Typeriä periaatteita millä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa

Ainakaan hyvän kasvatuksen tai lapsen henkisen hyvinvoinnin. Raskausuutisen pysäyttäessä maailmani joulukuun alussa tein itselleni pienen oh...

Ainakaan hyvän kasvatuksen tai lapsen henkisen hyvinvoinnin.


Raskausuutisen pysäyttäessä maailmani joulukuun alussa tein itselleni pienen ohjelistan mitä EN TEE raskausaikanani. Tässä muutamia esimerkkejä:

-En laita mahakuviani facebookin statuskuvaan. (periaatteessa onnistui, kupolitelttamaiset kuvat peittävät raskauden ja tekevät minusta vain lihavan näköisen)

-En perusta odotusblogia (periaatteessa onnistui - ensimmäiset 2 viikkoa tiedon jälkeen)

-En käytä tilaani hyväksi (ei ole sattumaa, että minä neuvottelen lapsen isän tulliin juuttuneista valokuvaustarvikkeista tätä nykyä...maha tullin tiskillä roikkuen ja tekokyyneleitä silmäkulmassa)

-En lue vauvalehtiä (en lue MUITA KUIN vauvalehtiä)

- Pidän huolen itsestäni ja ulkonäöstäni (joskus ihmettelen miten pää ei ole jo tippunut pois häpeän takia)

-En pyydä apua, sillä raskauden jatkaminen oli oma valintani (mikä idiootti olinkaan - ja pitkään)


Nyt on siis loistava aika tehdä vähän lisää omaa elämää hankaloittavia periaatteita, joilla ei ole mitään tekemistä arjen hyvinvoinnin, jaksamisen tai minkään muunkaan kanssa:

-En vaihda minkään nettifoorumin profiilikuvaani vauvan pääksi. Se olen minä joka kirjoitan, ei vauva.

-En kuvittele että lapseni olisi kenenkään muun kuin minun, isän ja mummon mielestä maailman söpöin otus (vaikka se oikeasti on paljon söpömpi kuin muiden lapset jo nyt) ja tunge sitä jokaisen perheettömän ystävän syliin ilman että aloite lähtee ystävästä. Paitsi yhen Tommin.

-En vihjaile ja hyrise kenellekään kuinka vauvoja kannattaa hankkia (edes amerikkalaiset eivät tee nykyään elokuvia aiheesta)

-En lähetä joulukortteja, missä on vauva, tonttulakki ja Ikean valkoinen lampaantalja. En lähetä joulukortteja ylipäätään.

-En käytä sanaa "rakkauspakkaus" (sori Spatz, en vain hyväksy itselleni moista kirosanaa ;) enkä aloita mitään lastenjuhlakutsua "Ollaan ystäviä jookos, ollaan ananas ja kookos" runolla.

-En hanki lastenvaatemerkin vaatteita itselleni. Annetaan nyt Oi beibillekin jotain omaa, mun ei todellakaan tarvitse pukeutua Me&I:hin, Po.P:iin, Småfolkiin tai LASTEN Metsolaan. Tai alkaa retroilemaan.


16 kommenttia

  1. Sulta puuttuu se yks, jonka mä vannoin ihan ensimmäisenä. En tule laittamaan puhelinta lapsen korvaan tai suun eteen kesken puhelun. Varsinkaan kysymättä ensin siltä puhelun toiselta osapuolelta. Tai jos puhun jonkun kanssa puhelimessa, en juttele samaan aikaan sille vauvalle/riehuvalle lapselle.nim. ei tee mieli puhua puhelimessa yhden sukulaisen kanssa. Ja ei, tilanne ei ole parantunut lapsen kasvamisen jälkeen yhtään. Nyt siellä riidellään samalla, kun mä yritän jutella jotain toisessa päässä. Huoh.

    VastaaPoista
  2. Ah, tuohon tarvitaan selkeästi enemmän lapsikokemusta. Ei mulla oo käynyt mielessäkään puhelut vielä.Mutta tuohon liittyen, en tee "äitejäni": kun lapsella on tylsää, laitan sen soittamaan kaikille sukulaisille keskellä päivää. Mun geeniperimällä ne puhelut nimittäin ei ole kovin lyhyitä :)

    VastaaPoista
  3. Sillon kun ootin Islaa kerroin kaikille isoon ääneen miten puen sen vauvan verkkareihin ja ihan mihin vaan rytkyihin sillä eihän sillä nyt oo mitään väliä, pääasia ettei oo kylmä. Olin myös auliisti antamassa sitä mummoille ja parhaille ystäville jo vauvasta asti hoitoon ja yökylään. Kun Isla syntyi aloin ekan kuukauden jälkeen tuhlaamaan kaikki rahani kauniisiin vauvanvaatteisiin, eikä loppua sille oo näkynyt (nykyään vaan tuhlaan kaikki rahat kankaisiin). Mutta mun lapset ei todellakaan rumissa rytkyissä kulje. Ugh.Lisäksi Isla taisi olla kaksivuotias kun meni ekan kerran mummille yökylään. Vauvakuumeisille kavereille se ei oo vieläkään päässyt ja nythän niilläkin alkaa suurimalla osalla olee jo omat. :D Vieläkin oon superhuono luovuttamaan lapsiani kenellekään hoitoon, hyvä jos kolme kertaa vuodessa..

    VastaaPoista
  4. Haaveet kaatuu...

    VastaaPoista
  5. khihih :) mulla on vähän samanlaisia aikeita ollut, osa on toteutunut. siitä olen ylpeä, että facebookkiin en ole laittanut ainoatakaan mahakuvaa (edes sellaista, jossa yleensäkään olen raskaana) enkä ainuttakaan statuspäivitystä, josta raskaus käy ilmi (kommenteista toki sekin selviää). lastenvaatemerkiltä tosin ostin koti/sairaalastapalaamishousuiksi me&i:n superpehmeät ja joustavat polvihousut.

    VastaaPoista
  6. mullon rajattu statukset niin, että vain osa saa ne raskausläpäläät. Toki siinä kävi sitten kikkaillessa niin, että yksi raskausdiabetesstatus meni kaikille muille paitsi sille vauvaryhmälle ja jäin kiinni ainakin yhdelle.

    VastaaPoista
  7. Saa mollata, herraisä itteäkin hävettää. :D Kun tekee mieli alkaa avautumaan ja se tarve iskee täysin yllättäen, ja ensimmäinen asia mitä blogger kysyy on "anna blogille nimi". Shit. Aivopieruhan siitä syntyy, ja kunhan tämän real life-muuton saan alta pois, alkaa blogissa tapahtua. ;)Tosta puuttuu ainakin tämä: en anna lapsen katsoa lastenohjelmia ennen kuin se on tarpeeksi iso ymmärtääksen itse niistä jotain. Hoho. Kun haluan suihkuun, eikä Tirppa viihdy missään, sitteri ja Unelmatarha hoitavat homman. :D

    VastaaPoista
  8. ähäh! mikäs tää vaatehomma on? mä tiijän et siul on metsolaa! -Heidi

    VastaaPoista
  9. mulla kun ei oo enää mitään periaatteita ollutkaan niin ei oo mistään tarvinnu luopua :D tai no, esikoista odottaessa halusin, että lapselle ei valehdella, että joulupukki olisi oikeasti olemassa. no siitähän pärähti kauhee riita lapsen isän kanssa, joka oli mieltä ettei lapsenuskoa saa tolleen pilata. oonkin onnistunut siinä kusetuksessa niin hyvin, että pian 9-vuotias uskoo edelleenkin joulupukkiin :(mut sovitaanko, että se on eksän vika :D

    VastaaPoista
  10. mut halleluja, allekirjoitan nuo kaikki mainitut enkä oo mistään niistä luopunut. eli kyl sulla on toivoa olla tällanen normaali jatkossa :D

    VastaaPoista
  11. "ei ole sattumaa, että minä neuvottelen lapsen isän tulliin juuttuneista valokuvaustarvikkeista tätä nykyä...maha tullin tiskillä roikkuen ja tekokyyneleitä silmäkulmassa" Anteeks, ei sais nauraa, oli vain pakko kun kuvittelin tilanteen :D

    VastaaPoista
  12. Spatz: ymmärrän hyvin. Oletko koskaan ajatellut mitä laulussa Oi mutsi mutsi sanotaan? :D Niinpä.Heidi: Mä puhuin OMISTA VAATTEISTA, en beibin! Ei (kai?) mulla ole Metsolaa itsellä? Nt iski kamala mietintä...semmosen Metsolassa mytävän jenkkikassin kyllä haluaisin.Wandabe: Meillä valehdellaan. Isä juuri keksi, että viikkoraha myös kuumennetaan uunissa, että lapsi oppii että raha kä kipeää.Heidi: Puoli tuntia myöhemmin ja aika monta kymppiä halvemmalla irtosi paketti. Se maha konkreettisesti oli siinä tiskillä.

    VastaaPoista
  13. Mulla oli sama periaate raskausaikana kuin Spatzilla; ei TV:tä vauvalle! "Sehän on melkeimpä lievää pahoinpitelyä niin pienelle joka ei ymmärrä sitä kuvatulvaa." NOOO, nykyään Playhouse Disney on aika hyvä apu, jo itse haluaa syödä rauhassa tms, silloin, kun vauva ei ole halukas yhteistyöhön.. Ja pooden tästä huonoa omaatuntoa, vaikka tiedänkin ettei se vartti päivässä tv:tä vauvaa pilalle saa.. (vaikka joidenkin mielestä voi saada.. :D)

    VastaaPoista
  14. Ei videopelejä vauvalle *odottaa kädet syyhyten milloin voi opettaa ps3 movea*

    VastaaPoista
  15. joo mulla on lisäksi "ei sokeria vauvalle ennenkuin se täyttää 2v". Mutta jos se nyt jo 4kk iässä alkaa hamuta kaikkea mun syömisiäni, niin miten ihmeessä mä maltan syödä karkkini vain ja ainoastaan silloin, kun se nukkuu??

    VastaaPoista
  16. Mulla oli "Ei Hulluille Päiville rattaiden kanssa" periaate. Siis oli. Anteeksi vaan kaikille, jonka tien tukin, mutta vauvan hoidon järjestäminen on joskus ihan liian vaivalloista.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images