Hankin muutama kuukausi sitten Porin Villan & Peitteen vuodevaatteet sekä patjan ja petarin. Siitä lähtien Instagramin inboxissa on kyselty joko mulla olisi kokemuksia etenkin uusista patjoista ja petarista. Nyt viimein on se hetki, kun uskallan jotain aiheesta kirjoittaa, joten täältä pesee unijuttua uutta patjaa tai vuodevaatteita etsiville!

Palataan kuitenkin ensin ajassa taaksepäin kahdeksan vuotta. Siirryin silloin nimittäin 120 cm futoniin, joka tuntui hyvälle vaihtoehdolle pienen vauvan kanssa. Tavallista sänkyä joustamattomampi futon tuntui turvalliselle vaihtoehdolle, sillä patja pysyi lähes liikkumattomana minun kääntäessä kylkeä ja lapsikin pysyi hyvin paikallaan "omalla puolellaan". Aikaa meni, tilapäisratkaisuksi ajateltu futon jäi. Tämän vuoden alussa havahduin siihen, että olin nukkunut kierrätettynä ostetulla tilapäisfutonillani lähes yhdeksän vuotta ja sinä aikana vanha puuvillapatjani oli muuttunut melko epämukavaksi.

Ensin mietin pelkkää uuden petauspatjan hankintaa, sillä laadukkaalla paksulla petarillakin sängyn mukavuus olisi kasvanut huomattavasti. Sitten kuitenkin aloin miettimään, että nyt neljän kympin lähestyessä omaan nukkumismukavuuteen olisi aika alkaa satsaamaan vielä vähän enemmän, varsinkin kun hyvät patjat ovat vuosikymmenen sijoitus.


Kirjoitin helmikuussa vierailustani Tikaun showroomilla, joka viimeistään vahvisti uuden patjan kuuluvan ostoslistalleni. Kokeilin monia eri vaihtoehtoja Porin Villan & Peitteen patjayhdistelmistä, kunnes tein valintani. Tällä kertaa joustavuus ei ollut enää ongelma, joten tilaukseen päätyi villa-luonnonkumi joustopatja jossa on aidon futonin tapaan vain luonnonmateriaaleja. Patja itsessään olisi ollut minulle jopa liian pehmeä, mutta tasapainotin sitä suomalaista lampaanvillaa sisältävällä paksulla petarilla, jolloin tuntuma oli juuri oikea. Pehmeä, hieman jopa upottava ja lämmin.

Samaan syssyyn pistin tilaukseen myös Suomivilla säätötyynyn sekä paksun Suomivilla peiton. Kyllähän setille hintaa tuli, mutta kuten kaikista Porin Villa & Peitteen showroomeista, myös Tikausta sai testauksen yhteydessä alennuskoodin, jolla hinta tippui monta kymppiä.  Laskiskelin, että kymmenen vuoden käytöllä koko setin vuosihinnaksi tulisi n.160 euroa, jonka todellakin olen valmis maksamaan nukkumismukavuudesta. Palataan siis patja-asioihin vuonna 2030! (Tai no, Kaamoksen puheista päätellen palaamme asiaan aika nopeastikin hänen osaltaan, mutta ei puhuta siitä vielä :D)


Kestävän kehityksen mukaisesti Villa & Peitteen patjat tehdään aina tilauksesta. Näin säästetään turhia varastokustannuksia eikä asiakkaat tule tekemään kompromissejakaan varastotilanteen mukaan. Tykkään muutenkin ajatuksesta, ettei tavaroita voi hetken mielijohteesta hakea, vaan niitä joutuu vähän odottelemaan. Samalla tulee konkreettisesti esiin, että jotkut oikeasti tekevät nämä tuotteet Porissa, juuri minulle. Odotusaika ei kuitenkaan ole kovin pitkä, suurinpiirtein neljän viikon päästä tilauksesta patjat ilmestyivät kantajien kanssa ovelleni.

Ja kuinka mukavat ne olivatkaan ensi testauksesta lähtien! Paksu luonnonkumipatja toi aivan uuden nukkumistuntuman vuosien puuvillapatjalla nukkumisen jälkeen ja lämmin, mutta ei hiostava suomalaista villaa sisältävä petauspatja napakoitti sängyn aivan luksushotellitasolle. Tuntuman lisäksi patjat myös näyttivät upeilta, varsinkin futon, jonka päällisenä oli tumma pellavakangas.

Patjat olivat tottakai se isoin ja tärkein satsaus, mutta myös uusi tyyny ja peitto tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Tosin aika moni kaverini on kysellyt enkö mä paahdu nukkuessani, jos allani, päälläni ja pääni ympärillä on villavuoraukset. Lyhyt vastaus on: en paahdu. Pidemmin ilmaistuna villa on ollut vuosikausia lempimateriaalini sen lämmönsäätelyominaisuuksien vuoksi. Kylmällä villa lämmittää, mutta lämpimälläkin se pysyy miellyttävän tuntoisena. Tosin paksun villapeiton joudun taatusti vaihtamaan kesäkuumalla ohuemmaksi, sillä paksu villapeitto on lähes painopeittomaisen raskas. Positiivisena puolena se toimiikin kuin painopeitto ja tuntuu rauhoittavalle nukkumaan mennessä.


Itselleni paras juttu patjojen ja vuodevaatteiden uusimisessa on ollut ihan konkreettinen unen parantuminen. Kun sängyssä makoilu tuntuu nyt mukavalle, olen siirtynyt sohvalta sänkyyn lukemaan ja nukahtanutkin aiemmin. Painavampi peitto on pysynyt päällä paremmin ja todennäköisesti öinen pyöriminen on vähentynyt, sillä herään aamulla totuttua pirteämpänä. Negatiivisena puolena olen yksin kotona ollessa hakeutunut myös päiväunille ihan liian usein. Myös työt hoituvat sängystä käsin vähän liian miellyttävästi verrattuna todelliseen työergonomiaan.

Kyllä tämän hankinnan jälkeen on itseltä kysyttävä miksi uusien patjojen hankkiminen on ollut muka niin vaikeaa ja sitä on siirtänyt aina eteenpäin. Eihän unimukavuudesta olisi kannattanut tinkiä alunperinkään. Ehkä nämä on niitä asioita, joita osaa arvostaa vasta vähän vanhempana?

Itse suosittelen, että ennen ostopäätöstä käyt mahdollisuuksien mukaan kokeilemassa patjoja Villa & Peitteen näyttelytilassa, sillä parhaiten patjojen eroavaisuudet selviävät oman selän alla. Oma Villa-luonnonkumi-joustopatjani on kuitenkin melko varma valinta, etenkin jos olet vasta siirtymässä futonin käyttäjäksi.

Itselläni edessä olisi tuon vanhan futonipohjan kunnostaminen, sillä maali on viimeisimmässä muutossa päässyt rapistumaan. Samoin taidan kääntää patjan tuotelapun hieman vähemmän näkösälle. Uniasioihin palaan taatusti tulevaisuudessa, varsinkin nyt kun nukkuminen oikeasti on alkanut sujumaan paremmin!

Elsa

Joululomarytmini vähän venähti. Aamuyöhön saakka valvominen jatkuu edelleen, vaikka almanakka näyttää helmikuun lähestyvän. Vuorokausirytmini on luonnostaankin iltavoittoinen ja aamulla uni maistuisi aina, mutta yleensä unisyyllisyys voittaa ja ajaa ylös sängystä. Kunnon ihminen herää aamulla töihin, vaikka työt voisi tehdä mihin aikaan vuorokaudesta parhaalta tuntuisi. Ja parhaaltahan ne tuntuisi siinä klo 23.00 jälkeen, jos ollaan suoria.

Jotenkin olen ajautunut rytmiin, jossa suoritan sekä "kunnon ihmisen" vuorokausirytmiä että omaa vuorokausirytmiäni lomittain. Illalla tuntuu hyvälle kirjoittaa kaikki ajatusta vaativat jutut ja esimerkiksi täksi yöksi minulla on luvassa useampikin uutiskirjeen kirjoitus - sitten kun olen saanut tämän tekstini ulos. Sitten vuorossa on yleinen harrastushaahuilu, eli leffa, rauhoittava jooga tai kirja ja kun viimein yhden kahden aikaan yöllä menen nukkumaan, uni tulee helposti. Mikä on tottakai ihanaa!

Aktiivisuusrannekkeella mitattuna unieni keskipituus on nyt noin kuutisen tuntia, eli herään kahdeksan pintaan puoliksi luonnostaan ja puoliksi syyllisyyden sanelemana. Mutta kuuden tunnin unet eivät vain riitä minulle, vaan olen alkanut nukahtelemaan kesken päivää n. 1.5 tunnin päiväunille! Joten yöunta tulisi nyt sitten lisätä ainakin tuolla muutamalla tunnilla, jotta pysyisin päivän virkeänä, ilman päiväunia.


Rytmin kääntäminen vaan vaatisi vähintäänkin jonkinlaisen unikoulun, sillä nukuinpa päiväunet tai sinnittelen päivän unitta, alkaa mun vireystila kasvamaan iltaa kohden todella paljon. Parhaat ideat ja draivi tekemiseen ovat täysin verrannollisia kellonaikaan, mitä enemmän se on, sitä paremmin mun pää toimii. Yhtäjaksoista unta siis tarvittaisiin lisää, ja kun  aamulla kymmeneen nukkuminen tuntuisi kuitenkin vähintäänkin epäilyttävälle (eikä usein olisi edes mahdollista), unentuloa on vain aikaistettava.

Teoriassa tiedän miten homma menee. Herään ajoissa, pakottaudun olemaan ilman päiväunia ja jätän päätetyön ja unentulon välille riittävästi aikaa ja pidän unirutiineistani kiinni. Unentuloa tukemaan napsin melatoniinia, laitan diffuuseriin rauhoittavaa eteeristä öljyä. Tässä kohtaa pää kuitenkin sanoo ei, sillä edessä on mulle ne ihanimmat ja idearikkaimmat tunnit ja niistä on ihan törkeän vaikea luopua edes ajatustasolla. Jos nukahdan aiemmin, siirtyykö päivän parhaat tunnit jonnekin muualle vai nukunko mä sen kaikista mielekkäimmän hereilläoloajan ohi, saaden itselleni päiväunettoman, mutta muuten tasapaksun päivän? Ideaalitilannehan toki olisi, että päivän paras ja energisin hetki olisi perinteiseen työaikaan päivällä ja siihen kai tässä on uskottava, että draivin määrä vain kasvaa yhtäjaksoisesti pidempään nukkuessa.

Onneksi uni mietityttää myös muita ja huomasin tänä aamuna Twistbe:n Kokonaisvaltaisen ihonhoidon podcastinkin perehtyneen uneen yhdessä Vuoden 2018 unihoitaja Soile Hällforsin johdolla. Odottelen nyt jo malttamattomana unipodcastin toista osaa, jossa tällä hetkellä hyvinvointisovellus Ouralla työskentelevä Hällfors antaa lisävinkkejä hyvän unen saavuttamiseksi. Lisäsin podcastin ensimmäisen osan postaukseni alle, sillä luulen etten ole yksin uniasioita miettiessäni.



Mikäli lukijoissani on muita unen kanssa taistelleita, olisi kiva tietää miten te olette selättäneet uniongelmat ja väsymyksen arjessanne?