ARKI ALKOI
14.8.13Se alkoi tällä viikolla taas, kesän jälkein arki. Olen kaivannut ja en ole kaivannut yhtään, asioilla on puolensa. Meillä arki näyttäytyy rytmien vakaamisessa, illalla on pakko mennä nukkumaan kun aamulla herättävä. Eilen olin ihan puolipaniikissa yön, kun mietin miten saan lapsen vaatteisiin ja päiväkotiin, itseni ylös ja puoli ysiksi Munkkivuoreen. Vaikka arki pääasiallisesti bloggaajan hommia tehdessä saattaa kuulostaa hienolle kivoine tapahtumineen ja aamupaloineen, on se toinen puoli kuitenkin työtä. Nautin siitä, että saan tarjota lukijoille uusia juttuja ja antaa ideoita vaikka nyt kivoista kahviloista, on nuo tapahtumat tietenkin ensisijaisesti työtä, missä tavataan ihmisiä yritysten takana ja kenties viilataan ideoita uusiin postauksiin, mitkä pitää meikäläisen leivässä kiinni. EIlen tosin tuli kassissa leipää ihan konkreettisestikin kotiin Fazerin tuliaisina, mikä tietenkin auttoi yhden kauppareissun yli.
Tänä aamuna oli taas kaikki ihan hukassa ja sekaisin. Mulla olisi ollut kello 13 blogihommiin liittyvä tilaisuus keskustassa, mutta en muistanut pyytää päiväkodista päivänpidennystä. Lapsi kun on päikyssä normaalia lyhyempää päivää 8-15 silloin kun siellä käy. Viime keväänhän päiväkoti piti arkeamme pystössä ihan kokonaan, kun kärsin nyt jo onneksi loppuneesta hermopinteestä jalassa ja lapsi oli päikyssä täyttä viikkoa. Nyt vähensin päivät kolmeen ainakin jouluun saakka, koska osa-aikatyö ei vaadi kokoaikahoitoa. Pelkäsin viikon alussa, että 2 kuukauden päiväkotitauon jälkeen sopeutuminen sinne veisi aikaa, mutta onneksi ei. Aivan yhtä iloisesti sinne jäädään ja aivan yhtä kivaa siellä tuntuu olevan kuin aina. Yhden lapsen perheessä päiväkodin merkitys on myös arkisten lapsikontaktien kannalta tärkeä. Kun lapsia ulkoiluttaa äiti-lapsi porukassa, 2-vuotiaat tuntuvat olevan toistensa kimpussa ja äitien sanavarasto koostuvan sanoista "eieieieiei, anna lelu takaisin, et voi ottaa kädestä, eieieieiei". Mutta päiväkodissa munkin muksu leikkii kuulemma ihan kiltisti muiden lasten kanssa jakaen leluja. Feikkaaja.
Aamut ovat taas ihan kauheita. Ylösnousu vielä onnistuu, mutta se muu oheistoiminta, huoh. Mulla on joku järjestelmällisyysongelma aivoissani, mikä näyttäytyy meillä tavaroiden katoamisena. Hiusharjat on hukassa, sukat parittomia aina, avaimet tietenkin kadoksissa ja päiväkodin perustietolomakkeet jäivät taas pöydälle täytettynä. 9/10 päivästä lapsellani on parittomat sukat jalassa ja mun pitäisi ehdottomasti ostaa päikkyyn oma tangle teezer, kun se oma ei koskaan aamulla löydy. Toinen vaihtoehto on alkaa leikkimään rastafaria, sillä pojan takatukka alkaa kohta rastoittumaan äidin homssuisuuden takia. Ja tänään jouduin soittamaan naapurin viitosluokkalaiselle, että voisitko tuoda meidän vara-avaimen kun en yksinkertaisesti löytänyt sitä mistään. Ainiin, ja unohdin muuten milloin päiväkoti alkaa ja vein pojan sinne viikon myöhässä, krhm...
Viime viikolla mulle sanottiin, että kun siivoaa vähän joka päivä, kaaokselta välttyy. Uskon vakaasti, että se on myös persoonakysymys, sillä vaikka siivoaisin illat pitkät, saan vain sotkua aikaan ja tavarat väärille paikoille. En ymmärrä missä mielentilassa laitan tavaroita minne sattuu, viimeksi löysin Shwingsien pakkauksen roskiksen sijaan jääkaapista. Pojan isän käydessä alkuviikosta valitin etten löydä yksiäkään hyvistä Fiskarsseistani vaan jouduin leikkaamaan etuhiukseni kynsisaksilla. Tyypin isä taas löysi heti meiltä neljät sakset ja ne parhaat vessan peilikaapista, n 5cm siitä kohdasta missä pilasin etarini kynsisaksilla. I just love myself.
Onneksi lapsella tuntuu olevan kivaa lähes kokoajan. Ainoita arjen ongelmia pojalleni tuottaa nykyään Brion junarata, mikä ei tunnu vääntyvän haluttuun malliin ja välillä on pakko heitellä koko rata seinään :D
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.
20 kommenttia
Onko Karpo siis poissa? :)
VastaaPoistaMä oon ihan samanlainen sotkuinen homssu :D Ihanaa että joku toinenkin voi julkisesti myöntää sen. Tulee välillä hirveet paineet lukiessa täydellisten kotiäitien blogeja.
VastaaPoistaMeillä myöskin arki ja siihen liittyvät kuviot alkoivat viime viikon lopulla. Lapsi palasi iloisin mielin hoitoon ja koen myös että lapselle on oikeasti hyvästä olla päiväkodissa eikä vain päivät kanssani.
VastaaPoistaMeillä lapsi on hoidossa päivittäin ja hoitoaikana yleensä reilu 6h paitsi kun mies on reissussa töiden vuoksi silloin pidän lasta hiukan pidempään, jotta saan itse hetken omaa aikaa jaksaakseni :)
Kesäloma oli ihana mutta jotenkin arkeen palaaminen on myös tuntunut mukavalta :)
Meillä myös Brion junarata aiheuttaa kiukkua, mutta vieläkin pahempi ovat tällä hetkellä tukkirekan tukit jotka eivät millään meinaa mennä sopiviksi kuormiksi kyytiin.... mutta onneksi vaikeudet ovat kuitenkin melko helposti autettavissa.
ps. huo poikasen housut ovat makeet!
Hei, toi Brion-junarata on kyllä vihoviimeinen lelu! Sillä saa aikaan ihan mahtavia leikkejä, mutta odotapa, jos osat ei menekään kiinni halutulla tavalla (mikä on meillä aika yleistä, sillä laatikosta löytyy sekä Brion ETTÄ IKEAN ratapaloja) tai juna suistuu raitelta - voi sitä kiukkua! Tästä syystä meillä ei leikitäkään junaleikkejä ikinä olohuoneessa, missä on taulutelkkari radanheittoetäisyydellä...
VastaaPoistaLähestulkoon samat fiilikset. Meidän huushollissa onni on se, että toinen meistä on huippujärjestelmällinen, niin tärket asiat on järjestyksessä. Mutta yleisnäkymä on täysin kaoottinen ja puolet elämästäni menee tavaroiden etsimiseen.
VastaaPoistaEi sekään ole kiva, kun bloggaajalta on kamera hukassa. Vaikka kuvat ei hyviä olekaan, on sekin tylsää, ettei mitään voi näyttää pitkään aikaan.
Sitten kun tavaroita etsii, kulkee koko ajan samaa kehää - etsii vain samoista paikoista, eikä tietenkään löydä. Ja juuri noin, toinen tulee, katsoo erisilmin ja löytää heti. "tätäkö etsit" ärsyttävää....
Tai ainakaan karo ei käy päiväkodis ;)
VastaaPoistaMä oon tosi huono kodinhoitaja ja aina kaikki hukassa, ihan aina. Epäilen että meitä on enemmänkin mut asiasta ei vain puhuta...
VastaaPoistaJa ne sillat. Ne on ihan mahdottomia. Sit toi tekee radan missä ei mahdu itse kunnolla liikkumaan ja silta rikkoutuu 2 kertaa minsas, ou jee.
VastaaPoistaNo just noin. Mulla jostain syystä ei kamera oo koskaan hukassa, mutta esim kännyyn saa lähes joka aamu joku fb- kamu soittaa ku epätoivoisesti facessa huudan. Tiekkariki on talles, ihme kyllä.
VastaaPoistaTeillä on siis hyvin samat sävelet kuin täälläkin :)
VastaaPoistaHousut ovat muuten Albababyn baggyhousut, luulin eka etten tykkää niistä mutta ne onkin aika kivat ja ennenkaikkea hyvät päällä.
Vielä toinen kommentti tai kysymys paremminkin. Blogia kirjoittamalla tienaaminen on hirveän kiinnostava asia. Kaiket päivät istuisin koneella ja kirjoittaminenkin on huisin hauskaa. Voisitko joskus kertoa, miten tuollainen homma toimii: miten siihen pääsee jne..vai onko nämä vaiettuja liikesalaisuuksia? Ehkä jotenkin yleisellä tasolla, tietysti joka portaalissa lienee erilaiset jutut...
VastaaPoistaMulla pitäs olla kans oma hylly olkkarissa, matkin idean :)
VastaaPoistaBlogin ansaintalogiikasta ei yleensä puhuta, mutta ei se liene salaisuuskaan. Mulla Bella-blogit maksaa kuukausipalkkaa ja Bella-blogeihinhan mua kysyttiin mukaan silloin kun se perustettiin. Sen lisäksi saan yhteistyöehdotuksia esimerkiksi pr-toimistoilta ja voin kirjoittaa maksua vastaan jostain blogiini sopivasta tuotteesta. Näistä esimerkkinä vaikka Cupcake-postaus tai Serlan teemapostaukset. Osa palkkaani on tietenkin testituotteet, mitkä lasken ansioksi, koska onhan ne nyt helpotus kuukausibudjetissa jos saan lahjaksi ja bloggaamista varten esimerkiksi satasen lenkkarit tai usean sadan takin, mitä ei itse tarvitse sitten ostaa. Bloggajilla on tietyt rahalliset rajat kuinka paljon tuotteita voi ottaa vastaan verottomasti lahjana/testituotteena, palkasta ja postauspalkkioista maksan tietenkin verot. Näistä lisää tietoa saa esimerkiksi verotoimistosta.
VastaaPoistaHarvoin blogi muuttuu ammatiksi yhdessä yössä ja valitettavasti sitä aikaa pitää olla jo ennen kuin blogilla alkaa tienaamaan. Mutta jos näitä kutsuja mietit, niin on olemassa kaikenlaisia listauksia missä luetuimpien blogien kävijämäärät on esillä ja kutsuja tulee yleensä niille, jotka kuuluvat kohderyhmään ja ovat lukijamäärällisesti isoja. Yleensä kaikki palkka mitä blogista saa tulee muodossa tai toisessa mainoksista eli niiden vastainen ei voi olla, jos haluaa ansaita kirjoittamisella.
Kiitos vastauksestasi! En nyt itse ole hakeutumassa töihin, mutta kiinnostavaa on tietää, että blogia kirjoittamallakin siis voi elää. Ainakin siis kulostaa kivalta duunilta.
VastaaPoistaNo ei tämä ainakaan itsellä varmasti loppuiän ratkaisu ole, mutta nyt näin. Enkä sano, että kierisin rahoissa tällä duunilla, mutta toisaalta olen ihminen joka ei niin edes välitä siitä kierimisestä, kunhan on leipää pöydäs ja puhtaat vaatteet päällä.
VastaaPoistaMeidän tenava on onneksi itse keksinyt, että eriparisukat on siisti juttu. Sen kun kaivaa mitkä vaan kaksi sukkaa sieltä laatikosta, mulle on ihan sama. Tyylikeino :).
VastaaPoistaBongasin vikasta kuvasta SkipHopin taluttimellisen repun. On aivan syötävän söpö. Ootko käyttänyt talutinta (kuulostaapa hassulta sanalta, onko se oikeesti talutin ees, hehe?), ja millaiset kokemukset teillä on niin repusta kuin sen taluttimen käytöstä?
VastaaPoistaMeillä täällä kasvaa eri ihana mutta riehakkaan oloinen pikkumies, ja mä jo valmistaudun kauhulla siihen aikaan kun jalat ottavat tosissaan alle myös ulkona. :) Ja ehkä ulkomaillakin saattaisi joku reppu-talutin-yhdistelmä olla näpsäkkä, sekä turvallisuuden että vaikka sen oman lelun/juoman/jonkun tärkeän asian kantamisessa?
Meillä toi reppu on lähinnä kerhoreppu, se on paljon paremman kokoinen mitä se isompi skiphop. Mutta toi talutinnauha on ihan katastrofi 2-vuotiaalle, pienempänä toimi mutta ei kai se nyt enää anna siihen koskea :D
VastaaPoistaJoo, mäkin oon vahvasti sitä mieltä et kyseessä on tyyli- eikä sekasortokysymys ;)
VastaaPoistaNo hei, ei isot pojat haluu tulla talutetuiksi! ;) Meillä asustaa huomattavasti pienempi kaveri, joten saattaisipa toimiakin! Ja hyvä tietää, että reppu toimii muutenkin pikkuisilla paremmin.
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.