kaupallinen yhteistyö Villa & Peite Hankin muutama kuukausi sitten Porin Villan & Peitteen vuodevaatteet sekä patjan ja pet...

kaupallinen yhteistyö Villa & Peite


Hankin muutama kuukausi sitten Porin Villan & Peitteen vuodevaatteet sekä patjan ja petarin. Siitä lähtien Instagramin inboxissa on kyselty joko mulla olisi kokemuksia etenkin uusista patjoista ja petarista. Nyt viimein on se hetki, kun uskallan jotain aiheesta kirjoittaa, joten täältä pesee unijuttua uutta patjaa tai vuodevaatteita etsiville!

Palataan kuitenkin ensin ajassa taaksepäin kahdeksan vuotta. Siirryin silloin nimittäin 120 cm futoniin, joka tuntui hyvälle vaihtoehdolle pienen vauvan kanssa. Tavallista sänkyä joustamattomampi futon tuntui turvalliselle vaihtoehdolle, sillä patja pysyi lähes liikkumattomana minun kääntäessä kylkeä ja lapsikin pysyi hyvin paikallaan "omalla puolellaan". Aikaa meni, tilapäisratkaisuksi ajateltu futon jäi. Tämän vuoden alussa havahduin siihen, että olin nukkunut kierrätettynä ostetulla tilapäisfutonillani lähes yhdeksän vuotta ja sinä aikana vanha puuvillapatjani oli muuttunut melko epämukavaksi.

Ensin mietin pelkkää uuden petauspatjan hankintaa, sillä laadukkaalla paksulla petarillakin sängyn mukavuus olisi kasvanut huomattavasti. Sitten kuitenkin aloin miettimään, että nyt neljän kympin lähestyessä omaan nukkumismukavuuteen olisi aika alkaa satsaamaan vielä vähän enemmän, varsinkin kun hyvät patjat ovat vuosikymmenen sijoitus.


Kirjoitin helmikuussa vierailustani Tikaun showroomilla, joka viimeistään vahvisti uuden patjan kuuluvan ostoslistalleni. Kokeilin monia eri vaihtoehtoja Porin Villan & Peitteen patjayhdistelmistä, kunnes tein valintani. Tällä kertaa joustavuus ei ollut enää ongelma, joten tilaukseen päätyi villa-luonnonkumi joustopatja jossa on aidon futonin tapaan vain luonnonmateriaaleja. Patja itsessään olisi ollut minulle jopa liian pehmeä, mutta tasapainotin sitä suomalaista lampaanvillaa sisältävällä paksulla petarilla, jolloin tuntuma oli juuri oikea. Pehmeä, hieman jopa upottava ja lämmin.

Samaan syssyyn pistin tilaukseen myös Suomivilla säätötyynyn sekä paksun Suomivilla peiton. Kyllähän setille hintaa tuli, mutta kuten kaikista Porin Villa & Peitteen showroomeista, myös Tikausta sai testauksen yhteydessä alennuskoodin, jolla hinta tippui monta kymppiä.  Laskiskelin, että kymmenen vuoden käytöllä koko setin vuosihinnaksi tulisi n.160 euroa, jonka todellakin olen valmis maksamaan nukkumismukavuudesta. Palataan siis patja-asioihin vuonna 2030! (Tai no, Kaamoksen puheista päätellen palaamme asiaan aika nopeastikin hänen osaltaan, mutta ei puhuta siitä vielä :D)


Kestävän kehityksen mukaisesti Villa & Peitteen patjat tehdään aina tilauksesta. Näin säästetään turhia varastokustannuksia eikä asiakkaat tule tekemään kompromissejakaan varastotilanteen mukaan. Tykkään muutenkin ajatuksesta, ettei tavaroita voi hetken mielijohteesta hakea, vaan niitä joutuu vähän odottelemaan. Samalla tulee konkreettisesti esiin, että jotkut oikeasti tekevät nämä tuotteet Porissa, juuri minulle. Odotusaika ei kuitenkaan ole kovin pitkä, suurinpiirtein neljän viikon päästä tilauksesta patjat ilmestyivät kantajien kanssa ovelleni.

Ja kuinka mukavat ne olivatkaan ensi testauksesta lähtien! Paksu luonnonkumipatja toi aivan uuden nukkumistuntuman vuosien puuvillapatjalla nukkumisen jälkeen ja lämmin, mutta ei hiostava suomalaista villaa sisältävä petauspatja napakoitti sängyn aivan luksushotellitasolle. Tuntuman lisäksi patjat myös näyttivät upeilta, varsinkin futon, jonka päällisenä oli tumma pellavakangas.

Patjat olivat tottakai se isoin ja tärkein satsaus, mutta myös uusi tyyny ja peitto tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Tosin aika moni kaverini on kysellyt enkö mä paahdu nukkuessani, jos allani, päälläni ja pääni ympärillä on villavuoraukset. Lyhyt vastaus on: en paahdu. Pidemmin ilmaistuna villa on ollut vuosikausia lempimateriaalini sen lämmönsäätelyominaisuuksien vuoksi. Kylmällä villa lämmittää, mutta lämpimälläkin se pysyy miellyttävän tuntoisena. Tosin paksun villapeiton joudun taatusti vaihtamaan kesäkuumalla ohuemmaksi, sillä paksu villapeitto on lähes painopeittomaisen raskas. Positiivisena puolena se toimiikin kuin painopeitto ja tuntuu rauhoittavalle nukkumaan mennessä.


Itselleni paras juttu patjojen ja vuodevaatteiden uusimisessa on ollut ihan konkreettinen unen parantuminen. Kun sängyssä makoilu tuntuu nyt mukavalle, olen siirtynyt sohvalta sänkyyn lukemaan ja nukahtanutkin aiemmin. Painavampi peitto on pysynyt päällä paremmin ja todennäköisesti öinen pyöriminen on vähentynyt, sillä herään aamulla totuttua pirteämpänä. Negatiivisena puolena olen yksin kotona ollessa hakeutunut myös päiväunille ihan liian usein. Myös työt hoituvat sängystä käsin vähän liian miellyttävästi verrattuna todelliseen työergonomiaan.

Kyllä tämän hankinnan jälkeen on itseltä kysyttävä miksi uusien patjojen hankkiminen on ollut muka niin vaikeaa ja sitä on siirtänyt aina eteenpäin. Eihän unimukavuudesta olisi kannattanut tinkiä alunperinkään. Ehkä nämä on niitä asioita, joita osaa arvostaa vasta vähän vanhempana?

Itse suosittelen, että ennen ostopäätöstä käyt mahdollisuuksien mukaan kokeilemassa patjoja Villa & Peitteen näyttelytilassa, sillä parhaiten patjojen eroavaisuudet selviävät oman selän alla. Oma Villa-luonnonkumi-joustopatjani on kuitenkin melko varma valinta, etenkin jos olet vasta siirtymässä futonin käyttäjäksi.

Itselläni edessä olisi tuon vanhan futonipohjan kunnostaminen, sillä maali on viimeisimmässä muutossa päässyt rapistumaan. Samoin taidan kääntää patjan tuotelapun hieman vähemmän näkösälle. Uniasioihin palaan taatusti tulevaisuudessa, varsinkin nyt kun nukkuminen oikeasti on alkanut sujumaan paremmin!

Elsa

1 kommenttia

Joululomarytmini vähän venähti. Aamuyöhön saakka valvominen jatkuu edelleen, vaikka almanakka näyttää helmikuun lähestyvän. Vuorokausiryt...


Joululomarytmini vähän venähti. Aamuyöhön saakka valvominen jatkuu edelleen, vaikka almanakka näyttää helmikuun lähestyvän. Vuorokausirytmini on luonnostaankin iltavoittoinen ja aamulla uni maistuisi aina, mutta yleensä unisyyllisyys voittaa ja ajaa ylös sängystä. Kunnon ihminen herää aamulla töihin, vaikka työt voisi tehdä mihin aikaan vuorokaudesta parhaalta tuntuisi. Ja parhaaltahan ne tuntuisi siinä klo 23.00 jälkeen, jos ollaan suoria.

Jotenkin olen ajautunut rytmiin, jossa suoritan sekä "kunnon ihmisen" vuorokausirytmiä että omaa vuorokausirytmiäni lomittain. Illalla tuntuu hyvälle kirjoittaa kaikki ajatusta vaativat jutut ja esimerkiksi täksi yöksi minulla on luvassa useampikin uutiskirjeen kirjoitus - sitten kun olen saanut tämän tekstini ulos. Sitten vuorossa on yleinen harrastushaahuilu, eli leffa, rauhoittava jooga tai kirja ja kun viimein yhden kahden aikaan yöllä menen nukkumaan, uni tulee helposti. Mikä on tottakai ihanaa!

Aktiivisuusrannekkeella mitattuna unieni keskipituus on nyt noin kuutisen tuntia, eli herään kahdeksan pintaan puoliksi luonnostaan ja puoliksi syyllisyyden sanelemana. Mutta kuuden tunnin unet eivät vain riitä minulle, vaan olen alkanut nukahtelemaan kesken päivää n. 1.5 tunnin päiväunille! Joten yöunta tulisi nyt sitten lisätä ainakin tuolla muutamalla tunnilla, jotta pysyisin päivän virkeänä, ilman päiväunia.


Rytmin kääntäminen vaan vaatisi vähintäänkin jonkinlaisen unikoulun, sillä nukuinpa päiväunet tai sinnittelen päivän unitta, alkaa mun vireystila kasvamaan iltaa kohden todella paljon. Parhaat ideat ja draivi tekemiseen ovat täysin verrannollisia kellonaikaan, mitä enemmän se on, sitä paremmin mun pää toimii. Yhtäjaksoista unta siis tarvittaisiin lisää, ja kun  aamulla kymmeneen nukkuminen tuntuisi kuitenkin vähintäänkin epäilyttävälle (eikä usein olisi edes mahdollista), unentuloa on vain aikaistettava.

Teoriassa tiedän miten homma menee. Herään ajoissa, pakottaudun olemaan ilman päiväunia ja jätän päätetyön ja unentulon välille riittävästi aikaa ja pidän unirutiineistani kiinni. Unentuloa tukemaan napsin melatoniinia, laitan diffuuseriin rauhoittavaa eteeristä öljyä. Tässä kohtaa pää kuitenkin sanoo ei, sillä edessä on mulle ne ihanimmat ja idearikkaimmat tunnit ja niistä on ihan törkeän vaikea luopua edes ajatustasolla. Jos nukahdan aiemmin, siirtyykö päivän parhaat tunnit jonnekin muualle vai nukunko mä sen kaikista mielekkäimmän hereilläoloajan ohi, saaden itselleni päiväunettoman, mutta muuten tasapaksun päivän? Ideaalitilannehan toki olisi, että päivän paras ja energisin hetki olisi perinteiseen työaikaan päivällä ja siihen kai tässä on uskottava, että draivin määrä vain kasvaa yhtäjaksoisesti pidempään nukkuessa.

Onneksi uni mietityttää myös muita ja huomasin tänä aamuna Twistbe:n Kokonaisvaltaisen ihonhoidon podcastinkin perehtyneen uneen yhdessä Vuoden 2018 unihoitaja Soile Hällforsin johdolla. Odottelen nyt jo malttamattomana unipodcastin toista osaa, jossa tällä hetkellä hyvinvointisovellus Ouralla työskentelevä Hällfors antaa lisävinkkejä hyvän unen saavuttamiseksi. Lisäsin podcastin ensimmäisen osan postaukseni alle, sillä luulen etten ole yksin uniasioita miettiessäni.



Mikäli lukijoissani on muita unen kanssa taistelleita, olisi kiva tietää miten te olette selättäneet uniongelmat ja väsymyksen arjessanne?

1 kommenttia

Uni on ainakin itselleni asia, jota arvostan korkealle. Huonoilla unilla päivistä ei tule mitään. En oikeastaan kärsi uniongelmista, luo...


Uni on ainakin itselleni asia, jota arvostan korkealle. Huonoilla unilla päivistä ei tule mitään. En oikeastaan kärsi uniongelmista, luonnollinen vuorokausirytmini on vain hyvin yöpainotteinen ja valvoisin mielelläni vaikka läpi yön. Yritän kuitenkin saada vähintään 7 tunnin yöunet ja iltaisin nukkumaanmenoajan lähestyessä olo on liian virkeä. Vaikka en joisi kofeiinipitoisia juomia illalla, olo on aktiivinen ja nukkumaan meneminen tuntuu tylsälle. Etenkin näin viikonlopun jälkeen unta saa usein odottaa, koska perjantaina ja lauantaina on tullut valvottua ja näiden jälkeisinä aamuina nukuttua pitkään. 

Kaamoksen mummo valitteli tänään kyläillessään ihan samoja juttuja, uni tulee myöhään ja aamulla väsyttää. Niin kauan kun Suomessa ei vietetä yleisesti siestaa, on päivä useimmiten pakko jaksaa päiväunitta ja illalla malttaa nukkua, vaikka kuinka olisi kiinnostava kirja kesken tai muuta mielessä.

Olen viimeisimpien vuosien aikana antanut luonnolliselle rytmilleni valtaa, mutta yritän silti huijata rytmiäni erilaisilla tempuilla. Hyvä tyyny, pehmeä untuvapeitto ja kofeiinin vähentäminen on tottakai ne tärkeimmät jutut. Niiden jälkeen itselleni toimivimmat unen nopeuttajat ovat melatoniini ja aromaterapia. 

Melatoniini on kehon oma "pimeähormoni", jota saa myös monenlaisina unensaantia edistävinä valmisteina. Itselläni käytössä on apteekista ostetut melatoniinitabletit sekä uudet tuttavuudet, melatoniiniliuskat. En käytä melatoniinia säännöllisesti, vaan kuuriluontoisesti silloin kun vuorokausirytmiä täytyy muuttaa ja joskus kesäisin, kun valo estää unentuloa. Säännöllisesti käytettynä melatoniinivalmisteet saattavat menettää tehonsa, mutta epäsäännöllisesti käytettynä melatoniini on omalle unelleni huippujuttu. Annostuksena mulla on usein joko kaksi 1mg tablettia tai yksi nopeasti vaikuttava 1mg melatooniliuska. Liuskojen hyvä puoli on niiden nopeampi vaikutusaika, huono puoli huomattavasti kalliimpi hinta.

Sain hetki sitten vinkin, että mikäli melatoniini ei tunnu auttavan, sen vaikutusta voi lisätä yrttitipoilla, joista esimerkkinä kuvassa Esi Yön yrtit-tehotipat. Yrteillä unen tulon edistäminen on vanhan kansan kikka ja monille varmasti tuttua esimerkiksi kamomillateen kautta. Itselleni kamomillateellä tai muilla yrteillä ei ole ollut suurta vaikutusta, joten pakkasin blogin kautta saadut Yön yrtit Papu-mummon mukaan. Jään siis itsekin innolla odottamaan onko yrttitipoilla vaikutusta unentuloon (kerron kyllä jos on)

Se minkä olen huomannut itselleni toimivaksi jo kymmeniä vuosia sitten on aromaterapia. Myös Kaamoksen nukuttamisessa käytin jo vauva-aikana apuna mm. Frantsilan Laineen liplatus-nimistä tuoksuöljyä. Nyt käytössämme on kaksi laventelista öljyä. Niin ikään Hämeenkyröläisen Frantsilan yrttitilan tuote, Calm Iltaöljy, on näppärä aromaterapeuttinen roll-on, jota pyöräytetään ranteisiin iltaisin. Roll-on ei ole niin voimakas kuin tuoksuöljy ja ei siksi ärsytä ihoa. Iltaöljyn lisäksi rentouttavaa ja rauhoittavaa laventelia löytyy myös Weledan vartaloöljystä, jota käytän ihan minimaalisen pienen määrän Sophie la Girafe Baby vauvaöljyyn sekoitettuna myös lapsen hieromiseen iltaisin. Syy laventelin käyttöön on tottakai eteerisen laventeliöljyn rentouttava vaikutus, mutta myös tuoksu on kummankin mielestä hyvä. Olen myös huomannut lapsen kautta "Pavlovin koira" efektin ja vauvasta asti tuttu laventelintuoksu on meillä se yön alkamisen merkki, rutiini joka on helppo ottaa mukaan myös matkalle (varsinkin roll-on muodossa).

Eteerisissä öljyissä on useita rauhoittavia vaihtoehtoja ja joskus olisikin kiva uppoutua niihin taas syvällisemmin. Teininä luin paljon aromaterapiasta ja käytin öljyjä aamuin illoin, mutta jossain vaiheessa niiden käyttö jäi vain iltoihin. Olen kuitenkin huomannut vuosia jatkuneen tottumuksen, jossa aamulla suihkussa käydessäni pesen itseäni piristäviä eteerisiä öljyjä sisältävällä saippualla ja illalla tulee luonnollisesti valittua niitä rauhoittavampia tuoksuja. Parina kesänä olenkin roudannut Berliinistä erityisesti eteerisiä öljyjä sisältäviä suihkutuotteita, sitrusta aamuihin ja ruusua ja laventelia iltoihin. Aromaterapeuttisten vaikutusten lisäksi eteeriset öljyt vain tuoksuvat ihan mahtaville.

osa tuotteista saatu/ osa linkeistä affiliate-linkkejä

0 kommenttia

Makasin viime yönä kolmelta olohuoneen sohvalla kun mieleen tuli Asan Ipanapa räp-levylle tekemä Nukkumasa biisi: "Kuka veis Mas...


Makasin viime yönä kolmelta olohuoneen sohvalla kun mieleen tuli Asan Ipanapa räp-levylle tekemä Nukkumasa biisi: "Kuka veis Masan nukkumaan, kun Masa ei unta saa. Nukkumasa on valveilla, unenlahjat kateissa..." Pitkä joululoma ja viikko lapsen vesirokkoa antoi hyvän tekosyyn kääntää vuorokausirytmi itselle luonnolliseksi. Mun tapauksessa sain siis puuhata öisin, lukea, kirjoittaa, katsoa dokumentteja, miettiä ja vain olla rauhassa. En tarvitse kovin paljoa unta ja siksi kolmeen asti valvominen oli ihan ok, vaikka lapsi heräisikin yhdeksältä. Varsinkin kun pystyimme ottamaan päiväunet yhdessä niin halutessamme. 

Nyt rytmi pitäisi kuitenkin kääntää takaisin seiskan aamuihin ja päiväunettomiin päiviin sopivaksi. Helpommin sanottu kuin tehty, kun vireystaso on yöllä huipussaan. Pari viime päivää olen sinnitellyt ilman pieniäkään päivätorkkuja Pikku Kakkosen aikaan ja vähentänyt iltaisin tietokoneella istumista, napsinut melatoniinitabletteja pari tuntia ennen nukkumisaikaa ja silti, kello kolmelta olen virkeimmilläni. Olen kyllä laittanut nukkumaan ja nukahtanut eilenkin kymmenen jälkeen illalla, herätäkseni kolmelta virkeänä. 

Lähiömutsi kirjoitti pari päivää sitten vuorokausirytmistä ja haaveili olevansa kirjoitushommissa aikaisin auringon noustessa. Mä haaveilen samasta. Eroavaisuus välillämme on se, että Hanne haluaisi herätä ennen auringon nousua, mä taas haluaisin nukahtaa vasta sen jälkeen. 

Yöllä rytmiäni miettiessä puhelimeni piippasi kolmen jälkeen ja Kaamoksen isän puolen pappa lähetti meiliä. Huokaisen kateellisena, sillä hän on ainoa ihminen, jonka tiedän vaihtaneen vuorokausirytmin omaan luonnolliseen rytmiin sopivaksi. Ei ole pelkoakaan, että hän heräisi ennen kahta päivällä ja jos sattuu tulemaan juttelun tarve keskellä yötä, tiedän kyllä kenelle soittaa. (Oikeasti se, ettei häntä saa päivisin kiinni on todella rasittavaa, mutta en silti voi olla kadehtimatta oman rytmin mukaan elämistä)

En ole koskaan asunut maassa, jossa vietetään siestaa, mutta olen miettinyt, että se sopisi minulle hyvin. Saisin valvoa pitkään ja herätä kuitenkin "ihmisten aikaan", sillä iltapäivällä odottaisi muutaman tunnin tirsat ja siitä jatkettaisiin sitten aamuyöhön hyvällä draivilla. Entä jos mun vuorokausirytmiä ei ole tarkoitettukaan kaksiosaiseksi, päivään jolloin ollaan hereillä ja yöhön jolloin nukutaan? Entä jos voisin paremmin nukkumalla kaksi kertaa viiden tunnin pätkän, toisen kolmesta kahdeksaan päivällä ja toisen kolmesta kahdeksaan yöllä? Nykyään, kun Prismatkin on auki yhteentoista asti illalla, voisi pitkien päivätorkkujen jälkeen käydä vaikka ostamassa sukset ja mennä hiihtämään :D

Nyt on kuitenkin niin, että rytmi pitää saada muutettua niin että yöllä nukutaan ja päivällä ollaan virkeitä. Siihen mulla on toki vuosien aikana opitut jipot sekä pussillinen uusiakin. Eli vanhemman unikoulu alkakoon taas!

kuva: Pixabay

3 kommenttia

Flickr Images