Tietoa mainostajalle ›

Aina saa muuttaa mielipidettä, etenkin lastenvaatteissa!

Lastenvaatteista innostuminen on vähän noloa hommaa, mutta juju taitaa olla juuri siinä...



Lastenvaatteista innostuminen on vähän noloa hommaa, mutta juju taitaa olla juuri siinä. Vaatteet ei missään nimessä ole arvoasteikollamme yläpäässä (paitsi tekniset ulkoiluvaatteet), mutta silti niistä jotain outoa mielihyvän tunnetta saa. Jos väittäisin, ettei lastenvaatteet kiinnosta, en huijaisi ketään. Välillä toki tuntuu, ettei vaan jaksa panostaa, mutta se menee nopeasti ohi. 

Totuus kuitenkin on, että olen aika pirun tarkka lapsen vaatteista. Tuntuu vain, että makuni menee jotenkin ihan omia polkujaan. Juuri kun suurinpiirtein jokainen tiedostava vanhempi on päättänyt ettei pue poikaa siniseen, mulle tulee sinisen himo. Vaaleansinisen, babybluen, sen ällöimmän vauvavärin. 

On hauskaa huomata, että ennen ällöämänsä ja karttelemansa jutut tuntuvat yhtäkkiä ihan pakollisilta myös lastenvaatteissa. Esimerkiksi juuri vaaleansininen, johon en Kaamosta pukenut vauvana kertaakaan. Kuitenkin kun lauantaina törmäsin Melli Ecodesignin myyntipöytään Lastentorilla Kampissa, olin heti myyty ja ostin sulkatrikoot kertalaakista. Nämä sulkahousut ovat juuri sellaiset, jotka vauvan äitinä olisin kiertänyt kaukaa mutisten, että onpa typerää tehdä vaatemallisto pelkästään vaaleansinisestä ja vaaleanpunaisesta trikoosta. Nyt olin haljeta ihastuksesta.

Sulkakuvioiset vaatteet taitavat olla ihan uusinta uutta, sillä niitä ei vielä Mellin nettikaupassa näy. Housujen hinta -15% alennuksen kanssa oli muistaakseni 25 euroa, joka on tosi vähän suomalaisesta kankaasta Suomessa ommellusta luomupuuvillavaatteesta. Kunhan sulat saapuvat Mellin verkkokauppaan, voi olla että tilaan samasta kuosista paidankin. Siinä yhdistyykin sitten kaksi ennen inhoamaani asiaa, vaaleansininen sekä mätsäävät ylä- ja alaosat. Onneksi vaatemaun kanssa mielipiteiden muuttuminen on vain virkistävää!

2 kommenttia

  1. Mä olin aikoinani varma, ja vannoinkin, ettei meille ikinä tule yhden yhtä Mini Rodinia. No, sitten tuli se viime vuoden krokotiililippis, joka oli IHAN PAKKO SAADA. Mullakin tuo lastenvaateinnostus menee vähän aalloittain: pitkään ei kiinnostanut yhtään, mutta nyt taas pikkuveljen myötä on alkanut innostaa enemmän. Erityisesti huvittaisi nyt pukea pojat mätsääviin vaatteisiin, mutta niin, etten itse kuitenkaan samistele lasten kanssa. Tosin saa nähdä, milloin nämäkin sanat tulee syötyä :O...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aikuisen ja lapsen samistelu toimii musta hyvin, kunhan ne samisvaatteet ei oo mitään riemunkirjavia hassunhauskasta kankaasta ommeltuja trikoopipoja. Meillä on esim samat ccheckerboard-Vansit eri värisenä, R-collectionin anorakit yms. Mulla raja menee siinä, että mielellään ei samoja lastenvaatemerkkejä, kuten esim Papua yhtä aikaa päällä. Just tilasin Papun mekon, siksi en voinut tilata K:lle saman sarjan housuja. Nää rajat on just sellaisia, et ulkopuolinen voi miettiä et miksi?!?!?!

      Poista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images