Perusvalitusta ja iloksi uusi Kaino villa-asu

Tästä kirjoitin Paskoihin kirppislöytöihinkin , harmittaa nimittäin vietävästi. Viime kesänä Valtterissa bongasin Kivat-merkin villahaalarin...


Tästä kirjoitin Paskoihin kirppislöytöihinkin, harmittaa nimittäin vietävästi. Viime kesänä Valtterissa bongasin Kivat-merkin villahaalarin juuri oikeissa väreissä skidille (edellisen postauksen kuvassa päällä). Olin jotenkin niin värien ja villan lumoissa, etten kyseenalaistanut ostostani mitenkään ja huomasin vasta kotona että haalari oli täynnä pieniä reikiä, mistä myyjä ei tietenkään maininnut kauppoja tehdessä mitenkään. Taisi olla koit vallanneet villan jo aikoja sitten ja haurastuttanut kuidut, mutta kyllä meillä silti pesun jälkeen sitä ollaan pidetty.

En tiedä onko tämä turhamaisuutta vai ihan perusjuttu, että reiät ovat kuitenkin risoneet valtavasti kun villahaalari on käytössä joka päivä, usein sisälläkin. Siksi pyysin Ipanaisen Annia ottamaan Helsingin reissulleen myymiään Kainon villahaalareita mukaan, kun mietin uuden haalarin hankintaa ja köyliöläiset Kainot ovat pyörineet mielessä jo pidempään. Halusin nähdä haalarin livenä, sillä jos jotain olen oppinut viimeisen 8 kuukauden aikana, olen oppinut ettei vaatteiden kokomerkinnät kerro yhtään mitään.



Anni teki työtä käskettyä ja sain 80cm ja 90cm haalarit kotiin näytille. Pienempi oli täsmälleen samankokoinen mitä nyt käytössä ollut reikäinen haalarikin ja 90 cm reilumpi, mutta ei leveydellä pilattu. Koska villavaatteet ovat helppo lyhentää sopiviksi kääntämällä lahjetta tai hihaa, päädyin isompaan haalariin ihan pidemmän käyttöiän takia. Villavaatteita kun ei viitsi hintansa puolesta ihan muutamaksi kuukaudeksi hankkia, on pakko ajatella sesonkia pidemmälle.

Annilla oli myynnissä vain yhtä kuosia, ruskeapohjaista sydäntä, mikä olisi ollut valintani muutenkin. Kainollahan kuoseja riittää, mutta nuo sydämet ovat omia suosikkejani lastenhaalareissa. Olisin ihan mielissäni, jos noita tehtäisiin aikuisten koossakin, sillä mikä olisi ihanampi talvivaate kuin merinovillainen haalari? Missä vaiheessa sitä on muka liian iso kaikelle käytännölliselle ja ihanalle kysyy nimimerkki "oon kolmikymppinen" ja valitettavasti aika isokin sellainen.


Kainot eivät ole jäämässä pelkäksi retrohenkiseksi kirjahyllyn koristukseksi, vaan uusi koti tarjoaa vaativat olosuhteet ja maksimaalisen käyttötehon ja toivon todella luomumerinon olevan maineensa arvoista tavaraa. Onko jollakin jo kokemusta miten nämä köyliöläisen pikkufirman villavaatteet kestävät pesua ja kulutusta kun omia kokemuksia meillä ei vielä ole?

9 kommenttia

  1. hmm, luinko juuri että haluaisit haalareita aikuisillekin? Laita onepiecelle / jumpinille mailia, et jos ne vaikka tekis haalarin merinovillaisena tai esim. kashmirista! :D

    VastaaPoista
  2. Hmmm....luit kai ihan oikein. Mutta painotan haluavani merinovillaisen villapuvun alusasuksi ja kotioloihin, en mitään junttihupparipukua steissillä hengailuun (yhdistettynä LV-kassiin)

    VastaaPoista
  3. Mulle on käynyt ihan samat kirppislöytövillahaalarin kanssa. Ärsyttävää. Lisäksi joskus aiemmin sain melko ikävän koi-ongelman ja menetin mm. lemppari-villakangastakkini, joten nykyään kaikessa hysteerisyydessäni käytän kaikki kirppikseltä kotiuttamani villa-asiat vähintään vuorokauden kestävän pakastuksen (talvella ulkona, kesällä pakastin) kautta. Kuulemma kuolevat mokomien toukat varmasti näin.Aikuisten villahaalari ois ihana. Vaikka kyllä himoitsen junttihupparipukuakin, sitäkin kyllä ihan mukavuussyistä kotioloihin enkä steissillä hengailuun.

    VastaaPoista
  4. hyvä painotus, melkein huolestuin et kohta tuutte vastaa rautiksella samanlaiset villahaalarit päällä :D

    VastaaPoista
  5. Niin, arvasin mitä säikähit. Mut mä oon rauhottanut keskustan asemanseudun sulle ja sun onepiecelle täysin (ja me hengataan täällä idässä vaa metroasemalla) :)

    VastaaPoista
  6. no mulla ne ei onneksi oo tarttunu muualle, ainakaan en ole huomannut jälkiä. Toivon, että tää ois ollu sellanen reikänen mutta ei enää ötökkäinen haalari ja nythän se on jo hävitetty.Villahaalari olisi kyllä ihana. Mua se college vähän kyllä etoo, mutta villa, mielellään jollain ihanalla kuosilla, olisi kyllä 20 vuoden sijoitus. Oon miettinyt paljon sitä merinohaalaria, että se ois mahtava!

    VastaaPoista
  7. Ehkä muuten Kainolle vois ehdottaa, nehän käsittääkseni tekee myös aikuisten vaatteita? Tollanen parin naisen pienyritys varmaan helpommin ottaiskin asiakkaiden pyynnöt asiakseen kuin esim. niitä collegehaalareita valmistava yritys...

    VastaaPoista
  8. Juu, pari viikkoa sitten jo kyselin ja saa nähdä jos ensi talveksi saisikin ;)

    VastaaPoista
  9. Parin päivän pakastus on hyvä myös turkiskuoriasten takia, joita ainakin pääkaupunkiseudulla (ja kirppiksillä erityisesti) vilisee ihan kiitettävästi, ja tekevät myös reikiä puhtaisiin tekstiileihin.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images