Tietoa mainostajalle ›

KOLMIKYMPPISEN TYYLI

33-vuotias muistelee jälleen. Olin yläasteaikoinani 90-luvulla poikatyttö, joka pukeutui aina liian isoihin lahkeista rispaantuneisiin housu...

hakaniemi maki kukkamekko junarose


33-vuotias muistelee jälleen. Olin yläasteaikoinani 90-luvulla poikatyttö, joka pukeutui aina liian isoihin lahkeista rispaantuneisiin housuihin, rumaan pipoon ja moneen huppariin päällekäin. Ei siksi, että olisin halunnut peitellä kroppaani vaan, koska tykkäsin rennoista hiphop-tyyppisistä vaatteista ja ne sopivat lumilautailua rakastavalle tytölle muutenkin hyvin. Vieläkin musta on hassua katsoa tyylini muuttumista vuodenaikojen ja mielialojen mukaan, sillä jossain vaatteiden alla asuu aina se unisex-vaatteisiin pukeutunut teini, joka järkyttyy liian naisellisesta ja liian asiallisesta pukeutumisesta. Kukkamekko olisi sille tytölle kauhistus.


Niistä ajoista asti olen pukeutunut lähes aina tennareihin tai maihareihin ja pipo on ollut vakiovaruste kesäisin ja talvisin. Liian isot housut ovat muuttuneet ajan mukana istuvammiksi ja paljon uusia juttuja on tullut myöhemmin osaksi perusvaatekaappiani. Harrastusten lisäksi myös musiikkimakuni on muokannut tyyliäni hyvin nuoresta lähtien ja tykkään edelleenkin monista samoista bändeistä kuin vaikkapa lukiossa. Miksipä en siis tykkäisi tennareista ja pipoistakin edelleen, vaikka kukkamekotkin on nyt mieleeni.


elsa villajakku hakaniemi


Se miksi kirjoitan yläastepukeutumisesta liittyy aiheeseen, josta olemme nyt Mimmin kanssa puhuneet paljon. Kumpikin meistä kun saa jonkun verran palautetta omasta pukeutumisestaan, missä mainitaan ettei yli kolmikymppisen enää kannattaisi pukeutua, kuten pukeudumme. Yllättävän monet olisivat valmiita karsimaan ainakin maiharit, tennarit, lenkkarit, lyhyet mekot, tatuoinnit, feikkitatuoinnit, pipot ja monet muut jutut pois päältämme ihan siksi, etteivät ne sovi kolmikymppiselle.


Kun mä täytin 30 vuotta, päivä näytti silmissäni samalle kuin edellinenkin päivä. En saanut vimmaa muuttua aikuisemmaksi, hillitymmäksi, hallitummaksi tai muuttaa tyyliäni vastaamaan edustamiani vuosirenkaita. Mun vaatekaapissa oli edelleen ne samat kledjut ja cd-soittimessa soi samat bändit kuin ennenkin. Seuraavana kesänä en mennyt Provinssin sijaan Pori Jazzeille, muuttanut Espooseen omakotitaloon ja kun 31-vuotiaana aloitin nykyisen työni, en hankkinut hiiren harmaata jakkupukua ja asiapenttikenkiä pärjätäkseni työssäni. Senkin jälkeenkin olen jatkanut samalla linjalla, on toki tilaisuuksia mihin valmistaudun tarkemmin pukeutumisenkin puolesta, mutta useammin mut tapaa palavereissa lapikkaissa ja kumisaappaissa kuin mustissa nahka-avokkaissa.


junarose mekko hagis


Kun vertailee lasten, nuorten ja aikuisten vaatteita ketjuliikkeissä, huomaa, että vaatteissa on paljon samaa ja trendit näkyvät vauvoista aikuistenosastolle saakka. Entinen kategorisointi lastenvaatteisiin, nuortenvaatteisiin, aikuistenvaatteisiin ja vanhustenvaatteisiin tuntuu vähän vanhanaikaiselta, mutta ajatusmalli siitä millainen vaate kenellekin sopii elää edelleen vahvasti meissä. Miksi? Miksi toimistotyöntekijän oletetaan pukeutuvan jakkupukuun ja maltillisiin korkeisiin korkoihin ja miksi trendien seuraaminen yli kolmekymppisenä on noloa? Miksi 20 vuotta tennareita käyttäneen pitäisi siirtyä "aikuisten kenkiin" ja unohtaa entinen tyylinsä, eihän hän siirry Pmmp:stäkään Arja Havakkaan yhdessä yössä?  Miksi oletusarvo on, että ihmisen vanhentuessa tulee tarvi himmata, hillitä ja hallita vaatekaappiaan ja jos näin ei ole, siitä voi huomauttaa? Ymmärrän kyllä iälle sopivan vaatetuksen termin mutta luulin että aika ajoi sen yli. Näin ei kuitenkaan ehkä ole.


ethletic kengat tennarit elsa


Pukeutumisen sanotaan olevan toisen ihmisen kunnioittamista ja sitä se onkin. Häissä on kiva näyttää, että tärkeä päivä on juhla myös itselle ja hautajaisissa mustaan pukeutuminen on kulttuurinen surun symboli, joka yhdistää surijoita. Musta olisi kuitenkin vähän outoa miettiä voiko omassa arjessaan pukeutua miten haluaa ja ennen kaikkea voiko yli kolmikymppinen kokeilla uusia trendejä ilman että se on "noloa". Noloa ehkä on se, ettei tämä kolmikymppinen muista aina kammata tukkaansa valokuviin, mutta hei, sekin on vain elämää.


Mä en ole tyyppi, joka on tehnyt verivalaa mihinkään tyyliin tai vannonut käyttävänsä nahkarotsia ikuisesti. Mutta sen mä vannon, että aion vastaisuudessakin käyttää vaatteita josta mä tykkään ja haistattaa pitkät ikänormeille vaatetuksessa. Koska olisihan se nyt ankeaa, jos me kaikki kolmekymppiset näytettäisiin samasta muotista puristetuilta!


ps. Hiphop-housuihin en ole ajatellut silti palata.


Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

23 kommenttia

  1. Asia tekstiä!
    Omassa pukeutumisessa mua häiritsee ainoastaan se, että laitanpa päälle mitä tahansa, en näytä huolitellulta, mutta kun ikää on se 30, olen alkanut hyväksymään asian. Olen sellainen aikuinen, miksi lapsia yleensä kuvaillaan: aina on vähintään tukka sotkussa tai paita repsottaa. :)

    Kerran puhuimme isäni kanssa työpaikoista ja sanoin että minä en elä maailmassa, jossa lävistykseni olisivat este työn saanille tai ulkonäköni muutenkaan. Isäni tähän sanoi että voithan sinä sitten muuttaa Suomesta pois, eli hän ei vain tajunnut että semmoinen ei kuulu maailmankatsomukseeni että ulkonäkö merkkaisi. Oltiinpa sitten Suomessa tai missä vaan. Ainoa kenen normeihin minun pitää mahtua, ovat omani.

    VastaaPoista
  2. Yhdyn täysin tähän mielipiteeseen!!

    VastaaPoista
  3. Siis mulla on toi sama, etten näytä huolitellulta vaikka pukeutuisin miten! Ehkä se on vaan sitä, että en ole huolitellun tyyppinen ihminen, siis elekielenikin sen tuo esille että en ole kiinnostunut olemaan vaatteissani ylväs ja upea.

    Musta on tosi kiva, että työpaikkakulttuurejakin on monenlaisia. Pitäisi osata arvostaa vielä enemmän sitä, että töissä saa olla oma itsensä.

    VastaaPoista
  4. Ai kauhee, mitähän kaikkee minun pitäis sitten tehä ku 40 täytän kesällä :O Varmaan värjätä ja kasvattaa omanvärinen vaimotukka tämän kirkkaanpunaisen tilalle, myös unohtaa leggarit+tunikat ja tennarit ja pitää perseestä lököttäviä farkkuja ja ja ja :D Tod mitään en aio muuttaa vaikka kuinka joku sanois mulle mitä.
    Työssä voi onneks pukeutua vaikka collareihin ja olla ilman meikkiä ja vapaa-ajalla enemmän tälläytyä. Mut en tosiaan minäkään ymmärrä ihmisiä jotka iän perusteella pudottavat vaatetuksestaan pois vaatekappaleita siksi, että täyttää vuosia. Kyllä ihmisen pitää voida pitää semmosia vaatteita missä viihtyy ja on hyvä olla, ihan ilman ikäpaineita.

    VastaaPoista
  5. Itse kyllä välillä - no apua, viimeksi tänään! - kauhistun, kun töissä koulussa jollain yläkoululaisella sattuu olemaan samanlainen paita tai takki kuin minulla, joka siis olen paikan maikka. Mutta minkäs teet, tyyli mikä tyyli ;)! Käytän kyllä paljon myös korkkareita ja jakkua, mutta yhdistyttynä pillifarkkuihin tai printtipaitoihin enkä missään nimessä siksi, että tyylin pitäisi olla toisenlainen. Hieman tosin pohdin jo omaa tyyliäni, kun minua syksyn ryhmäytyspäiväksi luultiin tukioppilasohjaajan sijaan TUKIOPPILAAKSI...! Mutta ehtiihän tässä vielä vanheta, joten nyt näytän mielelläni edelleen nuorelta.

    VastaaPoista
  6. Karoliina / Kolmistaan16. huhtikuuta 2015 klo 0.32

    Mä olen viimeisen 5 vuoden aikana ainakin 6 kertaa yrittänyt aikuistaa tyyliä. Mutta. Ei perkule. Kun ne tennarit, pillit ja ruutupaita vaan on mun juttu. Niissä olo on kotoisa ja minunlaiseni.

    Mulla on selvästi jokin ikäkriisi, ja naamaryppyjä olen alkanut kytätä viimeisten viikkojen aikana kauheasti. Suurin pelkoni onkin, että olen muiden silmissä sellainen säälittävä mummo, joka ei vaan tajua, ettei vanha tyyli enää vain pure. Toivotaan kuitenkin, että tuohon hetkeen on vielä aikaa!

    Jos jotain toivoisin, niin sen, että voisin myös päivätöissäni olla vähän kokeellisempi asujen kanssa. Toki en ehkä ihan perusopettajatyyliin pukeudu, mutta ei koulumaailmassa silti voi aivan mariaveitolaksi vetäistä. Luulen, että jos arki ja työ olisivat sellaisia, että oikein kannustaisivat erikoiseen tyyliin, pukeutuisin minäkin rohkeammin.

    Hyvä postaus, Elsa!!

    VastaaPoista
  7. Mä taas haluaisin hetkittäin pukeutua aikuismaisemmin. Mutta kun trenssi päällä näytän edelleen äidin vaatekaapilla käyneeltä, niin jää trenssit ja muut aikuisvaatteet hankkimatta. D: Haha! :D Mut enää multa ei kysytä papereita, kun ostan arvan!

    VastaaPoista
  8. Herää kysymys miltä sen kolmekymppisen sitten pitäisi näyttää? Mun mielestä tässä postauksessa olevat asut on ihan passeleita. Ite 32-vuotiaana käytän aina mekkoja +leggareita/sukkiksia ja lenkkareita. Onneksi voin käyttää samoja vaatteita niin töissä kuin vapaa-ajallakin, mukavaa ja helppoa. Mä toivon että sitten joskus vanhempana mummona käytän vielä biker nahkarotsia ja värjään tukan vaikka liilaksi jos siltä tuntuu :)

    VastaaPoista
  9. ?? Eikö ihmisillä ole muuta tekemistä? :o 35v käyn yhä lastenosastolla. Kai ihminen saa olla nuorekas vaikka on 30+.. Jos ei halua mammatukkaa ja jakkupukua. :p Te vain pelotatte niitä, kun uskallatte olla omia itsejänne.

    VastaaPoista
  10. Pari viikoa sitten äitini:'olisikohan korkea aika pukeutua kuin sisustusarkkitehti?' Riitti vastaukseksi:'äiti!'
    Mutta laittoi se myös miettimään. 37 v sisustusarkkitehti, joka aina kulkee farkut ja tpaita päällä, ja toiset näyttävät tyylikkäimmiltä. Noh, tällänen repsottaja minä olen, ja varmaan tuun edelleen pitämään tennarit jalassa :-)

    VastaaPoista
  11. Hahaa, mulla muuten ihan sama: koulussa työskennellessä tulee vähintään alitajuisesti jotenkin pohdittua, onko työasu "opettajamainen" ja vaikka pipo päässä ei voi töihin mennä edes sinä huonoimpanakaan hiuspäivänä (harmi!). Tosin pitkään olin myös sitä mieltä, että minä en ole opettaja, joka menee töihin tekonahkapilleissä, mutta pari viikkoa sitten huomasin, että olenpa sittenkin ;)!

    VastaaPoista
  12. Hyvä termi tuo vaimotukka! Mä värjäsin just eilen tukkani lilaksi :D

    VastaaPoista
  13. Tuo opettajan työ on kyllä vaikea, pitää olla silleen mukana ettei oo ihan vanhus. Mut ei liikaa ettei näytä samalta ku luokan pimatsut :D Tai onko siitäkään haittaa loppupeleissä?

    VastaaPoista
  14. Multakaan ei muuten kysytty papereita. Mä ehkä haluaisin näyttää vähän nuorekkaammalta, oon melko täti, vaikka pukeudun rennosti.

    VastaaPoista
  15. No ihmisillä on erilaisia käsityksiä, varmaan riippuu myös asuinpaikasta. Helsingissä mä oon kyllä tosi normaali kolmikymppinen kaikinpuolin, ainakaan kuvanottopaikassa Hakaniemessä harvoin tulee jakkupukuisia ketään vastaan.

    VastaaPoista
  16. Se on yksi iso syy arvostelulle, että joku on valinnut toisin kuin itse. Se saattaa kyseenalaistaa tahattomasti arvostelijan oman tyylin, niin silloin on tietty melko helppo huomauttaa asiasta.

    VastaaPoista
  17. Millainen olisi sisustusarkkitehdin aikuistyyli? Ehkä pelkästään mustia istuvia erikoisesti leikattuja vaatteita, joko puukengät (kesällä) tai Karhun hillityt lenkkarit talvella (nuorekkuus!), erikoiset silmälasit, ehkä jotain harry pottertyyliä laseissa ja iso designlaukku jonne mahtuu arkkitehtikamojen lisäksi vice-lehti :D

    VastaaPoista
  18. Hyvä postaus ja hyvä tyyli!

    Yst. terv. nimim. Tennarit jalassa tänäänkin, vm. -78.

    VastaaPoista
  19. Ja minä leikkasin tai kaveri leikkasi mulle sivusiilin ja takasiilin :D

    VastaaPoista
  20. […] kirjoitti keskiviikkona osuvan tekstin siitä, kuinka edelleen – kolmekymppisenä – haluaa pukeutua omannäköisesti […]

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images