Ikävä kommentti
14.10.11Äitiys on aikaa vievää hommaa. Työkaveri on usein yhteistyökyvytön huutava paskapää/-housu ja ylitöiksi menee päivittäin. Kun siihen yhdistää ulkoapäin tulevat paineet hyvästä vanhemmuudesta seuraelämän kautta luonnon pelastamiseen on se pakko ottaa myös harrastuksena jos meinaa selvitä hengissä. Joku hurahtaa viittomiin, joku kestoihin, joku liinoihin, joku blogeihin ja joku kaikkeen. Jossain vaiheessa sitä vain huomaa, että itsensä huijaaminen harrastuksenomaisella kiinnostuksella ja siihen kuuluvalla perehtyneisyydellä on ainoa tie onneen, kun muussa tapauksessa tekisi mieli ottaa lopputili viikoittain.
Itselleni äitiysharrastukset ovat bloggaus (blogeja luen itse hävettävän vähän) ja liinat, ehkä hivenen eköhörhötys, mutta ihan terveen mittakaavoissa se viimeinen kuitenkin. Kestoista luovuin kun tajusin sitä pissaa tulevan vaippaan ja muskarissa käymme salaa, siitä en jaksa intoilla. Muuten kaikki on kai ihan ok.
Nyt kuitenkin lähes 3 tuntia lasta nukutettuani avasin tietokoneen ensimmäistä kertaa vuorokauteen ja käväisin lukemassa nopeasti suosikit Project Mama mukaanlukien. Mama siellä kyseli olisiko kiinnostusta, että hänkin ottaisi osaa kantokiertueeseen ja eräs vastaajista totesi että "Suoraan sanottuna Oi mutsin puolella on jo tullut niin paljon reppua ja liinaa nurin ja oikein että aihe ei kyllä jaksa innostaa enää tipaakaan... ".
Alkoi vituttamaan. Ei se, ettei kyseistä kommentoijaa kiinnosta kirjoittamani jutut vaan se miksi niitä pitää lukea ja sitten toisen blogin kommenttikenttän heittää arvostelu mun harrastuksestani. Sekä blogi- että liinaharrastuksestani. Ymmärtäisin, jos omaan kommenttiboksiini niin laitettaisiin, mutta että saan lukea sen toisesta "alan blogista". Kiitti hei tosi paljon, oli tosi piristävää kuulla ettei aiheeni kiinnosta enää tippaakaan. Onhan se toisaalta imartelevaa, kun blogistani puhutaan ikäänkuin "the" etuliitteellä, kuin jonain käsitteenä ilman linkkiä tänne, mutta toisaalta, vaikka itse tungenkin tekstini väkisin julkisen arvostelun kohteeksi, se tuntuu hieman kurjalle. Ja Sandy, arvaatko miksi?
Se tuntuu kurjalle siksi, että tämä on yhden ihmisen harrastus, missä peilataan yhden ihmisen, minun mielenkiinnonkohteitani. Vaikka blogiani lukeekin suhteellisen paljon ihmisiä, ei takana ole tuotantotiimiä mikä miettii kultaista keskitietä postauksien aihepiireihin 40% neuvolaa ja 40% lastenvaatteita ja 20% muuta sinua kiinnostavaa. Mä kirjoitan siitä mitkä asiat omaa mieltäni kiinnostavat ja rajaan aiheet niihin asioihin, mistä haluan kirjoittaa. En kysele mitä te haluaisitte lukea enkä myöskään kirjoita asioista jotka kiinnostaisivat 99% äideistä, jos ne eivät kiinnosta minua. Olen pahoillani, tämä on vain yhden naisen tapa harrastaa edes jotain ja jos se ei kiinnosta tippaakaan, voisitko kirjoittaa esimerkiksi parempaa blogia ja pitää mölinät mahassasi, sillä pitkän päivän jälkeen tuollaiset kommentit tuntuvat inhottavilta, varsinkin toisesta blogista luettuna.
Jos minulta kysyttäisiin yksi vinkki äitiyteen se olisi: älä perusta blogia. Älä ainakaan, jos olet väsynyt. Joko pahoitat mielesi tai pahoitat jonkun muun mielen. Ei kannata kummassakaan tapauksessa.
8 kommenttia
No jo on ollut taas jollain hankala olla. Mä en jotenkin kykene käsittämään näitä Sandyja (anteeksi vaan kaikki kivat sandyt, jotka lukee tätä). Ymmärrän, jos joskus keskustelussa risteilevät erilaiset mielipiteet ja vaihtoehtoiset pohdinnat, mutta tuo kuvaamasi kierteiskritiikkipommi ei vaan palvele mitään tarkoitusta, sen ainoa tehtävä ja tarkoitus on aiheuttaa mielipahaa. Ja takaisin alkuun: en vaan pysty käsittämään.
VastaaPoistaVoi olla, että on laiha lohtu, mutta silti: olemme, sinä ja minä, monessa erilaiset ja joissain asioissa varmasti samanlaiset, mutta niin tai näin, olemme samaa mieltä ainakin siitä, että joku etiketti tässä touhussa pitäis pystyä säilyttämään. Ja mun puolesta voit kohkata kantamisesta, se on huippujuttu!
Mä oon aika näppärästi karsinut kaikki yksityiset asiat pois mun blogista ja jos jäljelle jää tällainen yleinen hörhötys tietyistä jutuista en jaksais sitäkin karsia, kun jäljelle jäis...ööö ei mitään.
VastaaPoistaHuomenta ja anteeksi. Olipa kyllä minulta oikeasti ajattelematonta viitata blogiisi nimeltä. Tarkoitus ei ollut loukata vaikka nyt kyllä ymmärrän hyvin että näinhän siinä kävi. Ajatus oli ehkä lähinnä se, että kun sinulla ja kommentoimassani blogissa teillä on hyvin samanlainen ironisen sarkastinen pakinoiva tyyli kirjoittaa ja mielellään luen molempia (kuten varmaan moni muukin) ja ajattelin, että täällä sinun tontillasi on kyllä tullut niin kattavasti jo aiheesta, että ainakaan molempia blogeja seuraavilla ei välttämättä mielenkiinto riitä lukea samantyyppisiä tarinoita uudestaan. Sinun blogiisi eksyin alunperin joskus kesällä, kun hain vähän vaihtoehtoista raskausblogia niiden useiden ruusunpunaisten unelmien rinnalle, ja luinkin silloin heti kerralla kaikki raskausaiheiset postauksesi ja nautin suuresti. Siksi minua on kenties välillä harmittanut, että nyt aihekenttä on hieman supistunut. Se, mitä tulee viittaamiseen ilman linkittämistä, johtuu ihan vaan siitä, että allekirjoittanut on teknisesti niin kädetön ääliö, että en osaa noita hienoja linkkejä tehdä...Eli nöyrimmät pahoitteluni vielä kerran. ps. Kävin myös poistamassa ko. kommenttini.Parempaa viikonloppua toivottaen.
VastaaPoistaSandy: Kiva, että ymmärsit pointtini. Aihepiirini lisäksi elämi on hieman supistunut: olen kokoajan pienen pojan kanssa kotona ja usko tai älä, esimerkiksi "nyt on päiväuniaika, emme voi lähteä minnekään" on valitettavan tuttu ilmiö perheessämme. Raskausanalyysejä oli ehkä helpompi kirjoittaa kuin kirjoittaa lapsiperheajasta niin, etten kirjoittaisi liikaa pojastani (hän on yksityishenkilö joka saa itse päättää isompana haluaako jakaa elämänsä netissä).
VastaaPoistaEhkä mua hieman hämää, kuinka monet lukijat liittävät tietyt blogit niin vahvasti yhteen, kuin ne olisivat jotenkin toisiaan täydentävä juttu. Meillä kaikilla on kuitenkin ihan omat juttumme, me ei olla (kai?) Project Maman kanssa ikinä edes nähty, vaikka oikean elämän ammattimmekin liippaa aika läheltä toisiaan. Silti tää on vain harrastus ja elämän suppeutumisen takia myös jutut suppeutuvat, varsinkin kun en enää halua kirjoittaa yksityiselämästä paljoakaan.
Mutta toivottavasti pysyt mukana, ehkä täällä joskus jotain asiaakin on. Mutta nyt eletään pikkuvauva-aikaa vauvan ehdoilla ja kiukkuillaanväsyneenä :D
Bloggaaminen on siitä jännä juttu, että tekstiä kirjoittaa sekä itselleen että julkisesti. On tietyllä tavalla taiteiltava jatkuvasti kaltevalla pinnalla ja mietittävä, ovatko tekstit ikään kuin omia muistiinpanoja vai julkista keskustelua. En usko, että on olemassa julkista bloggaajaa, joka ei miettisi "yleisön" mielipidettä tekstiinsä, mutta lukijoilla on välillä kummallisia kuvitelmia siitä, että blogit ovat vain heitä varten.
VastaaPoistaUnivajeisen sekava kommentti, mutta ehkä ymmärsit pointtini? Disclaimerina vielä, että tämä ei ollut Sandylle suunnattu, vaan olen törmännyt tähän ilmiöön itsekin aiemmin.
Pakko tässä yhteydessä mainita (ja samalla jättää ensimmäinen kommentti blogiisi, jota olen seurannut ehkä parisen kuukautta), että minä kyllä olen lukenut jokaisen kantamista käsittelevän postauksesi suurella mielenkiinnolla. :-)
VastaaPoista-Maria
Olen monta kertaa törmännyt blogiisi ja kurkkinut "että juu, paljon lukijoita, ei kiitos enää näitä hitti-blogeja minun seurattavaksi". Pidän jotenkin pienemmästä, intiimistä porukasta, jossa kirjoittaja tuntee minut ja minä lukijani. Nyt vain oli jo pakko tuolta sascian puolelta hipsiä tänne, että no minkälainen se tuleva anoppi nyt sitten on.
VastaaPoistaTämä postaus oli ihan jännä. :) Ja allekirjoitan niin tuon allaolevan tekstin pätkäsi:
"Mä kirjoitan siitä mitkä asiat omaa mieltäni kiinnostavat ja rajaan aiheet niihin asioihin, mistä haluan kirjoittaa. En kysele mitä te haluaisitte lukea enkä myöskään kirjoita asioista jotka kiinnostaisivat 99% äideistä, jos ne eivät kiinnosta minua."
Ja tuo viimeinenkin postauksen kappale on niin totta! :D Tosin omalla kohdallani en omassa blogissa ole (vielä) saanut paskaa niskaan, vaan olen saanut nimenomaan suoltaa niitä omia paskoja ajatuksia ja tunteita toisten luettavaksi.
Ps. Jäin kans silloin project maman blogissa kummastelemaan tuota kommenttia. Eihän niitä liina/reppupostauksia ole pakko lukea. :D
Minä ainakin laitoin sinut heti syötteenlukijaan, kun luvassa oli liinaa pitkittäin ja poikittain, kyllästymiseen saakka :)
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.