Juttelimme viimeisimmässä Elsan ja Anikon Kuplassa ruuasta. Ruoka on tottakai ihana asia, mutta toisaalta sen miettiminen on tode...

1.2.18

Juttelimme viimeisimmässä Elsan ja Anikon Kuplassa ruuasta. Ruoka on tottakai ihana asia, mutta toisaalta sen miettiminen on todella vaikeaa ja syyllisyys nousee melko helposti pintaan. Onko ravintoympyrä se, mitä kannattaa edelleenkin noudattaa, miten eettisyys otetaan mukaan syödessä ja kuinka juhlia järjestäessä voi ottaa huomioon kaikki mahdolliset ruokavaliot? Podari on meille tyypillistä jutustelua, jossa eksytään sivuraiteille ja palataan sitten taas aiheeseen, kuitenkaan tuomitsematta ketään. Kannattaa kuunnella!

Olen tällä hetkellä iloinen, että elän aikaa, johon ei kuulu syyllisyys hyvästä ruuasta ja tunnen jo kroppani sen verran hyvin, että pystyn vähän kuuntelemaankin millaiset ruuat saavat mut voimaan hyvin. En vahdi syömisiäni suurennuslasilla, mutta osaan tehdä arkisin hyvää ruokaa, joka ei väsytä vaan saa olon energiseksi. 10 vuotta sitten en ollut edes huomannut kuinka iso vaikutus kehon polttoaineella on yleiseen fiilikseen, mutta nähtävästi ikä on tehnyt tehtävänsä ja olen tullut tietoisemmaksi olostani. Energisyys olisi ihanaa, mutta tietyt ruoka-aineet kuten iso määrä sokeria tai vehnää saavat mut helposti tosi väsyneeksi. En silti (enää) elä ilman sokeria tai jauhoja, vaan mahdollisuuksien mukaan syön väsyttäviä ruokia aikana, jolloin mun ei tarvitsekaan olla energisemmilläni. 

Vaikka mustavalkoisuus syömisessä on melko in ja monet noudattavat tiukkojakin ruokavalioita, itse tykkään lempeämmästä menosta nykyään. Esimerkiksi öljyt ja rasvat ovat asia, joiden käytöstä en suostu syyllistymään, vaikka koko muu universumi kääntyisi rasvattomaksi. Ja yksi asia, mitä en myöskään vaihtaisi pois ovat pannari- ja lettupäivät viikonloppuna. Yksi pravuurini on nokkosletut, joita edelleenkin väitän lapselle pinaattiletuiksi, koska hän ei suostu syömään nokkosta peläten sen polttavan ruuassa. Toinen helppo suosikki on super(marsu)pannari.


Nämä herkut ovat sekä hyviä että ripauksen perinteisiä versioita parempia - ainakin mun olon perusteella. Perinteisen vehnäjauhon (kyllä!) lisäksi taikinasta löytyy proteiinipitoista kookosjauhoa, valkoinen sokeri on korvattu kookossokerilla ja nokkosletussa on tottakai paljon kuivattua nokkosta. Voitakin löytyy, tosin kirkastetussa muodossa. Letut on siis paistettu perinteisen voin sijaan gheessä, joka on monille varmaankin tuttu ainakin intialaisesta keittiöstä.

Koska jokaisella meistä on omat lettu- ja pannarireseptimme, en lähde antamaan yksityiskohtaisia mittoja taikinaan vaan kerron ainekset, sekä ne pienet supertuunaukset, jotka olen tehnyt CocoVin tuotteilla.


Nokkosletut:
haluamaasi maitoa
vehnäjauhoa
muutama kananmuna jos käytät munia

paistamiseen: CocoVi luomu Gheeta

Tee lempparilettureseptisi mukaisesti, korvaten osa (n. 1/4) vehnäjauhoista kookosjauholla, jossa on n. 30% kuitua (vehnäjauhossa kuitua on n. 4-5%) sekä 18% proteiinia. Nokkosjauhetta saa laittaa runsaasti (jos siis saat syödä nokkosta, sydämen ja munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville sitä ei suositella), sillä maku on mieto. Kuivattu nokkonen sisältää tiiviissä muodossa klorofyllejä, monia vitamiineja, rautaa, rikkiä ja protskua. Kalaharin suolaa käytän ihan makusyistä ja suolaton ghee taas toimii paistamisessa hyvin ja tuo hyvän maun letun pinnalle. 

Nämä letut ovat superhyviä esimerkiksi kalalisukkeen kanssa ja maistuu myös lapselle, epämääräisestä vihreästä huolimatta ;) Bonuksena et tarvitse ruokalepoa.


Super(marsu)pannari

haluamaasi maitoa
vehnäjauhoa
muutama kananmuna jos käytät munia
pari banaania muussattuna

paistamiseen: CocoVi luomu Gheeta joko pannun pohjalle tai sulatettuna taikinaan

Tärkeää tietoa nimestä: Super(marsu)pannari on superversio Risto Räppääjän tädin Rauhan banaanipannukakusta, mutta superominaisuuksien vuoksi se ei ole sama pannari - siksi ristimme tämän version Supermarsuksi :D

Marsupannari tehdään myös perinteisen pannukakkutaikinan mukaisesti vaihtaen osa jauhoista kookosjauhoiksi kuidun ja protskun vuoksi. Taikinaan lisätään pari kypsää banaania ja valkoisen sokerin sijaan käytetään kookossokeria, jossa on mm. magnesiumia ja rautaa. Meillä kookossokeri on käytössä puhtaasti sen vuoksi, ettei se väsytä ja tee oloa niin vetämättömäksi, mitä valkoinen serkkunsa. Vaikka aluksi epäilin kyseessä olevan vain erikoisen sokerin placeboefekti, tutkittuani asiaa huomasin kookossokerin glykeemisen indeksin olevan todella paljon matalampi, mitä tavissokrun ja hunajan, joten energinen olo pannarin jälkeen ei ole mielikuvitusta, vaan looginen osoitus siitä, ettei verensokeri hypi liikaa. 

(kaikki lapsien omistajat tietävät mitä verensokerin nopeat nousut tekevät lapselle - just saying)


Kuten näistä superfoodeja sisältävistä resepteistä huomaa, ei vähän ravinteikkaampien ja fiksumpien valintojen tekeminen vaadi mitään totaalista suunnanmuutosta perinteiseen. Oikeastaan ne ruokavalion u-käännökset taitavat olla monille melko mahdottomia ja suurin osa (itse mukaan lukien) palaa nopeasti takaisin vanhaan, jos muutokset ovat liian suuria. Esimerkiksi pienen vehnämäärän korvaus kookosjauholla on huomattavasti helpompaa, kuin kaikesta vehnästä luopuminen (vaikka kookosjauhosta ja kananmunasta saa muuten tehtyä superhyvää täysin viljatonta leipää - pitää laittaa resepti joskus blogiinkin). Pienin askelin.

Mikäli näiden pikkumuutosten perusteella superfoodit tuntuvat edes vähän helpommalta jutulta, kannattaa tsekata myös podariparini Anikon instasta seitsemän superfoodsmoothieta. Viimeisin taitaa tulla instaan heti huomenna perjantaina!


0 kommenttia

Näin uuden vuoden aikoina tapanani on ollut tehdä jonkinlainen toplista kuluneesta vuodesta eikä tämä vuosi tee poikkeusta. Kuitenkin...

31.12.17


Näin uuden vuoden aikoina tapanani on ollut tehdä jonkinlainen toplista kuluneesta vuodesta eikä tämä vuosi tee poikkeusta. Kuitenkin, koska tänä vuonna otin (jälleen kerran) uuden kanavan tuntojeni välittämiseen ja aloin julkaisemaan Anikon kanssa podcastiamme Elsan ja Anikon Kuplaa Radio Helsingissä, löytyy vuoden 2017 parhaat palat kootusti podarimme uuden vuoden jaksosta TÄÄLTÄ!

Jaksossa paljastamme mm. vuoden 2017 parhaat oluet, vaatteet, ravintolat, biisit, albumit, rakkaussotkut ja somekohut. Ota siis uuden vuoden ensimmäinen (tai nopeana se vuoden viimeinen) päivä kanssamme rennosti, kuulokkeet päähän, konvehtirasia tai spirulinapirtelö kouraan ja kuuntele yhteenvetomme vuodesta 2017. 

Hyvää uutta vuotta kaikille 2017 vuonna blogiani lukeneille, toivottavasti törmäillään jossain muodossa myös vuonna 2018, blogissa, podcastissa, instassa, facessa tai ihan livenä!




1 kommenttia

Yhteistyössä Ukko.fi ja Elsan ja Anikon Kupla-podcast Saan melko usein kuulla miten ihmeessä mä pärjään 25 tunnin työviikolla palkkaty...

16.11.17

Saan melko usein kuulla miten ihmeessä mä pärjään 25 tunnin työviikolla palkkatyössäni. No tekemällä friikkutöitä siihen päälle, tottakai! On varmasti luonnekysymys kestääkö pää tehdä montaa erilaista työtä saman viikon, päivän tai jopa tunnin aikana, mutta olen huomannut sen sopivan itselleni yleensä hyvin. Korttitalon sortumisilta ei toki olla vältytty, mutta yleisesti olen tyytyväinen.

Päivätyöni viestinnän ja markkinoinnin parissa on opettanut mua etenkin viimeisen vuoden aikana ihan hurjasti ja seuraava kuu on jo kahdeksas joulukuu, jolloin tätä blogieni kirjoitan. Blogista on tottavie ollut apua myös päivätyössäni, vaikka somessa mikään ei pysy koskaan ennallaan viikkoa kauempaa. Ja päivätyöstäni vasta apua on ollutkin, kun miettii blogiyhteistöitä! Melkein toivoisin, että jokainen yrityksille blogiyhteistyötään kauppaava tyyppi tekisi edes kuukauden töitä yhteistöiden ostajana. Kun hommaa katsoo pöydän toiselta puolelta, muuttuu tekemisen vinkkeli kummasti.

Blogin lisäksi teen vähän kaikenlaista muutakin, suunnittelen erilaisia somekonsepteja yrityksille (jotka eivät kilpaile päivätyöni kanssa), toimin välillä mallina, konsultoin pieniä ja vähän isompiakin yrityksiä, järjestän pressitilaisuuksia ja milloin mitäkin. Yksi kuluvan vuoden kivoimmista työkeikoista oli keväällä lanseeratun Yvetten-urheiluvaatemerkin ensimmäisen somekampanjan suunnittelu ja toteutus yhdessä hyvinvointibloggaajien kanssa, joka avarsi jälleen kerran silmiä valtavasti.


Uutena kiinnostavana työproggiksena mulla on Elsan ja Anikon Kupla, oma podcast, jossa keskustelemme Anikon kanssa milloin mistäkin, viimeisimpänä työstä. Podcast on mulle ennen kaikkea hauska harrastus, jonka kautta opin taas jotain uutta. Jotain uutta, jota toivottavasti voin hyödyntää myös muissa töissäni. Aloittaessamme Kuplan, päätimme, että opettelemme myös tekemään sen yhteyteen videoita. Ihan vaan, jotta oppisimme ensiaskeleet videoiden editoinnista ja koska olisi hauskaa kokeilla myös niitä, nykyään kun esimerkiksi Facebook suosii still-kuvaa enemmän liikkuvaa kuvaa.

Vaikka Kupla onkin nyt enemmän harrastus kuin työ, pitää mun ja Anikon kummankin perheellisenä kuitenkin miettiä tarkkaan mihin me aikaamme käytämme aikaamme. Tekemistä pitää ajoittaa kummallekin hyvään aikaan, lapset ovat milloin mukana, milloin kahlittuna älypeleihinsä huoneessaan ja milloin koulussa. Studiossa lapset eivät ole koskaan mukana, joten yleensä keskustelemme Radio Helsingin studiossa perinteiseen työaikaan, mikä on tottakai pois muiden töiden tekemisestä. Siksi tausta-ajatuksena meillä on ollut, tietenkin, että jossain vaiheessa saisimme podcastista myös laskutettavaa.


Viimeisin podcastimme olikin tehty yteistyössä Ukko.fi:n kanssa. Ai miksikö? Siksi, että vaikka me kumpikin teemme töitä freelancereina/yrittäjinä, hoitaa meidän molempien rahaliikenteen Ukko.fi. Ukko.fi on kulkenut mun mukana jo kolmisen vuotta ja homma on simppeliä kuin mikä: minä kirjoitan laskun heidän sivuillaan olevan valmiin ohjelman kautta, he lähettävät sen alvillisena asiakkaalleni, hoitavat kaiken maailman verot ja yelit sun muut ja mä otan rahat ulos milloin mua huvittaa. Simppelimpää ei vaan voi olla.

Monet ihmettelevät miksen sitten perusta omaa yritystä ja mulla syy on hyvin selvä: en jaksa enää yhtään muuttuvaa palasta elämääni, joka on jo muutenkin täynnä säätöä. Todennäköisesti joskus hankin oman y-tunnuksen, mutta nyt en yksinkertaisesti jaksa enää yhtään uutta juttua elämääni, vaan päivätöiden ja muiden hommieni jälkeen vietän ihan mieluusti aikaani lapseni enkä kirjanpitäjäni kanssa. Anikolla syyt laskuttaa Ukko.fi:n kautta ovat taas aivan erilaiset, ne voitte tsekata postauksen alta löytyvältä videolta. 


Kun työelämä muuttuu, on tulevaisuudessa kaltaisiamme jokapaikan höyliä varmasti entistä enemmän. Monihan tekee jo nyt useaa duunia ja todella moni miettii päivätöistä irtautumista kokonaan. Itse olen kokenut tällaisen oman sitä, tätä ja tuota mallin hyvänä ratkaisuna kokeilla erilaisia työhommia omistautumatta millekään ihan täyspäiväisesti. Koska Ukko.fi on mahdollistanut mulle erittäin smoothin laskeutumisen yrittäjyyteen (eli kevytyrittäjyyden heidän kielellään) suosittelen kyllä kaikkia ainakin kokeilemaan oman osaamisen myymistä toisille ja laskuttamaan ainakin ne ensimmäiset kokeilut Ukon kautta. Esimerkiksi nämä kuvat ottanut valokuvaajamme Maarit Vaahteranoksa laskuttaa myös tällä hetkellä Ukon kautta!

Liittyessäsi Ukko.fi:n käyttäjäksi tämän linkin kautta, me voitetaan muuten kummatkin! Kun laskutat ensimmäisen kerran yli 300 eurolla (alv 0) Ukon kautta, saadaan me molemmat 50 euroa bonusta Ukko.fi tilillemme. Sama homma toimii myös sulla, kun kaverisi liittyy palveluun. Jee!

Loppuun pieni piristys videomuodossa, nimittäin Anikon ja mun vinkit helpottaa töiden tekemistä. Mukana myös huoneeseen kahlitut lapset ;)


Ja loppuun vastaus otsikon kysymykseen: Ei ole pakko painaa pitkää päivää. Mutta usein päivistä tulee pitkiä, kun työ on näin hauskaa, kuin vaikka tämän postauksen kirjoittaminen!

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa
Elsan ja Anikon Kuplan promokuvien takit saatu Gudrun Sjöderiltä.

1 kommenttia

Olen vihjaillut jo jonkin aikaa, että mulla ja Anikolla on menossa podcast-projekti ja tänään se kuulkaas vihdoin alkaa! Elsan ja Aniko...

27.10.17

Olen vihjaillut jo jonkin aikaa, että mulla ja Anikolla on menossa podcast-projekti ja tänään se kuulkaas vihdoin alkaa! Elsan ja Anikon Kupla on, kuten Aniko asian hyvin ilmaisi, Hubbabubbaa sielulle. Eli kevyttä ystävien välistä jutustelua, jossa kuitenkin ryvetään välillä myös syvemmissä vesissä, mutta ainakin tähän astisien nauhoitusten perusteella ei jouduta pinnan alle. Ei, vaikka tulevaisuudessa aiheina ovat niin rakkaudet kuin erotkin. Tänään aiheena on kuitenkin aikuisten ystävyys ja etenkin aikuisena solmitut ystävyyssuhteet sekä myös yksinäisyys, ajankohtainen aihe varmasti meille kaikille!

Elsan ja Anikon Kuplaa on helppo seurata meidän oman Facebook-sivun kautta, jonne linkitämme aina perjantaisin uusimman podcastin. Ja podcast löytyy itsessään Radio Helsingin sivuilla. Kuten olen todennut, aina kun mä teen podcastia, teen sitä Vuoden radiokanavalle :D

Podcastiin liittyy myös Youtube-kanava, jossa julkaisemme jokaiseen podcast-aiheeseen liittyvän videon. 

Elsan ja Anikon (vai Anikon ja Elsan, me ei muisteta vielä kumpikaan miten se meni) Kuplan uusimman podarin löydät osoitteesta radiohelsinki.fi/podcast ja meidän podarin sivuille pääset TÄSTÄ! 

Olisi huippua kuulla kommentteja tästä ensimmäisestä jaksosta! Mutta silleen armollisesti, että mä olin studiossa muistaakseni toista kertaa elämässäni :D Myös aihetoiveita olisi kiva kuulla tulevaisuutta ajatellen!

5 kommenttia

Flickr Images