Aatteita ja vaatteita

Minulle tullaan usein sanomaan jotain lapseni ulkonäöstä. Usein erityisesti vaatteet keräävät kehuja, mikä hieman kummastuttaakin, ihan tava...

Minulle tullaan usein sanomaan jotain lapseni ulkonäöstä. Usein erityisesti vaatteet keräävät kehuja, mikä hieman kummastuttaakin, ihan tavallisiahan ne ovat. Nyt ajattelin kuitenkin kirjoittaa hieman "lapseni tyylistä" eli siitä millaisista paikoista pojan vaatteet löytyvät ja miksi ne näyttävät monen silmään hauskoilta. Ja niin näyttää minustakin tietenkin, enhän niitä muuten hänen päälleen laittaisi.

Suurin osa vaatteista on löytynyt jostain kierrätyksestä, missä poimin mukaan värikkäitä ja hyvälaatuisia vaatteita, merkillä ei ole mitään väliä. Hamstraan jonkin verran isompiakin vaatteita, esim villaneuleita, jos sattuu tulemaan vastaan, koska kasvu on huimaa.

Käytämme sekä normaalikokoisia että reippaastikin liian isoja vaatteita. Sininen kirppiksen ilmaiskorista löytynyt jokapoikapaita koossa 100cm näyttää hauskalle hihat käärittynä ja Höö designin housut kestävät pitkään, ensin lahkeet käärittynä ja sitten suorana. Merinovillaiset vaatteet ovat usein joustavia ja mukautuvat lapsen kasvuun, viime talven housut menevät yhä.

En halua ripustaa lastani yhden tai kahden "laatumerkin" mallinukeksi, sillä sellainen on mielestäni tylsää. Kun hankin uutta, luotan usein luomupuuvillaa käyttäviin merkkeihin kuten Po.P ja Duns of Sweden, mutta en todellakaan diivaile ketjuliikkeiden hyllyilläkään. Lapseni vaatteiden ei tarvitse olla minun egoni jatke, vaan siisti, värikäs ja persoonallinen kelpaa oli se sitten pikkuputiikista tai Prismasta. Vaikka kirjoitan blogissa vaatteista linkaten merkkeihin helpon löytymisen takia, en haluaisi merkkien erottuvan ollenkaan arjessa. Siksi en tarkoituksella puhu lapselleni "laitetaanpas tämä marimekon paita" sillä haluan opettaa ettei merkillä ole merkitystä. Hinta ei useinkaan kerro vaatteesta koko totuutta, vaan bisneksestä sen ympärillä.

Lapsi käyttää vaatteita ilman sukupuolirajoja. Kirkkaat värit kuten punainen, keltainen ja oranssi pukevat häntä paremmin kuin sininen. Hellehattu voi olla hieman tyttömäinen, mutta mitään pinkkiä puhvihihaa en vaatekaappiin huoli, joku raja. Muita ehdottomia ei-vaatteita ovat englannin kieliset sloganpaidat (Cool! Wham! Car boy), kopiot aikuisten vaatteista (pappatyyli on jees), merkkivaatteet isoilla merkkilogoilla ja muutenkin sellainen kokoomuslainen golffarityyli ei vaan nappaa.

Otamme ilolla vastaan tuttavien lasten vanhat vaatteet ja teen vaatteita jonkin verran myös itse. Olen huomannut, että esimerkiksi hauska hattu tekee vaatekerrasta mielenkiintoisen ja usein lakki mahtuukin pidempään kuin kiva vaate. Siksi keltainen Metsolan lakki oli hyvä investointi, vaikka maksoikin aika paljon. Sitä on käytetty päivittäin.

Yhdistelen tyylejä, värejä ja materiaaleja sikin sokin. Yleensä kokonaisuudesta tulee mielenkiintoisempi, kun mukana on täysin erilaisia juttuja. Merkkivaate yhdistettynä merkkivaatteeseen on minusta aika tylsä ratkaisu jos vertaa uuden vaatteen yhdistämistä kuluneisiin kenkiin ja itsetehtyyn hattuun, siinä on heti enemmän jujua. Jos joku avainsana pitäisi lapsen tyylistä antaa, se olisi ennakkoluuloton YHDISTELY.

Lempimerkkejäkin on löytynyt, niitä on muun muassa Marimekko, Höö-design, Kaino, Myllymuksut ja Po.P. Vaatepostauksissa minua kiinnostaa usein enemmän laatu ja käytettävyys pitkällä tähtäimellä, ei esimerkiksi uudet mallistot ja siksi julkaisen niitä tiedotteita harvoin. Vaatteet päällä eletään ja iloitaan, monia lapsen päivän asu-kuvia ei täältä blogista löydykään ja hyvä niin :)

Yllä olevissa kuvissa on nopeasti laskettuna yhteensä 19 erilaista vaatekappaletta/kenkää/asustetta. Niistä 11 on kirppikseltä, 7 uutena hankittua, 1 itse tehty. Se kertoo vaatekaapin jakaumasta oikeastaan tosi paljon.

13 kommenttia

  1. Oi toi Metsolan lakki! Kuolasin Raksalapselle tota keltaista, mutta alesta se koko loppui heti :/
    Meillä kans suositaan kierrätettyä ja värikästä; sini-puna-valkoiset vaatteet löytävät kirpparilta meille usein, melkein kaikki paidat on raidallisia, yksivärisistä oranssia tulee käytettyä paljon. K:aa tytöteltiin keväällä punaisen haalarin takia paljon, joka tolla naamalla vähän nauratti. Mutta mikäs siinä, nätti poika!

    VastaaPoista
  2. Meillä kans on tosi paljon raitavaatteita! Löytyy ruotsalaista, suomalaista ja ihan kaukaa kiinastakin on paljon :P Tytöksi luulee varmaan puolet kysyjistä ja aina joutuu selittään, et ei se on poika, sillä vaan on punaiset kengät tms! Hassua muttei haittaa yhtään.

    Ja joo, toi lakki hankittiin Lasten Taikamaasta jo aikaisin keväällä, toivon et se kestäis ensi keväänkin. Virkkasin myös RAIDALLISEN lippalakin villalangasta syksyksi, mut se VIHAA sitä, kun kokeilen sitä sille tulee itku ja parku :D

    VastaaPoista
  3. moi! mä rakastuin erityisesti tohon kuvaan jossa poju on tossa leikkitelinehärvelissä tms. raitapaita ja mintunvihreät housut yllään. Niin ihana, valloittava poika!

    VastaaPoista
  4. Mä olen taas sieltä toiselta laidalta, pojalla on paljon sinistä ja suht vähän värikästä. Katselen aina kateellisena kun muut sekoittelee värejä, minen osaa. Ajattelin kyllä aikaisemmin, että poika puettaisiin värikkäästi, kyllähän lapsen elämä pitää olla täynnä väriä, vaan toisin kävi. Pojalle tosin sininen sopii ja ehkä juuri siksi siitä onkin tullut se lempparein. On meillä punaistakin, kuten myös keltaista ja kaikkein lempparein lyhythihainen body on oranssa, mutta siinäkin on sitä pirskatin sinistä :)
    Merkkivaatteita meillä taas on todella vähän, muutama lahjaksi saatu, pääasiassa mennään Lindexin vaatteilla. Täällä on aika surkeat kirppikset ja kauppavalikoimat (lindex + yksi pieni lastenvaatekauppa, ei edes Prismaa :)) ja kun kierrätystä kannatan lastenvaatteissa niin vähiin käy merkit ja ostopaikat. No tällä mennään ja toivotaan ettei poika saa traumoja vaikka onkin puettu sävysävyyn Lindexin vaatteilla ;)

    VastaaPoista
  5. Siä kyllä osaat pukea lapsen hauskasti! =) Ja poika on eri suloinen!
    Miä alussa ajattelin että ei sit mitään pinkkejä tytölle, vaan hauskaa ja värikästä, retroa ja kivoja kuvioita. Mutta kuinkas sitten kävikään... vaatteet meille tulee enimmäkseen ystävien tai sukulaisten lasten vanhoja tai sit kirppareilta, uutena en osta oikeastaan ollenkaan. Ja niin vaan salakavalasti vaatekaappi on täyttynyt niillä pinkeillä(kin) jutuilla. Niin se vaan on että tarjonnan mukaan mennään ja kirpparilta mukaan tarttuvat kamat on siistejä, halpoja, hyväntuntuisia ym, sillon on väri (tai merkki) jo toissijainen seikka. Tosin hörhelöitä en suvaitse enkä disneypupuja! Joku raja sentään... ja on siellä värikästäkin, ja poikienkin vaatteita seassa. (Tänään edustettiin täysmustassa pinkeillä tennareilla.) Heh, pakko oli vielä käydä omaa blogia kattelemassa sillä silmällä, ei se tytön pukeutuminen nyt niin pahasti pinkiltä näytä mitä pelkäsin! =D

    VastaaPoista
  6. On se. Niin on äitiinsä tullut että!

    VastaaPoista
  7. Onhan meilläkin vähän sinistä. Sininen on ihana väri! Mutta sellaset siniset perus-poikavaatteet puuttuvat kokonaan.

    Sitä ei koskaan tiedä mikä on hyvä ja mikä ei, väri siis. Lapsesta tulee usein oman persoonansa näköinen luonnostaan jos ei käytä vain uusimpien trendien mukaisia kuteita. Nekin on ihania välillä, mutta koska en ole itse mikään trendiäiti vaatetukseltani niin en osaisikaan ajatella lastani moniin nyt muodissa oleviin merkkeihin/tyyleihin.

    VastaaPoista
  8. Vaaleenpunaisen karttelu on kai monien tyttövauvojen äideillä mielessä. Musta pinkkikin voi olla söpö tai sitten aivan raivostuttavan tylsä, kokonaisuudesta ja vaatteesta riippuen. Mutta pinkki värinä ei ole itselleni kovin tärkeä enkä osaa nähdä sitä lapseni päällä, se onkin melkein ainoa väri mitä hänellä ei ole.

    Mustasta tuli mieleen etten osaa nähdä lasta musta-valkoisessa tai harmaassakaan ilman todella isoja väripilkkuja. Se ei vain ole lapseni näköistä, vaikka itse pukeudun mieluusti mustavalkoiseen.

    VastaaPoista
  9. suostuuko k pitämään muuten mitään hattuja ilman naruja päässään? katselen kadehtien kaikkia lätsä/lippis-mahtavuuksia muiden nappuloilla, kun ei mitään toivoakaan! ostin jostain alesta keväällä meidän k:lle coston lakin, niin johan joutui mummo siihenkin (vähän nolot) narut laittamaan :D mutta se on heittämällä trendikkäin asuste mitä talosta löytyy!

    VastaaPoista
  10. Värikkäät ja hauskat vaatteet ovat iloksi! Poikasi tyyli on inspiroiva; lapsi saa näyttää lapselta! Tytölleni puen laidasta laitaan mitä sattuu ja välillä pidän mielessä myös hänen pikkuveljensä. Sitä kun on lompakolle ystävällisempää kierrättää. Olen itsekin huomannut, että mainitsemissasi merkeissä laatu pysyy käyttökerrasta toiseen. Olen myös huomannut, että edullistenkin merkkien kirppislöytövaatteet vuosien takaa ovat vielä laadukkaita. Nykyinen tehotuotanto on heikentänyt monen merkin laatua niin lasten kuin aikuisten mallistoissa. Etsitään halvimpia kankaita, ompelijoita jne. Onneksi kuitenkin on vielä tasokkaitakin jäljellä!

    VastaaPoista
  11. Mä en voi kans kattoa omien lasten päällä mitään hölmöjä teksti-paitoja, tosi harvassa on ne tekstit mitkä mua miellyttää. Kaikista ällöttävimpiä on tyttöjen paidat, usein niissä lukee jotain "CUTEST GIRL IN TOWN" tai jotain vielä järjettömämpää. Mä oon yrittäny sanoa kummeille ja mummeille et EI TEKSTIÄ, kun ne haluu ostaa vaatteita, mut viimeks viikonloppuna poika tuli mummolasta kaks uutta paitaa kassissa ja molemmissa joku teksti. Onneksi ne oli tosi hyvän värisiä (oranssi ja sähkönsininen), et kai mä tyydyn vaan oleen tyytyväinen, et poika sai tarpeeseen paitoja ja mulla säästy rahat. :)

    VastaaPoista
  12. Olen useaan otteeseen itsekseni ihastellut lapsesi vaatetusta, tykkään tyylistä kovasti ja se on aika lähellä sitä miten omani puen. Tosin itse varsin tietoisesti pyrin nimenomaan sukupuolisensitiiviseen lapsen lähestymiseen tässäkin asiassa. Miulla on ollut hyvin yksinkertainen periaate lasteni vaatteiden kohdalla ja se on se, että en osta mitään, mitä en yhtä hyvin voisi pukea sekä tytölle, että pojalle. Jotenkin minun on helpompi etsiä sitä lapsen omaa tyyliä kun olen päättänyt olla valitsematta sitä ennalta määriteltyä sinisiä örkkejä/ vaalenpunaista glitteriä linjaa. Ja ehkä myös lasten sitten kun alkavat itse valintoihin osallistua, viimeksikin tuo kolmen vanha tahtoi kirkkaan keltaiset tennarit sekä itselleen, että pienemmälle. Eikä sillä, voihan joku ylipinkkihellokittyprinsessa juttu ihan aidosti olla jonkun pojan tai tytön omakin tyyli, mutta tuskin kuitenkaan ihan niin monen kuin mitä näitä näkyy. Ennemminkin lienee niin, että sitä vaalenpunaista ja sinistä vaatetta nyt vaan liikkuu kaikkein eniten ja on helpoin halvallakin löytää.

    On ollut omissa lapsissa hauska huomata, että vaikka vaatekaapin sisällöstä paljon onkin periytynyt isommalta pienemmälle, niin ihan eri vaatteet ja yhdistelmät tulevat käyttöön ja muodostuvat lemppareiksi. Jotain on jopa jäänyt kokonaan käyttämättä ja joitain vaatekappaleita tulee pienemmällekin ostettua ihan omaksi, kun on noilla kuitenkin vaan jotenkin erillainen tyyli.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images