Miksi kehopositiivisuudella markkinointi herättää kritiikkiä

Viime vuosina valtaväestön tietoisuuteen noussut kehopositiivisuus-termi on herättänyt mediassa ja somessa paljon keskustelua. Yksi isoi...



Viime vuosina valtaväestön tietoisuuteen noussut kehopositiivisuus-termi on herättänyt mediassa ja somessa paljon keskustelua. Yksi isoimmista puheenaiheista on ollut kehopositiivisuus-termin käyttöoikeuteen ja sen kaupallistamiseen liittyvät kulmat ja niistä ajattelin tänään kirjoittaa hieman.

Kehopositiivisuus-liikkeen historiaa en yksityiskohtaisesti lähde avaamaan, siitä kiinnostuneet löytävät kyllä historiaa sekä netistä että alan julkaisuista. Tiivistetysti kyseessä on kuitenkin feministinen eli tasa-arvoon pyrkivä liike, jonka päämäärä on lopettaa ulkonäkösyrjintä ja nostaa syrjityt/marginalisoidut vartalot esiin sekä antaa näille ihmisille tilaa näkyä. Idea on myös kuunnella näiden ihmisten kokemuksia ja parantaa heidän asemaansa. Kyseessä on siis ihmisoikeusliike, mihin ei liity esimerkiksi vaatimus tuntea itsensä kauniiksi tai edes tähdätä tähän tuntemukseen. Tasa-arvoon pyrkiminen riittää. 

Koska me kuitenkin elämme ulkonäkökeskeisessä maailmassa, kokee suurin osa meistä sekä ulkonäköpaineita että kommentointia ulkonäöstään. Ympäröimämme maailma on täynnä lokeroita joihin meidän tulisi omasta tai jonkun toisen mielestä kuulua ja ulkonäöstämme on tullut käyntikortti, jonka tulisi olla ihanteiden mukainen. Tämä aiheuttaa isolle osalle meistä suorituspaineita. Siksi monella meistä tuntuu hyvälle kuulla kehoon liittyviä positiivisia ja armollisia huomioita, vaikka kaikki ulkonäköpaineista kärsivät emme ulkonäkösyrjintää kokisikaan. Armollisuuden kautta voimme ehkä muokata kauneusihanteita realistisemmiksi, mutta varsinaisesti tällainen "sitä riität sellaisena kuin olet" puhe ei ole aktiivista toimintaa, joka parantaa vartalonsa vuoksi syrjittyjen asiaa mitenkään. Yksinään ulkonäköpaineisiin ja tsemppilauseisiin keskittyvä "aktivismi" ei ole aktivismia. 

Sinäänsä self love tsemppipuheella ei voi kauheana tehdä haittaakaan mikäli siihen ei ehdollisteta oman vartalon rakastamista, joka on monelle etenkin marginalisoidussa vartalossa elävälle mahdottomuus syrjinnästä johtuen. Kehopositiivisuusliikkeeseessä ei kuitenkaan ole kysymys rakkaudesta vartaloita kohtaan eikä myöskään suvaitsevaisuuspuheesta, jossa on ihmisiä joita tulee suvaita (esimerkiksi lihavat, vammaiset jne) ja ihmisiä, jotka suvaitsevat. Keskeinen painoarvo on syrjinnän torjumisessa ja syrjittyjen vartaloiden nostolla tasa-arvoisesti näkyviin, syrjimättömien kehojen rinnalle.



Kun marginalisoitujen ja syrjittyjen vartaloiden asemaa pyrkii nostamaan, kuka tahansa voi olla kehopositiivisuusaktivisti/lähettiläs. Mutta mikäli oma toiminta ei tähtää suoraan vartalosyrjinnän loppumiseen, ei toiminta ole kehopositiivisuustyötä/aktivismia, vaikka se hyvää mieltä toisikin. 

Koska kehopositiivisuuden keskiössä ovat syrjityt vartalot, on kaupallisuuden yhdistäminen liikkeeseen mielestäni todella vaikeaa. Syy siihen on yksinkertainen. Yrityksien pääidea on tehdä voittoa, ei poistaa vartalosyrjintää. Syrjittyjen vartaloiden esiintuomisen ja voiton tekemisen yhdistelmä on tässä maailmassa haasteellista enkä tiedä montakaan firmaa, jotka kehopositiivisuus-sanaa käyttäessään olisi oikeasti ottaneet kantaa syrjimättömyyden puolesta, antaneet tilaa marginalisoiduille kehoille tai ohjanneet osaa voitostaan tasa-arvotyöhön. Pointsit niille, jotka ovat. 

Sen sijaan tiedän useampiakin vaate/urheilumerkkejä, jotka ovat ottaneet liikkeestä vain nimen sekä tälle ajalle tyypillisen Love yourself-sloganit, jättäen marginalisoidut ja syrjityt kehot kokonaan huomioimatta. Vastaan on tullut niin kehopositiivisiä uimapukuja kuin jumppavaatteitakin täysin tavanomaisessa kokomitoituksessa kehomarginaaliin kuulumattoman mallin päällä ja on tarjottu ties mitä koulutusta ja laihdutuskurssia kehopositiivisuutta uhkuen, fokus kuitenkin vain siinä voiton tekemisessä ja kenties niissä "kehopositiivisissa" tsemppilauseissa. Ja tässä on syy, miksi kehopositiivisuudella markkinointi ei vain toimi: iso osa ihmisistä kyllä tietää mitä aatteella ajetaan takaa ja huomaa ristiriidan sanoman ja kaupallisen toiminnan välillä. Siitä huomautetaan nyt ja siitä tullaan huomauttamaan jatkossakin.

Koska olen ollut tässä skenessä aktiivisena vuosia, tiedän jo nyt mitä tulevan pitää, suljen kommenttiboksin, mutta vastaan muutamiin tyypillisiin kommentteihin alla:

Oletus: Laihat eivät voi puhua kehopositiivisuudesta. Vastaus: Kyllä voi, kuka tahansa voi.
Oletus: Kehopositiivisuus ihannoi lihavuutta. Vastaus: Kehopositiivisuus ei nosta mitään vartalotyyppiä toisen yli, vaan vastustaa kehosyrjintää.
Oletus: kehopositiivisuusaktivistit kiusaa muita kehopositiivisuudesta puhuvia.  Vastaus: Kehopositiivisuusaktivistit kritisoivat yritystä latistaa liikkeen ideaa pelkäksi self love korulauseiluksi.
Oletus: Myös laihoja syrjitään! Vastaus: yksittäisiä ihmisiä syrjitään varmasti kyllä, mutta länsimaissa rakenteellinen kehojen syrjintä ei yleensä liity hoikkuuteen, vaan esimerkiksi vammaisuuteen, transsuupuoleen, vanhuuteen, ihonväriin tai lihavuuteen.
Oletus: Naisten tulee tukea naisia Vastaus: Kehopositiivisuuskritiikki ei liity sukupuoleen vaan toimintaan
Oletus: Kuka määrää, ettei kehopositiivisuus voi olla vain itsensä rakastamista? Vastaus: Kuka määrää, että maito ei voi olla piimää?

0 kommenttia

Flickr Images