Tietoa mainostajalle ›

PIKKU PIKKU RUKOUS VAIN

Olen jättänyt avautumiset viime aikoina vähäisiksi, mutta nyt on pakko hieman valittaa. Koska mulla lähtee yksinkertaisesti järki, kun mieti...

Olen jättänyt avautumiset viime aikoina vähäisiksi, mutta nyt on pakko hieman valittaa. Koska mulla lähtee yksinkertaisesti järki, kun mietinkään erästä asiaa. Monet varmaan lukikin eräässä Helsingin iltapäiväkerhossa sattuneesta tapauksesta, missä lapset oli laitettu rukoilemaan ruokarukous (lue juttu täältä). Tapaus herätti keskustelua monellakin eri rajapinnalla, mutta omassa facebook-yhteisössäni silmiini nousi keskustelu, että eikö meidän vanhempien pitäisi nostaa haloo hieman tärkeämmistä asioista, että eihän rukoilu kenellekään pahaa tee.


Sanomattakin selvää, että tällainen ajatus kimposi vahvasti kristillisen henkilön seinältä ja sai vastakaikua muissa oletettavasti kristityissä henkilöissä. Katselin silmät pyöreänä, kuinka ketjussa jaettiin mielipiteitä kuten "vaarivainaja sanoi ettei juoksuhaudassa ollut yhtäkään ateistia" ja "ei pieni rukous päiväkodissa/kerhossa ole lapselle haitaksi. ihan hassua :)". Tuntui kuin rukoilua olisi verrattu rimpsuun "entten tentten teelikamentten" eikä sen sisällöllä ollutkaan mitään sen erikoisempaa painoarvoa. Kuitenkin vakaumuksettomaksi tarkoitetussa iltapäiväkerhossa oli rukoiltu nimen omaan Jumalaa ja Jeesusta. Yritin kääntää asiaa toisinpäin: olisiko ookoo, jos vakaumuksettomassa iltapäivätoiminnassa ruokarukouksen sijaan pistettäisiin lapset kääntymään Mekkaan aika ajoin. Se ei tietenkään ollut ok, koska eihän tuollaista voi tapahtua. Koti, uskonto ja isänmaa, virkkasi yksikin keskustelija. Sitä paitsi islamin tuominen keskusteluun oli "islamkortin nostamista", mitäs siitä että Islam on yksi yleisimmistä uskonnoista mitä esimerkiksi meidän päiväkodissa lapsilla on.


En väitä, että yksittäinen rukous olisi asiana niin suuri, ettei suurempiakin murheita yhteiskunnassa ole. Silti minusta on todella huolestuttavaa, kuinka olkaa kohauttaen uskovaiset omiin rukouksiinsa suhtautuvat. Kuinka niillä ei olisi mitään painoarvoa niille lapsille, jotka yhteisössä joko uskovat toiseen Jumalaan tai eivät kuulu uskontokuntaan ollenkaan. Pieni lapsi on täysin johdateltavissa ja miltä esimerkiksi pienestä muslimilapsesta tuntuu, kun ei voikaan kuulua ryhmään? Aikuinen on auktoriteetti ja esikuva vielä iltapäiväkerhoiässä ja itsekin ip-toimintaa ohjanneena tiedän, kuinka ylöspäin pienet eka-ja tokaluokkalaiset ohjaajia katsovat. Ei ole ollenkaan sama mitä ohjaaja tekee ja sanoo, miten se olisi se ja sama kun kyseessä on selkeästi uskonnollinen traditio, rukoilu. Voiko kristitty iltapäiväkerhon ohjaaja päättää vanhemman puolesta onko lapsi mukana uskonnollisessa traditiossa? Mielestäni ei. Uskonto on yksinkertaisesti yksi henkilökohtaisimmista asioista joista päättää lapsen kohdalla vanhempi, ei iltapäiväkerho. Jos lapsen vieminen osaksi uskonnollista traditiota ilman lupaa ei ole keskustelun arvoinen asia, mikä on?


Mitä tulee uskontoon ja omiin uskonnollisiin rajavetoihimme, olen sallinut lapselleni esimerkiksi kevätkirkot ja suvivirret osana kulttuurista perinnettä. En silti halua, että hän osallistuu päivittäisiin uskonnollisiin traditioihin ennenkuin hän on jonkun uskontokunnan jäsen. Arvostan uskontoja ja uskovaisia ja minusta on kiinnostavaa kuulla mitä seurakunnissa tapahtuu. Minä kunnioitan muiden uskovaisuutta, vaikka en itse uskokaan. Miksi sitten osa uskovaisista ei halua kunnioittaa meidän muiden uskonvapautta, vapautta olla osallistumatta mihinkään uskonnolliseen traditioon? En näe paljoakaan eroa sillä onko rukoilu vapaaehtoista vai ei, vaikka lapsi olisi rukouksen ajan hiljaa, kyse on silti passiivista osallistumista toimintaan mikä ei ole vanhemman ja samalla myös lapsen arvojen mukaista.


Hiljaisimmaksi vetää nimenomaan niiden rukoilun omaan uskontoonsa yhdistävien ihmisten mielikuva rukoilusta. Rukoilua verrattiin muun muassa ruokaloruun, missä kehotetaan syömään lautanen tyhjäksi. Sitäkö rukoileminen nykypäivän uskovaisille edustaa, lorua muiden seassa? Tästä herää kysymys mihin edes uskovaiset rukousta nykyään tarvitsevat? Onko uskonnollisesta traditiosta tullut vain tapa muiden joukossa, millä ei ole mitään painoarvoa edes uskovaiselle?


 Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

49 kommenttia

  1. Aamen!
    Mun mielestä pieleen mentiin jo kerhon lähtökohdissa: miksi ihmeessä helluntaiseurakunnan iltapäiväkerho olisi tunnustuksetonta? Surullista, että seurakunta myy omat arvonsa, jotta he saavat kaupungilta lisää rahaa useampien ip-kerholaisten muodossa.
    Ja sun kommentit vain lisäävät hämmästystä.

    Siis kyllä kiitos! Uskonto pois koulusta.
    On jo aika.

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus, ajattelen itsekin juuri noin - kiteytit erinomaisesti asian.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus! Täysin samoilla linjoilla asiasta.

    VastaaPoista
  4. Minua ihmetyttää ja vähän jopa huvittaa, miten voidaan olettaa helluntaiseurakunnan järjestämän palvelun olevan tunnustuksetonta? Eihän se edes voi olla mahdollista. Jos kaupunki haluaa järjestää tunnustuksetonta iltapäivätoimintaa, on ostettu palvelua väärästä paikasta.

    Sama asia, jos artistilta tilattaisiin konsertti, mutta sitten kiellettäisiin laulamasta. Rukous on seurakunnan ydintoimintaa, ei sitä voi eikä pidä kieltää. Uutisoinnin aihetta olisi ollut enemmän, jos seurakunnan pitämässä ip-kerhossa ei olisi rukoiltu.

    VastaaPoista
  5. Juu, samaa mieltä. Toisaalta musta on ollut hyvä, että kunnat ovat antaneet vetovastuuta yhdistyksille ja seurakunnillekin esimerkiksi tilojen puutteen takia, ja että sillä rahalla mitä vaikka nyt seurakunnat saa, sillä voi järjestää just sellaisia rukouskinkereitä kun kukakin haluaa.

    Enemmän kuin se, että hellarien järkkäämässä kerhossa on rukoiltu, ihmetyttää edelleen se uskovaisten suhtautuminen rukoiluun. Mikä on somepuheenvuorojen perusteella hyvin vähättelevää ja loruihin verrattavaa toimintaa.

    VastaaPoista
  6. Totta! Mutta sitten taas, kun opetusvirastoon on otettu yhteyttä ja vanhempain illassa asiasta keskusteltu, on vain pakko uskoa siihen luvattuun vakaumuksettomuuteen jos aikoo lapsensa saada ip-toimintaan.

    Rukous on seurakunnan ydintoimintaa, kyllä. Mutta jos kyseessä on ostopalvelu, jonka rahoittaa muu taho ja seurakunta toimii toiminnan mahdollistajana ja on lupautunut (?) vakaumuksettomaan ip-toimintaan, tottakai sen pitää sitä olla. Enemmän mua tällä hetkellä tosiaankin ihmetyttää some-keskusteluissa uskisten mitätöivä suhtautuminen itse rukoiluun, liirumlaarum ja entten tentten. Kuin se olisi jotenkin pikkujuttu että lapset on pistetty ilman vanhempien lupaa rukoustilanteeseen, vaikkakaan ei pakotettu rukoilemaan. Tässä tullaan varmaan taas siihen että vaikka on luvattu, pitäis tietää ettei helluntailaisten luvattu vakaumuksettomuus tietenkääns sitä oikeasti ole.

    VastaaPoista
  7. Erään tutun (ateistin) lapsi oli "määrätty" tuohon kerhoon - joka on kuitenkin kaupungin ostopalveluna tuotettu, ja jonka tulisi noudattaa kaupungin linjaa - ja kun tuttu soitti kaupungille tästä niin sieltä oli tullut luuria korvaan ja ns. kettuiltu, että kyllä kaupunkiin voi luottaa. Jep jep.

    VastaaPoista
  8. Tää on nyt huono ja keskeneräinen kommentti, mutta vauva kakkas just mun päälle…

    VastaaPoista
  9. On se hyvä, että on eri järjestäjiä kerhoilla (tuohan se vaihtelevuutta, ja toisaalta joskus vapauttaa perheiden iltoja, kun esim. harrastukset voidaan yhdistää ip-toimintaan), mutta tässä mun hämmästys kohdistui juurikin siihen, että kaupunki ostaa vakaumuksetonta ip-toimintaa helluntaiseurakunnalta. Ja hellarit sellaista tarjoavat. En mä siis tokikaan kuvittele, että helluntailainen iltapäiväkerho olisi jotain tiukkaa raamattuopetusta ja rukoushetkeä toisen perään, mutta kyllä mielestäni kristilliseen kerhoon kuuluu kristillisyys. Ja niin asian pitäisi avoimesti olla.
    Miksi olla seurakunnan kerho, jos kristillisyys ei kuulu kerhoon millään tavalla?

    Vähän samassa hengessä näen lukemasi rukouskommentit; miksi rukoilla, jos rukouksella ei ole mitään merkitystä.

    Hyvin puhuttu siis!

    VastaaPoista
  10. Mä oon jotenkin itse tottunut, että seurakunnan toiminta voi olla myös muuta kun sitä raamatulla päähän meininkiä. Olen käynyt esim Alppilan kirkon brunsseilla ja lastenkahvilassa hyvän meiningin ja hyvän ruuan takia, jutellut kirkkoherran kanssa niitä näitä....ja jotenkin kun itselle ip-ohjaajana on ollut niin selkeä se tontti millä toimitaan, tulee oikeasti yllätyksenä että jos palvelusopimuksen tehnyt taho ei halua sitä noudattaa. Tosin kysehän voi olla myös ihan inhimillisestä virheestä.

    Mä oon oikeasti vähän naivi, olisin itsekin uskonut ihan sen oman useamman vuoden ip-toiminnan vastaavana ohjaajana olon jälkeen, että jos seurakunta sitoutuu vakaumuksettomaan toimintaan, se osaisi myös sen myös järjestää ja jättää ne rukoukset sinne seurakunnan omaan uskonnolliseen toimintaan, eikä tuoda sinne ostopalvelupuolelle. Tiedän kokemuksesta, että tämäkin on ihan mahdollinen kuvio.

    VastaaPoista
  11. Mä kyllä syytän tässä kaupunkia, sillä kokemuksesta tiedän että minkään helluntaikirkon ip toiminta ei ole täysin vakaumuksetonta eikä koskaan tule sitä olemaan. Jos ei ruokarukousta luettaisi, tulisi vakaumus läpi jossain muussa. Se on takuuvarma asia.

    VastaaPoista
  12. Erittäin ammattitaidotonta ollut työntekijöiltä. En tosin itse laittaisi lastani seurakunnan ip-kerhoon, mutta aina ei kaikilla ole tietty vaihtoehtoja... Tää on silti niin tavallista toimintaa ympäri Suomea (valitettavasti edelleen), että uskonnonvapautta noudatetaan vain puoliksi.

    VastaaPoista
  13. Tuohon sun viimeiseen kysymykseen: kyllä. Ainkin minä olen huomannut tämän monessa tilanteessa. Olen itse uskovainen, mutten edusta tätä valtauskontoa, enkä siksi osallistu kaikkiin uskonnollisiin traditioihin. Monen monta kertaa on joku minulle ihmetellyt, että miksi en osallistu näihin, eihän ne ole kuin sellaisia tapoja. Tapoja, ei siis mikään sisällöllisesti merkityksellisiä uskonnollisia traditioita.
    Ja tuosta rukouksesta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos on luvattu tunnuksetonta ip-toimintaa, täytyy se silloin pitää tunnustuksettomanana. Jos ei siihen pysty, ei kannata luvata.
    Itsekin uskovaisuudestani huolimatta, tai ehkä sen vuoksi, kannatan sitä, että koulut ja päiväkodit pidetään tunnustuksettomina. Sitä Raamatun Jumalaa mekin rukoilemme, mutta emme tarvitse ip-kerhoa tai muuta pitämään niitä rukouksia. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, hän voi pitää itse omat ruokarukouksensa, jos niin haluaa.

    VastaaPoista
  14. Me puhutaan nyt ehkä vähän eri asiasta.
    Ei kaikki seurakunnan toiminta ole raamatulla päähän lyömistä, ei tietenkään! Vaan useimmiten juurikin kuvailemasi kaltaista, arjessa elämistä. Silti esim. Alppilan kirkolle brunssille mennessäni pitäisin mahdollisena, että siellä johonkin väliin voi kuulua joku rukous tai uskonnollinen laulu - mihin ei tokikaan olisi pakko osallistua.

    Mä en osannut nähdä seurakunnalle syytä järjestää tunnustuksetonta toimintaa - mutta toisaalta, on se varainkeruutapa siinä missä esim. myyjäisetkin. Ja onhan toki totta myös se, että kun seurakuntien jäsenmäärä vähenee, lasten- ja nuorisotyönohjaajien tarve seurakunnan kerhoissa vähenee, ja sieltä vapautuu henkilöstöresurssia järjestämään myös muuta toimintaa, esim. juuri tunnustuksetonta ip-toimintaa.
    Näin asiaa tarkemmin ajatellen siis ihan fiksua - jotain vain mitä en osannut ajatella.

    VastaaPoista
  15. Miksi uskonto pitäisi poistaa koulujen oppiaineista? Eikö se ole aika sivistymätöntä ettei tunne valtauskontoja, niiden tyypillisiä piirteitä ja miten uskonto on vaikuttanut valtioiden kehitykseen? Minulla ei koulun uskontotunnit ole koskaan olleet mihinkään uskontoon tuputtamista vaan siellä on opiskeltu uskontojen kehityksestä jne. Toki kristinusko on ollut isossa osassa, mutta eikös sen pidäkin, kun sillä on ollut historiassa aikasta suuri merkitys vähän kaikessa.

    VastaaPoista
  16. oon kyllä samaa mieltä! Mä en poistaisi uskontoa, vaihtaisin nimeksi uskonnot ja tekisin opetussuunnitelmasta tasavertaisen. Kyllähän yleissivistykseenkin kuuluu tietää uskonnoisa, niiden erityispiirteistä ja miten ne tosiaankin on vaikuttanut maailman historiaan. Ainoa minkä lopettaisin olisi yhden uskonnon opettaminen siksi oikeaksi ja muiden siksi vääräksi. Tämä olisi tärkeää etenkin alakouluissa.

    VastaaPoista
  17. Jokaisen uskonnollinen ja poliittinen vakaumus on jokaisen oma asia. Näitä kumpaakaan ei mielestäni pitäisi sisällyttää päiväkoti-ikäisten toimintaan.

    VastaaPoista
  18. Onko nyt tosiaankin tuohtumisen arvoista, jos lapsi on hetken ajan joutunut altistumaan sellaiselle ”hirveydelle ” kuin rukoukselle. Juttu ei kerro onko lapsi ollut tilanteesta jotenkin ihmeissään tai kysellyt äidiltään tai kerhon ohjaajilta asiasta jälkeenpäin? Vai onkohan se kuitenkin ollut hänelle ihan asenteellisesti värittymätön, tavanomainen tilanne muiden joukossa? Äidin ylireagointi suhteessa tapahtuneeseen on mielestäni täysin käsittämätöntä.

    Mietityttää miksi ateisteiksi itseään kutsuvien pitää niin kovasti saada muutettua maailmaa taas juuri heidän näkemystensä kaltaisiksi? Eiväthän käsittääkseni uskonnolliset ihmisetkään ole vaatimassa ainakaan lisää omanlaisiaan traditioita näkyville erilaisiin yhteyksiin. Tosiasia nyt vaan on, että kristillinen perinne värittää meillä Suomessakin monia yhteiskunnan tapoja, jolle asiaan (esimerkiksi historian, uskontotieteiden sekä vaikkapa kosmologian kautta) oikeasti perehtymällä löytyy myös aikamoisen syvällinen syy. Täysin neutraali, kaikista uskomuksista, uskonnoista, asenteista ja historiasta vapaa yhteiskunta on sitä paitsi täysi mahdottomuus.

    Itse en kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta oman lapseni soisin ihan mielelläni kokevan tämänkaltaisia erilaisia traditioita ja tapoja osoittaa esimerkiksi kiitollisuutta ruuasta. Mielestäni lasten voi antaa tutustua kaikkeen pohjimmiltaan hyvään tarkoitukseen tähtäävään toimintaan ihan rauhassa, nostamatta turhaa älämölöä aina jonkun ”oikeuksien” rikkomisesta.

    VastaaPoista
  19. Uskovaisten some-kommentoinnista en tiedä, mutta mua lähinnä hämmentää tän haastatellun äidin ihmetys. Ruokarukouksesta kun on kerrottu jo kerhon esittelykerralla. Tiedä sitten täyttääkö tämä kaupungin vakaamuksettomuuden kriteerit, mutta tiedossa se on ollut.

    VastaaPoista
  20. Mielenkiintoinen kommentti! Aloin tuossa muistelemaan milloin Pohjola on asutettu ja eikös se ollut n. 20 000 vuotta sitten jääkauden jälkeen (uusimpien tutkimusten mukaan)? Kun taas Kristinusko on ollut maassamme vain n. 1000 vuotta eli aika vähän aikaa loppujen lopuksi? Ja sitä ennenkin oli kulttuuria, traditioita ja uskontoja, joita on myös hävitetty Kristinuskon tieltä. Enää ei juhlita kekriä tai jätetä jouluruokia kotitonttujen ja haltioiden lahjomistarkoituksissa tai rukoilla Ahtia kalasaaliin toivossa, eli kulttuuri muuttuu ja uskonto tai uskonnottomuus siinä sivussa. Ihmiset muuttavat maailmaa kaltaisekseen ja uskomuksiinsa sopivaksi, eikö se ole ihan luonnollista?

    Jos et kuulu uskontokuntaan mutta haluat lapsesi oppivat traditioita, mikset laita häntä vaikka a) seurakunnan kerhoon b) pyhäkouluun c) ihan mihin tahansa uskonnollisia traditioita käyttävään kerhoon, kouluun tai laitokseen? Siellä voi harrastaa tätä "pohjimmiltaan hyvään tarkoitukseen tähtäävää toimintaa".

    Sitten taas me muut. Tässäkään ketjussa ei olla hävittämässä Kristinuskoa maailman kartalta vaikka kommenttisi sai sen siltä kuulostamaan. Tässä on loppupeleissä kyse siitä, ettei sivistysvaltiossa tuputeta uskonnollisia traditioita niille, jotka eivät ko. uskontokuntaan kuulu. Että meillä nykyaikana on mahdollisuus valita haluammeko kasvattaa lapsemme tiettyjen uskontokunnan oppien ja traditioiden mukaan vai pitää lapsemme erossa niistä. Uskonnonvapaus.

    VastaaPoista
  21. Tästähän me ei voida tietää, kun on pohjana tuo lehtijuttu vain eikä äiti käsittääkseni ole kommentoinut kirjoitusta :)

    VastaaPoista
  22. Heh, lähti vähän itsellänikin kauas tästä keissistä juttu, mutta en malttanut kun aika harvoin kommenttiboksista löytyy sanoja kuten "kosmologia"...aika kaukana sekin kyllä aiheesta joten annettakoon anteeksi ;)

    VastaaPoista
  23. Tälläinen keskustelu saa kyllä kaikki mielensäpahoittajat liikkeelle :) Alkuun on nyt pakko sanoa etten itse ole uskovainen.
    Kauheata varmaankin mutta itseäni ei kyllä rukoilu hirveästi haittaa. Eikä itseasiassa edes haittaisi vaikka lapset kumartelisi Mekkaan jossain kerhossa...
    Tietty liika on liikaa. Mutta jos oikeasti siellä kerhossa on pelkkä ruokarukous niin kyllä sitä kotona voi varmasti vanhemmat kertoa etteivät itse usko rukoukseen eikä se ole heidän perheensä tapojen mukaista.
    Meillä lapsia(4 ja 7)ei ole kasvatettu mihinkään uskontoon mutta saavat kyllä vapaasti eri uskontoihin tutustua. Vierailen myös lasten kanssa esim. kirkoissa,moskeijoissa ja buddhalaisten temppeleissä. Thaimaassa tyttäreni rakasti istua tuntikaupalla katsomassa munkkien touhuamista ja munkit vuorostaan päästivät hänet esim.soittamaan kelloja.

    VastaaPoista
  24. Itse kaipaan jotenkin kultaista 80-lukua kun kaikki oli helpompaa... Koulussa luettiin ruokarukoukset ja laulettiin suvivirret yms ja siellä oli ateistit ja jehovat ja kristityt ja muut sulassa sovussa eikä mistään tehty isoa numeroa. Osallistuttiin, jos haluttiin.

    Nyt mennään koko ajan äärimmäisyyksiin ettei vaan loukattas ketään ja samalla vaan tehdään asioista niin iso numero, että se aiheuttaa vaan lisää ennakkoluuloja.

    VastaaPoista
  25. Uhhh. Tämä aihe on koskettanut paljon, läheltä ja usein. En jaksaisi ees tätä jauhaa, mutta kun aihe koskettaa perhettäni päivittäin.
    Päiväkoti-ikäiselleni järjestettiin yksityisessä päiväkodissa "pikkukirkkoja" kyselemättä perheiden vakaumuksia. Yritin keskustella avoimesti muista mahdollisuuksista kirkkoonkuulumattomalle lapselleni, se ei ollut mahdollista.. Yritimme kotona sitten selitellläl näitä asioita lapsen järkeen käyviksi..

    Koulun alkaessa lapseni aloitti elämänkatsomustiedon opinnot uskontotuntien sijasta. Et-opetus on aivan mielettömän hienoa ja tärkeää ja sen pitäisi mielestäni kuulua kaikiille oppilaille. Myös haluaisin uskontojenopetusta kaikille oppilaille yleissivistyksen puolesta, mielestäni esim raamatun tapahtumat ovat osa yleissivistystä. Mutta kuinka tämän saisi siten, että opetus ei olisi vakaumuksellista. Mahdotonta tämän päivän Suomessa, jossa kuitenkin on eri uskontoja ja kulttuureja ja kansallisuuksia - erityisesti täällä Helsingissä- paljon... Uhh.

    Iltapäiväkerho sen sijaan onkin sitten isompi pala.. Meidän asuinalueella on aivan yksi iltapäiväkerho lapseni ikäisille heidän koulussaan -ja sitä ylläpitää seurakunta. Kaikilla lapsilla, myös uskonnottomilla, on siis oikeus iltapäivähoitoon, ja sen pitäisi olla vakaumuksetonta, mutta arvatenkin kun järjestäjänä on seurakunta - sitä se ei ole. Siellä se minunkin kirkkoon kuulumaton väsäili vuoden verran esirukouksia ja piti keskustelupiiriä papin kanssa, luki ruokarukouksia, kävi kirkon "munkkikahveilla" vapun kunniaksi ym. Tapahtumat itsessään ihania, esim laulua ja leikkiä, mutta kun se ei oikein mielestäni sovi kirkkoon kuulumattomille kun näissä tilaisuuksissa oli vahvasti läsnä vakaumuksellinen uskonnon opettaminen /tavat ym.
    Aika uskomatonta toimintaa.

    Nyt kakkosluokkalaisille on järjestetty iltapäiväkerho koululla. Ja täällä jo tuuleteltiin, että vihdoinkin uskonnotonta toimintaa. Ja mitä vielä. Ekan viikon ip-kerhossa käynnin jälkeen on huomattu, että toiminta on VIELÄKIN vakaumuksellisempaa kuin viime vuonna... HUOH. What can you say...

    VastaaPoista
  26. Silloin kun itse oli ala-asteella niin muistan, että ennen ruokailua luettiin ruokarukous: "Herra siunaa ruokamme, ole aina luonamme. Aamen". Eipä sitä silloin paljon ajatellu sen syvällisemmin, toinen jalka oli jo menossa syömään.. Meidän luokalla tais olla yksi, joka ei osallistunut uskonnon tunneille. En silti muista, että hän tai hänen perheensä olisi tehnyt numeroa muiden pikku ruokarukouksesta...

    VastaaPoista
  27. 80-luvulla oli toki kaikki paremmin, kirkkoon kuulumattomia ihmeteltiin ja puhuttiin selän takana pikkukylissä, ei ollut maahanmuuttajia eikä heidän mukana tuomia uskontoja, internettikin puuttui ettei oikein voinut keskustella asioista kuin naamatusten sen koulun lestadiolaisopettajan kanssa. Kaikki oli paremmin.

    VastaaPoista
  28. Mikäköhän sen ruokarukouksen pointti on silloinkaan ollut? Taitaa olla pitkään säilynyt tapa ilman mitään merkitystä, miksi sellaista pitää elossa pitää?

    Mua hämmästyttää kuinka ihmiset vertaavat nykyaikaa johonkin 20 vuoden takaiseen, että joku juttu toimi silloin niin kyllä pitää nytkin. Ehkä siihen on syynsä miksi me ruokarukoukset ja suvivirret kahlanneet emme halua lapsillemme uskontokasvatusta koulun kautta, kuuluimmepa johonkin seurakuntaan tahi emme. Maailma muuttuu.

    VastaaPoista
  29. Tähän voisi vain todeta että toivon, että ette vietä esimerkiksi joulua, sillä sehän on uskonnollinen juhla.. Jos pitää suvivirsistä yms alkaa marisemaan niin toivon että katsotte peiliin mikäli teidän perheessä joulua vietetään. Ja kotoa se merkittävin kasvatus tulee, niin hyvässä kuin pahassa.. Tai pitäisi tulla jos vanhemmat vielä tänä päivänä ymmärtäisivät että HEIDÄN kuuluu kasvattaa lapsensa, eikä sysäisi vastuuta yhteiskunnalle!

    VastaaPoista
  30. Juu, emme me ainakaan vietä kristillistä joulujuhlaa joulukirkkoineen ja evankeliumeineen. Meidän joulu kumpuaa ihan pakanallisista lähtökohdista, emme syötä joulupuuroa haltioille ja tontuille vaan syömme sen itse ja joulupukkimmekin kumpuaa ihan sieltä nuuttipukkiajoista, ei itämaan tietäjistä. Jos sua huvittaa lukea jouluperinteistä tsekkaa vaikka täältä thuleia.com/jouluperinteet.html lisää niistä jouluperinteistä jotka ei olekaan kristittyä alkuperää. Niitä on aika paljon :)

    VastaaPoista
  31. No tämän tiedon löysin facesta ko srk:n jäsenen (vissiin ainakin hallitukseen kuuluu, pitäis tarkistaa..) päivityksestä. Ja se rukous oli "Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Aamen."

    VastaaPoista
  32. Ei kouluissa opeteta vakaumuksellista uskontoa nykypäivänä! Ihan yleisiä uskontoja. Aloitetaan raamatusta ja siitä jatketaan eri uskontoihin. Ja kirjoittajan suvaitsevaisuudesta ja toisten uskontojen leimaamisesta kertoo vähän toisessa yhteydessä vastaan tullut käsite lestakattila. Hohhoijjaa, kuulostaa ihan yläasteikäiseltä.

    VastaaPoista
  33. :D :D lestakattila on ihan yleiskäsite meillä pohjanmaalla päin syntyneillä. Tosiaan tämä on ehkä tullut ennenkin sanottua, mutta mulla on juuret vahvasti lestapitäjässä, kavereina edelleenkin lestadiolaisia ja K:n kummitätikin on lesta. Myös helluntailaisia löytyy ihan lähipiiristä ja myös lahkolaisia, että ei kannata huolestua suvaitsevaisuudesta. Se vaan että meillä on tapana puhua lestoista lestoina ja hellareista hellareina, eikai noi mitään kirosanoja ole :) Tosin sitä en tiennyt että "omaa uskontoa" ei enää opeteta koulussa.

    VastaaPoista
  34. No mukava kuulla vaikkei itseä suoraan kosketakkaan! Tuntui aika oudolta ensi alkuun. :) ja tuo uskonnonopetushomma oli iha yleisesti kun monet puhuivat niin. Ainakin omalla kohdalla opetus on ollut yleistä uskontoa.

    VastaaPoista
  35. Mä käytän noita lestakattilatermejä ihan vain pitääkseni yllä liminkalaista puheenpartta ja myös siksi ettei olisi niin vakavaa olla vaikka vl-seurakunnasta. Jos alkaisi puhumaan oikein korrektisti ja kirjakielellä niin uskonnosta tulisi aika nopeasti sellainen arvokas, ei niinkään arkinen juttu. Vaikka useimmilla mun uskiskavereilla se usko on just sitä arkea ja siitä puhutaan tavistermeillä teitittelemättä.

    VastaaPoista
  36. ja pahintahan tässä taitaa olla, että meillä pakanoilla on kummiperinne ja vielä uskovainen kummi, jolle on ok olla kummi ilman kirkkoa. Voi ajat, voi tavat ;)

    VastaaPoista
  37. Ne vanhemmat, joiden lapsille oli paikka tuolta osoitettu, olivat ainakin osa aika paljon kyselleet asiasta ja oli kaupungin puolesta vakuutettu, että mitään tunnustuksellista ei tapahtu - sehän kuuluu jo kaupungin toimintaperiaatteisiin. Ymmärrän kyllä, ettei uskonnollinen organisaatio tosiaan jaa tätä uskonnonvapauden ilosanomaa ihan samalla tavalla, mutta sitten ei pitäisi ryhtyä tuottamaan palvelua, joka kuuluu myös kulmakunnan muslimeille, ateisteille ja wiccalaisille yms.

    VastaaPoista
  38. By the way, myös se USKONTOKASVATUS kuuluu vanhemmille - aika kovaan ääneen sitä yritetään ulkoistaa yhteiskunnalle, ettei vaan tarvitse itse viedä lasta kirkkoon ja opettaa kristillisiä perinteitä?
    (Ja toivon että kaikki uskovaiset noudattavat niitä sakramentteja viimeisen päälle, kivittävät huorintekijät ja sitä rataa… ).

    VastaaPoista
  39. Mutta eihän kosmologia ei ole koskaan kaukana mistään aiheesta, jos tarkemmin ajatellaan sehän liittyy vallan jouhevasti ihan kaikkeen makrotasolta mikrotasolle; maailmojen synnystä aina lasten iltapäiväkerhotoiminnan järjestämiseen ;)
    Niin, ja vastauksena kysymykseesi, lapseni aloittaa itse asiassa syksyllä juuri seurakunnan muskarissa. Ja olin kovin iloinen, että pääsimme sinne mukaan, vaikkemme kirkkoon kuulukaan ja kirkollisveroja maksa. Tarkoituksena on pitää kivaa ja musisoida, ja jos sana Jeesus jossain laulussa vilahtaa niin ei muuta kun..Bring it on ! :)

    VastaaPoista
  40. Joo, mä olin vaan intona et jes kosmologia, vastaan heti jääkaudella :D

    VastaaPoista
  41. Tosin eihän sitä tiedä miten työntekijät on ohjattu duuniinsa.

    VastaaPoista
  42. Nyt otit kyllä niin hyvän asian esille.. Itse olen kuulemma joskus lapsena tarhasta haettaessa itkenyt ja kauhistellut, kun siellä oli puhuttu ristiinnaulitsimisesta jne. Mielestäni lasta ei tarvitsisi työntää suuntaan eikä toiseen. Kyllähän he itse osaavat päättää isompana, että mihin haluavat kuulua. :) Eikä ketään ole mielestäni oikeutettu sanomaan, että mikä uskonto on oikea tai mikä väärä. Jokainen uskoo mihin uskoo, pääasia, että omistaa maalaisjärkeä ja on muita kohtaan reilu, niin sillä pääsee jo aika pitkälle.

    VastaaPoista
  43. Pitäisi varmaan ottaa selvää miten nykyään kouluissa opetetaan uskontoa. Meidän lapset kävi vuosia srk:n kerhoa ja nyt ovat 2lk ja eskarissa. Koululainen sanoo että tylsintä koulussa on uskonto "koska siellä puhutaan vaan jostaki jeesuksesta!". Emme ole uskovaisia mutta olen ajatellut ettei siitä ole haittaa että lapsi tutustuu aiheeseen.

    VastaaPoista
  44. Oivoi, mä ajauduin pieneen uskonsotaan kun menin facessa kommentoimaan tätä uutista. Keskustelu muutti vähän suuntaan ja kääntyi siihen, kuinka me ateistit haluamme päivähoidosta neutraalin ja luonnottoman ja ties mitä pelottavaa. Olen kyllä Elsa sun kanssa tässä asiassa tärmälleen samoilla linjoilla! Eli aa-men tälle - tai siis joku tunnustukseton hyväksyvä kiitoshuudahdus.

    Tällä hetkellä just mietin, ruksaanko kyllä vai ei kun päiväkodin hoitosopimuksessa kysytään uskontokasvatuksen antamisesta. Kuulemma käytännössä tarkoittaa vaan vierailua lasten katedraalissa kerran pari vuodessa, mutta tuleekohan kuitenkin jostain puskista pappi saarnaamaan hiekkalaatikolle jos vastaan myöntävästi? :)

    VastaaPoista
  45. Joo, ehdottomasti voi meilläkin tutustua aiheeseen. Oishan se jo sivistymätöntä, ettei lapsi tietäisi Suomen tämänhetkisesti suurimmasta uskonnosta tai sen päähenkilöstä.

    VastaaPoista
  46. Täytyy myöntää, että itsekin olen oikeastaan tämän tekstini pohjalta keskustellut niin entisten kristittyjen, nykyisten ev.lut. uskovaisten, helluntailaisten ja vähän kenen vaan kanssa niin facebook-seinillä kuin yksäreissäkin. Välillä on toki menty siihen, miten tämä alkuperäinen juttu menikään mutta paljon pysytty myös näissä asenteissa että miksi rukoilu on pikkujuttu josta ei tarvitsisi nostaa haloota. Kaikista kiinnostavimpia oli niiden kolmikymppisten aina kirkkoon kuulumattomien muistikuvat siitä kouluajasta mistä monille tässäkin kommenttiboksissa on jäänyt kuva että "kultaisella kasikytluvulla oli kaikki hyvin". Että se ei ehkä tuntunutkaan siitä luokan ainoasta ei-uskovaisesta siltä.

    Meillä on ruksattu et kirkkoon voi mennä jne. Mutta olisin aika pöyristynyt jos joka päivä olisi jotain kristillisiä traditioita, sillä lonkalta väitän että päiväkodissamme kristillisen kasteen saaneet lapset ovat päiväkodissamme vähemmistö, ei enemmistö.

    VastaaPoista
  47. :DDD voivoi. Srk ip: ssä on ruokarukous ja hartaushetket kun siellä opetetaan kristillistä kasvatusta.. ihan vanhempi itse antaa kasvattajan toteuttaa sitä oman lapsensa kanssa kun vie hänet sinne. Nykyään ihmisillä on aivan väärä kuva siitä mitä on edes kristillinen kasvatus. Se on voitu toteuttaa liikunnan avulla, taiteen kokemisen kautta. . Keinoja on monia. Menkää ja pyytäkää ohjaajalta vastauksia miten se näkyy juuri tässä paikassa. Ei ole sen vaikeampaa. Kaikki saisivat opetella mitä ne arvot on.

    VastaaPoista
  48. Mietin tuota postauksen viimeistä kappaletta; mitä rukous merkitsee? Saan tekstistä sen käsityksen että itse ajattelet sen olevan aina harrasta ja totista, tai että sen ainakin pitäisi olla. Miksi pitäisi? Ei rukouksen ole pakko olla ryppyotsaista.

    Mulle rukous on usein rutiini tietyissä tilanteissa, tapa, ihan oikeasti jollain tavalla loruun verrattava rimpsu. Yleensähän esimerkiksi ruokarukous on joku sama tuttu joka kerta, joku sellainen jonka muistaa ulkomuistista sen kummemmin sisältöön joka kerralla keskittymättä. Tämä ei estä sitä etteikö rukoilla voisi myös hartaasti, ajatuksella ja sydämellä - arkisten rukousten lisäksi - jos niin haluaa.

    Tämä on pohdituttanut ennekin: jos ei usko mihinkään, miten esimerkiksi arkisen ruokarukousrimpsun kuunteleminen tai suvivirsi voisi olla vahingollista ateistille? Joskus tuntuu että "ateismissa" uskontoja vastustetaan aktiivisesti ja pienetkin uskonnolliset elementit koetaan jotenkin uhkaavina ja pelottavina. Silloin se ei minusta enää ole ateismia vaan jotain muuta. Hmm.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images