Reppu ja reissumies

Äitiyteen liittyy paljon asioita mitkä jakavat mielipiteitä. Yksi ei suurimmista mutta varmasti kyseenalaistetuimmista lapsitavaroista (turh...

Äitiyteen liittyy paljon asioita mitkä jakavat mielipiteitä. Yksi ei suurimmista mutta varmasti kyseenalaistetuimmista lapsitavaroista (turhakkeista?) lienee valjaat ja niiden käyttäjät. Muistan miettineeni valjaiden hankkimista suurinpiirtein samana päivänä kun lapsi otti ensiaskeleensa, mutta sitten luin Pihalla Kotona-blogista mietiskelyä minne kädestä pitäminen jäi. Ja sinne jäi valjaiden hankkiminenkin, kun ajattelin että kyllä lämpö ja läheisyys ajaa valjaan asian, tepastelemme yhdessä auringonlaskuun ilman ongelmia eikä kukaan voisi syyttää minua lapsen ja koiran sekoittamisesta toisiinsa. Näin ne blogit vaikuttavat myös toisella tavalla...ainakin hetken.

Kesä meni kävelemään opetellessa ja tasapaino löytyi yllättävän nopeasti. Oma kotipiha on turvallinen ja siellä oli mukava kävellä itsenäisesti. Niin oli mukavaa, ettei kärryissä tai kantorepussa istumista olisi jaksanut enää millään ja äidin kädestäpitokin oli todella hermostuttavaa. Muutaman Kiasma-keikan jälkeen oli selvää ettei poika ole kädestäpitelijä tai suostu pelkkään istuskeluun, piti päästä menemään. Ja muutaman hermojen menetyskeikan jälkeen päätin hankkia Lasten Taikamaasta valjasrepun arvonnan järjestämisestä saadulla lahjakortilla. Kuukausi takaperin ei ollut kuin yksi pöllö tarjolla, joten se oli sitten pöllö ja päällä se näytti tältä (roikkuu liian alhaalla, syytetään isää joka asensi repun kiristämättä...;)



Käytössä valjasreppu oli ensimmäistä kertaa kuun alun Tukholman matkallamme, ja kuvassa poika on Moderna museetissa. Ja täytyy sanoa, että reppu kyllä helpotti matkustusta monessakin mielessä, sillä siinä oli tuon (kuvassa sivutaskuun piilotetun) valjasnarun lisäksi helppo kantaa pientä evästä rattaissa. Valjasreppu oli helppo kaivaa esiin myös esimerkiksi juuri Moderna Museetissa, missä lasta ei saanut kantaa kantorepussa selkäpuolella (teokset voivat rikkoontua, lapsi vapaana näin ei ilmeisesti voi käydä...) ja kun etupuolella kantaminen on nykyään lähes mahdotonta. Siellä siis mentiin "itsenäisesti" narun nokassa ilman minkäänlaista ongelmaa.

Reissujen lisäksi valjasreppu on ollut käytössä myös kotiarjessa, vaikka ei poikaa narunnokassa nytkään ulkoiluteta kuin hätätapauksessa. Reppu on juuri sopivan kokoinen pienelle retkeilijälle ihan tavalliseen repputarkoitukseenkin ja päiväkodin metsäretkillä yksivuotias kantaa itse repussaan leipäpalan ja juoman, mikä on aika hellyyttävän näköistä.  Lähikauppaankin on turvallisempi pyyhältää, kun isojen teiden vierellä voi ottaa valjasnarun avuksi ja tietää ettei yhtäkkisetkään liikkeet johda auton alle. Muuten narua ei juuri käytetä, olisihan se hölmöä taluttaa lasta paikoissa, missä voi turvallisesti liikkua vapaasti.

Mutta valjaita kohtaan ei meillä enää ole ennakkoluuloja, sillä viikoittain löytyy tilanteita, missä ne ovat tulleet tarpeeseen. Aluksi etsin kovasti vanhanajan nahkavaljaita, mutta ehkä tuo pöllöreppu on hieman kivemman näköinen ja käytännöllisempi. Se on lapsesta ja vanhemmasta kiinni, mikä kapistus tulee tarpeeseen ja mikä ei, mutta ei mulla mitenkään erityisen paha fiilis tule lapsen ajoittaisesta naru-ulkoilutuksesta. Helpommalla selvitään kumpikin.

Mutta mistä niitä nahkaisia valjaita muuten enää saa? Ei tarvita, mutta ihan uteliaisuuttani kysyn.

14 kommenttia

  1. Mulla on varmaan koiranomistajuus niin iskostunut takaraivoon, etten ole koskaan suhtautunut lasten valjaisiin penseästi. Päin vastoin olen ihmetellyt, että miksi lapsilla ei käytetä flexejä? :D

    Meillä ei myöskään ole kädestäpitelijä. Lapsi on pisimmillään ilman maahan spagetiksi heittäytymistä pitänyt mua kädestä ehkä kaksi metriä. Ehei, meillä on juoksija, karkaaja ja camel boots-tyttö, joka ei paljon peräänsä katsele. Varmaan TÄSTÄKIN asiasta pitäisi kokea huonoa omaatuntoa ja jotenkin liittää se vanhemmuuden mittaamiseen, mutta sääli, että lapsi vähät välittää. Aika paljon pitää vettä virrata Tammerkoskessa, ennen kuin meillä kuljetaan hippeinä käsi kädessä.

    Olen aika varma, että jossain vaiheessa meille tulee joku reppu ja vyö -viritelmä. Oikeisiin ei ole varaa, eikä oikeastaan ostohaluakaan, mutta äkkiäkös sitä väsää DIY-version tarpeen mukan. Hieno tuo reppu kuitenkin on.

    VastaaPoista
  2. Jaa-a, enpäs kyllä tiedä mistä niitä nykyään saa... Meillä kun likat oli pieniä me kyllä käytettiin valjaita, saatiin ne käytettyinä. Kyllähän jotkut vähän kieroon katsoivat, mutta kaksosten kanssa olivat kyllä halpa henkivakuutus. Kerran, kun ehtii tosissaan säikähtää, että lapsi juoksee suoraan auton alle, niin ei hirveesti jaksanut miettiä mitä muut ajattelevat, vaan otti varman päälle sen pahimman karkailuajan. Toinen kun ryntää suuntaan A ja toinen suuntaan B, niin lopputuloksenhan jokainen varmasti arvaa helpostikin.

    Ihan sama juttu se on yhdenkin tunnottoman tenavan kanssa, kaikki eivät todellakaan suostu kävelemaan kiltisti käsi kädessa tai paarusta menemään siinä äitin tai iskän jalan vieressä... Kukin tavallaan ja tilanteen mukaan, tähänkään ei ainoata oikeaa tapaa varmastikaan ole.

    Mua yleensäkin joskus valtavasti ärsyttää se fanaattisuus millä tiettyihin asioihin suhtaudutaan, varsinkin lapsiin liittyen. On se sitten syöminen, kestovaipat versus kertikset, kasvatus... tai no, oikeastaan ihan kaikki mahdolliset asiat :). Saahan asioista keskustella, mutta se omien tapojen paremmuuden tyrkyttäminen ja välillä suoranainen syyttely, että lasten oma vanhempi / vanhemmat eivät hommaa yhtäkkiä osaakaan, se on se mikä risoo... tämän vuoksi pysynkin yleensä näistä keskusteluista kaukana. Tämän verran ajattelin kuitenkin uskaltaa sanoa, tässä kommenttiboksissa on kuitenkin tuntunut keskustelu pysyvän melko järkevissä mittasuhteissa noin kaikenkaikkiaan.

    Pahoittelut piiiitkästä jorinasta, vähän hiljaista töissä vissiin ;).

    VastaaPoista
  3. Ihana Pöllö-reppuilija siellä!

    Meillä on reppuiltu myös nyt jo tovi, ja olen ehdottomasti valjaiden kannalla, vaikka kieltämättä onkin fiilis, kuin koiraa taluttaisi. Puuttuu enää, että alan huhuilla tseh, tsehiä. :)

    Neiti yksivuotias (tänään!) aloitti kävelytaipaleesa jo 9,5 kk iässä, vaan ihan hirveästi sellaista viisautta, ettei kulkisi suoraan autojen alle, ei ole siunaantunut. Vielä.

    Nahkaisia valjaita en ole havainnut, kenties niitä paheksutaan enemmän, kuin ne on ihan kylmän viileästi ihan valjaannäköisiä. :)

    Kirjoittelinkin meidän reppuilusta blogissa, alla linkki, jos kiinnostaa. http://antakeearmoo.blogspot.fi/2012/09/reppuillaan.html

    VastaaPoista
  4. tervetuloa vaan taluttelemaan kädestä veijoa jokainen, jonka mielestä kädestä pitämisen täytyisi riittää! kun se ei pidä kädestä, jos ei halua, ja sit jos heittäytyy vellipussiksi niin kiskotaanko se raaja sit siltä irti vai... mulla ois sille esikoisen valjaat (jotain tekokuitupunosta) mut en oo vielä tarvinnut kun en juuri poistu täältä lähiöstä. tossa repussa ym sen kiinnipidon voi suorittaa silleen melkein lapselta huomaamattomasti.

    yleensäkin, mitä vittua se kelleen kuuluu onko lapsella valjaat vai ei. en tajuu miks sitä pitää mulkoilla tai huomautella tai ihmetellä. ihan sama kuin menisin arvostelemaan jonkun housuja, että onpa rumat. en mä jaksa ihmetellä että joku on valjaissa/vapaana/rattaissa/kantovälineessä/sylissä. kunhan ei keihään nenään lävistettynä.

    tää on vähän niitä "ei-sana on paras lapsilukko"-asioita jonka mun kaveri oli joskus kuullut marketin lastentarvikehyllyltä neuvona joltain isältä, kun oli etsinyt video playeriin suojapaneelia (kun lapsi oli tunkenut sinne banaanin).

    komppaan siis reppua, funktionaalinen valinta! huä huä!

    VastaaPoista
  5. Lapsen turvaksihan ne valjaat on. Meillä valjaat otettiin kauppareissuille käyttöön sen jälkeen kun tyttö meinasi tulla kärryistä päälleen alas. Pojalla valjaat oli käytössä vain liikenteessä kun ei suostunut istumaan rattaissa ja säntäili aina kiinnostavien juttujen perään. Säästää äidin hermoja aika paljon.

    VastaaPoista
  6. Kirjoitin jo Liisan blogiin näin:

    Mä olen itse aikoinaan kulkenut viisivuotiaaksi asti "hihnassa". Juu-u, viisivuotiaaksi. Lähikaupan kauppias oli kauniisti sanonut äidilleni: tulette joko ilman lasta kauppaan, tai sitten tuo kauhukakara tulee valjaissa. Äiti valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Enkä yhtään pelkää ottaa moista apuvälinettä käyttöön, jos tuo tyttäremme sellaista tuntuu tulevaisuudessa tarvitsevan.

    VastaaPoista
  7. Lapsen kannaltahan valjaat on vapauttava, koska "saa mennä itse" eikä äitin tai isän käsipuolessa. Vaikka onkin sitten se hihna henkivakuutuksena, mutta jos lapsi kulkee turvallisesti niin ei se hihna siinä paljon tunnu ja lapsi kulkee omasta mielestää aika itsenäisesti.

    VastaaPoista
  8. Kun meidän esikoinen oli 8 vuotta sitten tuon 1v niin ostettiin ihan citymarkestista ne "julmannäköiset" perusvaljaat. Niillä kahlittiin lapsemme juurikin esim. kaupassa ostoskärryihin ja reissussa taluteltiin ja joo, kuultiin mitä ihmeellisimpiä kommentteja "kohtelevat kuin koiraa", "onko tuo nyt todella tarpeellista" ja "miten noi kehtaa?!" nyt mm. mainitakseni. Enkä hävennyt yhtään :D!! Lapsi oli juurikin sitä "päätäpahkaasinnetänne"-lapsityyppiä joka juoksu suoraa tielle ja lujaa! Ja kaupassa loikkasi pää edellä lattiaan kärryjen istuimesta jne jne. Pari tuollaista riitti ja sitten hankin valjaat.
    Nyt kun pienempi on 3v hän on jopa isoveljeään pahempi koheltaja. Hankimme valjasrepun (Siisti&Söpö, apinanmallinen pikkureppu jossa mukana valjaat) kun lähdimme reissuun pojan ollessa n.1v ja osatessa kävellä. Ja käytämme joskus edelleen. Asumme esim. bussipysäkistä juuri sellaisen matkan päässä et sen kävelee mutta ei puristaen viimeisillä voimillaan lasta kädestä jottei se laukkaa isolle, vilkkaalle autotielle. Ja jostain syystä lapsikin kävelee paljon mieluummin reippaasti reppu selässä kuin käsi kädessä? Flexin minäkin muuten laittaisin jos vain kehtaisin :D mutta siinä on vielä mennyt mun uskalluksen raja :D

    VastaaPoista
  9. Mä olen ainakin Krunikassa kerran bongannut lapsen flexissä :)

    VastaaPoista
  10. :D :D mä mietin, et oisko se vähän jo liikaa kun meinasin tuunata tuohon reppuun himppasen pidemmän nauhan :D

    VastaaPoista
  11. Me hankittiin pojalle juuri laivareissua varten ne ihan perus marketissa myytävät valjaat ja ihan hyvin pelitti. Saatiin laivalla eräältä henkilökunnan jäseneltä kehuja ja ihmetystä miksei valjaita käytetä enemmänkin.

    Itse kyllä olin pitkään hieman epäluuloinen valjaita kohtaan, en toisten käyttämänä, mutta että omalle lapselleni. Taisin tai taidan kärsiä jonkinlaisesta ammattitaudista, "eihän nyt ammattilaisen lapsi valjaissa kulje, kyllähän ammattilainen nyt opettaa lapsensa kiltiksi ja kuuliaiseksi joka kävelee kädestä pitäen". Jep.. Taidan olla itse itseni pahin vihollinen. No, meidän poika oppi kävelemään 9,5kk ja nyt 11,5kk jo juoksee, arvatenkaan järjeä ei ole päässä yhtään ja menee minkä kerkiää taakseen katsomatta, eikä tosiaan katso taakseen moneen minuuttiin.. Kaippa tästäkin pitää jotenkin itseään syyllistää kun ei lapsi äidistään välitä. Mutta, eipä tuota uskalla päästää yksin juoksentelemaan kun ei kädestä suostu/malta kiinni pitää. Joten valjaisiin se on minunkin pitänyt joustaa ja jotakin pidempää hihnaa minäkin noihin kaipailisin, fleksi taitaa olla kuitenkin vähän liikaa vaikka kätevä olisikin ja sellainen edesmenneen koiran jäljiltäkin löytyisi :) No ehkä se koiran vanha nahkahihna ;)

    VastaaPoista
  12. Meille löytyi valjaat kahdella eurolla kirppikseltä ja tulivat ehdottomasti tarpeeseen. Joku "syyllisyys" kuitenkin niiden mahdolliseen käyttämiseen liittyi. Googlettelin ja tajusin että olin jostain vastaavasta keskustelusta imaissut joidenkin paheksunnan valjaita kohtaan. Keskustelupalstojen  valjaskeskusteluista sai myös hyvät naurut!  Mieleen jäi "parempi valjaissa, kuin kuollut /auton alla"- kommentti.

    Riippuu paljon lapsesta, onko yllä olevien kommenttien kaltainen, kuten minunkin tyttäreni vai lahkeessa tai kädessä pysyvää sorttia.

    Tyttö muuten haluaisi pitää valjaita joskus myös sisällä, ne kaivetaan esiin ja pitää saada päälle:)

    VastaaPoista
  13. Mua on talutettu valjaissa pienenä...oisinko ollut n3v. Koin sen jotenkin tosi nöyryyttävänä. Ehkä koksa taluttja ei ollut vanhempani vaan hoitotätini. Ja tädin omalapsi käveli ilman valjaita. No ehkä hän halusi pitää parempaa huolta siitä vieraasta lapsesta, josta oli vastuussa.

    No mua ei oo kukaan päässy syyttämään, et oisin tehnyt lapsesta koiran, mut ohjeistusta on tullut muutoin, kun on vaan yksipaikkaset vaunut ja kun toinen on heittäytynyt maahan makaamaan ja itkemään eikä ole kävellyt senttiäkään eteenpäin. Joo joskus oon joutunut raahaamaan.

    VastaaPoista
  14. Meillä on otettu perusvaljaat käyttöön muutama viikko sitten, koska tyttö 1,3v ei pysy enää ostoskärryissä ja kaupassa käynnit alkoi olla sellaista huutoa ja taistelua. Raskausaikana muistelisin nähneeni Lastentarvikkeessa sellaisia kilpikonnareppuja, joissa oli myös talutushihna. Jos nen ihan väärin muista, niin tuntui kivemmalta kuin tuo pöllöreppu. Onkohan sellaisia vielä?

    No anyway. Siitä piti kirjoittamani, että viime viikolla Ikeassa huomasin fiksuuteni valjasasiassa. Omani ei jaksanut olla enää rattaissa,mjoten päästin valjaissa kävelemään. Hetki siitä ja vastaan tuli suht samanikäinen poika, jonka äiti juoksi kiinni. Muutamaa hetkeä myöhemmin samainen äiti huuteli taas poikaansa ja hävisi sitten jonnekin etsimään lastaan. Siitä hetki ja henkilökunnan edustaja tuli pojan kanssa vastaan ja sitten jo kuulutettiinkin kadonneita vanhempia. Mä olisin ollut paniikissa tuossa tilanteessa, koska lapsi oli öidiltään kadoksissa minuutteja. Eikä siinä kaikki! Olimme päässeet kassojen ulkopuolelle ja taas tuo lapsi taapersi yksin ulko-ovien luona. Kävin kertomassa äidille lapsen olinpaikan, mutta kauhistutti todenteolla, että eikö äiti ottanut kerrasta opikseen?!
    Että luojan kiitos meidän lapsella oli valjaat, eikä hän hävinnyt hetkeksikään Ikean sokkeloihin.

    Nionella

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images