Viha jonka kylvät - kirja

Jos viime viikonloppu meni metsässä, olen tämän viikonlopun viettänyt enimmäkseen sisällä. Lukuunottamatta todennäköisesti syksyn viim...


Jos viime viikonloppu meni metsässä, olen tämän viikonlopun viettänyt enimmäkseen sisällä. Lukuunottamatta todennäköisesti syksyn viimeisiä melontaretkiä sup-laudallani. Aurinko on ollut ihan pakko käyttää suppaushommissa hyväksi, mutta muuten olen lukenut. Löysin Angie Thomasin kirjoittaman Viha jonka kylvät-kirjan alunperin Otavan mainoksen perusteella ja olin heti tosi kiinnostunut. Kirja kertoi amerikkalaisessa mustien ihmisten lähiössä asuvassa 16-vuotiaasta Starrista, jonka parhaan ystävän poliisi ampuu hänen silmiensä eteen. Valkoinen poliisi. Muut kirjan päähenkilöistä ovat Starrin ystäviä ja poikaystävää lukuunottamatta mustia, kuten Starrkin. 

Olen ollut jo pitkään kiinnostunut kulttuureista ja alakulttuureista. Siis ihmisten elämästä eri puolella palloamme ja lukenut niin Suomen, Pohjois-Korean, Kiinan kuin monen muunkin maan kulttuurista, mutta amerikkalainen rodullistettujen historia ja nykyisyys ovat jääneet vähemmälle, ehkä siksi, että kertomukset ovat olleet usein kuitenkin valkoisten kirjoittamia, aiheesta huolimatta. Siksikin halusin nyt tarttua kirjaan. 

Viha jonka kylvät löytyi yllättäen heti mainoksen nähtyäni myös meillä käytössä olevasta e-kirjojen lukupalvelusta ja päätin lukea alun kännykälläni. Yleensä luen kirjat kirjoina ja nuo lukupalvelut ovat meillä käytössä äänikirjojen vuoksi, mutta nyt tihrustin kirjaa ensin puhelimeni näytöltä ja lopulta hankin uuden tabletin rikki menneen tilalle, jotta saisin luettua tarinan loppuun sähköisesti. Tämän kirjan myötä viimeistään musta tuli siis myös e-kirjaihminen.


Kirjaa lukiessa oli hankala muistaa, että kyseessä on nuorten kirja. Toki siitä löytyi nuorten elämään kuuluvia  elementtejä kuten poikaystävän ja ystävien kanssa setvittävät välit, mutta mikään höttöinen jenkkilukioromsku tämä ei ollut. Kirjan teemat ovat osittain suomalaisnäkökulmasta hyvin vieraita, sillä keskiössä on nuorten omien ongelmien lisäksi mm. jengiintyminen. Vaikka Suomessa ei eletä enää missään lintukodossa ja kirjan aiheista huumeet ja väkivalta kaduilla koskettavat meitäkin, ollaan me kuitenkin vielä vältytty näkyvästi katuja "omistavilta" rikollisliigoilta, vaikka meidän valkoisten naisten "turvaksi" on ties mitä pilottijengiä kasattukin kokoon. 

Juonesta en lähde nyt paljastamaan paljoakaan. Omaksi yksittäiseksi lempihahmoksi nousi kuitenkin päähenkilö Starrin äiti, jonka saavutuksia ei alleviivattu, mutta joka tyyppinä on ainakin minun idolini. Hänen siipien suojaan mahtui niin miehen avioton lapsi kuin paikallisen jengipomon tytär. Tytär, jonka isä oli aiheuttanut todella isoja vahinkoja Starrin perheelle. Ihmiset ovat ihmisiä taustoistaan huolimatta onkin yksi kirjan suurimmista sanomista. Äidin urakehityksen kautta annettiin myös toivon pilkahdus siitä, että tulevaisuudessa mustat naiset pääsevät myös yhä korkeampiin virkoihin ja voivat jättää lähiön taakseen. Siitä onko lähiön taakse jättäminen hyvä juttu ei lukija kuitenkaan voi olla aivan varma.

Kirja on helppolukuinen, mutta vaikuttava ja sen lukaisee viikonlopussa ilman kiirettä. Ja suosittelen kyllä tarttumaan kirjaan, josta oli käyty Amerikassa ennätyksellinen 13 eri kustantamon välinen huutokauppa. Ei siksi, että kustantamot kilpailivat kirjasta, vaan siksi, että se todellakin oli taistelun  arvoinen. Viha jonka kylvät tuo kaunistelematta esiin Amerikan lähiöelämän nurjan puolen, rakenteet jotka suistavat liian monen lähiössä asuvan liittymään jengeihin jo lapsena sekä erot mustan ja valkoisen maailman välillä. Tämä kirja kannattaa ehdottomasti ottaa lukemistoon!

5 kommenttia

  1. Entä, miten on Suomessa? Lähiöt jengeineen ovat jo täälläkin. Ongelmat eivät vielä ole niin pahoja, kuin lähinaapurissa, Ruotsissa, mutta samaan suuntaan kehitys näyttää menevän.

    En yhtään väheksy Amerikan ongelmia, enkä ole lukenut ko kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa sanoin, me olemme vielä välttyneet näkyvästi katuja omistavilta jengeiltä. Tämä nyt on kirjoitus kirjasta, ei Suomen tilanteesta. Mutta kyllä, meillä on täällä mm. suomalaisia moottoripyöräjengejä ja suomalaisten perustamis rasistisia jengejä enkä yhtään ihmettelisi etteikö etenkin jälkimmäisen toiminta saisi myös vastaliikehdintää aikaiseksi. Nyt kuitenkin puhutaan TÄSTÄ KIRJASTA, joten mites meillä Suomessa kommentointi ei nyt ole aiheellista.

      Poista
    2. ja kannattaa kyllä lukea kirja, että ymmärtää paremmin mikä sen jengiintymisen takana on. Rakenteet, joiden on muututtava, jotta ihmiset eivät turhaantuisi ja keräisi itselleen vihaa sisäänsä.

      Poista
  2. No varmaan hyvä kirja.
    Kirjat parhaimmillaan saavat vertailemaan muidenkin maiden vastaaviin oloihin.

    VastaaPoista
  3. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus, pitää metsästää toi kirja kirjastosta! Samoista aiheista olen kiinnostunut lukemään kuin sä. Iso suositus Chimamanda Adichien kirjoihin! Hän on mun lempparikirjailija ja mun lempikirja on Kotiinpalaajat (Sinuhen lisäks;)). Se kertoo nigerialaisesta naisesta, joka muuttaa Jenkkeihin ja päätyy opiskeltuaan kirjoittamaan blogia rotukysymyksistä. Ja palaa vuosien jälkeen takaisin Nigeriaan. Se on fiktiota, mutta kirjailijalla itsellään on samanlainen tausta, joten tietää, mistä puhuu ja tekee niin hyviä oivalluksia. Juoni ei ole hengästytävä, vaan kirjasta on kiva nautiskella pitkään. Ja lopulta se on musta yks ihanimpia rakkaustarinoita, jonka olen lukenut. Kaikki kirjailijan teokset on hyviä, toi liittyy eniten samaan aiheeseen kuin sun lukema kirja :) Hups kun tuli pitkä esittely...

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images