2 VEE

Wou, tänään iski yhtäkkiä päähäni, että tämän blogin aloittamisesta on kaksi vuotta! Bella-blogien arkistoista ei ensimmäisiä postauksia löy...


Wou, tänään iski yhtäkkiä päähäni, että tämän blogin aloittamisesta on kaksi vuotta! Bella-blogien arkistoista ei ensimmäisiä postauksia löydy, mutta kaivelin bloggerin syövereistä ensimmäisen postauksen esiin, ihan nostalgiamielessä. Paljon on muuttunut, melkein kaikki. Tiedän kuitenkin, että usea on ollut mukana ihan alusta asti, osa tullut mukaan ajan mukana, kaikki yhtä tärkeitä. Sielunsiskoja on löytynyt, paljon keskustelua ja viime aikoina entistä enemmän valokuvia. Aika on muuttanut blogia, minua ja varmasti myös teitä lukijoita. Toivotaan kuitenkin, että yhteys säilyy jatkossakin! Kiitos siis teille, että jaksatte lukea juttujani.


"Mun ei pitänyt olla niitä naisia, jotka kirjoittavat äitiysblogia. Itseasiassa mun ei pitänyt olla niitä naisia myöskään, jotka saavat vauvan, ainakaan 2011 kesällä. Pari viikkoa sitten kaikki kuitenkin kellahti päälaelleen kun raskaustesti näytti sinnikkäästi kahta viivaa. Väsymykselle, pahalle ololle ja jatkuvalle sairastelulle (puhumattakaan kiristävistä housuista) löytyi luonnollinen selitys ja viimeistään neuvolassa kuullut sydänäänet tekivät sen todeksi: siellä todellakin on joku.


Todeksi tuli myös, että kuukautisten tuleminen ei aina olekaan merkki siitä etteikö olisi raskaana. Kerralla 1/3 raskausajasta pakettiin ja 2/3 edessäpäin. Tällä hetkellä leikitään 13.raskausviikkoa, mutta todellisuus selviää vasta ultrassa, luultavasti viikkoja tulee lisää jopa 4. kesä-heinäkuussa kuitenkin kuuluu huutoa.


Syy miksi aloitan blogin on tietenkin kova tilittämisen tarve asiasta. Jo pelkästään 2 viikossa olen oppinut, että vaikka raskaus olisikin maailman luonnollisimpia asioita, se ei todellakaan aluksi tunnu siltä. Muista vauvablogeista en löydä mitään kiinnostavaa, siellä jotkut Nirput ja Papuset kasvavat idyllissään äitien kuunnellessa päivittäin sydänääniä ja syöden pelkästään biodynaamisia ituja ettei vauva vaan vaurioituisi. Mä oon vasta vaiheessa d-vitamiinia lisää.


Toinen säälittävä syy on, että haluan noita parametrejä ja kasvavia vauva-animaatioita blogiini ihan vaan tiiratakseni kehitystä. Jokin herkkä puoli on herännyt kyllä, yhden potkupuvunkin hankin.


Mutta olkoon tämä turva-aluetta myös niille muille odottaville naisille, jotka eivät skitsoile sydänäänien ja teenjuonnin kanssa, toivottavasti edes yksi sielunsisko löytyisi."


So young, so gone :)


11 kommenttia

  1. Melko alusta saakka olen blogiasi lukenut, koska itse myös samaisena jouluna 2010 olin juuri saanut varmuuden että mahassani kasvaa pikkuinen lapsen alku. Etsin luonnollisesti "raskausblogeja" listalle ja sen jälkeen olen mukana roikkunut.
    Kiitos että jaat arkesi, vinkkisi ja pohdintasi.

    VastaaPoista
  2. Onnea kaksiveelle!

    Mulla kävi tuon raskausajan alun kanssa vähän samalla tavalla. Np-ultrassa LA siirtyi vaatimattomasti kuukauden taaksepäin. Sitten, kun tyttö syntyi viisi viikkoa etuajassa, supistui raskausaika melkein puoleen vuoteen :-D

    VastaaPoista
  3. Haamuna kulkenut blogisi mukana varmaan lähes sen koko olemassa olo ajan. Upea blogi upealta naiselta. Onnea 2v!!!

    VastaaPoista
  4. Minä en oo seurannut alusta saakka, joten hauska lukea :) Mulle kävi samoin isomman lapsen kohdalla, neuvolassa kävin ekaa kertaa raskausviikolla 12. Olikin tosi erilaista sit tän pienemmän kohdalla, sitä hermoilikin ihan eri tavalla kun joutu jännittämään ne ensimmäisetkin viikot...

    VastaaPoista
  5. Mä en tänne kyllä löytänyt ihan heti silloin, mut muistan edellisessä blogissas ihmetelleeni mitä sä jostain mahakipseistä ym. yhtäkkiä kirjottelit :D

    VastaaPoista
  6. Onnea kaksi vuotiaalle!

    Enpä muista olenko koskaan tuota postausta lukenut, mutta muistan kyllä lukeneeni blogiasi joskus hiukka vajaa kaksi vuotta sitten kun tein itse tammikuussa positiivisen testin, tuo raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon ja tuon seurauksena poistin lukulistaltani kaikki vauva- ja raskausblogit. Myöhemmin sitten palasin lukemaan sattumien kautta kun olin taas raskaana ja pelko keskenmenosta pienentynyt.

    VastaaPoista
  7. Laskeskelin aamulla poikaa viidettä kertaa nukuttaessani ettei tuo ole edes mahdollista, minä olen kyllä kaksi vuotta sitten tammikuussa tehnyt positiivisen testin, mutta siitä kyllä syntyi tuo kundi. Keskenemno tapahtui siis vajaa kolme vuotta sitten. Ilmeisesti sekoitin blogisi jonkin toisen blogiin. Sen siitä saa kun ei nuku viikkoon kunnolla ja kuuntelee sen ajan kiukkusta lasta, en tiiä mitä hampaita tuo pukkaa vai kiukkuaako vatsaansa taikka jotain muuta omaansa.. Huoh!

    Onnea kuitenkin vielä kerran! :)

    VastaaPoista
  8. Onnea Onnea! Tämä on ihanan arkinen ja rehellinen blogi. Ei mitään koreuksia.

    VastaaPoista
  9. Ihana tuo ensipostaus! <3

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images