Tyttöpoikakasvatusta glitterikenkäkaupassa

takki: Reima, housut: H&M, Ipanaisen kirppis, paita: Lee, Ipanaisen kirppis, lippis: H&M, aurinkolasit: Babiators, Ipanai...

takki: Reima, housut: H&M, Ipanaisen kirppis, paita: Lee, Ipanaisen kirppis, lippis: H&M, aurinkolasit: Babiators, Ipanainen, kengät: Vans

Muistan viime keväästä kuinka myöhässä olinkaan lapsen tennariostoksien kanssa ja lopulta saimme kiertää aika hitsin monta kauppaa löytääksemme kivat, helposti jalkaan laitettavat ja laadukkaat kesätennarit. Silloin valinta osui valkoisiin Adidaksen lasten Superstareihin, joissa oli tarrakiinnitys. Olin tälle kesälle ajatellut hankkia Kaamokselle täsmälleen samat kengät, tosin mustana, sillä valkoinen väri pikkulapsella ei ehkä ole se paras mahdollinen. Ainakaan meillä. 

Ja niin me lähdettiin tennarikaupoille ja palattiin kotiin - ei mustat Supertarit vaan - glitteriset slip on Vansit mukana. Vaikka Kaamokselta löytyykin ne Minna Parikan kultapupuglitteritennarit niitä pousailuhetkiä ja kaupunkiretkiä varten, piti mun kyllä suoraan sanottuna hengitellä muutama hetki ennen toisien glitterikenkien hankkimista. Tämä sama fiilis mulla on ollut kerran aikaisemminkin, kun ensimmäistä pientä apurataspolkupyörää hankkiessa valinta osui pinkkiin Angry Birds Stella-pyörään. Että oletko nyt aivan varma!

Hävettää tunnustaa, mutta edelleenkin vuonna 2017 minulla on alitajuinen tapa kategorisoida lasten vaatteet tyttöjen juttuihin ja poikien juttuihin ja vaikka väitän Kaamoksen saavan valita suurimmaksi osaksi juuri sen väristä ja näköistä vaatetta kuin hän haluaa, välillä tulee itselle stoppi. Että ethän sä nyt noita glitterikenkiä voi valita, kun tässä olisi vaihtoehtoina myös perusmustaa. Nolointa tässä on se, että kysyin lapselta haittaako häntä tuo hennosti vaaleanpunainen kuminauha ja entä jos joku luulee tytöksi. Aaaaarrgghhhhhhhh!!!!

Entistä nolommaksi asian tekee se, olemme viime aikoina puhuneet tosi paljon siitä, että jokainen saa olla juuri sellainen kuin on ja että sellaisia vain tyttöjen ja poikien asioita ei ole olemassakaan. Kaamos tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät tunne olevansa kumpaakaan sukupuolta ja hän pyytää multa iltaisin "niitä hankalia kysymyksiä" eli juurikin niitä "saako mies pukeutua hameeseen" juttuja. Ja vaikka opetan lapselle, että jokaista pitää kunnioittaa juuri sellaisena kuin hän on ja jokainen ihminen saa näyttää juuri sellaiselta kuin haluaa, on mulla itselläni glitterikenkäissue viisivuotiaan pojan mieltymyksen takia!

Mutta kuten huomaatte, mä yritän muuttua sallivammaksi yksi glitteritennaripari kerrallaan. Ei se helppoa ole, mutta tekee hyvää.

11 kommenttia

  1. Kuulostaa tutulta, mun juniori halusi pienenä punaisia/vaaleanpunaisia ja perinteisesti tyttömäisiä juttuja. Välillä piti tosiaan purra huulia yhteen ettei pääse sammakoita suusta. Nyt, pojan ollessa 14, tuota aikaa ja värejä ja juttuja on ikävä kun ainoa väri mikä kelpaa on musta. Aika aikaansa kutakin, pitää vain opetella nauttimaan joka hetkestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh, kyllä se goottivaihe jossai vaiheessa varmasti pukkaa meillekin :D

      Poista
  2. Tunnistan nuo fiilikset! Ja aika samoin ajattelenkin asiasta. Mutta mielestäni vanhemmalla on myös velvollisuus kertoa mekkoa käyttävälle pojalleen tai vaikkapa siilitukkaiselle tytölleen millaisia oletuksia valtavirrasta poikkeava tyyli voi ympäristössään herättää. Olisihan se julmaa jos Kaamos nyt iloisena marssisi päiväkotiin glitter-kengissään ja ekana saisi siellä että ne on tyttöjen kengät ja pahoittaisi mielensä - eli oikein hyvä kun toit mahdollisuuden esiin jo kaupassa niin ei tule kommentit lapselle yllätyksenä.

    Mitä tuohon glitteriin tulee niin miten se onkaan lapsista niin ihanaa?! Huoh. Tytär pukeutuisi varmasn päästä varpaisiin kimallukseen jos saisi itse päättää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin, että me vanhemmathan paljolti vaikutetaan siihen lapsen käsitykseen sukupuolen mukaisesta pukeutumisesta. Siksi musta on tyhmää, että tuon esille mun näkemyksen siitä, että noi on tyttöjen kengät. Kun ne on ihan samat slip onit mitkä Kaamoksella on ollut ennenkin, eri värissä vain pari vuotta sitten. Ja en halua olla se tyyppi, joka sanoo että glitteri ja vaaleanpunainen on tyttöjen juttuja, kun just olen jutellut ettei sellaisia oikeastaan ole. Silti on tottakai hyvä varautua, että kommenttia tulee ja me ollaan nyt puhuttu siitä, kuinka joidenkin mielestä tietyt värit ovat enemmän tyttömäisiä ja poikamaisia. Ja mietitty mitä silloin sanotaan, jos joku ilkeillen puhuu "tyttöjen kengistä"

      Poista
    2. Minusta vanhemman ei ole todellakaan tarpeellista kertoa lapselleen, mikä on "valtavirrasta poikkeavaa", ja mitä voi seurata, jos tällätavalla "poikkeavasti" ilmaisee itseään.
      Miksi? Koska "valtavirrasta poikkeava" on niin subjektiivinen käsite. Minulle täysin normaali juttu, vaikka pojan pitkät hiukset, voi olla hassua ja outoa jollekin muulle. Tai toisinpäin.

      Toisekseen, jos tuomme jatkuvasti esille seikkoja, joiden vuoksi lapsen itseilmaisu voi herättää tietynlaisia reaktioita, niin mitä silloin teemme? Vahvistamme käsitystä siitä, että on ok kommentoida muiden olemusta, jos se omasta mielestämme poikkeaa meidän henilökohtaisista normeistamme. Minulle kommentoitiin pienenä pahaa r-vikaani, isoja silmiäni ja kirkkaanvärisiä hiuksiani. Olisiko vanhempani ollut tarpeellista kertoa, että jos nyt et opettele lausumaan ärrää, tai pidä jotain neutraalimmanväristä tukkatyyliä, niin joku joskus jossain saattaa tulla kommentoimaan jonkinlaiseen tyyliin? Ei. Kommenttia voi tulla oikeasti ihan_mistä_vaan. Tärkeämpää on, että vahvistamme lapsen sisäistä itsetuntoa ja opetamme hänet vastaamaan kommentointiin, tyyliin, "jos joku sanoo sinulle ikävästi ulkonäöstäsi, voit sanoa, että ulkonäkösi kommentointi tuntuu ikävältä, ja toivoisit, että se lopetetaan".

      Sukupuolen ilmaisu liitetään yleisimmin vaatteisiin, vaikka se on niin paljon muutakin kuin sitä. Joku raavas, aikuinen mies voi käyttää mekkoa, joka tuo muille mieleen, että hän ilmentää feminiinisyyttään sillä. Tosiasiassa hän voi ilmentää mekkoa käyttäessään maskuliinisuutensa vahvuutta, että hei; olen niin äijä ja sinut miehisyyteni kanssa, ettei sitä vähennä mekon käyttäminen.

      Mitä noihin ajatuksiin tulee, mitä Elsa kuvaat, että harmittaa kun ajattelet asioiden olevan sukupuolittuneita, niin se ei haittaa. KAIKKI olettavat ja normittavat jotain joskus. Tärkeintä on vaan jäädä niistä ajatuksista kiinni itselle, ja pohtia, että miksi ajattelen tämän olevan näin ;) Älä oleta -normit nurin! on hyvä julkaisu lukea ja pohdiskella omia, sisäisiä normejaan!

      Poista
  3. Nuo ovat oikein hienot! Kaamoksella on hyvä maku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, luin tämän kommentin Kaamokselle ja hän oli tosi polleana :D

      Poista
  4. Hienoa kuulla kuinka lapsesi saa itse valita juuri niitä mitä haluaa pukea päälle! Mutta tunnustan vaikkei minulla lapsia ole niin on helppo luokitella tyttöjen/poikien jutut/vaatteet yms, mutta siihen on yksinkertainen selitys minusta, meidät on pienenä opetettu tällaiseen?! Siksi meidän on vaikeapaa hyväksyä tämmöisiä asioita vaikka kuinka haluaisimme ja opettaisimme lapsia neutraalimmaksi :) Mutta juuri näin se menee yksi kenkä pari kerrallaan opetamme itseämme neutraalimpaan suhtautumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näinhän se menee. Mä oon taistellut itse tosi paljon nuorempana, että olen saanut olla sellainen lökäpöksy lumilautailija, joka pukeutuu huppareihin ja "poikien vaatteisiin". Siksi haluan kannustaa lasta pukeutumaan juuri niinkuin itse haluaa ja juuri siksi annoinkin hankkia juuri nämä kengät, vaikka tarjolla olisi ollut niitä enemmän mun tyylisilmää miellyttäviä vaihtoehtoja.

      Poista
  5. Minä kyllä välillä kieltäydyn ostamasta ihan epäkäytännöllisyys perusteella. Noita kenkiä itse ihailin tytölle, mutta eivät istuneet jalkaan. Säästyi rahat. Poika ei perusta glitteristä, mutta lempiväri on punainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin kieltäydyn! Ja kieltäydyn myös ostamasta asioita jos ne on musta ihan susirumia ja mun omasta mielestä väärän tyylisiä. Esim kaikki pikkuaikuisten vaatteet ja kummalliset California 1876 golf club logot on mulla pannassa, samoin monet muut vaatteet. En halua, että lapsi on mikään mun imagon jatke, mutta kyllä hän mielellään fiksusti saa pukeutua ja niin ettei mun silmä säry joka aamu :)

      Poista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images