Wou, tänään iski yhtäkkiä päähäni, että tämän blogin aloittamisesta on kaksi vuotta! Bella-blogien arkistoista ei ensimmäisiä postauksia löydy, mutta kaivelin bloggerin syövereistä ensimmäisen postauksen esiin, ihan nostalgiamielessä. Paljon on muuttunut, melkein kaikki. Tiedän kuitenkin, että usea on ollut mukana ihan alusta asti, osa tullut mukaan ajan mukana, kaikki yhtä tärkeitä. Sielunsiskoja on löytynyt, paljon keskustelua ja viime aikoina entistä enemmän valokuvia. Aika on muuttanut blogia, minua ja varmasti myös teitä lukijoita. Toivotaan kuitenkin, että yhteys säilyy jatkossakin! Kiitos siis teille, että jaksatte lukea juttujani.

"Mun ei pitänyt olla niitä naisia, jotka kirjoittavat äitiysblogia. Itseasiassa mun ei pitänyt olla niitä naisia myöskään, jotka saavat vauvan, ainakaan 2011 kesällä. Pari viikkoa sitten kaikki kuitenkin kellahti päälaelleen kun raskaustesti näytti sinnikkäästi kahta viivaa. Väsymykselle, pahalle ololle ja jatkuvalle sairastelulle (puhumattakaan kiristävistä housuista) löytyi luonnollinen selitys ja viimeistään neuvolassa kuullut sydänäänet tekivät sen todeksi: siellä todellakin on joku.

Todeksi tuli myös, että kuukautisten tuleminen ei aina olekaan merkki siitä etteikö olisi raskaana. Kerralla 1/3 raskausajasta pakettiin ja 2/3 edessäpäin. Tällä hetkellä leikitään 13.raskausviikkoa, mutta todellisuus selviää vasta ultrassa, luultavasti viikkoja tulee lisää jopa 4. kesä-heinäkuussa kuitenkin kuuluu huutoa.

Syy miksi aloitan blogin on tietenkin kova tilittämisen tarve asiasta. Jo pelkästään 2 viikossa olen oppinut, että vaikka raskaus olisikin maailman luonnollisimpia asioita, se ei todellakaan aluksi tunnu siltä. Muista vauvablogeista en löydä mitään kiinnostavaa, siellä jotkut Nirput ja Papuset kasvavat idyllissään äitien kuunnellessa päivittäin sydänääniä ja syöden pelkästään biodynaamisia ituja ettei vauva vaan vaurioituisi. Mä oon vasta vaiheessa d-vitamiinia lisää.

Toinen säälittävä syy on, että haluan noita parametrejä ja kasvavia vauva-animaatioita blogiini ihan vaan tiiratakseni kehitystä. Jokin herkkä puoli on herännyt kyllä, yhden potkupuvunkin hankin.

Mutta olkoon tämä turva-aluetta myös niille muille odottaville naisille, jotka eivät skitsoile sydänäänien ja teenjuonnin kanssa, toivottavasti edes yksi sielunsisko löytyisi."

So young, so gone :)