52 VIIKKOA: 38/52
22.9.13
Matkasimme siis Keravalle taidenäyttelyyn viime viikolla tämän näköisinä! Kuten huomaatte, innostus siniseen väriin on vain kasvanut ja kasvanut. Kaikki lähti liikkeelle sinisestä takista, milloin vielä mietin onks tää hyvä juttu ollenkaan. Ja onhan se! Itselläni olen tykännyt sinisestä aina, vaalealle se sopii. Punatukalle taas en ole edes keksinyt laittaa sinistä, kun olen mieltänyt sen liian poikaväriksi, tylsäksi, liian tavalliseksi ja ja ja. Murretut siniset, etenkin petrooliin päin vivahtavat, sopivat kuitenkin tosi hyvin ja tuovat kivasti myös hiusten värin esiin. Ei siinä, lapsille sopii mielestäni oikeastaan mikä väri vain, mutta sinistä olen tosiaan kartellut. Not anymore.
Kuten varmaan olette huomanneet, mulla on joku lastenvaatekausi päällä. Postauksia tulee ja vaihteeksi tuntuu mielekkäältä miettiä näitäkin juttuja enemmän. Kiinnostukset menee niin sykleissä ja tokihan tämä uusien mallistoiden lanseerausajankohta on vaikutteille altistava tekijä :) Oikeastaan toivoisin kiinnostuksieni jo harppaavan eteenpäin esimerkiksi kodin siivoamiseen ja ruuan laittamiseen. Eskapisti kun voi istua keskellä olohuonetta junaradan päällä huomaamatta ettei sitä ole siivottu viikkoon pois ja mietiskellä siivouksen sijaan sinisen eri värejä ja niiden potentiaalisia yhdistämismahdollisuuksia. Ruokahuollon puolellakaan ei ole nyt ylletty hurjiin saavutuksiin, eilen oli kanakiusausta ja tänään kanakiusausta :D
Postauksen kuvat liittyvät 52-viikkoa postaussarjaan, missä joka viikko julkaistaan uusi yhteisvalokuva minusta ja lapsesta jonkin arjen askareen ääressä. Tässä siis syömässä syysomppua ja odottelemassa kyytiä Keravalle.
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.
13 kommenttia
Mun on pakko ottaa tästä mallia ensi vuotta ajatellen. On ollut ihan tosi kiva seurata teidän kuvia viikko viikolta! Miksi ihmeessä sitä ei tule otettua kuvia lasten kanssa ihan muutenkin useammin?!
VastaaPoistaKiitos kuitenkin näistä kuvista. Näytätte hyvältä! :-)
No ei sitä vaan tuu! Se on tosi hankalaa sanoa jollekki, et otakko nyt kuva meistä yhessä. EN mäkään ottais ellei olis "pakko" ja se kuvan ottamisen vaikeus on voitettu nyt kun kaikki tietää et tarvin jonkun kuvan viikoittain. Mut tän projektin saa kyllä lainata ihan vapaasti omallekin tontille, se nimittäin tulee viikko viikolta helpommaksi saada ne kuvat otettua. Ja eihän tässäkään ole kyse mistään hienoista poseerauksista upeassa miljöössä, vaan että yksi kuva, ihan minkälainen vain, tulee otettua.
VastaaPoistaKiitti muuten kommentista, piristää kun ihmiset kommentoi vaikka tää juttu on niin peruskauraa jo täällä. Kiva että jaksatte piristää, kannustaa kirjoittamisessa :)
Ole hyvä vaan! On kiva nähdä kuvia niin arjen keskeltä kuin jostain vähän spesiaalimmasta paikasta tms. Näitä on kiva katsoa sitten jälkikäteen, että tuolla oltiin ja tuolta näytettiin silloin. Ehdottomasti mukana täytyy olla niitä "naked truth" otoksia, jossa on räkää poskella ja pulla mössöttynä paitaan. :-D
VastaaPoistaJa kiva on aina käydä blogiasi lukemassa, vaikka välillä jää kommentointi vähemmälle. Puhelimella on niin helppo käydä lukemassa uusimpia juttuja. ;-)
Samahan se on ittelläkin, että jos lukee muulla ku pöytäkoneella, ei tuu kommentoitua vaikka ehottomasti pitäisi. Kommentithan on parasta ja siksi yritän huonosta kommentointimäärästäni johtuen ainakin vastata omiin kommentteihin :)
VastaaPoistaKääks, 38/52! Onko tätä vuotta enää noin vähän jäljellä?
VastaaPoistaMuistan kun vastasyntynyttä imettäessäni selasin puhelimella lempiblogeja ja luin tästä hauskasta "haasteesta". Mun suosikki on se pulkkamäkipostaus jossa oli termospullossa kahvia ja itse leivottua pullaa, mutta nyt en muista, liittyikö samaan postaukseen kuva teidän joululahjoista päällänne. Jos ei, niin sekin oli ihana!
Mullakin on muuten joku kummallinen sininen kausi, mutta olen hankkinut sinisiä kuteita lähinnä tytölle, en pojalle, koska no... Niin. :D Mun omasta vaatekaapista on aina löytynyt sinistä, se on paljon kivempi näin vaalealle niinkuin totesitkin. Ja ostinpas kyllä sinisen matonkin olohuoneeseen! Vaatimattomasti kokoa 2mx3m ja siinä on pronssia, kiharaa lankaa (wtf?!). Se taisi kyllä olla joku mielenhäiriö, mutta sen kanssa eletään...
PS. 4 yötä ja tullaan takaisin. Mä kutsun teidät lounaalle meille niin sun ei tarvii laittaa ruokaa. :D
Vastaan nyt vain, että kiitos lounaasta, tulemme mielellämme esim joka päivä :D
VastaaPoistaHahah, et selvästikään tiedä mihin pistät pääsi! Meillä on "äitien tekemää ruokaa"... Ei kai sentään :)
VastaaPoistaMoikka! Mistä olet löytänyt pikkuiselle nuo säärystimet ja kaulahuivin?
VastaaPoistaNe on saatu Kauneve nimiseltä villamerkiltä. Säästelin postausta seuraavalle viikolle, mutta löytyy täältä: http://www.kauneve.com/#!lasten-asusteet/c13ay . Huivi on renkulahuivi ja toimii TOSI HYVIN arkipukeutumisessa, samoin noi säärystimet on erittäin toimivat koska nyt voi käyttää vielä vain paksua takkia ja suojata jalat tarvittaessa reisiin asti noilla :)
VastaaPoistaKiitos! Aivan ihania!!
VastaaPoistaKyllä, todella kauniita ja tuntuvat laadukkailta kyllä. Ei ollut itsellenikään tuttu merkki alun alkaen ja vielä on vähän testit kesken et kuin toimii. Mut kyllä sanoisin et rahansa arvosta kultaa tällaiset lämpimät suomalaiset käsityöt <3
VastaaPoistaToi sun mekko, mistä? Upea!
VastaaPoistaSeppälän plussapallopuolelta kesällä hankittu :)
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.