Harrastusvälineistöä

Kävin tänään Nikonin järjestämässä valokuvauskoulussa, missä oli kymmenisen bloggaria mukaan lukien minä ja Norsis . Raitiovaunussa cityresi...

Kävin tänään Nikonin järjestämässä valokuvauskoulussa, missä oli kymmenisen bloggaria mukaan lukien minä ja Norsis. Raitiovaunussa cityresidenssiini kotiutuessa mietin - en Nikonin uutuuskameroita- vaan yleensä ammattikalustoa bloggaamisessa. Onko bloggaaminen työtä on nyt puhututtanut paljon muissa blogeissa, mutta ei puututa siihen sen enempää. Jos kuitenkin blogia päivittää lähes päivittäin sekä kirjoittamalla, ottamalla siihen itse kuvat sekä käsittelemällä ne jollakin tavalla, on kyse ainakin aika pirun aikaavievästä harrastuksesta.

Yleensähän blogeissa on aihealue, mikä on se blogin juttu ja siihen yleensä ollaan valmiita panostamaan jos jonkin verran. Ainakaan äitiys ei ole mikään halpa harrastus ja monesti ne pakolliset hankinnat ylimääräisien lisäksi tulee esiteltyä blogissa. Kuitenkin se bloggaus ja siihen käytettävä välineistö jää usein hämmentävän vähäiselle satsaukselle, ainakin itsellä. Ja niin ilmeisesti muillakin, eräs tunnettu muotibloggari tuumasi syksyn asukuvien paska valo-ongelman olevan tuttu, mutta ratkaisuksi ehdotettua parin sadan euron salamaa ei ole varaa ostaa, mutta jotain pikkukikkoja alumiinifolion käytöstä ois kiva saada ammattilaiselta. En tiedä voinko vetää ihan yksi yhteen, mutta blogin sisällöksi kelpaavat samanhintaiset kengät ovat jotenkin huomattavasti oikeutetumpi ja järkevämpi ostos kuin salama, mikä vaikuttaisi kuvien tasoon aika hitosti. Kuvien, joita laittaa blogiin päivittäin.

Itsellä on ihan sama juttu. En jotenkin osaa ajatella, että vaikka valokuvat ja kirjoittaminen vievät huomattavan osan harrastetunneistani, satsaisin johonkin tekniikkaan. Siis tekniikkaan, kuinka tylsää! Mieluummin satsaan lapsen kivaan talvihaalariin :D Mulla on aina jonkun toisen vanha tietokone, joka on ihan reuhka, mutta "sopii bloggaamiseen" ja kuvasin 7 vuotta(!!) pokkarilla sekä nettiin että jopa lehtikuvia. Noin vuosi takaperin hankin Olympuksen Penin (hupsu tyttöjärkkäri, joka on pieni ja söpö, sekin sopii bloggaamiseen) ja meinasin kuolla kun tajusin, että mun on pakko hankkia siihen uusi objektiivi, mikä maksaa ainakin 300 lisää. Mutta jos totta puhutaan, on mun blogia ehkä sata kertaa kivempi katsoa nyt pienten satsausen jälkeen kuin silloin kun kuvasin sillä pinkillä pokkarilla. Ei tässä vieläkään mitään ammattikuvaajia olla, mutta itselle ero on huima.

Täytyy myöntää, että olen tekniikkapelkuri. Sen lisäksi, etten edes ymmärrä, että valokuvaus ON mun harrastus nykyään, en ole kiinnostunut mistään muustakaan tekniikasta. Mulla oli joku älypuhelin, minkä annoin pois koska se oli liian hankala ja pelottava. Nyt mulla on lapsen mummon vanha Nokia, missä on sellainen hassu netti, missä ei näy kuvia. Mutta mun kännykässäpä on näppäimistö! No instagram at all, en ole koskaan edes kokeillut moista. Tukholmassa lomallessa hotellihuoneessa oli Ipad ja mä en uskaltanut avatakaan sitä, koska jos avaan ja jään koukkuun mun on ehkä hankittava sellainen. Ja sehän olisi kauheaa, että hankkisi jotain mikä ei liity lapseen.

Mutta arvatkaa mitä mulla on? Mulla on sentään työpöytä blogipostauksia varten. Tiedän nimittäin myös muotibloggareita, jotka tienaavat elantoaan pitkälti blogillaan, mitä päivittävät SÄNGYSTÄ. Ehkä tää äitiys on opettanut, että ergonomiaan satsataan, vaikka muuten mennään juuri ja juuri rimaa hipoen. Mutta täytyy myöntää, etten tunne yhtäkään miestä, joka kuvaisi ja kiroittaisi yhtä paljon kuin minä. SIlti heillä kaikilla on vähintään se Ipad.

Ehkä minäkin joskus.

Ps. postauksessa ei ole kuvia, koska en jaksa laittaa kameraa koneeseen. Kuvitelkaa tähän Mikko Rasilan naama, 5 eri väristä macaron-leivosta ja erilaisia pieniä Nikon-kameroita, vaikka pinkkejä.

pps. Huomatkaa kuvahuijaus profiilikuvassani. Siinähän mulla on kosketusnäyttöpuhelin. Joo...ooo, Bella-blogien työntekijä työnsi sen mun käteen ennen kuvan ottoa, ei siis oma!

4 kommenttia

  1. Itse osallistuin äitiyslomalla työväenopiston valokuvauskurssille, heti sen jälkeen kun sain äitienpäivälahjaksi ensimmäisen järkkärini. En ymmärtänyt kurssin aluksi yhtään mitään valokuvauksen tekniikasta, siksi olin kurssin antiin ihan mielettömän tyytyväinen. Muistaakseni 50 euron kurssi kesti koko syksyn, siinä tuli todella rahoille vastinetta. Olen ihan kamala viilaaja kuvien kanssa ja ne ovatkin mun bloggailussa se aikaavievin osuus.
    Moni miettii tuota lisäsalamaa, mutta jalustalla ja mittaamalla valotusmittariin plussaa pääsisi monessa tilanteessa luonnollisempaan lopputulokseen.

    VastaaPoista
  2. Tunnistan kännykkä kammon, kun joka tuutista pukkaa tietoa uusista puhelimista jotka sisältää sitä&tätä&tuota menen aivan paniikkiin. Mun PITI hankkia sellainen puhelin jossa toimii netti, mutta menin gigantissa hämmenyksiin ja kotiuduin kotiin halvan perusmallin kanssa noin puoli vuotta sitten :) Samaan aikaan miehelläni on upouusi Lumia jonka kameraa räplään kateellisena mutta jossa on aivan liikaa kaikkia toimintoja...

    VastaaPoista
  3. mun pitäs kans ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä kouluun. EI tollanen lyhyt macaronleivoksia ja kuvailua aja sitä asiaa, mihin mulla on tarve. Siis oikeasti tekniseen opetteluun.

    VastaaPoista
  4. mun lapsi leikki sillä hotellin ipadilla, minä EN!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images