Nyt kun taaksepäin katsoo, viime kesä tarjosi yllättävän paljon viitteitä tulevasta. En ole koskaan ollut sen tason jemmari, että hankkisin etukäteen ehkä tarvttavia asioita, varsinkaan vauvaan liittyen. Vauvan ei pitänyt nimittäin liittyä myöskään tähän kesään. Silti heinäkuussa kirppikseltä lähti täysin vahingossa mukaan musta paitapusero, jonka myöhemmin huomasin raskausmalliston vaatteeksi. Olin jemmannut myös pienen sinisen lasten henkarin itselleni ihan vaan kun se oli söpö. Viikko ennen tulevan isän kohtaamista hankin kaksi sarjakuvakirjaa: Jupun Baarien naisen sekä Katja Tukiaisen Rusinan. Rusina kertoo odotuksesta, syntymästä ja elämästä, baarien nainen taas jostain muusta. Vitsailin, että selkeästi on ristiriitaa mielenkiinnonkohteissa.

Katja Tukiainen, Pakkoajatus I, 2005

Muutama viikko ennen isän kohtaamista vietin viikon yksin saaressa meren rannalla. Istuin punaisessa kalastajamökissä yksin ja luin läpi Kaari Utrion Eevan Tyttäriä, naiseuden historiaa. Jälkikäteen ajateltuna (ja ei, en ole yhtään kohtaloon uskova hippityyppi) tuntuu, että esimerkiksi saariretriittini, ensimmäinen yksinäinen reissuni, oli jonkinlaista valmistautumista tulevaan. Vaikka en silloin tiennyt, että menee pitkä aika ennenkuin voin lähteä yksin minnekään. Saaresta tultuani tapasin lapseni isän netissä ja noin kuukausi siitä olin jo tietämättäni raskaana. Anteeksi, ei ole tarkoutus tuoda esille asioiden helppoutta, sillä tämä on ollut kaikkea muuta kuin helppoa suurimmaksi osin, mutta tarkoituksenmukaisuus on alkanut hiipiä mieleeni.

Jan van Riemsdyk, Raskaana olevan naisen anatomia, 1774

Nämä asiat tulivat mieleeni viime viikolla äitienpäivän lähestyessä ja Äidin sylissä-nimistä kirjaa lukiessa. Suvi Niinisalon vasta julkaistussa Äidin sylissä ja muita kuvakulmia äitiyteen (Atena 2011) on valokeilaan nostettu äitiys historian, kansanperinteen ja Suomen ja maailman taideaarteiden kautta. Kirja on kuin jatkokertomus Eevan Tyttärille, sama mukaansa tempaavuus on vain nyt yhdistetty taiteeseen ja etenkin suomalaiseen ja eurooppalaiseen kuvataiteeseen.

Amanda Greavette, Synnytys (Voi lapseni, voi lapseni!) 2010

Olen lukenut kirjaa vähän kerrallaan nautiskellen ja tästä syystä en ehtinyt kirjoittaa siitä ennen äitienpäivää lahjavinkkinä. Toisaalta en usko kovinkaan monen isän/lapsen/äitienpäivälahjanostajan blogiani lukevan, joten nostetaan se nyt esille kirjana, johon ehdottomasti kannattaa tutustua. Itsekään en ole edennyt kirjassa vielä alkua pidemmälle; kolmas yhteensä kahdeksasta luvusta on nyt tarkasti luettu mukaan laskettuna raskautta kuvataiteessa käsittelevä luku. Tähän mennessä sivuilla on näkynyt taidetta Leonardo da Vincin fysiologisista piirroksista Martta Wendelinin kuvitusten kautta raskautta kuvaavaan nykytaiteeseen. Pienellä selailulla tulevaan huomasin kirjan loppupäästä löytyvän muun muassa Katja Tukiaista, mummo-sarjakuvaa sekä 50-luvun pinup-henkisiä kotiäitikuvia, sulassa sovussa maailmanhistoriallisesti merkittävien taideaarteiden kanssa.

Gustav Klimt, Toivo I, 1903

Erityisen ihanaa kirjassa on lukujen jako aiheittain eikä vuosisadoittain/kymmenittäin. Tietenkin myös ajankohtainen aihe lähentää minua kirjan kanssa, mutta luulen olleeni jo ennen raskauttani kohderyhmää tälle opukselle, minkä sivun kääntäminenkin tekee kipeää kun tietää lopun lähestyvän. Vaikka siihen tosiaan olisi vielä ne lukemattomat viisi kappaletta. Välillä kuvat kauhistuttavat ja välillä naurattavat: varsinkin kun kuvista löytää tuttuja ihmisiä kuten Darian keskellä Gustaf Klimtin teosta. Jos teos vastaan kävelee kirjastossa niin kannattaa napata mukaan. Melkeinpä kyllä suosittelen kirjakauppaan menemistä myös, sillä tämä on varmasti yksi nistä teoksista johon haluaa palata säännöllisesti.

Kirjoituksen teoskuvat löytyvät kirjasta