Äitibloggaajat, heterogeeninen ryhmä
10.11.12Äitiblogeja on moneen junaan ja ajattelin listata erilaiset genret yhteen
Tiedostava kaupunkimutsi kirjoittaa blogissaan kantakaupungin ilmiöistä ja siitä, kuinka lapsenkin kanssa voi käydä luomuravintoloissa ja minkään ei oikeastaan tarvitse muuttua. Lapsi on osa elämää ja se elämä ei ole hiekkalaatikon laidalla vaan lähikuppilassa soijalattea juomassa ja lukemassa Huili-lehdestä ekosähkövinkkejä. Blogi ei sisällä mainoksia ja siitä muistetaan mainita säännöllisin väliajoin. Koska kaupallisuus on niinku toudella kehäkolmosen ulkopuolelta.
Ironisen letkeä äitikirjoittaja on usein ensimmäiseksi esitellyn blogimutsin pikkusisko, hieman vain happamampi ja omasta mielestään rennompi. Lapsia ei kutsuta lapsiksi vaan mielellään jollain hellän alentavalla nimellä joka saattaa aiheuttaa tavallisissa mutseissa närää. Koska sitähän tämä kirjoittaja haluaakin aiheuttaa muistuttaessaan ettei kotipesä ole tämän matsin voittosektori. Tämä kirjoittajatyyppi elää äitiyttä myöntämättä, ettei herää joka aamu tyrmistyneenä, että lapsi ei ollutkaan unta.
Kesto/liina/VVV/true ekomutsia ei lue kukaan siksi, että jutuista saisi energiaa. Ellei negatiivista energiaa lasketa mukaan. Tämä bloggaaja on kuitenkin täysin tietämätön provosointiarvostaan, sillä hänen aikansa menee testatessa erilaisia ei yleisiä lastenhoitotapoja ja todistellessa ne helpommiksi ja ihmisrodun alun kannalta luonnollisemmiksi tavoiksi elää lapsen kanssa. Päivitystauon tullessa lukija ei usko bloggaajan lähteneen etelään vaan hullujen huoneelle latautumaan.
Lifefactorymutsilla kaikki tarpeisto on parasta ja juuri Suomeen tullutta. Lifefactorymutsin blogi on yhdistelmä sisustus- ja äitiysblogia, missä lastentarvikkeet on sijoiteltu rennon huolettomasti stringhyllyn päälle luomunaksujen viereen ja Bugabookieseissä on kuppiteline silikonipäälysteiselle pullolle. Tiedostavasta kaupunkilaismutsista poiketen Lifefactorymutsi ei käy ravintoloissa tai oikeastaan missään leikkipuistoa kauempana, ainakaan yksin. Koska ilman vaunuja on liian pelottavaa liikkua julkisesti.
Yhteistyökumppanimutsin kaikki kama on saatu yhteistyökumppaneilta ja hän tekeekin yhteistyötä kaikkien lastenhaalarimerkkien maahantuojien kanssa järjestäen yhteistyökumppanin sponsoroimia arvontoja sekä käyttää vapaa-aikansa testaten yhteistyökumppanien toppahanskojen ominaisuuksia ja etsien lisää yhteistyökumppaneita meilailemalla potentiaalisten yhteistyökumppanien agentuureihin. Ruokaostoksensa hän mahdollistaa myymällä yhteistyökumppanien yhteistyödiilien kautta saatuja mutta "ei sitten ollutkaan meidan juttu" yhteistyökuteita, jotka ovat kuitenkin ihan supermahtavia. Yhteistyökumppanibloggaajan kävijäraati pursuilee kävijöitä, sillä viikottaisiin arvontoihin ei saa osallistua ellei tykkää yhteistyömutsin blogista kaikissa mahdollisissa medioissa ja linkkaa arvonnasta joka paikassa. Koska mitä enemmän tykkääjiä, sitä enemmän ilmaisia haalareita.
Puuroa tukassa mutsi haaveilee paremmasta ajasta ja on sitä mieltä, ettei bloggaaminen saa olla illuusion luomista vaan oma persoona ja kursailemattomuus on se koukuttavin juttu lukijalle. Blogissa käydään läpi raskausvaivat ja väsymystilat sekä viikon ruokalistat, mihin kuuluu makaronilaatikkoa ja sata suklaavanukasta. Puuroa tukassa mutsi kulkee viikot verkkareissa eikä unohda mainita niiden olevan alennusmyynneistä hankittu ja hiusvärikin on otettu viimeksi ennen lapsia, mutta ei haittaa. Puuroa tukassa mutsin blogissa seikkailee usein myös puoliso, mikä ei ymmärrä mistään mitään, mutta sellaisia miehet ovat toteaa puuroa tukassa mutsi ja kääntää harlekiinironmaanin sivua.
Meidän neitin neuvola mutsi on taas puuroa tukassa mutsin pikkusisko, joka ei kuitenkaan keskity oman itsensä muuttumiseen vaan raportoi lapsen jokaisen niksauksen ja naksauksen blogissaan käyttäen joko termiä meidän neiti tai nuori herra. Meidän neitin neuvolassa käsitellään myös uniongelmat, pottajutut, hampaiden puhkeamiset, sormiruokailusta lusikkaan siirtyminen sekä postaussarjat lapsen jalan kasvun pyrähdyksistä sekä motorisen kehityksen virstanpylväistä verrattuna edellisen meidän neitin kasvukäyriin.
Itse taidan olla sekasikermä kaikkien kirjoittajatyyppien kauheimmista piirteistä eli tekoeko yhteistyökumppani lifefactory-wannabekantakaupunkilainen, joka suosii luomua, mutta käyttää lastaan myös mäkissä silloin kun ei ole kamera mukana :D Mikä sinä olet?
Ps. Pahoittelen, tämä kirjoitus on kirjoitettu tunnissa lapsen ollessa mummonsa kanssa messuilla ja en ehdi nyt ruotia pidemmälle äitibloggaajatyyppejä. Jäikö joku pois? Erityiskiitos inspiraationlähteilleni <3
38 kommenttia
Hah, erinomainen tyypittely! Monista tyypeistä tulee oitis mieleen blogi tai pari. Ehkä vähiten olen lukenut kantakaupunkimutseja tai lifefactorymutseja. Mutta mites sitten nää ällö-täydellisen-idyllin-kuvaus-blogit? Mielestäni niille tyypillisintä on, että kuvia on paljon ja ne viestivät sellaisesti eteerisestä harmoniasta, joka perheen kotona leijailee, vaikka tekstissä joskus tulisi esiin myös jotakin vähemmän idyllistä. Ehkä tässä tyypittelyssä olisivat lähinnä noita kestovaippa-kantoliina-mutseja, mutta siihen ällöidylliin ei tarvita edes ekoilua.
VastaaPoistaJa itse taas... Näistä on pakko valita Puuroa tukassa. :)
Osuvia kuvauksia. ;-)
VastaaPoistaMie en nyt kyllä löytänyt omaa tyyppiäni. Taidankin olla "ei tiedä, onko lintu vai kala"-äitibloggaaja. Vai olenko edes äitibloggaaja? En jaksa tehdä koosteita lapsen kehityksestä kuukausittain. Joskus kerroin kuulumisia neuvolasta, mutta nekin jäivät. Inhoan niitä vaatepostauksia, jossa esitellään vauvan viimeisimmät ostokset. Mun PITI tehdä joku naseva postaus tämän talven varustuksesta, mutta ei napannut. Miehestä vaan valitan, enkä löydä arjesta sitä "kaikki on niin ihanaa ja idyllistä" postattavaksi. Olen joskus puuroa tukassa, mutta yritän löytää itseäni kaiken keskeltä ja pukeutua verkkareita juhlavammin. Äitiys kun ei ole mikään sairaus, etteikö itseään voisi muistaa. :-) Eikä mulla oo hienoja ajatuksia äitiydestä. Huoh, miksi edes bloggaan. :-D
Päästä minut kärsimyksistäni ja kategorisoi blogini - jos uskallat (ja saat siitä mitään selvää).
Musta tuntuu, että olet pelkään internetiä mutta olen siellä silti äitityyppiä. Tuo kuvien holtiton merkkaaminen viestii pelosta, että joku ottaa sun kuvan ja täggää sen ilman lupaa pinterestiin tai jotain muuta yhtä kamalaa ;)
VastaaPoistaAiniin, unohdin ihan noi beiget äidit :(
VastaaPoistaLisäisin joukkoon myös jonkinlaisen "käsityöläismutsin", joka esittelee vaatimattomana joka toinen päivä ompeluksiaan "tekaisin tämän lasten päiväunien aikaan", ehtii joka talvi neuloa lapsosilleen (ja miehenjörrikälle) sukkia, lapasia, villapaitoja ja housuja. Sisustaa kotia uskomattomilla kirppislöydöillä. Missä välissä se ehtii touhuta lastensa kanssa?
VastaaPoistaMä luulen et meidän herralla on puuroa tukassa :) Tai sit mä oon vaan järin tylsä ja harmaa kun en puhu oikeastaan mitään ja kuvaankin surkeasti ja harvakseltaan ;)
VastaaPoistaOon varmaan ironisen letkeä plus puuroa tukassa? Vai joku muu genre, "kiroileva räyhäperse"?
VastaaPoistakeski-ikäinen kovis. sitä paitsi sä keksit ton puuroa tukassa-termin, muistatko?
VastaaPoistaTaidan hillua noiden kahden viimeisen välimaastossa. Toivoisin olevani "Terkkuja äidille-mutsi".
VastaaPoistaOot kyllä ihan oikeassa! Osuit asian ytimeen. :-)
VastaaPoista*tyrsk* Olen tyyppiesimerkki Lifefactorymutsista! :D
VastaaPoistaSe mun piti vielä lisätä, että on aika outoa, että voin kirjoittaa julkisesti, mutta kuvien suhteen olen vähän neuroottinen. Kun kävin lasten kuvia merkitsemään, niin lopulta päätin merkitä kaikki kuvat. Mies ei halua minun julkaisevan kasvokuvia, joten yritän sitten kompensoida sitä omalla tavallani. Ehkä olen siis tyyppiä "arkajalka", joka etsii paikkaansa internetissä. Mene ja tiedä.
VastaaPoistaEn muista, missä? Oon kato niin vanha + imetysdementia..
VastaaPoistaLisäisin Undercover Mutsin, jolla ei oikeasti ole blogia, mutta joka päivittää Facebookprofiiliaan kuin äitiblogia tehden koosteita vaikkapa edellisen viikon tapahtumista lapsen elämässä...
VastaaPoistaPuuroa tukassa, paitsi meidän lapset ei oikein syö sitä puuroa.
VastaaPoistaEkohippi myös, koska irl oon kantoliinatukihenkilö, kohta virallinen imetystuki-tyyppi ja doula. Ja ainiin, ostin tänään lapselle kestovaipan-ja mies viikolla paketin pampereja koska lapseni vihaa pottaa edelleen.
Lifefactorya ei oo pullona, mutta merkkikamaa löytyy. Ja löytyy se bugaboon juomatelinekin! Ja mikö parasta meillä on rattaat nro 21 just menossa. Ja v teki musta luomuruuan ostajan koska söi pitkään vaan luomupäärynäsosetta tai tissiä, ei paljoa kelvanneet muksun soseet kun se erotti ne sokkotestinkin läpi..
PS. Oikeasti luin pe-aamuna harleniinirompsun ennenko tytöt heräsi yöunilta ysiltä aamulla.
VastaaPoistahahahahahaaaahahahahahaahahahaaa.
VastaaPoistaBeige äiti! Olipas hauska ja tärkeä genre, myös hyvin viihdyttävä sekin lajissaan.
VastaaPoistamahtava ja osuva kuvaus!
VastaaPoistaT l-f mutsi puurot rinnuksilla
Aika paha :D
VastaaPoistat. kaikki paitsi kaksi ekaa = terveisiä umpilandelta
Oon ilmiselvästi Puuroa paidassa lattekahvilassa Lifefactoryt ojossa -mutsi. :D
VastaaPoistaHauska kirjoitus:) Itselleni ei kolahtanut täysin mikään kategoria suoraan, olen ehkä sekoitus Lifefactory- Ironisen letkeää- ja kommenteissa nostettua paheksuttua Beige-mutsia. Tykkään kuvata ja käyttää blogissani kauniita kuvia, mutta en toivottavasti kuitenkaan silottele elämää liikaa. Blogi on mukavaa ajanvietettä ja kiva tapa jakaa pieniä palasia elämästä muiden kanssa.
VastaaPoistaLisäisin ehkä vielä joukkoon Meidän neitin neuvola mutsille pikkusiskon, jonka blogin punainen lanka on oman lapsen, kullanmurun, höpönassun täydellisyyden jatkuva ylistys.
Mulla on sellanen fiilis lukijana, et kuvien merkitseminen hankaloittaa tosi paljon blogin lukevuutta. Ainakin itsellä on hankaluus katsoa kuvaa sen vesileiman kanssa, siksi en itse käytä niitä, vaikka mussa ois samaa hysteerikon vikaa jos antaisin itselleni mahdollisuuden siihen ;)
VastaaPoistaSelitys : http://hupsistarallaa.blogspot.fi/2012/11/vauva-ja-kasityot.html
VastaaPoistaJokainen saa määritellä ihan itse...tai jos ei niin mä voin määritellä :D
VastaaPoistasellaiseksi voi alkaa!
VastaaPoistatuolla yllä on myös esittely beigemutsista, mihin ehkä liittäisin sut myös. Ehkä olet yhdistelmä? ;)
VastaaPoistaMä oon ehdottomasti tuollainen tapaus, valitettavasti!
VastaaPoistaSussa on siis samaa vikaa kun mussa, oot kaikkea!
VastaaPoistaHarlekiinit on oikein mainioita roskakirjallisuusvälipaloja ja yleensä siitä saa just sitä mitä tilaa.
VastaaPoistaMut aina voi olla myös wannabe-kantakaupunkilainen ;)
VastaaPoistaKYLLÄ!
VastaaPoistaNäitä on niin paljon! Itselle tuli mieleen, et unohdin sellaisen tunnemutsin, joka kirjoittelee raskaana kirjeitä tulevalle lapselleen ja jolla on aina sellainen keijukuosinen ikälaskuri blogin reunassa :)
VastaaPoistaVoithan sä yrittää, oishan se kiva tietää millaisen kuvan musta voi näin netin välityksellä saada :)
VastaaPoistaMää luulen että joku ulkopuolinen lajittelis mut paremmin johonkin lokeroon. Mut ehkä mää oon Puuroa tukassa - käsityöläismutsi. Tai kirppismutsi. Tajusin vasta vähän aikaa sitten pitäväni äitiblogia.
VastaaPoistaMä taidan olla beige mutsi, onneksi heti eka kommentoija oli lisännyt sen listaan koska hämmennyin ihan kauheasti heti kun en löytänyt itseäni sun listalta. :D
VastaaPoistaHih :) Mä olen varmaan sitten se beige mutsi, kun en tuntunut sopivan mihinkään muuhun noista. Yks, mikä varmaan blogin perusteella osui lähelle, oli lifefactorymutsi. In real life se oli varmaan sitten toi puuroa tukassa :D
VastaaPoistaAivan mahtava juttu!
[...] January 25th, 2013 Oi mutsi mutsi on listannut yhteen erilaiset äitiblogien genret, jotka kuvasivat yllättävän hyvin minunkin seuraamiani blogeja. Itseäni en sanoisi [...]
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.