Tietoa mainostajalle ›

Uusioperh(s)e

Komediateatteri Arenan Uusioperh(s)e näytelmä palkittiin eilen   Suomen Uusperheiden liiton Vu...


Komediateatteri Arenan Uusioperh(s)e näytelmä palkittiin eilen Suomen Uusperheiden liiton Vuoden Uusperhe teko –tunnustuksella. Sain kutsun juhlimaan tätä Kiti Kokkosen käsikirjoittamaa ja Outi Mäenpään ohjaamaa näytelmää esitykseen, jonka jälkeen palkinto jaettiin. Koska olen vähän teatteritraumautunut opiskeluvuosinani, en aktiivisesti seuraa Suomen teatteritarjontaa, ja näytelmä oli mulla näkemättä. Ehkä juuri siksi se onnistui potkaisemaan oikein kunnolla. Jumankauta se oli HYVÄ!

Olen seuraillut Kiti Kokkosen elämää naistenlehtien kautta sen mitä harvoja juttuja olen löytänyt käsiini ja diggailin tyyppiä jo edesmenneessä Hehku-ohjelmassa. Uusioperh(s)een nähtyäni fanitukseni vain kasvoi, sillä näytelmä todellakin tuli iholle, se kosketti ja nauratti samalla kertaa ja antoi uutta perspektiiviä omaan elämään. Välillä havahduin miettimään mitä sitten tapahtuisi, jos meidän perheeseen tulisi lisää vanhempia ja miksi meillä ei ylipäätään puhuta suhteista avoimesti, kyllähän näihin perhevuosiinkin on kaikenlaista hiihtäjää mahtunut. Välillä jäin kiinni ajatuksesta, että meidän perhe on ihan hullu ja välillä mietin Kaamoksen isän isän juuri ennen näytöstä lähettämää mulle ranskanperunahymiötä. Onneksi suurimman osan ajasta keskityin kuitenkin näytelmään.

Uusperheiden tukiryhmään sijoittuva näytelmä siis avasi silmät ja näyttelijät Titta Jokinen, Kiti Kokkonen, Paavo Kerosuo ja Ella Pyhältö olivat aivan loistavia. Kontrasti uusperhekiemuroissa elävien perheellisten ja höpsähtäneen terapeuttia leikkivän mummelin välillä sekä hauska, että todellinen. Se, mikä meidän sukupolvelle on elämää, voi näyttäytyä vanhemmalle ihmiselle melkoisena näytelmänä.

Koska näytelmä on lähdössä kiertueelle keväällä ja se nähdään ainakin Kanneltalossa Helsingissä ja Tampereen teatterissa, suosittelen nappaamaan liput näytelmään vielä kun se pyörii.  Ja hei, ei varmasti tarvi olla edes eronnut tai mutsipuoli nauttiakseen tästä esityksestä. Jos saat vielä tyttökaverin suostuteltua mukaan, suosittelen muutaman tunnin näytelmäanalyysia viinin äärellä heti esiripun laskeuduttua. Tämä jäi mulla ja teatteriseuralaisellani Paulalla valitettavasti väliin, mutta onneksi mulla onkin blogi :)

Välillä musta tuntuu, että olen muuttunut vuosien saatossa teatterivihaajaksi, kun en vain jaksa enkä ehdi ottaa selvää mitä kaikkea olisi tarjolla. Sitten laskin, että vuoden sisällä olen käynyt kuitenkin viisi kertaa teatterissa, joista kaksi oli lastenteatteriesityksiä. Sehän on aika paljon! Miksiköhän tällaisestakin asiasta saa revittyä syyllisyyttä? Varmaankin siksi, että äitiyden myötä syyllistyn melko lailla mistä vain, että voisitko Kiti Kokkonen ottaa kopin ja kirjoittaa seuraavaksi siitä näytelmän ;) 

1 kommenttia

  1. Hei mäkin olin eilen siellä! Oispa ollut hauska törmätä, niin olisin voinut antaa tervetuliaishalin samaan työkööriin tulemisen kunniaksi ihan livenä!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images