Tietoa mainostajalle ›

TYTTÖJEN RATTAAT

Aloitetaan ihan peruskuulumisilla. Mulla meni TAAS toinen olkapää (tms) sijoiltaan yön aikana ja olen ollut aamun lihasrelaksanttipöhnässä e...

apple of my eye lahis


Aloitetaan ihan peruskuulumisilla. Mulla meni TAAS toinen olkapää (tms) sijoiltaan yön aikana ja olen ollut aamun lihasrelaksanttipöhnässä eli toivotaan tämän kirjoituksen olevan ihan luettavaa kamaa. Aihe ainakaan ei ole se syvällisin, että ehkä selviän ;)


Mähän menin viime vuonna myymään meidän matkarattaat kun kuvittelin ettei me sellaisia enää tarvita tälle kesää. Nyt kun näitä reissuja on kuitenkin tulossa aika paljon ja kun niihin sisältyy myös lentomatkailua, huomasin että matkiksia kyllä edelleen tarvisi. Muistin nähneeni tutulla pr-toimistolla Elodie Detailsin matkikset ja pyysin saisinko ne meille kesälainaan, kun en viitsisi toisia matkiksia hankkia juuri edelliset myyneenä. Elodie Detailsin Stockholm- matkikset olivat joutilaat joten ne me sitten lainattiin.


apple of my eye strollers


Eilen rattaita kotiin viedessäni ihailin turkoosia kangasta, missä on vaaleanpunaisia omenankukkia. Ei ehkä se kuosi, minkä olisin Elodien kuoseista valinnut mutta todella kaunis. Ja yhtäkkiä tuli mieleeni, että onko nämä sittenkin tyttöjen rattaat? Että vaaleanpunaiset kukat on kyllä todella tyttömäisiä ja sopiiko nämä sittenkään meille.


Ymmärsin kyllä heti tyttöjen rattaat-ajatuksen saatuani, että tähän juttuun mä en lähde mukaan. Rattaat on aivan saman malliset pojille kuin tytöillekin ja mähän olen sitäpaitsi tyttö ja työnnän niitä! Silti alkoi ärsyttämään ihan oma ajatusmaailma, että vaikka kuinka yritän (ja mielestäni hyvin onnistuneestikin) kasvattaa lasta, enkä erityisesti mieti sukupuolta valitessani vaatteita, leluja tai leikkikavereita, mulla on tällaisia kummallisia tyttöjen rattaat-ajatuksia.


Olisi hauskaa päästä jyvälle siitä missä ja milloin on päätetty, että esimerkiksi vaaleanpunainen ja kukat ovat tyttöjen juttuja. Vaaleanpunainen värinä ei ole kiinnostanut itseänikään yhtään enempää kuin vaikka vaaleansininen, ehkä vähemmänkin. Ja mehän ollaan niin viherpiiperöitä, että viimeksi eilen Kaamos kävi tarkistamassa parvekkeella kukkien kasvua ennen ruokaa ja heti ruuan jälkeen :D


Huomasin rattaiden kuosinkin olevan juuri meille passeli viimeistään siinä vaiheessa, kun kaarsin päiväkodin pihaan ja lapsi juoksi aivan mykistyneenä ihailemaan rattaita. Kulahtaneiden Briojen jälkeen nämä kyllä näyttävätkin aivan ihanille, sopivat tyyliimme kenties yhtä hyvin kuin hajuvesi lihapulliin, mutta pääasia, että tuntuvat toimivan hyvin.


Huomaatteko te itsessänne välillä näitä "tyttöjen rattaat" ajatuksia, mitä ette haluaisi myöntää omiksenne? Olisi hauska kuulla tilanteista, jossa olette yllättyneet ajatuksistanne, mitä ette tunne omiksenne mutta silti ajattelette niin!


Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

12 kommenttia

  1. Voi, tunnistanpa hyvinkin.

    Eilen tein tilausta nettiurheilukaupasta ja etsin pipoa lapselle. Kun poikien mallistosta ei löytynyt muita kuin mustia ja tumman sinisiä ja -vihreitä, kokeilin onneani ja klikkasin vaihtoehdon "women" > tadaa! Kaikki nallekarhu- krokotiili- ja pörröpipot olivat naisten kategorian alla. Tuntui jotenkin surulliselta.

    Jaan harmisi asiasta. Onni on, että lasteni mummi on jotenkin erilainen. Hän on ostanut pojalle paljon sellaista, joka jostain ihmeen syystä pistäisi minulla vastaan, esim. vaaleanpunaisen untuvapeiton, jossa on harmaita eläimiä. Tiedän kyllä tarkalleen miksi ajattelen näin. Koen olevani tosi kovassa vastuussa lapsesta ja siitä että hänet hyväksytään kaveriipiireissä. Lapseni kaveri pillahti meillä itkuun kun pikkujoulujuhlissa oli arvontaa ja hän sai lahjaksi kuulapelin, jossa oli pöllön kuva. Hän karjui, että sininen puulelu oli tyttöjen koska siinä oli lintu. Tällaiset tapahtumat pistävät miettimään, koska se vastuu, sosiaaliset puolet jne.

    VastaaPoista
  2. Mä saan itseni kiinni näistä jatkuvasti. Kun on kaksi tyttöä ja yksi poika, niin totta kai se poikakin haluaisi kynsilakkaa ja pinnejä ja balettimekon - ja mä en haluaisi. Ehkä juuri siksi, että kun on kaksoset tyttö ja poika, niin tuntuu oikealta tehdä niiden välille eroa myös sen sukupuolen mukaan. Ja osa asenteesta tulee miehen kautta, se suhtautuu eteläranskalaisena sukupuolirooleihin aika perinteisellä tyylillä, eli ihan ok, jos joku poika haluaa laittaa kynsilakkaa, mutta ei kyllä hänen poikansa.

    Ja mä en sitten taida kokea näitä ulkoisia juttuja niin tärkeäksi, että rupeaisin vääntämään siitä miehen kanssa. Sellaisita isoista asioista kuin että pojat saa itkeä ja olla sylissä ja tanssia ja tytöt voi ajaa rekkaa me sitten ollaankin aika samaa mieltä.

    Mutta eipä poikakaan näytä kokevan asiaa erityisen tärkeäksi, selitykseksi on aina kelvannut, että pinnejä voi pitää kotona mutta ei kaupungilla tai että vain tyttöjen on tapana pitää balettihameita.

    VastaaPoista
  3. Tästä Emilian kommentista vielä. Mä joskus mietin että voiko joskus käydä niin että esim. tyttö EI SAA itkeä kun poika SAA, kun ajatellaan että "tytöthän on saanu itkeä vuosituhansia, pojat ei" (väite, josta en muuten ole vakuuttunut. Kuinka monen äiti on saanut enemmän lohdutusta tai syliä kuin veljensä, onko se oikeasti noin?). Mulla on tuntuma töissä, tk:ssa kun olen, että juuri kukaan ei kiellä pojan itkua, mutta toruu/ei lohduta tyttöä. Siksi en vielä "usko" että itkua ei pojilta sallita, pikemminkin sitä ei sallita tytöiltä, koska sen pelätään vievän tytöltä mahdollisuuden kasvaa vahvaksi.

    Jos jollakulla on oikeita kokemuksia päinvastaisesta, kuulisin kyllä, koska tunnistan että näinhän ei juuri kukaan yleensä näe asiaa ja ihmettelenkin arkikokemukseni ja "stereotypian" välistä eroa!

    Lisäksi olen miettinyt, että itku saattaa varsinkin isommilla lapsilla olla hormonienkin ohjaamaa. Ei moni mies edes saa itkua ulos, vaikka yrittäisi. Se ei tarkoita että mies ei saisi itkeä, sitä ei vaan tule. Kun testosteroni laskee eläkeiässä, itkukin taas alkaa virrata.

    Tämä ei ole vastine Emilialle, vaan siitä tuli jatkoajatuksia mitä itse olen nähnyt.

    VastaaPoista
  4. Hienot on ja meillä samat. Toi kuosi huippu ja sopii musta teille mainiosti.
    Mä en vaan osaa vielä laittaa niitä kokoon, ehkä sä voit opastaa lomalla.


    Riikka

    VastaaPoista
  5. Ihana kuosi! Ja kyllä, yllätän itseni näistä ajatuksista toisinaan. Mäkin etsin vähän pienempiä kärryjä Nitrojen rinnalle ja miettinyt kuosia.. Yhet pinkit ois ihanat, mutta onkohan ne vähän liikaa? :D

    ps. noi ruudulliset stockholmit on niiiiiiin <3

    VastaaPoista
  6. Vau, onpa ihanat! Just mun näköset :) Mä tykkäisin, mun miehestä ne olis kyl varmasti tyttöjen rattaat :)

    VastaaPoista
  7. Nätit rattaat :) Meillä lapsi (2v. tyttö) puetaan vaihtelevasti. On tyttö-tyttöjuttuja ja sitten unisex-juttuja. Eilen päiväkodista lasta noutaessa (sillä oli tummansininen haalari ja vihreä perhoskuvioinen pipo) kysyi eskari-ikäinen tyttö kysyi, että miksi pojalla on tyttöjen pipo. Mua ärsytti ihan sairaasti, siis siinä mielessä että mun tytölle ei tartte kenenkään tulla sanomaan että joku on tyttöjen tai poikien juttu (tyttäreni rakastaa pukeutumista ihan laidasta laitaan). Onneksi kanssaäiti siinä totesi, että taitaa tämä poika olla tyttöjen haalarissa, kun puki pojalleen punaista popin haalaria ;)

    Mutta joo, meillä on ulkovaatteissa aika unisex-väritys pääosin, mutta värikoodaan minä sitä sillä lailla, että ulkovaatteissa on yleensä jotain, mistä sen tytöksi tunnistaa (ts. pinkki hattu vaikkapa). Mutta kyllä vanhat papparaiset saattaa silti lausua että "onpa reipas poika" :D Saattaapa olla, että pikkuhiljaa tyttöseni alkaa itse kommentoida etten ole poika :)

    VastaaPoista
  8. Meillä on pojalla punaiset rattaat ihan vain koska punainen on nätti väri ja sitä on muutenkin sisustuksessa paljon. Lapsesta piti ultran mukaan tulla tyttö, joten tosi moni on todennut "ai te ehditte ostaa jo punaset rattaat, vaikka tuliki poika" yms. Siinä sitten saa selittää naapurintädeille, että rattaat ois ollu punaset joka tapauksessa. Unisex-värityksellä koitan mennä. Tai ei, en noinkaan voi sanoa, vaan että sillä värityksellä, mikä miellyttää silmää. Vaaleanpunaista ei, muttei myöskään vaaleansinistä tai muita hempeilyjä värien suhteen.
    Kun tulee ajankohtaiseksi, niin meille muuttaa leluhella sekä yhtälailla tehdään majoja ja vasaroidaan, leikitään pikkuautoilla ja nukeilla, millä lapsi sitten haluaakaan leikkiä.

    VastaaPoista
  9. Tulipa vielä yksi kokemus mieleen. Mulla oli lapsena Niken musta reppu, ja kun menin hoitopaikkaan, pari poikaa yritti estää mun kulun sisälle koska "sä et voi, sulla on poikien reppu".

    Musta tuntuu että tässä siis on vähän kaksi asiaa otettava huomioon yhtä aikaa. Alle kouluikäisen tarve luokitella itsensä (olen poika, olen tyttö), ja uskon että lapsi kaipaa luokittelua, ihan kuten savolainen savolaisuutta tai lääkäri korostaa lääkäriyttään valkoisella takilla jne. Muistan kun kerran opintojen alussa musta tuntui väärältä kun yhdellä luennoitsijalla, joka ei ole lääkäri, oli valkoinen lääkärintakki! Eli tunnistan tuon lapsellisen ajattelutavan itsessänikin. Jotain selkeyshierarkiaako se on?

    VastaaPoista
  10. Tässä aiheesta hesarin pääkirjoitussivulla maanantaina:

    http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Britanniassa+sukupuolten+v%C3%A4rikoodaus+on+viety+pitk%C3%A4lle++tyt%C3%B6ille+pinkki%C3%A4+pojille+sinist%C3%A4/a1399803134099

    VastaaPoista
  11. Kuules meillä on tutti samaa kuosia, sain sen yhdestä tilaisuudesta jo ennen raskaaksituloa ja miehen mielestä ei tippaakaan liian tyttömäinen. Mun mieheni myös käyttää vaaleanpunaista paitaa, eikä tule ollenkaan tyttöfiilikset uroostani se paita päällä vaan mitäs vielä, se on aika miehekästä!

    Huomaan kyllä itsekin toteuttavani tuota tyttöjen/poikien-jutut-ajattelua ja sinällään siinä ei ole mitään pahaa, kunhan tuo ajattelu ei lähde liiaksi maalaamaan elämää ja sulkemaan pois vaihtoehtoja (eli jos poikani haluaa tulevaisuudessa leikkiä nukella, niin siitä vain yms. yms.). Miesten ja naisten vaatteet nyt vain sattuu olemaan erilaisia, enkä minäkään haluaisi pukeutua miesten vaatteisiin – ne on rumia! :D Pukeutumiskoodit on osa suomalaista kulttuuria, eivätkä haittaa minua – päinvastoin. Niiden noudattaminen ja rikkominen on hauskaa leikkiä, josta ei pitäisi sen suurempaa päänvaivaa tuottaa itselleen saati muille.

    <3 Hannele
    http://rakkaudellahannele.blogspot.fi

    VastaaPoista
  12. Tunnustan ostaneeni ihanat vaaleansiniset vaunut kirppikseltä odottaessani toista lastani pari vuotta sitten. Kellarista olisi löytynyt 6 vuotta vanhemman siskon vaunut, kuinkas kävikään, syntyi toinen tyttö ja loppujen lopuksi hain ne vanhat vaunut kellarista. Tossa eteisessä nökötti siis pari vuotta kahdet vaunut, kunnes jokunen kk sitten myin ne vaaleensiniset pois. Syksyllä meille syntyy kolmas lapsi ja tälläkertaa aijon suosilla hakea ne nyt jo yli 8 v vanhat vaunut enkä edes havitella mitään uusia, käyttämättä jäis varmaan kuitenkin hyväks todettujen briojen rinnalla.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images