ISO KROKOTIILI JA SEN KENGÄT

Vitsailin tänään olevani yhden lapsen ja krokotiilin yksinhuoltaja. Tuntuu, että minne tahansa menemmekään, meillä on 75 cm pitkä pehmokroko...

Vitsailin tänään olevani yhden lapsen ja krokotiilin yksinhuoltaja. Tuntuu, että minne tahansa menemmekään, meillä on 75 cm pitkä pehmokrokotiili mukana. Eilen kävimme krokotiilin kanssa pankissa, tänään katsomassa vähän isompaa krokotiilia. Mua silti vähän jännitti reaktio, kun Crocsin uutta mallistoa juhlistavassa lastentapahtumassa oli kutsun mukaan myös Duke-krokotiili mukana. Viimeksi Siljalla lapsi purskahti itkemään nähdessään muumin, joten vaikka kanssani kulkee Krokotiilimies isolla K:lla, ei ihmisen kokoiset maskotit ole olleet mikään riemun aihe tähän mennessä.


crocs1 crocs5


crocs2


crocs8


crocs3


Ja niinhän siinä kävi, ettei iso krokotiili ollut ollenkaan niin mukava, mitä ne oman pesueen krokotiilit ovat. Vaikka muuten bileissä oli hauskaa (no haloo, siellä oli pomppulinna ja paljon kavereita!), Dukea poika kartteli kyllä lahjakkaasti. Loppuillasta hän uskalsi jo lähelle häntää, mutta ei todellakaan kosketusetäisyydelle. Musta tuntuu, että Muumimaan siirtäminen seuraavaan kesään taisi olla ihan loistoajatus, ainakin tällä kokemuksella.


Muuten oli kyllä kivaa ja olen aina iloinen, kun pääsen tapahtumaan missä ruuan valmistaa Meri-Tuuli Lindström. Nytkin oli ihanan rentoa ja hyvää ruokaa: jalapenolla maustettua maissileipää avocadokreemillä ja tiikeriravulla sekä hodareita pekonilla ja omenaisella coleslaw-salaatilla höystettynä. Tykkään Meri-Tuulin makuyhdistelmistä yleensä aina ja siksi onkin kiva, että hän on kokkaillut useissa juhlissa, mihin olen päässyt herkuttelemaan. Ja lastenjuhlissa hodarit nyt vaan on tosi hyvä juttu :)


crocs9


crocs6 crocs7


crocs4


Crocsin uusi talvimallisto näytti ensi silmäyksellä todella värikkäälle. Itselleni en oikein löytänyt mieluista mallia, vaikka tykkään kyllä pitää Crocseja arkisin kotikulmilla paljonkin. Sen sijaan lapsille ja miehille löytyi enemmänkin silmää miellyttäviä malleja. Meillä onkin talvikenkien osto pojalle edessä ja vaikka olin jo vannonut hankkivani pojalle Sorelit edellisen vuoden tyyliin, kokeiltuani Crocsin kumiteräistä Duck bootia käteen, huomasin kyllä sen yhden merkittävän eron noissa kahdessa muuten samankaltaisessa kengässä. Crocs on noin sata kertaa kevyempi. Sorelin painavuus ei musta ollut mikään este tai haitta, mutta kyllä se painoero vaan on oikeasti häkellyttävän iso.


crocs10 crocs11


Pojan isällähän kävi viime vuonna vähän huono mäihä talvikengissä, kun Tretornin kumiteräiset talvikengät murtuivat käyttökelvottomiksi muutamassa kuukaudessa. Meillä ei ole kokemusta noista Crocsin talvikengistä, niin kysäisen teiltä että eihän samaa ongelmaa ole Crocsin kumiteräisissä kengissä? Luulen nimittäin, että nuo alhaalla vasemmalla näkyvät nilkkapituiset saapikkaat saattaisi olla tyyliltään sopivat tyypin isän koipiin, ja itse asiassa voisin itsekin pitää samaa mallia, vaikka en naistenmallistosta niin innostunutkaan.


Syysuutuudet alkavat pikkuhiljaa rantautua Crocsin verkkokauppaan ja luulen, että joudumme käymään liikkeessä sovittamassa lastenkenkää ennenkuin teen ratkaisun Sorelin ja Crocsin välillä. Tai siis minkä tahansa kenkämerkin välillä, mutta kumiteriensä ansioista nämä kaksi on nyt ykkösehdokkaina lapsen talvikenkää miettiessä.


Loppuun Johanna Koon ottama kuva musta ja Dukesta tanssimassa rivitanssia, tai jotain :D


crocs kroko tanssii


ps. Onko vähän hullua, että me ollaan oltu t-paitasillaan koko päivä ja nyt on syyskuun puoliväli! Talvikengät tuntuu niin kaukaisilta, vaikka kohta on tosiaan jo lokakuu...kummallinen tämä syksy.


Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

31 kommenttia

  1. Mä ostin tammikuussa crocsin kumikärkitalvikengät, käytin niitä ainoina kenkinäni kevääseen asti eikä mitään kulumaa missään, niin kuin ei kyllä sovi ollakaan, sillä aion kulkea niillä vielä tämänkin talven.

    VastaaPoista
  2. Niin ostitkin! Mä kyllä aattelinkin että noi kestää, koska ainaki omat balleriinat on ollu hyvää tekoa enkä oo kuullut koskaan mitään moitetta et ois tullu vesi läpi kenelläkään. Parempi silti kysyä, koska ne Tretornit oli P:lla ihan sudet ja muistaakseni blogissa tosi moni sano samaa ettei se kumi kestä.

    VastaaPoista
  3. Hyvin kesti talven ja uuden näköiset edelleen. Yllättävän hyvät kävellä ja kevyet. Ohuilla sukilla pärjäsi kovillakin pakkasilla, Crocs-tyyliin jopa hikoilutti. Harmittaa, että jostain tuli viiltoreikä kangasvarteen. No, ehkä laitan jesaria siihen;)

    VastaaPoista
  4. Mä ostin viime talveksi ja hyvin käyvät edelleen! Ei moitteensijaa. Suosittelen! :)

    VastaaPoista
  5. Alimmasta kuvasta päätellen taisi äitiä itseään vähän jännittää tuo Duke ;D

    Onko crocsin talvikengät muuten liukkaat lumella? Niillä perus-puutarhacrocseilla ei ainakaan ole mitään asiaa ulos talvella liukkautensa vuoksi...

    VastaaPoista
  6. Mulla on itellä pari vuotta sitten hankitut naisten Winterbootit ja ne on kyllä älyttömän kylmät. Niillä pärjää n. -5 pakkasasteseen asti mut sit alkaa varpaat mwnnä tosi nopeesti kylmäksi. Pojilla on kans crocsin talvikengät ja niitä käytetään just pikkupakkasilla ja kauppakenkinä. Pitkiin ulkoiluihin ja kovimmille pakkasille jalkoihin vetästään sit Sorelit. Eli minä suosittelisin hankkimaan molemmat. Sorelin painavuus johtuu osittain just siitä että se on tehty superlämpimäksi. Itselleni tilasin kerran kans Sorelit, mut ne oli niin älyttömän painavat joten niillä ei esim vaunulenkkejä ois kävellyt. Ja kun omaa siron 40 koon jalan niin ne näyttkin kuin jalassa ois olleet koon 45 kengät. Ei niillä esim autoa pysty ajamaan. Itelle hommasinkin sit sirommat Merrelin samantyyliset talvikengät. Oon kyllä haaveillu noista naisten deluxe duck booteista, niitä on lämpimiksi kehuttu, mutta mietitään vielä.

    VastaaPoista
  7. Meikällä on vaan hyvää sanottavaa crocsin talvikengistä. Itelläni on kuvissakin näkyvät http://www.crocs.fi/crocs-crocband-plaid-winter-boot/11612,fi_FI,pd.html?cid=05S&cgid=women-footwear-boots tämmösen tyyppiset saappaat. Tää talvi tulee olee saappaiden kolmas vuosi ja ne on vielä ihan hyvässä kunnossa. Mitä nyt vähän pohjat kuluneet. Noi on ollut älyttömän hyvät. Pitää vettä (jos ei nyt vartta kasta aivan litimäräksi), on lämpöiset.
    Nämä jalassa olin ulkona päiväkodissa välillä pari tuntia talvipakkasilla. Kunhan oli villasukat jalassa, niin hyvin pärjäs.

    VastaaPoista
  8. Mulla oli myös viime talvena(tai tammikuusta alkaen) noi kumikärkiset ja ne on edelleen ihan priimassa kunnossa! Ei mitään käytönjälkeä. Plussaa siitä pohjasta joka piti tosi hyvin liukkaammallakin säällä!
    Nimimerkillä pieni vauva&vaunut= vähän panikoin kaatumista :D

    Voin siis suositella minäkin :)

    VastaaPoista
  9. Jos kirjoittaisin itse blogia nauttisin varmasti lukijamäärän kasvamisesta ja sen mukana tulevasta julkisuudesta. Varmasti olisin mielissäni kun blogini menestys olisi jo sitä luokkaa, että saisin sen kautta palveluja, tuotteita ja ennen kaikkea: elämyksiä!

    Minä en kuitenkaan kirjoita blogia vaan luen sellaisia. Tätä blogia luin ensimmäisen kerran muutama päivä ennen esikoiseni syntymää (synt. 06/11) ja muistan kuinka sairaalasta kotiintultuani kävin ekaa kertaa koneella ja sanoin miehelleni: "hei, tän blogin kirjoittaja on saanut meidän sairaalassaolon aikana myös vauvansa!" En aluksi oikein pitänyt tästä blogista, mutta pikku hiljaa huomasin kuitenkin aina vaan tarkistavani josko uusi postaus olisi jo tullut.. Laitoin tämän blogin muutaman muun saman tyyppisen kanssa ipadini kirjanmerkkeihin ja seurasin sitä niinkuin niitä muitakin ahkerasti ja uskollisesti. Minä en kirjoita tätä blogia enkä niitä toisiakaan, vaan luen. Ja koska minä en ole se, joka niitä palveluja, tuotteita ja elämyksiä saa niin minä arvostelen tätä blogia (niinkuin niitä muitakin) sen perusteella mitä minä tästä saan, eli sisällön perusteella. Ja siksi minua harmittaa ja tylsistyttää kun tämä blogi niinkuin ne kaikki muutkin ovat nykyään täynnä mainintoja "yhteistyöstä" tai "mainonnasta.." Blogeja oli aluksi kiva lukea niiden vertaistuen vuoksi, sama elämäntilanne ja tavallisuus vetosivat minuun. Minä olen edelleen se tavallinen kotiäiti, mutta niin tämän blogin kirjoittaja kuin niiden muidenkin ovat muuttuneet "niistä omalla tavallaan tavallisista kotiäideistä" pikku-julkkiksiksi, jotka ovat enää muutaman askeleen päässä julkkis-bb:stä.. Se on tylsää luettavaa.

    VastaaPoista
  10. No juuri tällaista mietin itsekin, et sorelit on lämpimät mutta miten crocsit toimii pakkasessa. Tää kommentti sai nyt vielä miettimään lapsen talvikenkiä uudelleen.

    VastaaPoista
  11. ei meilläkään kyllä ole yhdetkään crocsit pettäneet, tosin viime kesänä oli pojalle hankala löytää sandaaleihin oikeaa kokoa, toiset oli liian pienet ja puristi, uudet taas tippuivat jalasta!

    VastaaPoista
  12. Hei!

    Lukijamäärien kasvatus on tietenkin edellytys kaupallisessa portaalissa, mistä saan tällä hetkellä lähes kokonaan toimeentuloni. "Julkisuus" taas on enemmänkin haitta kuin ilo arkielämässä, sillä mua itseäni ujostuttaa monesti mennä ihan vaikka bussiin kun se toinen rattailla liikkuja voi olla lukija. Saan usein kuulla että ollaan oltu vaikka samassa bussissa tai ostarilla,ja se on jälkikäteen vähän vaivaannuttavaakin.

    Blogi on taatusti muuttunut aikojen saatossa, mutta olen vienyt sitä itse pois henkilökohtaisesta elämästä enemmän yleisempiin hömppäaiheisiin. Totuus kuitenkin on, että mä en ehkä ole paras vertaistuki muutenkaan, kun meidän elämä eroaa aika paljonkin normaalista kotiäidin elämästä. Tällä hetkellä mulla ei kävisi mielessäkään ruotia vaikka yksinhuoltajuusaiheita tai muita omaan elämääni liittyviä juttuja julkisesti, vaikka se ehkä toisikin jotain tarttumapintaa jonkin lukijan elämään.

    Tällä hetkellä suhtaudun bloggaamiseen intohimona, mutta myös työnä. Käyn tapahtumissa tutustumassa tämän genren ajankohtaisiin asioihin ja poimin sieltä kirjoitettavat jutut oman kiinnostukseni mukaan, joko sisällöllisesti tai visuaalisin perustein. Noissa tapahtumissa ei sinäänsä kyllä käy mitään julkkiksia, vaan joko toimittajia tai bloggaajia, omasta toimenkuvastani johtuen tekstisisällöt tulevat arkikuvauksina blogiin eikä kenkävinkkeinä kaksplussaan.

    Mietin, että osaisinko vinkata sua johonkin enemmän kiinnostavaan blogiin, koska eihän se ole hyvä jos aiheeni ei sua kiinnosta ja silti luet tätä. Olisiko esimerkiksi http://leluteekki.wordpress.com/ enemmän mieleesi? Emilian linkkilistalta löytyy paljon myös ei-kaupallisia blogeja, joissa on linkit taas eteenpäin. Tämä blogi taas jatkaa matkaansa tällaisena hömppänä, mutta toivon toki että postauksien sisällöstä löytyy sinullekin uusia vinkkejä vaikkapa vaatekaappiin. Teen mielelläni yhteistyötä suomalaisten yrityksien kanssa, ja olen oikeastaan aika ylpeä että mulle on tarjoutunut mahdollisuus nostaa pieniä firmoja esiin ja auttaa heitä osaltani työssään.

    VastaaPoista
  13. Mulla on just noi samat valkosena ja mulla niissä paleltuu varpaat. En tiiä onko eri vuoden malleissa sitten eroja eristyksen suhteen, mut eihän siellä kärjessä oo muuta kuin se pintakumi ja sil ohut microkuitukangas. Varressa on sitten sitä pehmikettä pikkasen. Tosin noissa on niin matala tuo jalkapöydän tila että mulla ei ainakaan normi villasukka sovi niihin ilman että kengän päällinen painaa jalkapöytää joten mä puhun tosiaan käytöstä ilman villasukkaa. Merreleillä taas menee -20'c ilman villasukkia helposti.

    VastaaPoista
  14. Kiitti tiedosta! Meen entistä enemmän sekasin, mikä on hyvä juttu ;) Itselläni onkin Sorelin kengät ensi talveksi, mutta lapselle ne kengät on pakko ostaa. Sorelit toimi tosi hyvin, en nyt tiedä uskallanko näitä crocseja kokeilla pojalle sittenkään.

    VastaaPoista
  15. Noh oon huono sanoo tosta liukkaudesta mitään. Oon yhen talven vetäny esimerkiksi reinoilla, eivätkä ne olleet musta mitenkään erityisen liukkaat. Kun taas tuttu kaatu reinoilla heti ekalla kerralla syksyllä ja kirosi koko kengät. Eli omasta mielestäni ei oo mitkään kauheen liukkaat, mut ei varmaan mitkään ultrapitävätkään (mut oon tosiaa huono sanoo asiasta mitään :D). Maihareilla tulailin viime talvena (miehen pyynnöstä), muun ajan vedin noilla crocseilla.

    Ja musta noi on lämpöiset. Ite otin sen verran suuren koon, että mahtu villis. Syksyllä ja keväällä enemmän oli ongelmana jalkojen hikoaminen, kuin paleltuminen.

    Kuten joku edeltävä kommentoija jo sanoi kengän muoto on se mitä kantsii miettii.
    Mutta tosiaan jaloilla kestää muutama viikko tottua tohon kengän muotoon. Eli meikälläkin aluksi hankas toi muoviosa tohon toisen jalan luuhun, mutta ihan parissa viikossa siihen tottu. Ei siis tullu mitää rakkoi tms, vaan iho vaan vähän punotti.

    VastaaPoista
  16. Minua henkilökohtaisesti ehkä ärsyttää enemmän se kun ne ei niin suositus blogit yrittää matkia ja kalastella niitä lukioita kirjoittamalla samoista tuotteista. Esim. noin viidessä kymmenessä mammablogissa hehkutetaan Mini Rodinin uutta mallistoa koska niin vaan kuuluu tehdä? Ja kun joka blogissa on ne samat tuotteet esillä. Mä ymmärrän että mainostaa kuuluu jos tällä leipänsä meinaa tienata. Eihän se oo sen kummempaa kuin vaikka esim pr-emäntänä tai tuote-esittelijänä toimiminen, foorumi on vain eri. Mä ainakin etsin näistä blogeista niitä lastenvaatevinkkejä että mitä on saatavilla ja miten ne käytössä toimii. Tuskin kukaan bloggari jaksaa hehkuttaa esim. haalaria joka hajos parissa kuukaudessa käyttökelvottomaksi. Minulle blogit on inspiraation lähde, olipa kyse sitten vaatteista, sisustuksesta tai jostain muusta. Niitä luetaan samallalailla kuin vaikka naistenlehtiä jotka myös ovat täynnä mainoksia. Niissä pystyy vain keskustelemaan ja olemaan vuorovaikutuksessa kirjoittajan kanssa ja sitä normiarkea tulee siellä seassa. Mä ainakin kaipaan sekä syvällisempää että välillä sitä hömppää sisältöä ettei käy elämä tylsaksi. Mä oon aikasemmin lukenyt paljon esim. Riikan blogia, mut jotenkin kyllästyin siihen ainaiseen Polarn sitä ja MR tätä kirjoitteluun vaikka itsekin kyseisten merkkien vaatteita lapsilleni ostan, enkä tuntunut saavan siitä enää mitään irti ja huomaankin että sen blogin lukeminen on jäänyt ja olen siirtynyt tänne. Kiitos Elsa siis, minusta mainokset mukaan lukien olet virkistävää luettavaa.

    VastaaPoista
  17. Varmaan riippuu siitäkin, että onko taipuvainen siihen että varpaat menee helposti kylmäksi. Mä voin olla siksi huono sanomaan ja arvioimaan kun mulla helposti varpaat ja sormet palelee. Saa tosiaan olla kunnon lämpimät kengät ettei varpaat palele. Viime talven pojat pääasiassa kulkivat Soreleissa, onkohan se malli joku Youth Pac ja toisella jotku Commanderit tai vastaavat. Mutta lämpiminä pysyi varpaat 20 asteen pakkasellakin. Mutta tosiaan lauhemmille keleille suosittelen sit hankkimaan jotain muuta. Noi jos kastuu niin ne kuivaa iäisyyden. Toisen pojan kengissä on kyllä irrotetta villakenkä siellä sisällä joten se nopeuttaa asiaa mut toisen kengissä on kiinteä vuoraus. Ja ne on tosiaan niin lämpimät että lähes nollakelin keleillä jalat hikoaa ja kengät helposti kastuukin kun sitä kumia ei oo kun siihen nilkkaan asti ja ainakin meijän pojat talsii siihen malliin hangessa ettei ne kuivina pysy. Mutta ei noissa Crocseissakaan kyllä sitä vedenpitävyyttä oo kuin tuo alaosa että sama ongelma niissäkin sitten.

    VastaaPoista
  18. Mulla toi malli aiheuttaa helposti sen että tulee suonenveto jalkapöytään. Mulla on Crocsin kumpparitkin ja niissä sama ongelma. Kun se pohjan muoto ikään kuin nostaa ne varpaat pystyyn, ylemmäs kuin päkiä. Siksi mulla ei nuo kyseiset kengät pysty olemaan älyttömän pitkiä aikoja jalassa muutenkaan. Tuo Duck Boot näyttäisi vaan malliltaan erilaiselta eli se pohja on tasaisempi niin niissä ei välttämättä olisi sitä ongelmaa mitä noissa kumikengissä ja Winter Booteissa on.

    VastaaPoista
  19. Mä kirjotinki tonne alemmas omaan kommenttiini et mun mielestä noi talvikengät(ne kumiteräset sorellien tapaset) oli huippuhyvät ja turvalliset talvella. Niissä on semmoset "Nyppylät" pohjissa eikä oo liukkaat!

    VastaaPoista
  20. Aijaa, hyvä tietää etteivät ole liukkaat! Nimittäin ne kesäcrocsit on oikeasti tosi petolliset talvella...

    VastaaPoista
  21. Lisäsin ton ehdottamasi blogin nyt kirjanmerkkeihin ja tutustun siihen hetken kuluttua tarkemmin, kiitos! Rehellisesti sanottuna varmaankin blogeissa harmittaa juuri se kuinka alussa oli sellainen olo, että tirkistelee toisen elämää, vähän niinkuin kuulisi rappukäytävässä jonkun mehevän keskustelun tai pääsisi kurkistamaan naapurin arkielämään ja nyt kun blogien kirjoittajat ovat blogien yleistymisen myötä joutuneet miettimään mitä lapsistansa ja itsestään kirjoittaa, ei enää ole sitä samaa tunnetta kuin aiemmin. Eli siis kaipa tässä on kyse siitä etten ole itse valmis jakamaan omasta elämästäni montaakaan asiaa suuren yleisön kanssa, mutta toivoisin jonkun tekevän niin. Suljen siis itse kotini verhot, mutta toivon naapurin jättävän omansa auki. Pidän facebook-tilini salaisena ja silti minua ärsyttää kun joku toinen on päättänyt tehdä samoin. Hah, tämähän olikin hyvä itsepohdiskelun paikka minulle itselleni!

    VastaaPoista
  22. Mä henk.koht. ajattelen muotiblogeista just samoin kuin Sanna sä näistä perheblogeista. Eli luen mielellään muodista innostuneiden ihmisten hehkutuksia ja imen inspistä, kunhan sisältö on tarpeeksi laaja-alaista eikä toista itseään ihan liikaa.

    Oma blogifilosofiani taitaa kiteytyä kirjoittamisen osalta siihen, että lukijalle pitää olla aina yllätys mitä aihetta käsittelen seuraavaksi, vaikka focus oiskin kaupallinen. Vaikka kaikki muut kirjoittaisi Mini Rodinista, ei mun tarvi kirjoittaa siitä siksi että oon äitibloggaaja. Mutta ei tarvi olla kirjoittamattakaan ollakseni vastarannankiiski ;) Itselleni tylsintä perheblogigenressä on just nää vaatemallistojen julkaisupäivät milloin 8/10 julkaisee saman merkin kuvat kollaasina ja kysyy lukijoilta mielipidettä. Jos haen inspistä, mulle on sama vaikka kaikki vaatteet ois saatu ilmaiseksi kunhan se asukokonaisuus on mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  23. Joo siis ymmärrän kyllä tuon pointin täysin. Samahan se on ihan live-elämässäkin että pienessä porukassa ei mieti niin paljon sanomisiaan, mutta isommassa porukassa miettii. Varsinkin kun mukana kulkee niitä oikeita tirkistelijöitä, ihmisiä joille ei mistään hinnasta haluaisi antaa itsestään yhtään mitään.

    Mutta ehkä tää on hyvä aihe miettiä monelta kannalta. Se saattaa tuntua lukijana kurjalta, että oon ennen enemmän avautunut elämästä ja nyt hypin kekkeriltä toiselle postaillen jotain hodarin kuvia. Toisaalta kun näitä tapahtumia olisi joka päivälle, niin täällä kulisseissa teen oikeasti aika suurtakin karsintaa minne me menemme, mikä saattaisi kiinnostaa lukijoita ja mistä kirjoitan. On tietenkin kurjaa, jos se vaikuttaa julkkis bb-toiminnalta mutta en kyllä ole ihmisenä sellainen josta on hienoa pyöriä jossain pousaamassa ilman kunnon syytä ja oma syy näissä tilaisuuksissa käymiselle on pääsääntöisesti blogin sisältö, ei se et saan kirjoittaa yhteistyö ja sponsorimantraa tunteakseni itseni tärkeäksi.

    VastaaPoista
  24. Tuntuu hassulta enää jatkaa niistä Crocseista kun aihepiiri vähän muuttui mutta vinkkaan silti meidän viime talven kokemuksista.

    5-vuotiaalla oli Crocsin talvikengät ikäänkuin goretec-kenkien asemasta (loskalla ja leudossa ja pikkupakkasilla) ja sitten kunnon pakkasilla oli Tepsut. Mulla oli samoin Crocsit pikkupakkasille ja loskaan mutta pakkasille sitten vuorelliset nahkasaappaat villasukilla. Crocsit toimivat hyvin tuossa käytössä mutta kyllä sellaisissa helmikuun pakkaskeleissä tarvii jotain vähän lämpimämpää, toisaalta ne on aivan huiput siinä loskassa jota Helsingissäkin aina riittää. Mulla kävi kääntymässä Sorelitkin mutta en jaksanut niiden painoa, myin sitten pois.

    ja vielä siitä toisesta aiheesta: Tykkään sun blogista, tykkäsin siitä silloin ennenkin ja joo, onhan muutos ollut aika suuri. Kuitenkin ihan ymmärrettävää ettei halua jakaa kaikkea elämästään, en minäkään haluaisi. Ja tiedätkö, parasta on aina se että sä et oo koskaan ruvennut lässyttämään tai aliarvioimaan lukijoita. Vaikka kirjoittaisit Crocseista niin täs on säilynyt silti se tietty särmä joka on ollut mukana alusta asti ja se on just se juttu ja ihan parasta.

    VastaaPoista
  25. ne kesäcrocsit on petolliset melkein jopa kesällä :D

    VastaaPoista
  26. pojan isällä oli muuten sama ongelma crocsin perustennareissakin, siis nahkaisissa. Eka hiersi mut sitten tottu.

    ps. rispektii reinoista!<3

    VastaaPoista
  27. Mämietin että jos ostas sen verta reilut et mahtuis merinovillasukka sinne alle pakkasille? Oon nyt niin kahden vaiheella kenkähommissa.

    Ja blogista, että onhan se muuttunut :) On muuttunut myös minä jaoikeastaan koko mammablogigenre. Mänyt yritän tehdä tätä niin, että vaikkajokainen juttu ei kolahda kaikkiin, ei jutut olis samoja päivästä toiseen eikäsisältö ihan sitä samaamitä muualla. Vaikka blogi on muuttunut, oon mielestäni ihan onnistunut tuossa sisältöpuolen yllätyksellisyydessä ja kaupallisten nostojenkin laadussa. Tai no, ainakaan täältä ei Rodinikollaaseja löydy ;)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images