Kierrätystä! Kierrätystä!

Viime viikonloppu meni pääasiassa Kaapelitehtaalla, matkalla sinne ja sieltä pois. Matkan taitto on hidastunut kuukaudessa sen verran, ettei...

Viime viikonloppu meni pääasiassa Kaapelitehtaalla, matkalla sinne ja sieltä pois. Matkan taitto on hidastunut kuukaudessa sen verran, ettei spurtteja todellakaan enää oteta ja matka Ruoholahden metrikseltä Kaapelillekin kestää ja kestää sekä tuntuu vähintäänkin yhtä haastavalta kuin Helsinki City Run. Matkaahan on siis korkeintaan 500m.

Viikonlopun Kierrätystehdas 2011 tapahtuma oli ehkä hienoinen pettymys, vaikka vierailin paikan päällä kumpanakin päivänä. Lauantaina seikkailimme Visuaalisesti vaativan kottaraisen kanssa kaksistaan kunnes mun jalat sanoivat thanks but no thanks ja jouduin lähtemään pois vielä kun tiesin selviäväni kotinurkille. Sunnuntaina taas treffasimme perhehenkisesti ja mukana olivat tuleva isä & mummo. (Onko mummolla muuten omaa lempi mummoilusanaa? Oletko mieluummin esim mummi, mumma, mummu, isoäiti tai joku muu? Ei olla puhuttu!).

Pettymys on ehkä turhan voimakas ilmaus, mutta tämän vuoden tehdas vaikutti vähän tylsältä. Tuntui että kaikki oli nähty eikä kierrätystä hyväksikäyttävät firmat olleet keksineet mitään uutta. Kivoja juttuja toki löytyi ja niistä otin kuviakin, mutta pääsääntöisesti alkoi väsyttämään. Kierrätyskankaista tehtyjen rusettien ja retrokankaista värkättyjen mekkojen aika vaan on ohi ja tarvittaisiin enemmän oivallusta suunnittelupuolelle. Se, että tavarassa näkyy kierrätystausta ei ole välttämättä enää niin uutta, että siitä jaksaisi innostua (ja maksaa) vaan kaipaisin oikeaa oivallusta ja innovaatiota tuotteisiin. Mikä järki on ostaa kynnysmatosta tehtyä läppärilaukkua huovutetulla kukalla jos se on ruma ja huutaa toimivuuden ja designin sijaan vain materiaalin alkuperää. Kynnysmattona.






Ilmaistorikin oli mitä oli. Tuntui, että osa porukkaa kyttäsi hyvälaatuisia kamoja tuntikausia ja repivät sitten kaiken mitä irti saivat vailla käyttötarkoitusta. Suurimmaksi osaksi jäljellä oli aina vain nukkaantuneita tonttulakkeja ja muuta yhtä säväyttävää. Tuurilla ja suuni aukaisemisella onnistuin kuitenkin hankkimaan sen mitä toivoinkin eli kylpyammeen vauvalle ja bonuksena potankin samaa vaaleansinistä Orthexia kumpikin. Niiden lisäksi mukaan lähti muutamia vaaleansinisiä pikkuvauvan vaatteita, retrohenkiset kengät, puulaatikko yrteille sekä pari kirjaa. Vaaleansininen ei koskaan ole kuulunut must have väreihin, vaikka poikaa meille lupailtiinkin, mutta kelpaa hyvin kun se on aina omasta ostamisesta pois. Muutenkaan en jaksa (enkä voi) hifistellä vauvakaman kanssa niin, että mätsäisin kaiken sävy sävyyn tai muutenkaan linjakkaasti. Harkitaan sitä sitten kun beibin oma visuaalinen silmä kehittyy (ja se menee rahakkaisiin kesätöihin).




Tuttujakin näkyi. Sain melkein slaagin, kun oma kaupunkipuutarhani käveli minua vastaan. Siinä tippui tavara jos toinenkin laukusta kun tärisevin käsin etsin kameraani. Rakkaat kasvilapseni, miten ihanaa että olette hengissä!


Kävittekö, ostitteko, löytyikö?

5 kommenttia

  1. Mun piti käydä, olin jo suunnitellut KAUAN, mutta sitten kaiken työrupeaman jälkeen olin niin rätti-poikki-väsynyt, että käymättähän se sitten jäi. Että omaa napaa ajatellen ehkä ihan hyvä ujos se ei nyt ollut kovin kummoinen tänä vuonna. JOs sitä vaikka ensivuonna sitten ehtisi/jaksaisi/muistaisi/viitsisi

    VastaaPoista
  2. Käytiin sittenkin sunnuntaina, ja käynnin kohokohdaksi nousi kahvinjuonti siinä kaapelitehtaan takana rannalla, kalastajien kanssa poristen. Tosiaan, niitä retrokuoseja oli ihan älyttömästi, todella vähän mitään mielenkiintoista designiä. Yksi merkki jäi mieleen, mutta en muista sen nimeä, tyypillistä. Sillä oli miesten kauluspaidoista tehtyjä vähän graafisia ja mielenkiintoisen näköisiä vaatteita. Ja sellaisia nuottilaukkuja tms. Muistatko?

    Joidenkin tuotteiden ekologisuus / kierrätysmeininki jäi taas vähän hämäräksi. Jos rihkamakoruun lisätään legoukkeli, se on näköjään kierrätyskamaa. Mut esim. ne johdoista, kaapeleista tms. tehdyt korut on oikeasti hienoja, niihin olen törmännyt aiemminkin.

    VastaaPoista
  3. PP: Juu, et sinä varmasti mitään menettänyt. Saman elämyksen saat kun käyt omana aikana Hakaniemen remakessa :/

    wikke: Juu, me katottiin niitä kanssa! Niitä paidoista tehtyjä mekkoja, mun lemppari oli musta hihaton. Toinen kiva oli semmonen haaremihousutyyppinen alaosa, mutta ei tietty tosiaan tullut nimeä pistettyä mieleen.

    Tuo kierrätyskin on niin huijaava termi loppujenlopuksi. Periaatteessa lähes kaikki on kierrätettävää ja esim uusia puuvillavaatteita tai muovileluja vois markkinoida kierrätettäviksi ja nakata ne sitten uffille kun itse kyllästyy. Siinä ei ole mitään tekemistä sen aatteen kanssa, että tavara oikeasti kiertäisi ja olisi käyttökelpoinen pitkään. Tosi monia materiaaleja voi jo kierrättää, mutta jos jossakin taloudessa ei jakseta edes lajitella jätteitä niin on vähän mautontakin sitten julistaa eko-ostojaan.

    VastaaPoista
  4. Jep, tulin, näin, tapasin tämän postauksen kirjoittajan ja kävelin yllättävän tyhjin käsin kotiin minäkin. Mä kirjoitan kohta noista yrttitelineistä lisää kun kerkiän ja tuo miettimänne merkki on First Crush ja minäkin rakastuin niihin kauluspaitamekkoihin. <3

    VastaaPoista
  5. thanks, pitääki googlettaa tuo merkki. Ne housut ois mun kesägarderooppiin aika ihkut :)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images