Tietoa mainostajalle ›

Sinkkuäiti, joka haluaa aina enemmän

Tehän tiedätte, että en ole erityisen kiinnostunut jakamaan henkilökohtaisia asioita blogissa...



Tehän tiedätte, että en ole erityisen kiinnostunut jakamaan henkilökohtaisia asioita blogissani. Poikkeus tietenkin vain vahvistaa säännön, joten annetaanpa kerrankin mennä vähän sinne yksityisemmälle alueelle. Miehiin ja sitoutumiseen.

Suoraan sanottuna parisuhde ei ole mulle mikään normaalitila ja en osaa kaivata viereeni ihmistä, jonka kanssa asuisin 24/7 yhdessä, jonka kanssa olisi yhteinen lompakko, yhteiset kesämökkihaaveet ja facebookissa parisuhde-merkintä. Elämäni on aika hektistä ja siihen kuuluu paljon mielenkiintoista työtä ja vastapainoksi paljon lapsen kanssa hengailua. Kun lapsi lähtee isälleen, en mä automaattisesti korkkaa skumppapulloa ja muutu kotiäidistä kreisibailaajaksi, soita sinkkukavereita läpi ja lähde baariin. Tarvitsen rauhallisia hetkiä työ- ja lapsiperhearjen vastapainoksi, mutta näissä hetkissä mun ei olisi pakko olla aina yksin, vaikka yksin mukavaa onkin.

Tällainen elämä ei suoranaisesti altista parisuhteelle tai edes tutustumaan miehiin. Silti, ihme kyllä, niitä miehiä ilmaantuu tällaisen epäaktiivisen miestenmetsästäjänkin reviirille silloin tällöin. Ja oikeasti, tosi kivoja miehiä, joihin voisi haluta tutustua enemmänkin pikkuhiljaa. Tai ainakin sen verran, että saisi välillä olla itsekin sylissä eikä aina vain läheisyyttä tarjoava äiti. 

34-vuotiaana sinkkuäitinä mun aura on vaan ratkaisevasti eri, mitä joskus parikymppisenä. Mulla ei ole tarve osoittaa itselleni, että kelpaan mahdollisimman monelle miehelle ja sekoilun sijaan tutustuisin ihmisiin mieluummin ajan kanssa ja rauhassa, ehkä jopa selvinpäin (jos uskallan). Tämä taas lyö aika monelle jarrut päälle, sillä tämähän on silloin tosi vakavaa ja useamman kerran olen vuosien saatossa kuullut, että "haluan enemmän" kuin vastapuoli. Selitä siinä sitten, että ei mulla oikeastaan edes ole mitään mitä haluan, kunhan nyt tässä tutustuisin muutenkin kuin humalassa ja alasti. Koska humalassa ja alastikaan tällaisen ikälopun epätoivoisen sinkkuäidin kanssa ei voi olla rennosti, sillä pelkästään hellyys tällaisessa tilanteessa voi saada mut "haluamaan enemmän", koska biologinen kellohan käy ja me kaikki suhteettomat pluskolmekymppiset naiset halutaan vain äkkiä parisuhde ja nopeasti lisää lapsia. Paitsi etten tunnista itseäni tuosta kuvauksesta, mutta mitäpä sillä on väliä. 

Se mitä kaipaan elämääni on enemmän kumppanuutta ja hellyyttä kuin perheenlisäystä ja jokaisen elämän alueen jakamista toisen kanssa. Tai vastavuoroisesti pelkkää kreisibailausta ja yhteisiä krapulapitsoja. Arvostaisin tosi paljon ihan vain läsnäoloa ja läheisyyttä. Tämä on kuitenkin se vaikein juttu. 

Pakko silti myöntää, että unohdan sinkkuuteni tosi helposti ja voi mennä puolikin vuotta etten ajattele asiaa sen kummemmin. Sitten tulee se hetki, kun herään siihen todellisuuteen, että olisipa oikeasti tosi ihanaa kertoa tästä lukemastani kirjasta jollekin ja olisipa tosi kiva nukkua jonkun vieressä, olisipa tosi kiva tuntea itsensä halutuksi ja miettiä jonkun toisen aikuisen kanssa Berliinin reissua kesäksi. Olisipa kiva vaan olla jonkun toisen aikuisen lähellä hetki ilman pelkoa, että hän haluaa pois koska "haluan enemmän". Olisipa kiva löytää joku, joka haluaisi saman verran. Ei liikaa, mutta ei liian vähänkään.

Tai olisipa kiva tietää edes millainen kuva sinne Tinderiin pitäisi laittaa.

ps. "Kyllä se tulee kun lopetat etsimisen" on typerin kommentti, jonka olen ikinä kuullut.

13 kommenttia

  1. Aah. Sä niin puit mun ajatukset sanoiksi. Samaistun täysin tähän tekstiin. Paitsi olen 30v sinkku yh äiti. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mulla on tässä 3 sinkkuvuoden aikana ollut kyllä miehiä mut joko ne on heti ollu haluamassa muuttaa yhteen ja yhdistää kaks perhettä yhdeksi ja just kaikki ja heti ja sit niitä et nähdään vaan humalassa ja sekoillaan. Miksi ihmeessä ei semmosta normaalia parisuhdetta haluavaa jossa ollaan välillä "perhe" ja välillä kaks aikuista ja ei tartte olla hitsautunut joka kohtaa yhteen. Nää on semmosia asioita mitä mä pohdin paljon yksin että mihin olisin tyytyväinen oikeasti. Mutta semmonen rinnallakulkija olis ihan jees. 😂😍 Silleen väljästi mutta niin että se olis vaan mun.

      Poista
    2. No, mä olin 29v kun sain lapsen. Mitään ei sen jälkeen olekaan sitten miesrintamalla tapahtunut. En siis voi lohduttaa, että kyllä se siitä kun madallat kriteereitäsi ja käyt enemmän ulkona. Tai sitten kun olet valmis. Tai jotain muuta paskaa, joka ei liity millään tavalla mihinkään :)

      Poista
    3. ps. tuo on just se munkin tilanne, että on kahdenlaisia miehiä ollut, niitä jotka haluaa heti vakavan suhteen ja alkaa Kaamokselle isäksi (hei, hänellä on jo ja hyvä isä onkin) tai sitten haluaa vaan seksiä ja mielellään niin, ettei edes koskettaisi toisiimme etten vaan halua mitään vakavampaa.

      Poista
  2. Jännä, yleensä en juuri blogeja seuraa, paitsi sun. Nyt selasin facea ja luin juuri ennen tätä jutun, jossa joku avautui sitä, että yhteiskunta odottaa parisuhteen tarkoittavan yhdessä asumista ja kehui erillään asumisen hyviä puolia. Ja sitten luin tämän.
    Itse olen ihan perinteisessä parisuhteessa. Tiedäthän sen epämuodikkaan tavan; meillä on farkkuauto, labbis, yhteisiä ja erillisiä lapsia (paitsi että kyllä se kasvatustyö ja -vastuu on yhteinen, vaikka osalla lapsista onkin eri isä. Ja se on hyvä isä. Ei ne sulje toisiaan pois, isät ja isäpuolet.) ja yhteinen asuntolaina. Yhteisiä haaveista matkoista ja yhteisiä harmeja hajonneista kodinkoneista. Miksi kerron sitten tästä sulle? No just siksi, kun niin ymmärrän tasan mitä tarkoitat! Minustakin parisuhteen parhaita hetkiä on ne arjen jutut: kun toinen tulee kaupasta ja on tuonut yllärinä karkkia! Kun kesken tiskauksen toinen kävelee ohi ja puristaa hanurista. Kun toinen on yövuorossa ja jaksaa silti vastata kotoa tulevaa hätäpuheluun silloin kun on Kingin kirja pahassa paikassa ja vanha talo narahtaa. Ne hetket pitää parisuhteen kasassa, ei se känninen nakuilu tai joka ikisen ajatuksen ja hetken jakaminen toisen kanssa. Olen onnekas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kiva lukea tuo juttu.

      Mä siis alleviivaan, että mulla ei ole mitään sellaistakaan parisuhdetta vastaan, jossa asuttaisiin saman katon alla ja hankittaisiin koira. Joskus. Jos siltä tuntuu. Jos se sopii siihen suhteeseen ja ei aiheuta yhdellekään lapselle liikaa taakkaa esimerkiksi vanhempien näkemisen suhteen jne. Voi olla, että mulle sopisi juuri tuollainen elämä, mutta se ei ole sitä mitä mä kaipaan ensisijaisesti. Mä en kaipaa isoa muutosta enkä halua muuttaa kenenkään elämää liikaa. Se mitä kaipaan on, että joku uskaltaisi edes tutustua muhun ajan kanssa ilman, että kuvittelee mun haluavan pamahtaa paksuksi vaikka väkisin ja rajata hänen elämäänsä. Mutta jo se tutustuminen on tosi tosi vaikeaa, jos tämän ikäistä naista analysoidaan biologisen kellon kautta, että kohta se haluaa sitä ja tätä ja tuota. Voi olla että haluan, voi olla että en. Oon aika tyytyväinen näinkin.

      Se mitä tosi tosi paljon kaipaan on, että joku hauska ja mukava edes kiinnostuisi hetkeksi, unohtaisi nuo uhkakuvat oman maailmansa muuttumisesta ja olisi oikeasti hetken läsnä ja pitäisi kiinni. En tarvi lohduttajaa, en olkapäätä mihin itkeä, en terapeuttia, mutta jos edes joskus voisin olla vaan minä toisen ihmisen lähellä, se olisi aika kivaa.

      Poista
  3. Mä jotenkin uskoisin, että onhan niitä sopivasti haluaviakin oltava - mutta en kyllä osaa sanoa miten ja mistä niitä löytää. Tai kai mistä vaan, mutta se on kyllä totta että vähän tarttee itsekin kytiksellä olla. Erinäköisissä poliittisissa järjestöissä muuten liikkuu fiksuja miehiä (kunhan valitsee järjestön oikein :).

    VastaaPoista
  4. Tämä postaus kolahti juuri oikeaan hetkeen. Olen 40.v yh-sinkku äiti ja olen miettinyt juuri samoja asioita joista juuri kirjoitit.
    Muutenkin blogisi on se jota seuraan päivittäin ja samaistun moneen asiaan poikiemme ollessa samanikäisiä.
    Kiitos siis sinulle elämänmakuisesta ja rehellisestä blogistasi, tätä on ilo lukea ja seurata :)

    VastaaPoista
  5. No mutta nyt ainakin eilen löytyi vastaus siihen millainen kuva sinne Tinderiin pitäisi laittaa. :)

    VastaaPoista
  6. Oletko kuinka paljon miettinyt mitä mies haluaa...ja miksi? ;)

    Jos mies haluaa seksiä, läheisyyttä ja hyväksyntää ilman koko pakettia eli yhteistä perhettä, on järkevämpää katsella lapsettomia naisia tai pelkkää seksisuhdetta. Enemmän aikaa ja energiaa hauskanpidolle, vähemmän velvollisuuksia.

    Jos mies haluaa enemmän kuin rusinat pullasta, luultavasti mies haluaa koko leivoksen. Perhe on miehelle pitkälti elämän tarkoitus - se tuo pysyvyyttä, roolin ja identiteetin perheenisänä.

    Kuvauksen perusteella minulle jäisi tunne etten ole elämänkumppani vaan miespalvelu - auttaja arjessa, tukija, kuuntelija, sopimus toistaiseksi voimasssa, hinta vain 0 euroa tunti + alv. Kärjistetysti. Ei ole perhettä, muttei vapauttakaan.

    Jos mietit asiaa, huomaat ettei kyse ole vain suhteen keveydestä/raskaudesta, vaan siitä että tarjolla on väärä yhdistelmä. Joku mies haluaa pelkän oluen, toinen pihvin ja muusin oluella höystettynä...mutta tässä ei tarjota kumpaakaan.

    On miehiä joille tuo järjestely sopisi, koska he ovat avun tarpeessa. Masentuneita, naisettomia, jne. En oikein usko että haluat näitä miehiä.



    VastaaPoista
  7. Satuin vahingossa blogiisi kun etsin pojan scootin osia, jostain syystä aloin selaamaan ja jäin lukemaan tätä postausta. Olen jo keski-iän ohittanut mies, en tiedä kiinnostaako edes miehinen kanta asiaan mutta ... tässä nyt kuitenkin tulee.

    Kaikki miehet eivät ole tuollaisia että heti yhteen ja perhettä lisää. Tällä iällä on jo enemmän kokomusta parisuhteesta ja siitä mitä itse haluaa. Mutta on myös semmoisia miehiä joille on tärkeä tutustua kännissä ja alasti, se kertoo siitä että joko häpeää jotain asiaa tai sitten vaan poimitaan rukseja kaadetuista naisista. Tinderi on kuulemma hyvä paikka tuohon ja jos haluat hyvän kuvan sinne niin mahdollisimman paljastava kuva antaa hyvin noita "kaatajia".

    Miehetkin tarvitsee hellyyttä ja hoivaa, itse eron jälkeen meni pitkä aika että huomasin sen tärkeyden, mutta en sitä lähtenyt etsimään millään tavalla. Mietin syksyllä kun illat pimeni että olisi ihana pitää kivaa naista sylissä ja kertoa päivän tapahtumista tai olla vaan pitäen toisesta kiinni.

    Seksi edellä tutustuminen ei varmasti ole se oikea tapa tai ehkä joillekkin on en syyllistä siinä ketään kenelle se sopii niin se sopii. Itse olen niin vanhoollinen että semmoista en voisi edes ajatella. Tunne kuuluu siihen olennaisesti mukaan muuten siitä ei tule mitään. Tutustuminen selvin päin kuten seksikin, silloin siitä saa kaiken irti. Itsestään ja toisesta osapuolesta siinä tilanteessa.

    Olen joskus miettinyt asiaa ja en kiirehdi parisuhteeseen enään millään tavalla se tulee kun sen aika on. Koskaan ei tiedä mitä kulman takana on miten elämä vie eteenpäin. Aina se kuitenkin päivä päivältä jatkuu eteenpäin.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images