Epätavallinen Kelan reissu

Välillä bloggaaminen vie mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja tänään taisi olla eräänlainen oman elämän mitä hittoa-hetki käsillä, kun popsin ...



Välillä bloggaaminen vie mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja tänään taisi olla eräänlainen oman elämän mitä hittoa-hetki käsillä, kun popsin karitsaa punaviinikastikkeessa Kelan pääkonttorissa seuranani muun muassa Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä ja parisen kymmentä naistoimittajaa. Niin ja tietenkin lapsi, koska minähän vien sen ihan kaikkialle missä ei lue k-18 ovessa.

Jos ennen lapsen syntymää ihmettelin miksi äitiblogeissa on niin vähän oikeaa asiaa, olen alkanut itsekin ymmärtämään, ettei vauvavuoden jälkeen päässä ole yhtään mitään. Jos synnytykseen asti jaksoikin tapella tuulimyllyjä vastaan, nyt sitä vain on tyytyväinen että edes jostain tulee muutama euro tilille. Aikaa kun ei yksinkertaisesti riitä yhteiskunnan parantamispolemiikkiin sosiaalisessa mediassa, missä välikausihaalareiden laadustakin saa aikaan riidan. Koin kuitenkin tärkeäksi mennä paikan päälle ja ihan hyvä että menin: muita kutsuttuja äitibloggareita ei tilaisuudessa näkynytkään. No olipa edes yksi aivot jäässä tapaus.

Koko tilaisuuden antia on vaikea tiivistää postaukseksi, joten en sitä edes yritä. Tilaisuus oli hyvin Kela johtoinen, siellä me kuuntelimme, mutta aikaa keskustelulle ei oltu varattu. Huomasin, kuinka osa minua huomattavasti vanhemmasta toimittajajoukkiosta istui kuin tulisilla hiilillä, sanottavaa olisi ollut mutta aikataulu oli liian tiivis kokemusten jakamiseen. Ihan hyvä siinä mielessä, että istuisimme varmaan vieläkin Kelan terassilla vertailemassa kokemuksia.

Tilaisuudessa puhui Kelan johtaja Helena Pesola sekä erittäin mielenkiintoisen Perhepiirissä-kirjan toimittaneet Kelan tutkijat Ulla Hämäläinen sekä Olli Kangas. Hämäläinen alusti puhettaan sanomalla, että vaikka miten yrittäisi sanoa asian hienovaraisesti, joku loukkaantuu ja perheasioissa asiat esitetään tulikivenkatkuisesti. Että mistähän se johtuu. Tervetuloa vaan Ulla bloggaamaan äitiasioista, oletkin jo huomannut ensimmäisen askeleen myös äitibloggauksesta ;) Teki mieli melkein lohduttaa, että hei, se vaan johtuu siitä, että meillä perheillä on paha mieli kun haluaisimme ratkaisumme olevan oikea ja mekin kyseenalaistamme päätöksemme joka päivä kun kuulemme jonkun tekevän toisin. Että meidän pitää puolustautua. Ja että tää on rankkaa hommaa.

Tiedän, että joitakin varmasti harmittaa että Kela kestii toimittajia lihapadoin muiden kansalaisten odotellessa päätöksiä kuukausitolkulla. Mutta toivon, että tämän kaltaisilla infotilaisuuksilla olisi merkitystä niin paljon, että esiin nostettuja asioita voisi lukea mediassa ahkerammin. Tarkennan: niissä medioissa jonka kirjoittaja ei ole juuri lopettamassa ensimmäistä äitivuottaan. Eniten kuitenkin toivon, että tämän kaltaisten tilaisuuksien lisäksi järjestettäisiin samaan lapsiperhe-aihepiiriin liittyviä kansalaisworkshoppeja, missä äidit voisivat suunnitella paremmin toimivaa tukimallia samalla tavoin Kelan johdon välittömässä läheisyydessä. Sillä vaikka tiramisua santsatessa istutinkin lapseni ystävällisen oloisen Liisa Hyssälän polvelle, se tunne että meitä äitejä kuunnellaan tulee vain aidosta vuorovaikutuksesta ja uskalluksesta puhua, ei meille vaan meidän kanssa.

7 kommenttia

  1. Hyvä idea tuo workshop. Minusta on kyllä outoa jos tuollaisiin tilaisuuksiin kutsutaan useita äitibloggareita ja vain yksi menee. Kertoo kyllä äitien kiinnostuksesta jotain.

    En ole ennen kommentoinut tänne blogiin, mutta toivon workshop idean toteutuvan jossain muodossa.

    VastaaPoista
  2. Kiva, että pidit ideasta.

    Mä luulen, että monilla bloggareilla Kelan asiat eivät ole prioriteettilistan ykkösenä arki-iltapäivisin. Paljon on tehtävää ja usein lapsenvahdin saaminenkin on hankalaa, jos ei halua ottaa lasta mukaan. Ja voi olla, ettei niin kiinnostakaan, mistä sen tietää.

    VastaaPoista
  3. Pakko pienesti puolustautua poissaolollani loistamisella. Minä olin yksi niistä, joka ei päässytkään paikalle, mutta syynä ei ollut kiinnostuksen puute vaan yksinkertaisesti mahdottomalta tuntuva yhtälö alle 5 tunnin yöunien, tuloaan tekevän migreenin ja kolmella bussilla sumplailun vuoksi.
    Aihe vaikutti mielenkiintoiselta ja ilmottauduin siis mukaan, mutta näissä olosuhteissa päätin jättäytyä pois.

    Muiden äitibloggareiden poissaoloon en osaa ottaa kantaa, mutta aika monien tiedän myös asuvan pääkaupunkiseudun ulkopuolella, jolloin lähteminen Helsingin keskustaan vaatii eri tavalla resursseja (ja rahaakin).

    VastaaPoista
  4. No tuskin tässä tarvii alkaa puolustautumaan. Mutta itseasiassa mäkin ihmettelin kun kuulin, että kutsutuista bloggareista 2 oli ilmottautunut, sinä ja minä. Listasta kyllä näki, että pk-seudultakin oli kutsuttu useampia blogikirjoittajia, mutta ehkä se vaan oli tuon päivän hankaluus. Tai sitten ihan oikeasti kiinnostuksen puute, mehän emme tunne kaikkia kirjoittajia henkilökohtaisesti. Mutta tämä ei mielestäni ole kovin olennaista kirjoitukseni kannalta.

    VastaaPoista
  5. Höh, oispa kiva päästä tuollaiseen mukaan! Harmi ettei paikalla ollut enempää äitibloggareita, ja outoa ettei ollut tilaa keskustelulle. Olis kuitenkin mukava kuulla vähän tarkemmin että MISTÄ tuossa tapaamisessa siis oli kyse?

    Luulen kyllä, että moniakin äitejä kiinnostaa Kelan tuet muulloinkin kuin lapsilisäpäivänä, mutta ehkä omat vaikutusmahdollisuudet nähdään pieniksi kun rattaat pyörii niin isosti. On toki varmasti paljon niitäkin, joille jo ajatus jostain "poliittisesta" toiminnasta on kauhistus. Veikkaan myös, ettei äidit ole mikään yhtenäinen rintama tässä(kään) asiassa - varmaan löytyy sekä puolustajia että vastustajia esim. lapsilisille, kotihoidontuen kestolle, subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle, vanhempainvapaiden jakamiselle puolisoiden kesken jne. Mutta olisihan se hienoa, jos pienen äidin ääni kuuluisi päätöksenteossa nykyistä paremmin.

    Multa kyllä ainakin löytyisi muutama mielipide lapsiperheen Kela-tukia koskien, jos Liisa Hyssälä on kuulolla niin saa mailailla ;)

    VastaaPoista
  6. Hah, se olennaisin asia jäi pois. Pää jäässä siis edelleen. Olimme kutsuttu tutustumaan Kelan toimintaan perhenäkökulmasta. Ja kuulemaan esimerkiksi siitä "viekö haikara tasa-arvon".

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa hienolta tilaisuudelta päästä kuulemaan Kelan toiminnasta. Kannatan myös tuota workshop-ideaasi!

    Minusta olisi hienoa, jos edes tällaisia "tule kuulemaan Kelan toiminnasta" -juttuja olis tarjolla useammin ja eri aiheista erilaisille ihmisryhmille, monesti kun Kelan toiminnan perusteet ja periaatteet eivät näy yhtään mitenkään tavalliselle asiakkaalle, ja kaikki vaikuttaa vain epämääräiseltä mielivallalta... Varmaan aika moni, joka pääasiassa valittaa Kelan toimista olis ihan hiljaa, jos yhtään perehtyisi siihen, mihin asiat perustuu ja kuka päättää ja millä resursseilla.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images