Osa uusimmista julkaisuista on kuunneltu auton kaiuttimista jo useampaankin otteeseen, yksi niistä on viikko sitten julkaistu Timo Parvelan Ella ja kaverit vihdoin kolmannella äänikirja. Uudistetun Ella ja kaverit kirjasarjan uusimmassa tarinassa on kivasti yhtymäkohtia myös meidän perheen syksyyn, sillä niin Ella, Pate, Hanna kuin Tuukkakin pääsevät vihdoin hyppäämään kolmannelle. Ja niin pääsee muuten Kaamoskin ihan muutaman viikon päästä!

Kaamosta odottaa syksyllä moni uusi juttu, kuten uusi opettaja, uusi luokkahuone ja paljon odotetut englannin alkeet. Toisaalta myös vanhoja tuttuja juttuja odotetaan, kuten ykkösluokalta tutut vanhat koulukaverit, jotka ovat taas kolmosnelosen aikana samat mitä muutama vuosi sitten. Pienessä kyläkoulussa käytössä kun on yhdistetyt luokat ja täten luokkakaverit vaihtuvat vähän vuoden välein. 

Englanti on tottakai jo hieman hallussa, yes, no, nice, noob ja thai cube soljuvat jo hyvin arkipuheessa, . Tuttuja ovat myös koulun opettajat, ja heitä kutsutaankin ihan vain opettajiksi, toisin kuin Ellan ja kavereiden luokalla, jossa opettaja ylensi itsensä päälliköksi siirryttyään kolmannelle. 

Ella ja kaverit ovat olleet mukanamme jo lapsen esikouluiästä saakka, niin kirjoina kuin äänikirjoinakin ja tuntuu, että meno vain paranee kirjasarjan laajentuessa. Nyt kolmannelle siirtymisen myötä jutut ovat muuttuneet ehkä vieläkin hauskemmiksi ja viihdyn hyvin itsekin uusimman äänikirjan parissa hyvin. Kaamos meinasi tikahtua nauruun jo siinä vaiheessa, kun Patelle alettiin etsimään morsianta ja minua taas nauratti erityisesti koulun kirjailijavieras Pamo Tirvelan kuvaus, jossa kirjailija Timo Parvela oli kyllä iloitellut huolella. 

Meillä on vielä muutama viikko lomaa jäljellä ennen koulujen alkua ja ainakin osa siitä menee melko kiireisen matkailukesän jälkeen ihan vaan köllöttelemällä kotona ja lataamalla akkuja. Akkujen lataamiseen meillä molemmilla liittyvät jossain määrin myös kirjat. Itse olen myös pikkuhiljaa oppinut äänikirja-ihmiseksi ja oma tyylini on nykyään fyysisen kirjan ja äänikirjan yhdistely niin, että voin kotiaskareiden aikana jatkaa tarinan kuuntelua siitä mihin lukiessa jäin. 

Itse asiassa mietin juuri tänään ennen tämän jutun kirjoittamista, kuinka hienoa itsellekin on oppia ja kokea lähes päivittäin uusia asioita kirjojen kautta. Ja kuinka helppoa lukeminen nykyään on, kun uudet kirjat löytyvät lähes poikkeuksetta kirjapalveluista ja ennakkoseulontaa on helppo tehdä ennen fyysisen kirjan ostamista/lainaamista. 

Ja lapsellehan äänikirjapalvelut ovat ihan paras juttu ja siksi Bookbeat onkin ollut käytössämme ihan sen lanseerauksesta lähtien eli jo useita vuosia. Eikä todellakaan turhaan, sillä äänikirjoja on tullut kuunneltua siihen tahtiin, että jossain vaiheessa epäilimme lapsen kuunnelleen koko Bookbeatin lastenkirjat läpi. Tätä tuki myös huomio, että Timo Parvelan Pate-kirjojen loputtua hän oli aloittanut myös Pate Mustajärven elämäkerran huomaamattamme!

ETU! Jos Ella ja kaverit, Pate-kirjat tai ihan oma aika hyvän romaanin parissa kiinnostaa, koodilla oimutsimutsi saat 30 päivän Bookbeat jäsenyyden maksutta. Etu on voimassa kaikille uusille tilaajille, joten tästä kannattaa vinkata myös kavereille, joilla palvelua ei vielä ole käytössä.

Lue lisää Ella ja kaverit vihdoin kolmannella -kirjasta!

Seisoimme Kaamoksen kanssa puoli vuotta sitten keskellä yötä Ruotsinlaivan kannella leudossa joulukuisessa yössä katsellen Maarianhaminan valoja. Vaikka olin kuullut Ahvenanmaan retkipaikoista ja pyöräilyreiteistä paljon hyvää, oli koko paikka pääkaupunkeineen jäänyt itseltänikin väliin ja kerroin hieman epävarmasti ekaluokkalaiselle matkakumppanille Ahenanmaasta. "He kuuluvat kyllä Suomeen, mutta heillä on oma lippu ja puhuvat ruotsia" tapailin ja päätin, että paikasta olisi otettava selvää mahdollisimman pian. 

Kevättalvi kuitenkin sekoitti pakan, eikä kesäreissuja tietenkään voinut miettiä, joten Ahvenanmaan valloituskin jäi pääkoppaan etäiseksi ajatukseksi. Kunnes muutama viikko sitten sain työtehtäväkseni astua laivaan ja käydä tutustumassa Ahvenanmaan luontokohteisiin perhelomailijan silmin. Onneksi olin varannut kesäkuun loppuun toiveikkaana vapaita päiviä, joten pääsimme reissuun nopealla varoitusajalla ja pian olimmekin jo rantautumassa Kaamoksen ja valokuvaajani Maaritin kanssa Maarianhaminan satamaan kamerat ja retkireput ojennuksessa. Aikaa oli neljä päivää ja aika alkoi N-Y-T nyt!

Vaikka mökkeily olisikin ollut ihanaa, olin todella tyytyväinen että tällä juttureissulla yöpyisimme aivan Maarianhaminan keskustassa sijaitsevassa Park Alandia hotellissa. Ahvenanmaan reissun ajaksi oli nimittäin luvattu kelejä, jossa lämpömittari huitelisi noin 27 plussa-asteessa. Ja ilmastoitu hotelli ulkoilmapäivien jälkeen kuulosti luksukselle, samoin kunnon hotelliaamupalat ja pehmeät vuoteet.  Sitä paitsi Park Alandia sijaitsi aivan täydellisessä paikassa, noin kilometrin päässä laivasatamasta, turisti-infon ja ravintoloiden vieressä. Hotelli osottautui enemmän kuin hyväksi tukikohdaksi, josta pääsimme helposti moneen suuntaan.

Tein neljän päivän aikana lähes 100 Instagramstorya Ahvenanmaalta, joten tämän blogipostauksen lisäksi suosittelen katsomaan myös ne - Storyista kun saa usein sen kaikista autenttisimman kuvan retkipaikoista. Tässä blogipostauksessa käyn läpi paikkoja ja niiden erityispiirteitä perhenäkökulmasta. Mutta ennen kuin lähdetään matkaan, on hyvä napata pyörät alle. Mikäli oma pyörä jäi mantereelle, kannattaa oma menopeli vuokrata ihan Maarianhaminan satamarakennusta vastapäätä sijaitsevasta RO-NO rentistä, josta löytyy niin aikuisten kuin lastenpyörät, pyöräkärryt, turvaistuimet kuin kypärätkin. Näin pääset huristelemaan pitkin Maarianhaminan kauniita katuja sekä ottamaan haltuun lähimmät luontokohteetkin ilman autoa.

Ahvenanmaa on täynnä kauniita luontokohteita, joista poimimme itsellemme kaksi mieluistinta ja eri tyyppistä retkipaikkaa, Ramsholmenin luontopolun sekä Järsön luontopolun, jotka kumpikin sijaitsevat mukavan pyöräilymatkan päässä Maarianhaminan keskustasta. Vaikka molemmat polut sijaitsevat lähellä merta, ovat ne hyvin erityyppisiä. Ramsholmenin reitin kulkiessa pitkälti metsän uumenissa polulla toimii Järsön reitti sille lähes vastakohtana vapaamman kalliolla kävelyn vuoksi. 

Kummassakin polussa on oma erityinen tunnelmansa, Ramsholmenin reitti sai meidät lähes välittömästi miettimään Harry Potterin kiellettyä metsää, etenkin kun osaan puista pystyi astumaan kirjaimellisesti sisään. Järsön kuumat punertavat kalliot taas olivat sitä, millaiseksi olin Ahvenanmaan luonnon ajatellut ennen matkaa, etenkin kun matkan varrella kalliolta pystyi pulahtamaan viilentävään meriveteen alasti ilman ylimääräisiä silmäpareja. Jos näistä kohteista pitäisi valita vain toinen, perheemme valinnat menisivät ristiiin Kaamoksen peukuttaessa enemmän Ramsholmenin satumetsälle ja minun Järsön kuumille kallioille. Parasta olikin siis katsastaa molemmat!

Lapsen kanssa matkustaessa museot ovat aina pieni riskisijoitus, etenkin jos maassa (tai tässä tapauksessa itsehallintoalueella) puhutaan muuta kuin lapsen äidinkieltä. Ahvenanmaalta valitsimme reissullemme kahden luontokohteen vastapainoksi myös kaksi museota, Kastelholman linnan sekä Merenkulkumuseon museolaiva Pommernin, joista yllättäen molemmat osuivat niin aikuisten kuin lapsenkin mielestä nappiin.

Kastelholman keskiaikainen linna sijaitsee Sundissa, n. 20 kilometrin päässä Maarianhaminasta ja on yksi Ahvenanmaan suosituimmista nähtävyyksistä. Lapsiperheelle linna sopii hyvin kohteeksi, sillä lapsille on tehty linnan alueelle oma merirosvokierros aarrearkkuineen. Me kuitenkin satuimme paikalle juuri ennen draamallisen opastuksen alkua ja pääsimme tutustumaan linnaan siellä asuneen leskikuningatar Katariina Stenbockin mukana. Ja vaikka yleensä skippaan pitkäpiimäiset museokierrokset, oli Kastelholman draamakierros todella hyvä ja kiinnostava. Ainoa miinus kierroksessa oli sen englanninkielisyys, mutta ilokseni huomasin että myös suomenkielisiä draamakierroksia järjestetään kesäaikaan päivittäin. Tälle siis iso peukku, etenkin isompien lasten kanssa!

Ahvenanmaan merenkulkumuseo sekä etenkin museolaiva Pommern olivat myös kohteita, joissa viihdyimme todella hyvin. Olimme sattumoisin katsoneet kevään aikana kaikki tähän astiset Piretes of the Caribbean elokuvat läpi ja vähän lukeneetkin vanhoista laivoista, joten purjealus Pommernilla vierailu oli jo itsessään ihan mielettömän hieno elämys. Elämyksen tasoa nosti entisestään ihan huikean hyvä draamallinen äänikertomus, jonka pystyi kuuntelemaan suomeksi museolaivalta lainattavilla kuulokkeilla.  Äänikertomus, jonka me kumpikin kuuntelimme oli suunnattu aikuisille, mutta muutamasta karskimmasta sanasta huolimatta uskoisin sen sopivan monelle alakouluikäisellekin. Pienemmille (ja kirosanoja sietämättömille) laivalta löytyi myös oma hieman kesympi lasten versio. 

Koska matkustimme Ahvenanmaalle ehkäpä koko kesän aurinkoisina ja lämpimimpinä päivinä, kuului ohjelmaan tottakai uimista. Törmäsimme pyöräillessämme uimapaikkamerkkiin ihan Park Alandia hotellin läheisyydessä ja löysimme täysin sattumalta ihan huikean hyvän Lilla Holmenin hiekkarannan, jossa kävimmekin reissun aikana useamman kerran. Lilla Holmen oli ihana myös siksi, että sen viehättävältä alueelta löytyi myös pieni kotieläinaitaus, missä sai ihastella ainakin kaneja ja lintuja. 

Muutama sata metriä Lilla Holmenin rannasta eteenpäin löytyy toinen kiinnostava hengailupaikka, nimittäin Maarianhaminan Merikortteli. Se on alue, josta löytyy paljon historiallista katseltavaa vanhoista rakennuksista puuveneisiin sekä kauppoja ja ravintoloita. Ehdottomasti piipahduksen ja pizzan arvoinen kohde tämäkin!

Ja kuten aina, paikalliset ravintolat erityisherkkuineen ovat aina kokemisen arvoisia. Ahvenanmaalla tämä tarkoittaa tottakai etenkin paksua kardemummaista Ahvenanmaan pannukakkua, jota tarjoillaan jokaisessa paikallisessa kahvilassa näin kesäaikaan. Itse testasin pannaria kahdessa eri kahvilassa, Bagarstuganissa sekä käsityömyymälänäkin toimivassa Cafe Viktorissa. Tiesithän muuten, että Ahvenanmaan pannukakkua tilatessa sinulla pitää olla tiedossa kumpaan porukkaan kuulut, luumuhillojengiin vai vadelmahillon kannattajiin. Monet paikalliset kokevat luumuhillon ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi kun taas itsestäni joulutorttuhillon syöminen kesällä tuntuu vähintäänkin oudolle jutulle. Siksi valintani on tästedes aina vadelma. 

Tänä kesänä Ahvenanmaalle pääsee jopa tavanomaista helpommin sekä Helsingistä että Turusta laivalla ja voit jopa vain piipahtaa Maarianhaminassa yhden päivän ajan nukkuen laivalla yöt. Itse kuitenkin sanoisin, että matkustukseen kannattaa varata useampi päivä, jolloin on aikaa sekä tehdä kaikenlaista kivaa että ottaa rennosti rannalla tai punaisella kalliolla makoillen. 

Enemmän tietoa Ahvenanmaan matkustusmahdollisuuksista löydät Visit Ålandin verkkosivuilta. Joten jos matkailujalkaa vipattaa, tämä kesä on juuri oikea kesä ottaa Ahvenanmaa haltuun. Varoitukseksi voin sanoa, että todennäköisesti haluat takaisin yllättävän pian. Nimimerkillä syyslomamökki etsinnässä.

Kuvat: Maarit Vaahteranoksa