Tietoa mainostajalle ›

4.5-vuotias puheterapiassa

Tasan vuosi sitten kerroin Kaamoksen aloittaneen puheterapian ja sen jälkeen asiasta on kyselty ...


Tasan vuosi sitten kerroin Kaamoksen aloittaneen puheterapian ja sen jälkeen asiasta on kyselty sen verran paljon, että nyt olisi varmasti hyvä tehdä pieni välitilinpäätös. Vuoden takaisen postaukseni 3.5-vuotiaan puheterapiasta löydät täältä. Puheterapia alkoi siis, koska puheliaalla lapsella puuttui niiden tavallisten S ja R-kirjainten lisäksi usein myös sanojen ensimmäiset konsonantit ja pitkät selitykset puuroutuivat tästä syystä melko lailla. Puhe kuulosti vuosi sitten vähän tämän tyyppiseltä "Ummo ulee eille eikkimään inun anssani". Monet konsonanteista tulivat oikein sanojen keskellä, mutta unohtuivat järjestäen sanojen alusta ja se teki etenkin lapsikavereille puheen ymmärtämisestä vaikeaa.

Olemme nyt käyneet puheterapeutin luona säännöllisen epäsäännöllisesti vuoden päivät. Välillä pidettiin taukoa ja ennen joulua aloitettiin taas käynnit. Käyntitiheys on tietenkin puheterapeutin suosittama ja nyt käyntien välillä on kahdesta kolmeen viikkoa. Kaamos tosin haluaisi käydä vastaanotolla vaikka päivittäin, niin mukavaaa siellä on.

Kun vuosi sitten aloitimme, oli tärkeää toistaa lapselle väärin sanottuja sanoja korostaen ensimmäistä konsonanttia mutta ei pyytää häntä toistamaan sanaa. Lähinnä se tarkoitti, että kun lapsi sanoi ummo, toistin että kyllä, se on M(mmmmmmm)ummo. Saimme myös kotitehtäviä, joiden kanssa emme suoriutuneet kovin mallikkaasti, sillä lapsi nosti aina äläkän harjoitellessamme kotona. Puheterapeutti kuitenkin huomasi, että äänteiden muodostus onnistuu kyllä eikä suun motoriikassa ole ongelmaa. Enemmänkin ongelma oli siinä, että asiaa oli paljon ja se piti sanoa hyvin nopeasti.

Vuoden aikana puhe on selkiytynyt paljon, mutta vaaatii vielä treenausta. Välillä löytyy nitä sanoja, joita mä en vain ymmärrä edes rautalangasta väännettynä. Yksi niistä oli ana akka, joka ei ollutkaan kanan kakka vaan Madacascar! Monissa sanoissa etukonsonantin menevät jo hienosti paikoilleen, mutta sitten on vielä näitä hankalia sanoja, jotka aiheuttavat väärinkäsityksiä.

Koska Kaamos on perinyt äitinsä laiskuuden kotiläksyihin, olemme puheterapeutin vinkistä laulelleet paljon lauluja, joissa sanat tulee automaattisesti rytmitettyä ja on näin helpompi lausua oikein. Välillä lauluja on laulettu niin paljon, että olen vahingossa laulanut ääneen myös lähikaupassa ostoksia tehdessäni jotakin Risto Räppääjän biisiä. Puhumisen lisäksi myös kuuntelu on tärkeässä roolissa, jotta lapsi ymmärtää etukonsonanttien merkityksen, luu, puu, suu ja kuu kun ovat ihan eri asioita. Kuuntelun vuoksi olemme lisänneet iltasatujen määrää vähän väliä, mutta lukeminen on onneksi kummallekin huska harrastus.

Kuukausi sitten löysin mainoksen Lasten omasta satukirjastosta, jonka latasin ihan uteliaisuudesta kun ensimmäinen kuukausi oli maksuton. Nyt useamman viikon kokemuksella satukirjasto on puheterapialaiselle loistojuttu, sillä siellä on paljon hyviä satuja esimerkiksi Martti Suosalon ja Vuokko Hovatan lukemana. Satuja voi siis kuunnella vaikka mun laittaessa ruokaa ja kun kuva ei liiku, keskittyy lapsi väkisinkin sanoihin hyvin tarkasti. Satukirjaston plussapuoli on valtava Disneysatujen arkisto, sillä itse en mitään Lentsikat satuja jaksa lukea. Monena iltana olemme makoilleet vierekkäin sängyssä, minä lukien omaa kirjaa ja Kaamos kuunnellen omaansa. Äänikirjojen kuuntelemisesta saimme ison peukun puheterapeutilta, joka aikoi jakaa vinkkiä eteenpäin muillekin. (jos tiedätte muita ääneen luettujen satujen kirjastoja, vinkatkaa kommenttiboksiin!)

Myös ikä tekee tehtävänsä ja nyt kun lasta selkeästi kiinnostaa kirjaimet ja numerot, niiden merkityskin on avautunut eri lailla ja kirjaimista ja äänteistä on tullut tärkeitä. Puheterapia jatkuu hissukseen ja kehitysaskeleita otetaan jatkuvasti. Itseäni tottakai huojentaa, että puheongelma on ennemminkin arkea hankaloittava kuin vakava. Luin nimittäin jo netin läpi erilaisista syistä, jotka saattavat johtaa puheongelmiin ja diagnosoin meillä ne kaikki. Onneksi puheterapeutti sekä päiväkodin väki ovat tyrmänneet ne kerta toisensa jälkeen :D Ei ehkä aina kannattaisi googletella syitä ja seurauksia vaan keskittyä pelkästään tämän hetkiseen tilanteeseen, puhumiseen ja tarkkaavaiseen kuunteluun ja uusista taidoista iloitsemiseen.

8 kommenttia

  1. Me ollaan haettu kirjastosta ihan vaan äänikirjoja, en tiedä minkä kustantamon tms ne on olleet. Ei tosin puheterapiatarkoituksessa, vaan ihan vaan siksi, ettei aina tarvitsisi itse lukea ääneen. Laiska mutsi... :)

    Pisti silmään tuo kertomasi kiire puhumisen kanssa, meillä keskimmäisellä lapsella oli tuossa iässä myös ihan hirvittävä kiire ja paljon asiaa. Tähän soppaan kun laitettiin ärrävika, ässävika ja änkytys niin poika kuulosti välillä silti kuin olisi ollut linkoavassa pesukoneessa. :) Asiaa pahensi (=äidistä paransi, muista pahensi) se, että me perheenjäsenet kyllä ymmärrettiin mitä asiaa pojalla oli, kun itsekin kaikki puhutaan hurjaa vauhtia. Isoveli oli sitten tulkannut tarhassa pikkuveljen asioita tarhan tädeille.

    Nykyään poika puhuu ihan normaalisti, vaikka se ei ole todellakaan minun ansiotani. Puheterapeutin pyynnöistä huolimatta jäi läksyt vähän puolitiehen ja oma puhenopeus hidastamatta. :/

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että saatte puheterapiaa ja olette löytäneet oman hauskan tavan harjoitella! Me käytiin resurssipulan vuoksi vain pätkä puheterapissa, saatiin ORA-koje (kirjoitin siitä viimeksi täällä http://tellujapikkutary.blogspot.fi/2016/02/puhuu-kuin-ruuneperi.html) ja nyt yritetään treenata kieltä sillä sekä lorutella, laulella ja ahmia satuja entistä enemmän. Pojalta siis puuttuu kitalaesta tulevia äänteitä ja siksi tuo koje.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkistä, testiin meni. 3-ja 5-vuotias tykkäsivät :)

    VastaaPoista
  4. Netissä www.satunetti.fi voi myös kuunnella satuja. Ollaan meidän 4-vuotiaan kanssa kuunneltu vasta pari satua joten sitä miten kiinnostavia ne ovat en osaa vielä sanoa.

    VastaaPoista
  5. Tää olikin mielenkiintonen ja meille ajankohtainen aihe. Onni 3v aloittaa ens viikolla puheterapian. Puhe on epäselvää vaikkakin päiväkodin myötä jotain tullut lisääkin ja yrittää enemmän. :)

    VastaaPoista
  6. Täällä kans jo 3 vuosi puheterapiaa alkoi. Meillä vaikea-asteinen kielellinen kehityshäiriö (ei puhu kuin omaa kieltään ja ymmärtää huonosti, mut nykyisin sentään vähän kun ei ennen ymmärtänyt ollenkaan). Samanikäinen poika kuin Kaamos. Meillä terapiaa 2krt/viikko ja tosiaan, poika tykkäisi vaikka joka päivä :) treenaillaan vaihtoehtoisia kommunikointikeinoja (kuvat ja viittomat)

    VastaaPoista
  7. Meillä poika lähti puhumaan vasta pari kuukautta sitten, vaikka ikää on jo melkein kolme. Hänellä oli tosi kireä kielijänne, joka leikattiin puheterapeutin suosituksesta (täällä neuvolassa olisi leikattu vasta 6-7-vuotiaana). Nyt leikkauksen jälkeen puhe on selkeästi selvempää, mutta puheterapiaa täytyy kuitenkin varmaan aloittaa.

    VastaaPoista
  8. Meillä 2,5-vuotiaalla puhuminen lähti hitaasti käyntiin, vaikka ymmärrystä on paljon. Päiväkoti kehotti hakutumaan puheterapiaan, jotta lapsen turhautuminen lievittyisi. Saimme avuksi kuvakansion, jossa on jo valmiiksi kuvia päivittäisistä tavaroista ja tapahtumista, ja jota olemme täydentäneet omilla kuvilla. En tiedä, onko se auttanut puheen tuottamisessa tai itsensä ilmaisemisessa, mutta ainakin se on lapselle rakas ja kiinnostaa älyttömästi kaikkia hoitokavereitakin.
    Äänikirjat meillä on taas käytössä nelivuotiaalla esikoisella, joka ei ole yli vuoteen nukkunut päikkäreitä, mutta joka tarvitsee päivälevon kuitenkin. Äänikirjaa kuuntelemalla (äiti) saa pienen lepotauon keskellä päivää.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images