehoa, mä kokeilen parempana ajankohtana ja menen tässä lapsen - en päiväkodin tahdissa.

    VastaaPoista
  3. Joo, päiväkotien väki ei kyllä aina ole kuuluisaa siitä, että ne osaisivat keskustella asioista ilman syyllistävää tai pelottelevaa alasävyä. Ja kun nuo vaatimukset tuntuvat olevan myös työntekijäkohtaisia. Meillä vaihtui lto ja se ihmetteli ekat viikot miten taitavasti meillä lapsi jo osaa pukea ja edellinen oli sitä mieltä että pukeminen vielä vaatii paljon tukea. Osittainhan ne on henkilökemiakysymyksiäkin. Yhtä tuttua lasta oltiin jo kiikuttamassa päiväkodin puolelta kuulotutkimuksiin, mutta sittemmin selvisi ettei lasta vaan haluttanut kuunnella kun se ei pitänyt ryhmän aikuisista.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä sinne! Itse tosiaan olen joutunut toisen lapsen ja omien intressien (myönnän!) vuoksi asettamaan odotuksia esikoiselleni reippaista lähdöistä ja pukemisista. Lapseni ovat kuin yö ja päivä; esikoista ei kiinnosta tuon taivaallista suoriutua aikuisen mittapuuhun soveltavassa ajassa pukeutumisesta tai lähtemisestä. Ja tunnistan tuon päiväkodin tädinkin lausuman "ei saa kontaktia". Kuopus sen sijaan ei vielä edes osaa pukea, mutta tahto pukea ja lähteä on aivan toisissa atmosfääreissä. Tuntuu, että tämä aihe on ikuinen, ja siihen vaikuttaa lapsen luontainen temperamentti. Pari ystävääni on kertonut, kuinka vielä teini-iässäkin jotkut lapset eivät tahdo millään suoriutua lähtemisistä. Ja täytyy myöntää, että itsekin olen aika laiskaa ja hidasta sorttia silloin kun saan itse valita aikatauluni ;D. Ei ole tainnut tässäkään tapauksessa omena kauas puusta pudota.

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtava postaus! Mä olen kanssa aina inhonnut ajatusta, että kaikkien lasten pitää tiettyyn ikään mennessä pystyä just "siihen ja siihen". Eihän me aikuisetkaan mahduta (onneksi) siihen samaan muottiin!

    VastaaPoista
  6. Mä sorrun A:n kanssa kyllä ihan itse tuohon "kyllä noin ison tytön pitäisi jo.." möläyttelyyn (vaikka aina heti sen sanottuani alkaa kaduttaa). Kahden lapsen kanssa sitä toivoisi jo sen isomman olevan niin omatoiminen, ettei lähdöt olisi aina kauheaa huutoa ja itkua (äidin osalta...). A osaa kyllä pukea melkein kaikki vaatteet itse, kun on niin muutaman kerran kaikkien yllätykseksi tehnytkin, mutta kun ei vaan huvita. Tietysti vapaa-ajalla on ihan mahtavaa vaihtaa vaatteita ja sovittaa kaikki talouden kengät läpi, mutta auta armias kun pitäisi lähteä kerhoon niin johan on tahtojen taistoa saada villasukkaa jalkaan. Huoh. Mutta siitä tahtomisestahan aika moni asia tässä iässä on kiinni. Ja niin kuuluu ollakin, mikäs sen hyödyllisempi ominaisuus kun vahva tahto!

    VastaaPoista
  7. Voi ei, olisit vaan sanonut tuon mietä aioit:D Ymmiä mukaillen siis.

    Mutta juu, minua tympii myös jatkuva tasapäistäminen. Lapsilla on erilaisia taitoja ja kiitosta tulisi saada niistäkin, vaikkeivat ne ehkä ihan tädin mielenmukaisia olekaan. (Kunhan eivät kovin tuhoisia ole...) Ja tuo iso poika - juttu on kyllä tylsä, sillähän pahimmillaan latistaa latistaa itsetuntoa herkässä kehitysvaiheessa, kun jankutetaan että "kyllä noin ison pojan pitää jo osata". Entä jos osaakin jotain muuta?

    http://mamainprogess.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  8. Kirjoitus ja meininki olivat niin hyvät että herkesin ihan ensimmäistä kertaa kommentoimaan. Blogiasi (myös vanhoja!) olen lukenut satunnaisen säännöllisesti vuosikausia ja olen aina tykännyt sun tyylistä ja ihaillut sun rohkeutta. Kiitos, että jaat ajatuksiasi ja arkeasi meidän kanssa! Näyttää, että pojastasi on kasvamassa vähintäänkin yhtä hyvä tyyppi! :)

    VastaaPoista
  9. Olen ymmärtänyt, että päiväkodissa harjoitellaan erilaisia taitoja mm. pukeutumista, jotta lapsella olisi valmiudet viimeistään kouluun lähtiessä omatoimisuuteen. Itse en ole lainkaan ärsyyntynyt, kun päiväkodissa on käyty läpi, mitä lapsi osaa hyvin ja mihin taitoihin hän tarvitsee tukea ja miten esim. pukemisen harjoittelua voi tukea. Olen myös ollut tyytyväinen siihen, että esim. juuri pukeutumista on opetettu lapselleni päiväkodissa, koska itse en ole edes tajunnut kannustaa lasta siihen, vaan olen päässyt paljon helpommalla, kun olen pukenut hänet itse. Parasta minusta on, että päiväkodissa on osattu nimenomaan kannustavasti opettaa. Lapsi on silmin nähden iloinen ja tyytyväinen ja kokee onnistumista, kun hän on itse saanut paidan päällensä. Se on sitten tietysti asia erikseen, jos päiväkodissa vain todetaan, että tilanne on tällainen, eikä pohdita, mitä sen hyväksi voisi tehdä.

    VastaaPoista
  10. ullamaj / perhonenlensi.blogspot.com28. tammikuuta 2014 klo 16.48

    ihanan kuuloinen tyyppi sun napero!
    sitäpaitsi eikös juuri kolmivuotiaana ihminen saa olla niin itsepäinen kuin haluaa?
    meidän uhmakas kaksi-ja puolivuotias haluaa ja osaa välillä pukea itse, mutta toisinaan on vauva eikä osaa mitään. ja kun päikkäriin lähdetään, niin äiti pukee ja samalla useimmiten katsotaan vielä nou-nou-telkkaria eli harhauttamalla päästään liikkeelle. hyvin toimii eikä pikkusiskokaan tikahdu toppavaatteisiin pakattuna vaunuihin. ihan kaikista parhaiten vaatteiden pukeminen toimii silloin kun ei ole kiire eikä kukaan hätyytä että pueppas jo niin päästään lähtemään.
    minäkään en usko tuohon ikäjuttuun, jokainen tekee tyylillään.

    olispa mullakin oranssia glitterikynsilakkaa :D

    VastaaPoista
  11. Ehkä kannattaa tutustua hiukan kehityspsykologiaan, jolloin usko erinäisiin herkkyyskausiin saattaakin syntyä. On hienoa antaa lapselle mahdollisuus olla ainutlaatuinen ja omatahtinen, mutta mikäli valitsee lapselleen hoitomuodoksi päiväkodin (ryhmä) ja oppivelvollisuuden suorittamispaikaksi koulun (jälleen ryhmä), on huomioitava ryhmässätoimimisen vaatimukset. Joillekin vanhemmille voi huomaamattaankin käydä niin, että lapsi kasvaa ja kehittyy, mutta vanhempi paapoo lastaan edelleen. Omatoimisuudesta ja siihen kannustamisesta on oikeasti tosi paljon hyötyä lapselle. Hellyyttä ja rakkautta lapsen ei tarvitse saada silti yhtään vähempää, vaikka tätä patisteltasiinkin mm. pukeutumaan itse.

    VastaaPoista
  12. Mietin tässä että millainen toisesta tulisi jos sellainen tulisi...varmaan supernopea pukeutuja :D

    VastaaPoista
  13. Ei mahduta ei ja kun 2-vuotiaan kohdalla kyse ei ole mistään vuoden "jälkeen jäämisestä" vaan ihan kuukausista. Lapsi täyttää kesällä kolme joten musta on hieman hassua alkaa jo nyt puhumaan että kohta kolmevuotias ja pitää tehdä sitä ja tätä. Siihen on aika pitkä aika lapsen elämässä, kesään nimittäin.

    VastaaPoista
  14. Meilläkin kyllä kumpparit sujahtaa jalkaan ja muita vaatteita päälle silloin kun ITSEÄ huvittaa ;)

    VastaaPoista
  15. Kaamos aina välillä korjaa mua myös että ei iso vaan pieni. Siis onhan 2-vuotias ihan pikkupoika,, vaikka ei vauva olekaan.

    VastaaPoista
  16. Kiitos kommentista! Nyt kun kommentointi on aloitettu, niin jatkathan samalla linjalla? :)

    VastaaPoista
  17. Mullakaa ei ole mitään sitä vastaan, että kannustetaan ja kerrotaan vaikka kotiin päin millaisia juttuja nyt harjoitellaan päiväkodissa. Mutta päiväkoti on PÄIVÄkoti, minä vanhempana kuitenkin päätän mitä me milloinkin treenataan ja missä tuetaan eniten, esimerkiksi nyt kun lapsen kiinnostus on täysin toisissa kehittävissä jutuissa, menemme niillä.

    Muakaan ei neuvot erityisesti ärsytä, vaan lähinnä se tapa millä puhutaan asioista jotka ihan varmasti opitaan pikkuhiljaa puolen vuoden sisällä. Että "aletaan olla kohta huolestuneita, kun iso poika, kun ei osaa..."

    VastaaPoista
  18. Ja siis tämä kyseessä oleva esimerkkitapaus ei siis ole 3-vuotias, vaan täyttää kesällä 3. Nyt on tammikuu. Ei kukaan muukaan täytä pyöreitä puoli vuotta etuajassa ;)

    VastaaPoista
  19. Voi, nyt käsitit väärin! Uskon kyllä herkkyyskausiin, vaikka en tuossa tekstissä siitä kirjoittanut sanaakaan. En vain usko, että ne herkkyyskaudet alkaa lapsilla täsmälleen saman ikäisinä viikon tai kuukauden tarkkuudella. Uskon vaihteluihin ja niin käsittääkseni nykyään kehityspsykologiakin uskoo, että olemme yksilöitä.

    Meilläpäin päiväkodissa on onneksi ryhmiä missä ikävaihtelua on paljon. Ei siis tarvitse verrata lasta toiseen ryhmäläiseen, mikä tuntuu vieraalle muutenkin. Ja onneksi ryhmäytyminen tai ryhmien ohjaus ei ole kiinni siitä osaako kaikki samoja asioita, usein se esimerkkikin opettaa.

    Jokainen vanhempi joutuu varmasti patistelemaan lastaan. Onneksi sentään saa itse valita taistelunsa ja meillä patistetaan nyt muutamissa muissa jutuissa enemmän mitä tässä pukeutumisessa. Yksi patistelukohde on unirutiinit ja niissäkin riittää taistoa tarpeeksi.

    Musta muuten tuo paapoa on hieman myrtsi ilmaus. Ei kaikki lapsentahtisen kasvatuksen ajatusmallin omaksi tuntevat vanhemmat paapo lastaan, vaan kuuntelee hyvin aktiivisesti missä mennään. Kannustetaan mutta ei tuputeta.

    VastaaPoista
  20. No kyllä, pieni on vielä:) Mulla on samanikäinen PIKKUtyttö ja nelivuotias PIKKUpoika, mistä poika itsekin aina muistuttaa:) "Olen ihan pieni vielä"<3 Ja saa olla!

    VastaaPoista
  21. Varmasti lastenhoitajien viestinnällisissä taidoissa on parantamisen varaa eikä heidänkään varmaan ole helppoa aina ottaa vanhempien kanssa puheeksi lapseen liittyviä asioita, joissa päiväkodin työntekijät katsovat olevan kehitettävää. Mun mielestä päiväkoti ei kuitenkaan ole vain päiväkoti, jonne lapset tuupataan päiväksi hoitoon, vaan päiväkodeilla on varhaiskasvatussuunnitelmansa, jonka mukaan yritetään tukea lapsia heidän oman ikäkautensa mukaan eri asioissa. Näin ainakin mielestäni hyvä päiväkoti toimii. Kuten edellä kirjoitin, meidän päiväkodissamme on keskusteltu siitä, missä asioissa meidän lastamme olisi hyvä tukea ja että käytännöt päiväkodissa ja kodissa olisivat yhtenäiset, mikä olisi lapsellekin selvempää. Tätä kai kutsutaan kasvatuskumppanuudeksi. Keskustelu varmaan auttaisi ymmärtämään sitä, miksi päiväkodin henkilökunta kokee jonkun asian opettelun lapsen kohdalla tärkeäksi ja onko se todella tärkeää. Päiväkodissa on varmasti myös tiettyjä sääntöjä ja käytäntöjä ihan sen vuoksi, että koko porukka toimisi mahdollisimman hyvin ryhmänä, niin kuin eräs kommentoija tuolla alla kirjoitti.

    VastaaPoista
  22. Tässä kirjoituksessa ei tokikaan ollut kyse siitä, etteikö meillä olisi keskusteluyhteys päiväkodin henkilökunnan kanssa, seuraava tapaamisaika on ihan ensi viikolla. Tiedän myös itse alalla työskennelleenä varhaiskasvatussuunnitelman ja sen tärkeyden oikein hyvin.

    Kyse ei ole siitä, että kyseenalaistan päiväkodin perusteita tai työntekijän ammattitaitoa. Kyse on siitä että lapset ovat erilaisia, kehittyvät eri tahtiin ja minun kasvatusmenetelmäni ovat hyvin lapsentahtiset. En ole koskaan verrannut lasta ikätovereihinsa huolestuen osaako hän jotain liikaa vai liian vähän. En tee sitä nytkään.

    Varmaan joillekin lukijoille on hyvä alleviivata aina, ettei minulla ole mitään sitä vastaan että lapsi oppii taitoja ja häntä kannustetaan. 2.5 vuotiaan lapsen vertaaminen 3-vuotiaaseen ja puhuminen isosta pojasta jonka pitää osata tiettyjä juttuja on kuitenkin asia mistä en pidä. Ja asia mistä todellakin aion keskustella myös ryhmän oman aikuisen kanssa.

    Mä olen kuitenkin oman lapseni asiantuntija ja kaikella kunnioituksella, varmasti hyvää tarkoittavaa kommenttiasi lukiessa mielipiteeni vahvistui entisestään. 2-vuotiaan elämään ei kuulu ryhmäpaine.

    VastaaPoista
  23. HAHA tuo loppukommentti! Näin juuri :D Meillä isompi on 10v ja välillä vieläkin pukeminen on se asia jossa pitää seistä vieressä hokemassa "pue, pue", jotta ehtis johonkin... on vaan sille jotenkin niin vastenmielistä hommaa se pukeminen. Ja on ollut aina. Kyllä se silti osaa pukea ;D, mutta aika pitkään piti siinäkin autella. Siis tää vaivaa nimenomaan aamuisin, ei muulloin, mutta pienempänä se oli aina. Varmaan eskari-ikäisenäkin vielä vetelin sukat jalkaan jne. Osasi, mutta ei halunnut, paitsi kun halusi niin sitten teki. Muuten järjettömän reipas, omatoiminen ja nopea. Kaikessa. JOten mitä väliä yhdellä pukemisella?

    Ja sitten tiedoksi, että tämä sama äiti on saattanut maailmaan myös toisen pojan joka pukee ja riisuu kuin salama. Että ei ole mikään kasvatusjuttu, että olisin omalla toiminnallani saanut ekan lapsen laiskaksi pukijaksi.

    VastaaPoista
  24. Jos 2-vuotiaan elämään ei mielestäsi kuulu ryhmäpaine, hänen ei ehkä kannattaisi olla päiväkodissa. Vaikka sinulla on aikaa sylitellä pukiessa, päiväkodin työntekijöillä tuskin on (2 kertaa päivässä joka päivä).

    Mielestäni kuulostaa vähän siltä, että päiväkodista on yritetty vihjailla sulle, että nyt pitäis Kaamoksen pukemiseen pistää pikkusen vauhtia ihan jo kodinkin puolelta :) Vaikka lapset miten ovat yksilöitä niin päiväkodissa yksi työntekijä EI VOI päivästä toiseen keskittyä pelkästään yhden lapsen kanssa toimimiseen, ryhmä vaatii sen, että kaikki sen jäsenet toimivat kutakuinkin ryhmän sääntöjen mukaan. Varsinkin, jos lapsen ryhmään sopeutumattomuus lähtee siitä, ettei asiaan paneuduta kotona.

    Ja vaikka tässä nyt puhutaankin siitä, että K:ta on verrattu kolmevuotiaaseen, veikkaan että ilmausta on käytetty ihan vain siksi, että saataisiin asiat pojan kotona siihen suuntaan, että pukemisen opettelu kotona lähtisi käyntiin. Eikä kyse ole siitä, että päiväkodin työntekijöillä pitäisi olla "helpompaa" (sen varmaan päiväkodissa työskennelleenä itsekin tiedät?), vaan esimerkiksi siitä, että työntekijöillä voi olla muutakin tekemistä kuin joka ikinen päivä monta kertaa maanitella yhtä lasta pukemaan, jos hänellä kuitenkin ikänsä puolesta olisi erinomaiset tsäänssit osata ja haluta pukea jo ihan itse, jos häntä vain siihen suuntaan ohjaltaisiin.

    Pidän sun blogista kovasti, mutta tämä nyt pisti vähän ärsyttämään :) Toki Leijonaemo pitää olla, mutta "rajat on rakkautta" koskee mielestäni myös lapsen taitojen tietoista kehittämistä, vaikkei lasta se juurikaan huvittaisi :)

    VastaaPoista
  25. Näin sekä erittäin hitaan pukijan äitinä, että "päiväkodintätinä" on pakko kommentoida, että ei se haittaa. Toiset vaan on hitaita pukemaan. Niitä ei vaan kiinnosta. Kyllä niitäkin sitten joskus alkaa kiinnostamaan. Viimeistään sitten koulussa, kun kukaan ei ole enää patistamassa ja välitunti on sitten ohi, jos ei hommaan pistä vähän vauhtia. :) Siihen asti vanhemmilla saattaa välillä kiireessä vähän nousta verenpaineet ja päiväkodin porukkaa vatuttaa.

    VastaaPoista
  26. Duodaduoda, muuten hyvä ehdotus tuo päiväkodista pois ottaminen mut mä oon töissä. Ei käytännössä pelaa, kun en viitsi jättää lasta päiväksi yksin kotiin ja pomoni mielestä hän ei voi lähteä mukaan palavereihinkaan :(

    Ryhmä ei ole synonyymi ryhmäpaineelle, onneksi. Ja jos mulle halutaan sanoa jotain, uskoisin että sen voisi sanoa suoraan eikä vihjaillen. Mulle voi sanoa, että toivomme lapsesi opettelevan pukemista myös kotona, johon voin vastata että niinhän se opetteeleekin omassa tahdissaan.

    Tällä hetkellä kun lapsen kiinnostus on täysin muualla, annan hänen kehittää muita taitoja kuin pukemista. Toki pukemistakin ollaan harjoiteltu jo kauan, mutta se on asia missä lapsi selkeästi haluaa apua, hän myös sitä saa minulta. Jos päiväkodissa halutaan kannustaa pukemiseen, siitä vain niinhän minäkin teen. Asia mitä en tee on a)huolestu ettei 2.5v lapsi ole kiinnostunut pukemisesta b)pakota häntä opettelemaan asiaa mikä tuntuu hankalalle. Me harjoittelemme R A U H A L L I S E S T I, kyllä se taito sieltä tulee ennemmin tai myöhemmin.

    Onneksi meidän päiväkodissa ei ole mitään ikään liittyviä sääntöjä.

    Ärsyyntyminen ei ihmetytä, sillä useinhan kasvatuksessa juuri ne jutut mitä itse tekee tuntuu luonnollisesti oikeilta ja paremmilta kuin täysin päinvastainen tekeminen.

    VastaaPoista
  27. Kun musta tuntuu ettei 2.5 vuotiaasta saa vielä muutenkaan selville millainen suhtautuminen hänellä on isompana pukemiseen tai mihinkään muuhunkaan asiaan. Mä oisin huolissani jos lapsi ei edes yrittäisi puhua, jos hän tarvitsisi taaperokärryn liikkumiseen, jos ei osaisi syödä itse tai jotain muuta mitä suurin osa tuon ikäisistä on hallinnut jo kauan.

    Onneksi ensi viikolla onkin se keskustelutuokio, sillä harkitsen vakavasti että kiellän iso poika-sanaparin käytön kokonaan lapselle puhuttaessa. Onhan jotkut vanhemmat kieltäneet päiväkodeissa sukupuoleen liittyvät termitkin... No ehkä en tähän lähde kuitenkaan ;)

    VastaaPoista
  28. Ekaksi teki mieli sanoa, että kiikutan lapsen sinne sun päiväkotiin, mutta en sano sillä meillä on kyllä paras päiväkoti. Jenni-nimisestä ohjaajasta Kaamos puhuu aina välillä iltaisinkin ;)

    VastaaPoista
  29. Jotenkin ihan loistava kirjoitus ja vastaa täysin omaa ajatusmaailmaani... En siedä kaiken luokittelua ja lokeroimista ja sitä, kun lasten kohdalla kerrotaan mitä toisten jo pitäisi osata. Kaikki ajallaan.

    VastaaPoista
  30. Voi apua, eihän tuon ikäisen todellakaan vielä tarvitse osata pukea! Tai ehkä päiväkotimaailmassa näköjään. Meillä kaikki lapset olleet kotihoidossa ja selvästi myöhemmin ovat oppineet pukemaan kuin päiväkodissa olleet ikätoverinsa, mutta pukemaan ovat kuitenkin oppineet. Mikä on se "oikea" ikä oppia pukemaan: päiväkodissa määritelty (vai mistä alun perin syntynyt) normi tai paine vai lapsen omaan tahtiin ilman paineita oppiminen?

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images