Tietoa mainostajalle ›

MIESTEN JA NAISTEN EROT KOMMENTOINNISSA

Eilisen mielenkiintoisin some-ilmiö taisi olla Veikko Sorvaniemen avautuminen " Lastasi saattaa vituttaa ", missä kirjoittaja hum...

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Eilisen mielenkiintoisin some-ilmiö taisi olla Veikko Sorvaniemen avautuminen "Lastasi saattaa vituttaa", missä kirjoittaja humoristisesti mutta rankoin sanakääntein kuvasi lapsensa (?) päivän vaativuutta ja siitä mahdollisesti aiheutuvaa iltakiukkua. Juttua on jaettu facebookissa päälle 44 000 kertaa (herrajumala! Kuka tykkäis mun teksteistä noin paljon edes yhteensä?!) ja kommentteja on nyt kuitenkin alle 40 kpl.


En tiedä onko Veikko blogannut pitkään vanhemmuusasioista ja oppinut suodattamaan kaikki kukkahattutätien sekoilut ja muut provoilut vai voiko olla ettei niitä, näistä tuhansista tykkäyksistä huolimatta ole tullut. Miksei tullut? En voi olla vertaamatta tilannetta siihen, että vihjaisinkaan omassa blogissani lastani ja kenties usean muunkin lasta vituttavan päivienkulku, saisin 200 syyllistävää kommenttia tunnissa. Miksi lapseni on päiväkodissa eikä kotona äidin kanssa, mikä on ehdoton parhaus? Rakastanko enemmän työtäni kuin lastani? Onko kiroilu paras tapa tuoda esille asioita, kiroilenko kenties lapselleni sen ajan mitä yhdessä vietämme? Syötänkö kotona lapselle pelkkää sokerimaissimuroa aamupalaksi terveellisen puuron sijaan ja vaikutanko hänen ruokailutottumuksiin puuroennakkoluuloillani? Enkö tiedä, että ketsupissa on lapsille vaarallista sokeria? Onko meillä auto, vaikka näytän hipille? Leikkaanko koskaan partaani ja lapseni tukkaa, pitäisikö soittaa lastensuojeluun? Onko minulla vihamiehiä joilla on koiria ja ketä ne vihamiehet ovat, pitäisikö asiasta keskustella vauvalehden palstalla?


Vittu. Miten minusta alkaa tuntumaan, että naisten ja miesten kirjoitukset vanhemmuuteen liittyvistä asioista tulkitaan aivan eri tavoin? Meikäläinen saa 100 syyllistävää kommenttia blogatessani uudesta luomuäidimaidonkorvikkeesta, koska saattaa olla että olen aiheuttanut paljon kansanterveydellistä haittaa tällä kamalalla aiheella (sekä syyllistynyt rikokseen). Ja sitten joku tamperelainen epäilyttävän näköinen partasuu kehtaa porskuttaa somessa tuhat kertaa rankemmalla tekstillään samalla kun meikäläinen vastailee kommenttiboksissa kuittailuun siitä onko lapsen yksityisyydensuoja rikottu, kun kerroin hänen harjoittelevan pottailua. Voi nyt saatana oikeasti.


Voisitko Veikko Sorvanniemi kertoa salaisuutesi miten pystyt kirjoittamaan tuollaisen jutun ilman yhtäkään isyyttäsi kyseinalaistavaa kommenttia? Olen nimittäin ihan oikeasti kateellinen.


T: Yks toinen epäilyttävän näköinen vanhempi Helsingistä

41 kommenttia

  1. Vitsi mun on pakko sanoa et mä en ehkä ihan tajunnut tota kirjoitusta. Kovin moni sitä näytti jakavan mutta mä en ehkä ihan tajunnut :D

    Kaikkia hei vituttaa joskus. Lapsiakin. Mikä tässä nyt oli se stop the press? Oliko se nyt justiinsakin nämä voimasanat vai se että kirjoittaja oli mies vai mikä?
    Mua itseasiassa ihmetytti vähän se että ihan oikeastiko joku vanhempi tuosta sai jotain ahaa-elämyksiä? Että joo, ihan tosiaan joo voi olla että lastakin joskus ottaa päähän ja arki ärsyttää. Mun mielestä SE on huolestuttavaa jos sitä ei oikeasti ymmärrä ennen kuin jonkun partajehun kirjoituksesta. Ja että vielä näkee sen vaivan että lähtee jakamaan sitä tekstiä. Pyörä on jälleen keksitty.

    VastaaPoista
  2. Mun oli ihan pakko mennä kaivamaan se pottapostaus (mitä mun piti silloin kommentoida - pottasympatiaa jakamalla, ei nillittämällä lapsen yksityisyydensuojasta - mutten hektisessä tilanteessa ehtinyt), että ihanko tosi. Ja ihan tosi.

    Sinänsä mun mielestä partasuun teksti oli ihan asiaa, mutta ei mitään uutta - ilmeisesti se noteraattiin vasta sitten kun joku köyhän miehen jounihynynen sen oksensi ulos. Mutta missä viipyy keltinkangasjärviseen vetoaminen, uraäitien syyllistys, kotiäitien kitinä. (Ja siis, olen yhä sitä mieltä että partasuulla oli pointti - vain se normaali mammablogien "keskustelu" jäi puuttumaan).

    Ei hitto. Muakin alkoi ärsyttää.

    PS. Meillä mentiin pottailun suhteen klassisesti "kun lapsi (ts. vanhemmat) on valmis", eli kun poika oli 2 v 10 kk vaan ilmoitettiin että nyt aletaan käyttää kalsareita ja se oli siinä. Lapsi ei siis protestoinut vaihtoa millään tavalla ja oli jo melkein vuoden käynyt kakalla pöntöllä, mutta nyt sitten oli vaan että "aha", ja parin vahingon jälkeen homma on sujunut kuin, noh, tanssi.

    VastaaPoista
  3. Mä kyllä tajusin kirjoituksen ja sen hauskuuden ja pointin siellä rivien välissä ja suoraakin, vaikka en ehkä kokenut sitä millään lailla omaan elämään liittyväksi. Lähinnä mulle vaan tuli mieleen, että missä on nillitys? Kun saan kuitenkin itse jatkuvasti kommentointia et blogi ei ole entisensä, mutta suoraan sanottuna saisin tuon kaltaisesta tekstistä sellaisen paskamyrskyn blogiini etten edes uskaltaisi ladata tuohon malliin mielipiteitäni täällä. (Mintun kanssa sitten baaripöydässä lapsivapailla enemmän). Siis missä helvetissä kukkahattutädit on tuolta ja miksi ne on mun blogissa aina kun sanon jotain omia mielipiteitä? :D :D oon kade, oikeesti.

    VastaaPoista
  4. Joo, siis meikä kun viikoittain keskustelee lukijoiden kanssa asioista tyyliin "ei helsingin lastensuojelua kiinnosta jos mun pojan etutukka on kasvanut vähä yli" niin sitä paskaa alkaa tavallaan haluamaan muillekin, etenkin miehille ;) Ei vaan, hyvä juttu tuo minusta oli vaikka ei omasta elämästäni kertonut, en syyllistynyt eikä tullut vaan muuta mieleen ku tää: MISSÄ ON ANONYYMIT ÄIDIT?!

    VastaaPoista
  5. Varmasti yksi merkittävä syy kommenttien laatuun on se, että Uusi Suomen (miten tää pitäis taivuttaa?) blogeja voi kommentoida vain omalla nimellä ja naamalla. Anonyyminä ja nimimerkkien takaa on niin helppo huudella, mutta itsenään viitsii harvemmin olla kuin samaa mieltä tai hiljaa.

    Tänään klo 1:45 tuonne on tullut yksi kommentti jossa on kritisoitu kirjoittajan ajankäyttöä kun kerta jatkuvasti ollaan myöhässä. Yksi ainoa.

    VastaaPoista
  6. Ah, en lue tuolla yhtään blogia joten en tiennyt. No se selittää jo paljon, sillä eihän mammablogeissa yksikään provokommentti tai muu nillitys ole _koskaan_ omalla nimellä tai edes blogin profiililla kirjoitettu. Ip-osoitteet sitten paljastaa monesti, että kommentteja lähettelee yksi ja sama tyyppi, usealla eri nimellä samaan juttuun. Parhaimmillaan kyseessä on joku muu bloggaaja.

    VastaaPoista
  7. Mä tietkö mietin ihan samaa! Missä nillittäjät ja muut juurikin blogeissa ja keskustelupalstoilla toisia haukkuvat "Parhaat äidit" ovat!
    Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus kuitenkin. :)

    VastaaPoista
  8. Tässä on selkeästi sukupuoliero, ja mietin nyt mistä se johtuu. Onko isät jotenkin enemmän uskottavampia ja "oikeassa" ja niiden kanssa ei jakseta tai haluta keskustella asioista vai onko isät jotenkin kasvatusasioissa turhempia (ja siksi vähemmän syyllistäviä vaikka laukoisivat mitä) siksi niiden sanomiset ei hetkauta vaan niille voi naureskella? Siis onko mies uskottavampi vai täysin nolla sanomaan mielipiteitä vanhemmuuteen liittyvistä asioista, kun mä on saanut pahempaa kritisointia vanhemmuudestani ihan sillä, että en jaksa leikata tyypin tukkaa ihan säännöllisesti?

    VastaaPoista
  9. Naiset vaan on niin naisia, valitettavasti! Omat kipuilu aiheesta Menenkö töihin vai jäänkö kotiin vai laitanko aurinkorasvaa vai imetinkö lopulta täysin neuvolan suositusten mukaan purkautuu monilla toisten mollaamiseen ja kyseenalaistamiseen, etenkin kun sen voi nykyään tehdä vielä anonyyminä.

    VastaaPoista
  10. Mä taas lopetin koko oman blogerin tilaston seuraamisen kun siellä alkoi olla vaan liikennettä vauvalehden suunnasta. muutaman linkin perään kurkattuani päätin oman seesteisen mielenrauhani vuoksi olla katsomatta mistä liikennettä edes on, ja miten paljon :D nyt saa bloggerin hallintapaneeli olla ihan omissa oloissaan. Vielä ei ole kukaan kyllä kommenttibokseihin kirjoitteluun alkanut. minulta kun puuttuu blogista ne mielipiteet ;)
    vaikka...
    Minun pitäisi kyllä sietää palstalaamailut.
    sillä VANHANA vauva-palstalaisena toisaalta "ymmärrän" sen ruotimisen sielläkin, alle 10% lynkkaajista oikeasti on sitä mieltä mitä palstalla kirjoitetaan, voidaan olla ihan vaikka haukuttavan asian/ihmisen fanittajiakin. Mutta se "hauskuus" ja idea on se _toisten palstalaisten_ huudattaminen omilla tekaistuilla mielipiteillä. En toki ilkeä myöntää harjoittaneeni itse provoilua, mutten kyllä kehtaa kieltääkään.
    olin aktiivipalstalainen yli 10 vuotta sitten ;) ennen blogien aikakautta.

    VastaaPoista
  11. En mäkään lue, mutta rupesin ihmettelemään kun kaikki oluvat nimillä ja kuvilla. Ja kommentointimahdollisuutta ei rekisteröitymättömille ole ollenkaan. Tuo taitaa itseasiassa vaatia facebook-tunnistautumisen, en kyllä kovin tarkkaan tutkinut.

    VastaaPoista
  12. "Voisitko Heikki Sorvanniemi kertoa salaisuutesi miten pystyt kirjoittamaan tuollaisen jutun ilman yhtäkään isyyttäsi kyseinalaistavaa kommenttia? "

    Nimi on Veikko :)

    En tiedä, kirjoittaessani sitä olin ihan varma, että niskaani sataa "vihervassarivapaakasvattaja" -kakkaa. Vielä sellaista ei ainakaan suoraan minulle ei ole sadellut. Yritin kirjoittaa niin että en syyllistä ketään. Tarkoitus oli pysäyttää hetkeksi ajattelemaan arkea päiväkotilaisen näkökulmasta. Se taisi onnistua.

    VastaaPoista
  13. Mietin tiedätkö aivan samaa!
    Se hyvä puoli oman blogin huomattavasti pienemmissä lukijamäärissä taitaa sentään olla, että huutajia, paremmintietäjiä ja "aidosti huolestuneita kunnon kansalaisia" on pyörinyt kommenttiboksissa yllättävän vähän.
    Jos alkaa ottaa päähän, lähetä ihan huumoriarvon vuoksi muutamia vaikka minulle. ;)

    VastaaPoista
  14. Miksi takerrut negatiivisiin kommentteihin niin paljon? Tämä ei ole ensimmäinen kirjoitus, jossa surkuttelet itseäsi ja ihmettelet kommentointia. En tiedä mitä vauva-palstoilla puhutaan, mutta esimerkiksi siinä pottapostauksessa taisi olla yksi ainoa kriittinen kommentoija. Kannattaako sellaiseen liikaa tarttua?

    VastaaPoista
  15. Toinen nainen (äiti) on naiselle (äidille) uhka. On kivaa, jos voi huomata Toisen tekevän väärin. Varsinkin, jos se muutoin näyttää Ihan Täydelliseltä. Silleen niin ku vaikka suosittu, muodikas, järkevän oloinen ja mukavan näköinen suosikkibloggaaja, jonka lapsi on puettu kivasti ja jolla on ihanan värinen tukka ja tuntuu, että se on varmaan muutenkin ihan vähän täydellisempi, kuin omat, joita on kasvatettu toisinaan vain vähän "sinne päin". Onhan se nyt siistiä, jos jollain piikillä voi poksauttaa sitä sieltä kuplastaan, jossa me kehnommat mutsit kuvitellaan hänen kuvittelevan olevansa.

    Mies ei oo naiselle uhka. Mies saa olla ronski, mies saa vitsailla, miten haluaa. Kaiken pyhittää se, että se ylipäätään puhuu lapsestaan. Miten herttaista.

    Mä tykkään sun kirjoituksistas. Pitäisi varmaan useamminkin kommentoida niitä kivoja asioita, jotka tulee mieleen, että tietäisit herättäväsi paaaljon enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita. Mut sit taas, en mä uskalla, kun sä oot suosittu, muodikas, järkevänoloinen ja mukavan näköinen suosikkibloggaaja ja mä vaan ihan tavismutsi.

    ;D

    (ja PS. toi Veikon kirjoitus ei oo musta erityisen hauska tai oivaltava, enemmänkin väkisinväännetty ja tylsä. Mutta en mä uskalla sinne niin kommentoida, koska se on Mies, ja mä ihan vaan tavismutsi...)

    VastaaPoista
  16. Mä luin eilen illalla pojalle Veikko ja Veikko nimistä kirjaa ja mietin kirjoittaessa, ettei sun nimi voinut olla Veikko, mistä hitosta keksin Heikin :D Vaihdanpa nimen. Mä odotan ihan kaikkeen sellaista moderointitulvaa, että - ihan tosikin - olen kade että jotkut ne vaan kirjoittaa ja kiroilee ilman seuraamuksia ;) Siis kaikella hyvällä ja toivottavasti en nyt lietso niitä kommentoijia täältä mammablogiskenestä sinne huuteleen!

    VastaaPoista
  17. Varmaan siksi, että mä moderoin suuren osan provokommenteista pois ja niiden lähettäjät vaikuttavat todella paljon mun blogin sisältöön tällä hetkellä. En yksinkertaisesti voi kirjoittaa kiinnostavista aiheista ilman sanasotaa ja minun vanhemmuuteni julkista haukkumista, mihin menisi joka postauksessa puoli päivää kirjaimellisesti. Se mitä blogin kommenttiosoissa näkyy on puolitotuus ja olen "hieman" väsynyt vastailemaan näihin "soitan lastensuojeluun" kommentteihin. Tervetuloa maailmaani.

    VastaaPoista
  18. Ei mullakaan nykyään ole paljoa paskanjauhantaa, mutta sehän on vain tulos siitä etten kirjoita enää mistään mielipiteitä jakavista aiheista tai muutenkaan "tahallaan provosoi" arkielämäni ajatuksilla.

    VastaaPoista
  19. En mä liioin kyllä seuraa mistä ihmisiä tulee, lähinnä laiskuuttani. Tässä on viime aikoina kielenkannoiltaan vapaampia mammabloggareita verrattu mm. valintamyymälöiden myyjien ampujiin mammapalstoilla, niin mietin vain mikä ero onkaan miehen (luonnollisesti hauska) ja naisen nettirevittelyllä. se että nainen saa aina turpiinsa rankoista sanoistaan.

    VastaaPoista
  20. Mitä ite omassa fb-feedissä huomasin, niin tuota jakoi lähinnä lapsettomat (joskin lisääntymisikäiset) kaverit, kai se oli niille jotenkin että ahaa ja vau, lapsellakin on tunteita. Itsekään en ole äiti, mutta sen verran pentujen kanssa oleskellut ja töitä tehnyt, että ymmärrän kyllä lapsen turhautuvan ja kypsyvän siinä kuin aikuisenkin. Tuntuu myös jotenkin, että näissä jutuissa on usein mukana pientä joukkohysteriaa, juttua jaetaan minäkin kun muutkin-asenteella. Että kattokaa nyt, minäkin seuraan mediaa ja tiedän mikä on juuri tämän päivän kuumin puheenaihe, josta kukaan ei todellisuudessa juuri puhu, paitsi kun lisätään siihen fb-jakoon joku persoonallinen "niinpä.." tai "samaa mieltä!".

    VastaaPoista
  21. Heimoi! Mä lähdin nyt oikein tutkimaan sitä kommenttia, tai sen sisältöä, sieltä pottahomman kommenteista. Löysinkin virkistävän vastauksesi jo ajan takaa tämän kasvuyrittäjä(?)-henkilön populistisiin ja draamanhakuisiin, tarpeettomiin ja joutaviin väitteisiin, joissa toki lillukanvarsien takana oli myös asiaakin. Hyvä! Ja vielä kerran hyvä!
    Enkä sano tätä vain siksi, että olen äitibloggarina samalla puolella kanssasi, vaan siksi, että kirjoittamasi vastine oli perusteltu, kiihkoton ja oikeasti neuvokkaampi, kuin tämän... hmm... ammattikouluttajan(?), jonka erityistaitona ainakin vaikuttaa olevan olkiukkojen rakentelu ;)

    VastaaPoista
  22. Tuollainen uhkailu ja syyllistäminen on kyllä tosi ikävä ja kamala sivutuote sun kaltaisella supersuositulla bloggaajalla. Jostain luin, että tiedät olevasi suosittu bloggaaja, kun anonyymejä negatiivisia kommentteja alkaa satelemaan. Se ei tietysti lohduta yhtään, ja suosion soisi tietävän, ja tietääkin, ilman p**karyöppyä. Ikävintä tässä juuri onkin juuri se, että joudut alkamaan "sensuroida" omaa kirjoittamistasi. Olet fiksu ja mielenkiintoinen persoona, jonka syvemmistä mietteistä minä ja moni muukin haluaisi kuulla enemmänkin, mutta tunnettavuuden varjopuoli painaa tietysti kirjoittajan suojelemaan itseään. Todella surullista. Toivottavasti tällaisesta yksittäisestä tsemppauksesta on mitään iloa ja rohkaisua, ja se vähän jättäisi varjoonsa negatiivisia yhteydenottoja. Toivon, että voisit kirjoittaa rohkeasti juuri niistä jutuista joista haluaisit!

    VastaaPoista
  23. Ymmärrän ihan täysin, ettei kommentti- ja sähköpostilaatikon täyttymistä negatiivisilla, henkilöön (ja tämän pätevyyteen vanhempana, ammattinsa edustajana tms.) menevillä kommenteilla kukaan jaksa jatkuvasti.

    On silti sääli kuulla/lukea monien suosikkibloggaajien blogeista suoraan tai rivien välistä, että silloin kun oikein haluaisi tuuletta ajatuksia joko jostain yhteiskunnallisesta, pinnalla olevasta ilmiöstä tai ihan arkeen liittyen, tyssää kirjoitusinto tai ainakin halu julkaista postaus, tietoon siitä, että paskaa sataisi taas. Vaikkei juttu edes olisi mitenkään raflaava vaan siinä mainittaisiin suurin piirtein että sateensuoja unohtui ja lapsi kastui läpimäräksi Korkeasaaren reissulla.
    (Joo, lastensuojeluun puhelu heti!)

    Kun sellaiset inspiroituneet ja ajatuksen juoksun tullen kirjoitetut postaukset antavat kuitenkin oman kokemukseni mukaan paljon niin kirjoittajalle kuin parhaassa tapauksessa myös lukijallekin. Samaistumispinta-alaa ja/tai uusia näkökulmia.

    (// Täytyy tunnustaa, että itsekin mietin yhden aika tunnepäissäni kirjoittamani jutun julkaisemista muutama päivä sitten, kun en tiennyt, millaista kommentointia se herättäisi.)

    VastaaPoista
  24. Laitanpa tähän perään heti linkin luokseni, annoin sulle tykönäni vähän julkistakin tunnustusta, joka on nähtävissä täällä

    VastaaPoista
  25. (ja apua, luin kommenttini uudestaan, ja kuulosti siltä, kuin viittaisin ekassa kappaleessa itseeni. Tai tavallaan viittasinkin, mutta en silti tee noin, mutta jos tekisin, niin syy ois Ihan Vaan kuvailemani kaltainen kateus. Äh, seliseliksi meni.)

    VastaaPoista
  26. Miksi provot pitää siivota pois? Oman typeryytensähän he vaan paljastavat!

    Mun mielestä sun kannattaa yrittää mahdollisimman paljon vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kirjoitat mitä haluat kirjoittaa, jos joku näkee vaivaa niin oma ongelmansa.

    Ja jos blogin pito käy liian ahdistavaksi etkä koe voivasi kirjoittaa asioista, joista haluat niin kannattaa miettiä onko järkeä jatkaa. Turha hajoittaa päätään blogin vuoksi, varmasti läydät toisenkin mieluisan työpaikan!

    Ideaalitilannehan tietysti olisi että ihmiset oppisivat käyttäytymään internetissä, mutta se on tällä hetkellä niin kaukainen todellisuus ettei sen varaan kannata suunnitella elämäänsä tai haaveitansa.

    VastaaPoista
  27. Miksi provot pitää siivota pois? Siksi, että muutama provo kiihottaa myös vakilukijoitani kommentoimaan ja "olemaan bloggaajan puolella" ja saa heille pahan mielen. Mulla ei ole tarkoitusta muuttaa blogiani sellaiseksi, missä se suurin sisältö onkin kommenttiboksin vittuilu bloggaajalle ja bloggaajan reaktiot tai reagoimatta jättämiset ja niistä aiheutuva keskustelu. Ei kiitos, se ei ole mun juttu.

    Ja hei, turha tosiaan hajoittaa päätänsä ikävällä kommentoinnilla ja siksi mä karsin sitä pois. Koska sehän vain kirvoittaa lisää ikävää kommentointia jos julkaisen sen. Toi sunkin eka kommentti olisi voitu esittää huomattavasti fiksummin jo alun alkaen, ihan pelkkä "onneksi suurin osa kommenteista on positiivisia joten kannattaa keskittyä siihen :)" olisi ajanut asian ja tässä mä sun kanssa lätisen siitä, mitä mieltä olet mun työurasta. Sun, kuka ikinä lienetkään ja mitä ikinä itse teet työksesi.

    Tässä mun postauksessa ei ollut kyse siitä, että vaadin ihmisiltä hyvää käytöstä netissä vaan ihmettelen sitä, miksi sinun kaltaisesi besserwisserit eivät ole tuolla Veikon blogissa omalla nimellään jakamassa neuvoja siitä, millainen työura edistäisi hänen ja hänen lapsensa henkistä tasapainoa. Miksi säkin oot nimimerkin takana täällä, kun järkikin sanoo ettet näitä mielipiteitäs uskaltaisi sanoa mulle omalla nimelläsi ja naamallasi.

    VastaaPoista
  28. No siis, mulla ei nyt tällä hetkellä edes pyöri päässä mitään syvällistä ja kiinnostavaa kun olen jo tottunut tällaiseen hieman vähemmän henkilökohtaiseen kirjoitteluun ja nautin siitä kyllä paljon :) Viime aikoina vaan aika monet mammablogit ovat lopettaneet, jääneet tauolle tms kummallisten anonyymikommenttien takia, missä pahimmillaan kirjoittajaa on tosiaan verrattu johonkin valintatalon ampujaan. Musta se on aika erikoista, että naiset saa tällaisia kommentteja osakseen pienestäkin revittelystä. Tää nyt ei sinäänsä ollut mikään säälikää mua-kirjoitus vaan rehellinen kateus iski, et miks toi voi tehä noin ja mä en voi ;)

    VastaaPoista
  29. Hah, en mä ajatellut sitä noin kun sä seliselittelit :) Tää on joku naisten juttu tosiaan poksautella toisten kuplia ja olla mukamas huolissaan jostain täysin mitättömästä asiasta. Eikä se oikeastaan enää ole suurikaan ongelma, kun siihen suhtautuu nykyään aika leppoisasti ja jättää vaan ne urpoilut julkaisematta. Mutta silloin kun siirryin muusta blogigenrestä kirjoittamaan mammablogia, niin kyllä mä ihmettelin pitkään miksi juuri äitiblogeissa on kaikista pahin toisten arvostelun kulttuuri. Ajattelin, että se vanhemmuus on niin arka aihe, mutta se taitaa tosiaan olla äitiys ja toisen äidin mielipiteet ja eroavaisuudet elon tyylissä :D

    VastaaPoista
  30. NIINPÄ! SAMAA MIELTÄ! :) En tiedä käsitinkö tuon jutun jotenkin itse kivemmin, aattelin sen olevan hirtehistä huumoria jostain extreme-päivästä millaisia meilläkin välillä on ja milloin lasta tosiaan taatusti vituttaa. Mut onneksi päivät ei ole tuollaisia, lapsella taitaa olla "vain" uhmaikä eikä vitutus ja en mä kyllä juttua jakanutkaan kun ei silleen osunut omaan eloon se sisältö.

    VastaaPoista
  31. No mä en edes viitti mennä sinne kommenttiboksiin lukemaan niitä ihania ylhäältä alaspäin tulleita neuvoja ja käskyjä. Jos joku niin tuollainen "minä oikeassa - sinä väärässä" asenne jollain ammatti-ihmisellä saa kyllä pisteet niin alas. Mullakin taisi kyllä hermot mennä jossain kohtaa siellä kommenttiboksissa :D

    VastaaPoista
  32. Siis just tollastahan se kommentointi on, että jos unohdat sateenvarjon niin sut lynkataan huonoksi äidiksi joka ei ajattele lastaan. Kun näitä trolleja on liikkeellä, helpoin tapa on joko vältellä kaikkia tollaisia aiheita tai sensuroida noi trollit pois. Ite teen aika lailla molempia ja nyt onkin ollut kiitettävän hiljaista trollipuolella pitkään :)

    VastaaPoista
  33. Moi! Tämä ei liity nyt mitenkään tähän asiaan mutta pakko oli tulla sanomaan vain sellainen juttu että sulla on aivan ihana etunimi! Elsa on ollu 'haavenimi' jo kauan, tavallaan 'vanhan kansan nimi', jotenkin vaan niin kaunis. Ja sopii sulle muutenkin tosi hyvin.
    Nimim. Kateellinen Tiina-tonttu :D

    VastaaPoista
  34. Täytyy sanoa, että nyt muakin alkoi ihmetyttää. Myös mulla tuota kirjoitusta näyttävät jakavan etupäässä lapsettomat tuttavat ja kaverit ja varsinkin miehet. Ovatko lapsettomat sinkkumiehet jotenkin pienen lapsen päivähoitoon viemistä vastaan vai onko vaan coolia, kun sanotaan, että lasta vituttaa? Me not understand.

    VastaaPoista
  35. joo, se selkeästi puhuttelee ihmisiä joiden ei kuvittelisi olevan kiinnostunut nykylasten päivärytmistä :)

    VastaaPoista
  36. Piti ihan itsekin lukea pariin kertaan se juttu, kun kaveri oli sen facebookkiin linkittänyt. Ja kyllä, isä-mieshän saa kirjoittaa että lasta vituttaa pitkät hoitopäivät, koska jos äiti kirjoittaisi aiheesta samanlaisin sanankääntein, hän saisi kimppuunsa äitien lauman, joka julistaisi että mitäs hankit lapsia, hoida sitten ne kotona...

    VastaaPoista
  37. mut ei isille voi niin sanoo ku isi on perheenpää ja miehekäs ja sen kuuluu käydä töissä, elättää perhe ja se on sitten ymmärrettävää jos isi on vähän kireenä ja kiireessä aamulla, ku miehen täytyy tehdä mitä miehen täytyy tehdä. Siis Veikon kirjoitusta vastaan ei mitään, mutta sitä vastaan kyllä ettei toi sama setti naisen kirjoittamana ois tollanen "hyvä kirjotus" vaan lastensuojelujuttu lähinnä (kommenttiboksissa siis)

    VastaaPoista
  38. En oo sun blogia aiemmin lukenut, mutta ihan näin äkkiseltään kehotan, että kirjoita vaan, mistä ja miten haluat ja yritä jättää ne ikävät kommentoijat huomioimatta? Minäkin olen jättänyt vauvalehdet ja vauvablogit lukematta toisen vauvan kohdalla, sillä tämä tällä hetkellä luotu äitikuva ja vaatimukset vanhemmille ahdistavat. Me pyöritään ihan liikaa vanhemmuuden ja lasten navan ympärillä! Haluaisin itsekin pitää blogia arkielämästä, ihan vain näyttääkseni esim. tuleville vanhemmille, että elämä ja tunteet vaihtelevat. Kaikkia vituttaa joskus, on ihan raivopäisiä päiviä ja sitten aivan supersuloisia, niin se vain on eikä se oo vaarallista. Kun muistaa, että sitä on itse muutakin kuin äiti tai isä ja täytyy kiinnostaa muutkin asiat kuin lapset. Ja siis rakastan lapsiani, jos joku sitä epäilee.;) Mutta en oo uskaltanut aloittaa blogia ja olla rehellinen. Hienoa, kun joku uskaltaa.:)

    VastaaPoista
  39. Olipa kiva teksti, feminististä otetta ei blogeissa, varsinkaan äitiysblogeissa, ole koskaan liikaa!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images