Keskiviikko iltapäivällä juhlimme bloggarikollegoiden Vuoden Mutsi-kirjan julkistusta Raflassa. Jännitin tilaisuutta niin paljon, että heräsin aamulla viideltä hoitamaan hiuksiani sävyttävällä hoitoaineella ja soitin Sascian mukaani, kun tulin tulokseen ettei kukaan kuitenkaan puhu mulle mitään. Sen lisäksi kehitin ongelman, etten kehtaa sanoa blogini nimeä ääneen. Miten niin vietän liikaa aikaa neljän seinän sisällä kahdestaan lapsen kanssa?

Tilaisuus oli kuitenkin tosi kiva ja esikoiskirjailijat Project Maman Katja Lahti ja Salamatkustajan Satu Rämö osottautuivat mukaviksi tyypeiksi myös livenä. Kun kirjailijoita haastateltiin, olin ihan huuli pyöreänä kuullessani, että tämä 300 sivuinen tietokirja on pistetty kokoon muutamassa kuukaudessa. Ja että kirjoittajat olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran naamatusten kun puolet kirjasta oli jo valmiina ja he istuivat kustantajan kanssa sopimusta kirjoittamassa. Never underrestimate the power of mutsibloggari.

Kirja on todella hauskan oloinen paketti. Se on jaettu pieniin kappaleisiin, mitä on helppo lukea joko järjestyksessä tai yksi sieltä toinen täältä. Sisältö on taattua Vuoden mutsi-tasoa, sillä esimerkiksi iltavieraani AnneVee selaili kirjaa parahtaen " Valmenna kaveristasi lastenhoitaja? Tätä kappaletta et ainakaan lue!" mutta liian myöhään. Olin jo saanut hänet huijattua lastenhoitajaksi suihkuni ajaksi puhumalla arpajaisvoitosta minkä päävoittona oli kaksinkeskeinen hetki lapseni kanssa ja aion lukea kirjankin vinkit ajatuksella jatkoa silmällä pitäen.


Sisällöstä on kuitenkin hankala kirjoittaa enempää, sillä enhän minä ehtinyt kuin selailla opusta alkunälkääni. Ja senkin ajan ihailin puoliksi kirjan mahtavaa ulkoasua, minkä on toteuttanut Satu Kontinen. Koskaan ei ole huono idea värittää kirjaa pinkiksi ja lisätä siihen paljon maatuskan kuvia. Kansi on tahallisesti kuitenkin musta "koska paskaan ja soseeseen se kuitenkin menee" Niin totta, niin totta. Ja jos kustantamo miettii, mihin osa kirjoista katosi, niin nostan reilusti käteni ja sanon, että minä sosialisoin omani, koska aion palata aiheeseen. Kiitos.

Muutaman skumppalasin, livesoitannan ja Doritin vauvankikatussession jälkeen olimme valmita ottamaan askeleen kohti metroasemaa (kallein asusteeni oli siis mukana jälleen kerran), mutta sen verran voimakas olo julkkareista tuli, että lupasin reteästi pienessä kuohuviinihiprakassa myydä kirjat pois. Että menkää ihmeessä kirjakauppaan tai vaatikaa ainakin lähikirjastoon useampi kappale tätä luultavasti Tieto-Finlandian nappaavaa opusta!

Niin ja hei, Vuoden mutsi-blogissa alkaa perjantaina arvonta, missä on palkintona oikeasti äideille suunnattu äitiyspakkaus, missä on ainakin fasun sinistä, kuohuvaa ja tenaleidejä.