POTKUPYÖRÄLLÄ JA BAREFOOTEILLA

Olemme nyt kunnostautuneet aikaisilla heräämisillä. Tänäänkin radio kertoi kellon olevan minuuttia vaille yhdeksän, kun meikäläiset palaili...

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olemme nyt kunnostautuneet aikaisilla heräämisillä. Tänäänkin radio kertoi kellon olevan minuuttia vaille yhdeksän, kun meikäläiset palaili jo kohtuullisen pitkältä potkupyörälenkiltä. Me ei ollakaan käyty ulkoiluttamassa potkupyörää aikoihin ja nyt meno oli kyllä vauhdikkaampaa mitä viimeksi. Ihan kummallakin siis.


Sen jälkeen kun aloin käyttämään Footbalancen pohjallisia, olo on kohentunut todella paljon. Kolmisen viikkoa pohjallisia käytettyäni pystyin lopettamaan särkylääkityksen kokonaan, ihan uskomaton juttu. Pohjallisten tekoprosessista voit lukea täältä. Nyt testailen niiden rinnalla (mutta tietenkin eri aikaan) Merreliltä saatuja barefoot-lenkkareita. Barefoot oli mulle ihan uusi juttu, mutta koska pohjallisten käyttäjille ja jalkavammaisille suositellaan myös avojalkaisin kävelyä, tahdoin tietenkin kokeilla barefooteja kun tilaisuutta tarjottiin. Tällä hetkellä musta tuntuu, että barefootit, eli virallisemmin Merrel run road glove dash 2:set on maailman mukavimmat kengät. En uskalla vielä sanoa muuta, sillä siirryin näihin tossuihin vasta ihan hetki sitten. Mutta ihan järjettömän hyvältä ne tuntuvat nyt jalassa. Kerron laajemmin kokemuksia sitten, kun olen hieman pidempään kulkenut näiden kenkien kanssa.


On se vaan kuulkaa mahtava juttu, kun puolen vuoden jälkeen ei särkylääkkeet enää väsytä ja pystyy itse käymään kaupassa, lenkeistä puhumattakaan. Kummasti oppii arvostamaan perusasioita kuten kävelemistä, kun se otetaan hetkeksi pois. Tosin sairauksien suhteen määrä taitaa olla aina vakio, nyt on pojalla vatsatautia ja mulla kesäflunssan tuntua, eli ojasta allikkoon. Onneksi tämä allikko ei estä liikkumista.

17 kommenttia

  1. Onneksi saatte ainakin lähes selkäkivuitta viettää kesää. Kyllä lyhyen polvikipuilunkin (muutama kuukausi) jälkeen osasi arvostaa kävelyä ilman vihlontaa.

    PS. Blogissa olisi sunnuntaihin asti Villervalla-arvonta. :)

    VastaaPoista
  2. Minä hankin ekat barefootini viime vuonna ja nyt jo toiset. Aivan mahtavat kengät ja useasti käytössä. Hienoa että olet saanut niistä apua

    VastaaPoista
  3. Niinpä, on kyllä ollut tosi ihania päiviä kun on voinut lähteä jonnekin ilman särkylääke+väsy komboa.

    Huomasinkin arvonnan, mutta taidan jättää mahdollisuudet muille, kun meillä on jo tarpeeksi vaatetta tällä hetkellä :)

    VastaaPoista
  4. oikeastaan se eka apu on tullut noista footbalance-pohjallisista. Ne tuntuivat heti todella hyville jalassa ja auttoivat saamaan jalan asennon oikeaan. Nyt vasta testailen näitä barefooteja, mistä en tosiaan tiennyt yhtään mitään ennen näiden tuloa. Onks sullakin ollut Merrelit vai mitkä? Mä luulin eka, et barefootit on sellaiset peikonjalan näköiset kengät, mut nää oli sekä todella hyvän tuntoiset että ei niin huomiota herättävän näköiset.

    VastaaPoista
  5. Hih, tuosta se alkaa! :) Itse kärsin polvi- ja alaselkäkivuista, kunnes maaliskuussa hommasin ekat paljasjalkakengät. Sitten sain lahjaksi Fivefingersit. Onhan ne järkyn näköiset, mutta ei haittaa.. kunhan kivut pysyvät poissa. Enkä siis muuttanut mitään muuta samaan aikaan, joten vannon nyt noiden nimeen. Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksiasi aiheesta, joten toivottavasti postaat tästäkin vielä. Hyviä kävelytreenejä!

    VastaaPoista
  6. Sun kenkäpostaukset saa tämmösen jalkavaivaisen usein kuolaamaan :) Sain tänään näin helvetillisiin iskiasvaivoihin Lyrica-reseptin eikä naurata yhtään. Pohjalliset, hmmm.... :)

    VastaaPoista
  7. joo, eka five fingersit ja sit muutan metsään! :D Kyllä on tulossa postausta myös jatkossa, kokeilen vain eka näitä paremmin.

    VastaaPoista
  8. VOI EI :( :( Mulla ei ne lyricat auttaneet ees mitään, paras oli voltarenin tabletit.

    Suosittelen todellakin noita footbalanceja sulle, moniin muihin pohjallisiin verrattuna ovat edulliset, se kustomoitu on noin 60-70 eur ja itse uunissa lämmitettävä ja muokattava muistaakseni 35 eur. Mulla oli eka toisenlaiset käsin tehdyt pohjalliset, ei auttanut. Nää auttoi muutamassa viikossa, tosin onhan tässä sairastettukin kauan että myös varmasti luonnollista paranemista oli mukana.

    VastaaPoista
  9. Mä en saa noita Voltareneja käyttää, ne kuuluu sellasiin lääkkeisiin jotka saattaa lisätä verenvuodon riskiä ja mulla kun on hyytymistekijässä puutos :/

    VastaaPoista
  10. Hei noi kengäthän näyttää kivoilta!!! Mulle tuli heti mielikuva sellaista kauheista mustista sukellustossuista joissa on pari varvasta - tiedätkö ne?

    VastaaPoista
  11. joo, tiiän :D Sellasiksi minäkin barefooteja luulin ennen näitä kenkiä.

    VastaaPoista
  12. Merreleitä on molemmat. Olisi kiva joskus kokeilla myös niitä peikkokenkiäkin

    VastaaPoista
  13. Olen kovin, kovin onnellinen puolestasi. Puoli vuotta kepeillä nilkuttaneena kävely tuntuu tosiaan lahjalta. Ja itse selkäoireilevana ja äitinä uskaltaisin sanoa, että tiedän mistä puhut. Mutta lämpölaastarit olivat minulle aivan uusi tuttavuus ja tulivat todella tarpeeseen jokseenkin postaustasi seuraavana päivänä, kun selkä prakasi ihan tosissaan. Kiitos.

    VastaaPoista
  14. Hienoa, että ne lämpölaastarit auttoivat. Näistä jutuista pitäisi muistaa blogata enemmänkin, kun vaivat ovat ihan uskomattoman yleisiä.

    VastaaPoista
  15. Hienointa on se että jos syön ibuprofeiinia vaikkapa polvikipuun, saan päänsäryn. :D

    VastaaPoista
  16. Hitto, kun kuulostaa pässiltä sanoa, että äitinä olen sitä mieltä että...... Piti oikein palata tarkistamaan :D. Mutta tiedän siis, millaista on kipeän selän kanssa nousta keittelemään aamupuuroa, pakata kimpsut ja suunnata energisen kaksivuotiaan kanssa puistoon leikkimään, vaikka silmissä meinaa sumentua selkäkivusta. Se oli se, mitä sanomani piti. Ehkä ymmärsit pointin ;).

    VastaaPoista
  17. ei ole helppoa ei. Nyt kyllä on, kun ei enää vaivaa tuo kipu lähes ollenkaan, mutta muistan talvelta yhdenkin aamun, milloin soitin itku kurkussa naapuriin voisiko heiltä viedä lasta päikkyyn kun en pysty edes seisomaan. Meillähän onneksi oli se päiväkoti kokopäiväisenä talven yli, tosin en todellakaan olisi voinut olla ilman.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images