Tietoa mainostajalle ›

SINISESSÄ JA VIHREÄSSÄ

kevytuntuvatakki: Joutsen (saatu), pillifarkut: Lindex, paita: Mainio (saatu), huivi: Balmuir, pipo: Cos, kiiltonahkamaiharit: Dr Martens, l...

hakaniemi metris asukuva 2


kevytuntuvatakki: Joutsen (saatu), pillifarkut: Lindex, paita: Mainio (saatu), huivi: Balmuir, pipo: Cos, kiiltonahkamaiharit: Dr Martens, laukku: Ruitertassen


cos balmuir kashmir hakaniemi metris asukuva ruitertassen satchell olkalaukku


Tämän hetkiset lempivärini ovat ikuisuuslemppareideni tummansinisen ja mintunvihreän lisäksi metsänvihreä, petrooli ja itseänikin hämmentävä vaaleansininen. Tänään päällä oli niistä kaikkia ja sain kuin sainkin "kolmen minuutin asukuvat" eli päivän valon aikaan sporaa odotellessa otetut räpsyt. Välillä tuntuu, ettei päiviin mahdu edes sitä kolmen minuutin kuvaushetkeä kun on aikatauluttanut arkensa vähän turhan tiukalle. Mikä on kyllä ihan omaa tyhmyyttä!


Aikataulutuksesta tuli mieleeni blogipakkomielteeni Annabella Dailyn blogia kohtaan. Annabellahan kirjoitti äidiksi tultuaan Kaksplussalla, mutta siirtyi hetki sitten Anna& Ellien alle nimikkobloginsa kanssa. Mä en tiedä miten kirjoittaisin tämän, kun koukutuksessani suurin syy taitaa olla se, etten käsitä Annabellan olevan oikea ihminen. Ihailen, että nainen voi silmääkääkään räpäyttämättä kertoa "Tavoitteenani vuodelle 2015 on yrittää rakentaa iso bisnes, kasvattaa perhettä, ja ehtiä myös romanttisille deiteille mieheni kanssa!". Vaatii muuten hyvää aikataulutusta tuo! Mun tavoitteet olisi varmaan ehtiä viemään lapsi kerrankin ajoissa päiväkotiin, laittaa edes kerran viikossa hänelle parilliset sukat jalkaan ja ehtiä romanttisille treffeille ihan kenen tahansa romanttisen komedian miespuolisen päähenkilön kanssa leffateatterissa. Edes kerran vuonna 2015. Toissijaisia tavoitteita olisi suoristaa oma tukka ainakin kerran viikossa työaamuna. Tavoitteita nämäkin?


Uraan ja koukuttaviin blogeihin viitaten pakko vinkata Puutalobabyn loistavasta kannanotosta kotihoidontukikeskusteluun. Koska Kristaliina sanoikin jo kaiken, ei auta kuin kompata! Mä olen niin laiska ja saamaton osallistumaan yhteiskunnallisiin keskusteluihin blogissa, kun olen jo arkielämässäkin huomannut miten läpät silmillä me naiset eletään. Yhteiskunnallisista asioista keskustelu koetaan henkilökohtaisena loukkaamisena, joten onneksi Kristaliina teki sen mun puolesta! :D


Että semmoinen tiistai. Kaamos lähti isän luo yökylään ja kunhan saan iltapalan syötyä, suuntaan sänkyyn läppärini kanssa ja katson Ensitreffit alttarilla ja kenties avaamaan hieman omaankin sanaista arkkua tuonne Puutalobabyn puolelle!


Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

10 kommenttia

  1. Hei! Täällä lapseton ja muodista ja sisustuksesta yms. piittaamaton vakilukijasi, jota jotenkin viehättää elämänasenteesi ja kirjoitustapasi. Bloggaajana voit vaikuttaa tuohon läpät silmillä kulkemiseen, ja toisen tekstin vinkkaaminen on hyvä tapa siihen. Kiitos kiinnostavasta linkistä! Minua kyllä kiinnostaisi myös sinun yhteiskunnalliset ajatuksesi, joten jos tai kun päädyt sellaisten aiheiden pariin, ainakin täällä on yksi iloinen lukija!

    VastaaPoista
  2. Kiitti Irmeli! Mulla on yksi iso kynnys yhteiskunnallisten postausten tekemiseen: ajan puute. Kommentoin pääasiallisesti kaikkiin kommentteihin ja moni tärkeäksi mieltämäni asia jää kirjoittamatta ihan siksi, että tiedän ettei mulla olisi aikaa keskustella niin perinpohjaisesti asiasta, mitä isojen kysymysten avaaminen vaatisi. Ilahdun aina, kun joku nostaa kissan pöydälle ja arvostan bloggaajissa paljon uskallusta heittäytyä keskusteluun. Paradoksina sanon, että jos mä olisin kotihoidontuella himassa päivät, mä varmasti osallistuisin enemmän keskusteluun :D Teen kuitenkin töitä blogien parissa, joten vapaa-aikanani koitan minimoida blogeissa roikkumisen. Nyt se vaikuttaminen on siis aika pientä, tuon esille että asun kaksin lapsen kanssa, ja että lapsi saa myös paljon aikaa isän luona (miksi äidin läsnäolo mielletään tärkeämmäksi?), että työn ja perheen yhdistäminen on ihan mahdollista myös pienen lapsen äidille. Musta ei varmasti olisi myöskään tavaamaan tarpeeksi ymmärrettävästi mielipidettäni esille, olen hieman Ymmi Hinaajamainen ja tartun mieluummin poskesta ja totean ettei se maailma pyöri sillä tavalla...

    VastaaPoista
  3. Kiitti tuosta Annabellan blogilinkistä. Luulin, että lopetti, kun niin satunnaisesti katsoin kaksplussalta.

    VastaaPoista
  4. Yksinyrittäjämiehen kotiin jääminen tarkoittaisi sitä, että hänen täytyisi ajaa yrityksensä alas ja jäädä siis työttömäksi hoitojakson päätyttyä. Hänen alansa vaatii erityisosaamista, jota itselläni ei ole, eikä tuuraajaa ole varaa palkata. Tilanne on sama monessa pienyrittäjäperheessä. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat Suomen suurin työllistäjä, tätä useimmat palkansaajat eivät tunnu muistavan. Aivan liian usein julkisessa keskustelussa asioita tarkastellaan vain palkansaajien näkökulmasta, vaikka pienyritysten osuus tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan. Hyvin pyörivän yrityksen alasajo, joka suurelta osin elättää perheemme olisi järjetöntä ja etenkin nykyisessä taloustilanteessa valtion pitäisi kaikin voimin helpottaa pienyrittäjien asemaa, eikä vaikeuttaa sitä älyttömillä säännöksillä. Käytännössä uudistus siis tarkoittaa sitä, että meidän lapsemme, kuten monen muunkin yrittäjäperheen lapsi joutuu hyvin pienenä päiväkotiin, vaikka minulla olisi halu ja mahdollisuus hoitaa häntä vielä kotona. Muka tasa-arvon nimissä ajetaan siis todellisuudessa epätasa-arvoa yrittäjien ja palkansaajien välille.

    VastaaPoista
  5. Olen samaa mieltä, että pienyrittäjien ja yrittäjien asemaa muutenkin tulisi Suomessa helpottaa. Kuitenkaan en osaa nähdä yrittäjämiehen asemaa kovinkaan erilaisena mitä yrittäjänaisen, jolle myös raskaus ja sen jälkeinen aika on uhka toimeentulolle ja varmasti osa joutuu oikeastikin ajamaan yritystoimintansa alas lapsen saannin takia. Yksittäiselle ihmiselle olisi toki huono homma, että juurtuneita rakenteita ravistellaan, mutta laajemmalla skaalalla sukupuolten välistä tasa-arvoa tarvitaan. Ei tässä kuitenkaan olla ajamassa lasta pois perheestä tai muuta radikaalia, vain hoidon jakamista vanhempien kesken tai vaihtoehtoisesti hoitoon menemistä.

    Mun on hankala käsittää miksi pienen lapsen päivähoitoon laittaminen on ylipäätään mörkö. Toki monet äidit haluaisivat olla kotihoidontuella vuosikausia ihan omasta ilostaankin ja tiedän lapsia tehtailtavankin kotihoidontuen turvin "koska nyt on taloudellisesti järkevintä hankkia kolmas", mutta todellisuudessa se kolmenkin vuoden tauko työelämästä näkyy eläkkeessä, naisten palkkauksessa ja ylipäätään siinä miten naisia kohdellaan työelämässä. Tän uuden mallin mukaan myös mun olisi pitänyt laittaa lapsi hoitoon 2-vuotiaana työn takia ja hetkonen, tein sen jo hieman aiemmin ja ihan ok meillä menee.

    Tiedän, että pienen lapsen hoitoon pistäminen herättää tunteita siksi, että meillä on nyt totuttu tähän malliin. Uskon kuitenkin, että kun pienten lasten määrä päiväkodeissa lisääntyy, myös heille räätälöity hoito tulee suunnitelmallisemmaksi.

    VastaaPoista
  6. Mikäli varhaisen päivähoidon vaikutukset kiinnostavat, suosittelen luettavaksi mm. psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Vaikka jokin on nykyään yleinen käytäntö, se ei silti ole välttämättä lapsen etu. Jokainen vanhempi tekee tietenkin omat päätöksensä, mutta se, että ainoastaan palkansaajalla on mahdollisuus valintaan, on epätasa-arvoa, ei tasa-arvoa.

    Yrittäjänaisen asema on yhtä lailla hankala, mutta en ymmärrä miten yleinen yrittäjälapsiperheiden aseman hankaloittaminen auttaa asiaa, päinvastoin. Pointti on se, että jokainen perhe tuntee itse parhaiten tilanteensa. Mikäli tilanne on perheissä todella sellainen, etteivät vanhemmat pysty keskenään keskustelemaan ja sopimaan itselleen sopivinta ratkaisua, tarvitaan ennemmin lisää pariterapiaa kuin lainsäädäntöä. Todellisen tasa-arvon edistäjänä tämä keino on yhtä järjetön kuin sukupuolikiintiötkin.

    VastaaPoista
  7. Ja en siis todellakaan ole mikään alistettu kotirouva. Jos tilanne olisi toisin päin eli minä olisin yrittäjä, niin mies olisi silloin kotona lapsen kanssa.

    VastaaPoista
  8. Tässä "jokainen perhe tuntee itse parhaiten tilanteensa" ongelmana on, ettei mitään muutosta tietenkään tulisi tapahtumaan vaan kaikki jatkuisi ihan samalla mallilla. Isät töissä ja äidit kotona, useamman lapsen perheessä kotivuosia voi kertyä aika monta. Kuitenkin jos yrittäjänäkökulmasta asiaa tarkastelee, on hyvä huomioida myös se työnantajan näkökulma eli mitä naisen poissaolo töistä maksaa sille toiselle yrittäjälle, jonka duunissa on.

    Mua jäi mietityttämään tuo lauseesi "vaikka minulla olisi halu ja mahdollisuus hoitaa häntä vielä kotona" eli mahdollisuus olisi olla kotona? Hienoa, silloinhan voit olla kotona. En tiedä onko mahdollisuutesi esimerkiksi se, ettei vakituista työpaikkaa ole, mutta silloinhan työttömyyskorvaus tulee kotihoidontuen tilalle eli suurta eroa tuskin tulisi. Jos mahdollisuus taas olisi, että duunipaikka on ja siellä odotellaan milloin palaat remmiin, palaan tuohon työnantajan näkökulmaan.

    Lapsen etu on tärkeä ja jokainen perhe voikin miettiä mikä se etu on, se että isä on kotona vai että isä on töissä ja lapsi päiväkodissa/perhepäivähoidossa. Kummassakin mallissa on varmasti puolensa. Tähän rinnalle tulee varmasti malleja myös lyhennetystä työviikosta, esimerkiksi itse teen edelleenkin 4 päiväistä työviikkoa.

    VastaaPoista
  9. Ongelmahan on ihan aito, hoitovapaiden kustannusten pitäisi jakaantua tasapuolisemmin ja sehän olisi ehdottomasti plussaa, että isät osallistuisivat lastensa hoitoon entistä enemmän. Kyse on nyt vain siitä, että onko juuri tämä kotihoidontuen muutos oikea keino tavoitteen saavuttamiseen. Suurella todennäköisyydellä tämä uudistus tulee sen lisäksi, että se asettaa perheet ja lapset eri arvoiseen asemaan, aiheuttamaan myös sen, että päivähoidossa olevien lasten keskimääräinen ikä laskee ja määrä tulee kasvamaan rajusti. Ja suurella todennäköisyydellä tulee tapahtumaan sama ilmiö kuin terveydenhuollon laitoshoidon leikkausten kanssa eli avohoidon tarve on lisääntynyt, mutta sen resursseja ei ole lisätty. Päivähoidon järjestämisen kanssa ollaan jo nyt paikoin ongelmissa ja muutoksen tuloksena on helposti entistä suuremmat päiväkotiryhmät, jotka uhkaavat sekä lasten kehitystä että turvallisuutta.
    Omassa tilanteessani mahdollisuus olla kotona siis lakkaa, mikäli kotihoidontuki päättyy. Itselläni ei ole työpaikkaa odottamassa ja hoitovapaan jälkeen pyrin kaikin keinoin työllistymään eli en aio laskea sen varaan, että voin hoitaa lasta kotona työttömyyskorvauksilla. Tukirahaa sekin on, eikä se parantaisi asemaani eläkekertymän, palkkauksen tai työllistymiseni suhteen, päin vastoin, joten en ymmärrä miten se edes asioita muuttaisi.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images