Tietoa mainostajalle ›

SALAATTIA JA ALTTARITAULUA

Parhaat asiat ovat yleensä monen sattuman tulosta. Välillä olen miettinyt, että mitäkähän siitäkin on seurannut hyvää kun on nuorempana vään...


parra hirsilato


Parhaat asiat ovat yleensä monen sattuman tulosta. Välillä olen miettinyt, että mitäkähän siitäkin on seurannut hyvää kun on nuorempana vääntänyt kättä etelä-pohjalaisten kulttuuripatruunojen kanssa siitä, pitääkö kansanmusiikkitapahtuman nakinmyyntikoju olla samassa paikassa kuin vuonna 1972 (piti se). Ja nyt tiedän, että kyllä siitä hyvää seurasi, sillä tällä viikolla tein comebackin entiseen työseutukuntaani, tosin nyt vain hetkellisesti. Pidin siis keskiviikkona koulutuksen Kauhajoella ja kun samalla saimme Kaamoksen kanssa mahdollisuuden jäädä viettämään pitkää viikonloppua vanhoille tutuille huudeille, uteliaisuus heräsi. Edelliset muistot lähinnä hanuria, anteeksi siis haitaria, soittavista papparaisista pyöri mielessä joten rehellisesti sanottuna en olisi ikinä uskonut, että vuoden elämyksellisin reissu olisi tämä Suupohjan reissu. Mutta näin pääsi käymään, ehkä pienet ennakkoluuloni vain paransivat reissua entisestään. Tiedän, että joitakin kyllästyttää mun matkahehkutukset kun ihastun joka kolkkaan, mutta yrittäkää kestää :D (kerrottakoon tässä vaiheessa myös se, etten saa senttiäkään näistä postauksista, tosin majoituksista vastasi Suupohja.fi)


luontoparra teuva kotaparra teuva keinu


Keskiviikon jutuista kerroinkin jo jonkun verran edellisessä postauksessa. Illalla väsyneenä saimme Kauhajoelta kyydin Teuvalle Luonto-Parraan, missä nukuimme ensimmäisen yön kuin tukit. Olimme perillä vasta yömyöhään ja aamulla ennen uusiin seikkailuihin lähtemistä kävimme pienellä aamulenkillä Parran maastossa. Siitä olikin hyvä lähteä kavereidemme kanssa Teuva-tourille ja kaahasimme ihan ensimmäisenä Teuvan kirkkoon katsomaan alttaritaulua, jonka tekijä on Tove Jansson.


10 neitsytta teuva


10 neitsyttä on muuten ainoa Toven maalaama alttaritaulu ja sijoittuu ajalle, jolloin Tove on kirjoittanut Vaarallista juhannusta. Toven maalausurakka Teuvalla oli ollut pitkä ja paikallisilla on riittänyt siinä muistelemista. Paras juttu minkä kuulin oli Toven ja silloisen kirkkoherran öinen ryöstöretki, jolloin vanhan kirkon raunioista pelastettu iso puukrusifiksi oli siirtynyt yön aikana varastosta uuteen kirkkoon, vaikka se ei sinne tyylillisesti sopinutkaan. Jotenkin ajatus ryöstöretkellä olevasta kirkkoherrasta on huvittava ja muita parhaita paloja Toven Teuvan ajasta löytyy täältä.


pappilankangas teuvapappilankangas puun silmathupulaiset palkito parrapappilankangas kahvit


Kirkon jälkeen kävimme vielä lasten kanssa vielä Pappilankankaalla, mitä kaverini Sirkku oli kovasti hehkuttanut lapsiensa suosikkikohteena. Ja olihan se aivan ihana, Pappilankankaan talonmiespari Kaisu ja Veikko tulivat heti halaamaan ja toivottivat tervetulleiksi leikkimään pihalle ja metsään. Mun piti vaivihkaa kysäistä, että onko nämä aina tällaisia täällä ja kuulemma ovat. Pappilankankaalla on tosi helppo päästää lapset touhuamaan omiaan ja säännöllisesti siellä järjestetään myös leikkimielisiä urheilukilpailuja mehutarjoiluineen. Kaikki lapset saavat kuulemma kilpailuista palkinnot ja koska lahjaksi saatuja palkintopokaaleja on usein enemmän kuin kisaajia, lahjoittavat Veikko ja Kaisu pokaaleja lapsille ihan muutenkin. Kaamos kavereineen sai myös siis pokaalit ihan vaan siitä ilosta, että kävivät leikkimässä ja tämä on kuulemma ihan talon tapa. Kahvillekin päästiin, mutta tässä taisi olla matkakaverien ja talonmiespariskunnan ystävyydellä jotain tekemistä. Pappilankankaan tyylisiä paikkoja soisi olevan joka kunnassa, mutta tällaisia eläkkeelle jääneitä lasten ystäviä ei vaan valitettavasti kasva ihan joka orrella.


ojalan pakarin etupiha kauhajokivuohenjuustosalaatti ojalan pakari


Yksi torstain elämyksistä oli myös 10 vuoden tauon jälkeen käynti Ojalan Pakarissa lounaalla. Pakari oli ennen mun lempikahvila Kauhajoella ja vaikka nyt olimmekin lounasaikaan liikkeellä, ei tarvinnut pettyä. Vuohenjuustosalaatti oli loistava ja mulle tuli yllätyksenä lounaaseen sisältyvä kaupantekijäinen: kahvilatyöntekijät toivat lounaspuolelle jälkiruuaksi edellisen päivän leivoksia! Jotenkin tuli sellainen fiilis, että täällä sitä vain saadaan pokaaleja ilman urheilua ja leivoksia kaupantekijäisiksi, että voiko enää päivälle muuta mukavaa sattuakaan. Sen jälkeen kuitenkin sain nukkua mehevät päiväunet Sirkun sängyssä ja illalla odotti vielä villiruokakurssikin, joten päivän hyvät hetket ei tosiaankaan jääneet tähän. Villiruokakurssi todella erikoisessa suoympäristössä oli ihan satavarmasti yksi elämäni ikimuistoisimmista illoista. Palataan siis siihen hieman myöhemmin! Kuten myös muutamaan kirppislöytöön, ehkä maailman kauneimpaan kahvilaan, uusiin blogituttaviin, lampaisiin, turvesuossa uimiseen ja ja ja.... pakko sanoa, että Helsinki ei tunnu nyt taas yhtään miltään.


ps. jos odottelitte uutta postausta pari päivää, syy on monitahoinen: sähköttömät mökit ja uusi MacBookPro. Päästyäni takaisin sähkölliseen mökkiin eli kotiin, huomasin etten osaa käyttää uutta konettani! Ehkä tää tästä!


Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

5 kommenttia

  1. Riikka/Riikan blogi7. syyskuuta 2014 klo 15.38

    Pro on paras ja aikamoinen elämys matka teillä ollut.
    Metsän ja luonnon jälkeen Helsinki tosissaan välillä tuntuu aika typärälle.

    VastaaPoista
  2. Oli mukavaa saada teidät tälle suunnalle kiertelemään. Heittämällä olisi vielä näytettävää ja tekemistä pariksikin viikoksi. Ja K, mikä mainio poika!

    VastaaPoista
  3. Pro on ihan kauhea :D Ja mä haluan muuttaa maalle, ihan oikeasti. Pitäis vaan sit hankkia ajokortti ja auto, että matkat taittuisi helpommin.

    VastaaPoista
  4. Ihan varmasti olisi. Meillähän jäi susiluolakin käymättä! Ja juu, oli kyllä hyvä että mainiot poikamme tulivat niin hyvin nyt juttuun.

    VastaaPoista
  5. […] osat löytyvät täältä, täältä, täältä , täältä ja täältä. Ja kuten aiemmista postauksista tuli esiin, menimme sellaista […]

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images