Tietoa mainostajalle ›

ÄITIYTEEN TYLSISTYMINEN

Viime viikon torstaina julkaistiin Vuoden mutsi 2, Satun ja Katjan uusin perhegenren opus, minkä myötä lukijalle tarjotaan niin subjektiivi...

301986_10150316664797714_44038010_n


Viime viikon torstaina julkaistiin Vuoden mutsi 2, Satun ja Katjan uusin perhegenren opus, minkä myötä lukijalle tarjotaan niin subjektiivisia tutkimustuloksia pikkulapsiajasta kuin henkistä olkapäätä. Vauvavuoteen perehtynyt esikoisteos Vuoden mutsi saa siis loogisen jatkon Vuoden mutsi kakkosesta. Sen mitä kirjoittajaleidejä tunnen ja ykkösosaa tavanneena arvaan, on Vuoden mutsi 2 ihan hervottoman hauska mutta samalla suorasuinen opus miten pikkulapsiajasta selviää jos ei voittajana niin ainakin hyvin tuloksin maaliin.


Mutta minulla on ongelma. Mä en pysty lukemaan Vuoden mutsi kakkosta kuten en voi lukea oikeastaan mitään kasvatukseen, äitiyteen, perheeseen tai lapseen liittyvää kirjallisuutta tai liian syväluotaavaa blogia. Tässä hetkessä, tällä 2.5 vuoden äitiyskokemuksella ei vain nappaa yhtään! Oikeasti harmittaa ihan hitosti, sillä odotin kirjan ilmestymistä innolla ja nyt on sanottava se, mitä en olisi halunnut koskaan sanoa kenellekään: vika ei ole sinussa, vika on minussa. Kasvoimme erillemme, minä ja äitiysasiat. Kolmen äitiyden "harrastamisvuoden" jälkeen tuntuu entistä selkeämmin, ettei kiinnostus enää riitä kuin siihen pakolliseen arkeen. Arjen analysoiminen blogissakin on jäänyt niin vähälle ettei kyllästymiseni liene kenellekään yllätys.


Olen miettinyt pitäisikö tästä tuntea huonoa omatuntoa. Ei kai? Eihän kaikki koiran omistajatkaan harrasta agilityä? Pitääkö jokaisen äidin olla kiinnostunut äitiydestä? Erityisesti perheeseen liittyvistä jutuista tunnetun bloggaajan ehkä pitäisi olla enemmän intona aiheesta, mutta entä jos vaihdan genreä? Jos tämä blogikin olisi huomisesta lähtien enemmän minä, vähemmän äitiminä? Sitähän se on ollut jo jonkin aikaa ilman sen kummempaa muutosta blogin nimessä tai ulkonäössä. Käykö se teille? Jos kerron vaikka lempibändeistäni?


Oikeasti en ole lopettamassa kirjoituksia, missä käsitellään perheeseen liittyviä asioita. Jos mulla on lapsi, sen esiintuleminen kirjoituksissa on hyvin luonnollista. Lapsen kehitysaskeleiden raportoiminen taas ei tunnu enää kiinnostavalle. En myöskään tunne kuuluvani mihinkään "me äidit" lokeroon, missä jokainen mielipide tai mielen liike tulee voida selittää äitiyden kautta. Vaikka äitiys on todellakin muuttanut minua, en ole äitiydelleni niin paljon velkaa että jaksaisin muistaa sen olemassaoloa erikseen joka hetki. Mikä on luonnollista ei tarvitse analyysia tuekseen, enkä jaksa esittää olevani kiinnostunut aiheista mitkä ei nappaa ollenkaan. Onneksi se, etten ole kiinnostunut äitiysaiheista ei tarkoita sitä etten olisi kiinnostunut lapsestani. Tottakai olen.


Olen odotellut viime kuukaudet isompaa möykkää kommenttiboksiin blogin aihepiirien laajentumisesta ja lapsiaiheiden pienentymisestä. Mitään ei oikeastaan ole kuulunut, joten epäilisin monien lukijoidenikin hypänneen äitiysasioiden vatvomisesta muihin juttuihin? Olenko oikeassa?


Ja jos ne äitiysaiheet edelleen kiinnostaa, netti on täynnä hyviä perheblogeja. Lukekaa vaikka vuodenmutsi.blogspot.fi:sta asiaa! Huh. Tuntupa tämä avautuminen helpottavalta :)


Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

28 kommenttia

  1. Joo, mä ymmärrän. Ei muakaan huvita! Lainasin just se ranskalaisbebe-kirjan, ja mua kyllästyttää ajatus, että se kestää kolmesataa sivua analyysia äitiydestä.

    Mun mielestä sä voisit kirjottaa jumppaamisesta, jätkistä, muodista ja vaikka musasta?

    VastaaPoista
  2. KYLLÄ kirjoita bändeistä, kestovaipat eivät juuri nyt ole meilläkään ajankohtaisia, uhmaiästä ei jaksa keskustella kun sitä katselee riittävästi (liikaa) ja nukkuminenkin sujuu kaikilta perheen jäseniltä. Odotan mielenkiinnolla juoksukoulu raportteja, vaatejuttuja, huulipuna tekstit ennen joulua oli mahteja ja saivat itsenikin käväsemään huulipunakaupoilla. Elämää äitiyden lisäksi on kiva olla (ja pitää olla)! J

    VastaaPoista
  3. Ihana toi eka kuva! Ihan jo lukemisen ensimetreillä päätin sitä kommentoida.

    Mutta varsinaiseen aiheeseenkin kommentoin, kun kuulostaa tutulta. Mäkin huomasin juuri kahlanneeni varmaankin siitä "äitiyden mustasta aukosta" jonnekin normaalitilaan. Ja päädyin viikossa takaisin töihin. Eikä yhtään harmita, toisin kuin siellä aukossa ollessani luulin. Kuvittelin, etten koskaan enää ajattelisi samoin ku ennen tai toisin ku sillä hetkellä. Vaan ohops. Elämä on ja goes on. Ja onneksi on. :)

    (Tulipa sekavammat ja vähemmän nokkelat lauseet, ku mitä päässäni visioin. Vaan olkoon, poimi sieltä pointti. Ja jos ei aukee, niin dontworry, et kauheen muhevaa sanomaa missannut.)

    VastaaPoista
  4. Sopii! Mua hauskuutti toi: jos kirjoitan lempibändeistäni :D. Anna mennä!

    VastaaPoista
  5. Hei,

    Samaistun ajatukseesi täysin. Olen lukenut blogiasi säännöllisesti ainakin 2,5 vuotta - siitä lähtien kun minusta tuli äiti. Tuntuu, että olen jälleen löytämässä itseni ja tietyllä tavalla hieman erkaantumassa siitä "äitiminästä", jonka tietoisesti tai tiedostamattani loin vauvavuoden aikana. On helpottavaa kuulla, että joku muukin kokee samoin ainakin osittain. Ja sinä jos kuka olet äitiydelle omistautunut (nimenomaan hyvällä tavalla). Elämässä saa ja pitääkin olla muutakin. Toivottavasti jatkat kirjoittamista, sillä minä ainakin aion jatkaa blogisi seuraamista, oli aihe mikä hyvänsä!

    VastaaPoista
  6. Sama.

    Mä olen äiti hereillä ja valveilla, terveenä ja sairaana, kotona ja ulkomaailmassa, nyt ja aina... Äitiys on tosiasia ja perusasetus joka ei poistu, mutta sen alle, päälle, rinnalle ja ympärille mahtuu paljon kaikenlaista muuta. Eikä se sitä paitsi olisi reilua lasta kohtaan, jos hänen pitäisi olla äitinsä elämän keskipiste, johon kaikki energia ja toiveet kohdistetaan (ja joka pahimmat pettymykset "aiheuttaa"). Olisi hitonmoiset saappaat täytettäväksi, ja pääsisikö lapsen persoonakaan puhkeamaan kukkaan kun ei saisi hetken rauhaa äidiltään...

    Naisena olemisessa mua ei riso niin hirveän monet asiat kuin feministejä yleisesti, mutta kyllä tällaista ei-synnynnäistä-kutsumusäitiä välillä vituttaa se, että naisten ajatellaan äidiksi tultuaan olevan ensisijaisesti tai lähestulkoon pelkästään äitejä, mutta isille lapsen ja perhe-elämän usein ajatellaan edustavan vain jotain yhtä sektoria elämässä mm. työn ja harrastusten ohella. Esimerkkinä tällaisesta asetelmasta taannoinen uutisointi suomalaisista oscar-ehdokkaista äitiohjaajina. Ihan kuin ohjaajat olisivat tehneet työnsä äitiys edellä ja elokuvaa vasemmalla kädellä kyhäillen eivätkä työhönsä kunnolla paneutuen ja keskittyen perhe-elämään sitten kotona kun sen aika on.

    (Toinen melkein yhtä huono nimitysvaihtoehto olisi ollut naisohjaaja. Miksei naiset saa vittu vaan olla ihmisiä niinkuin miehetkin? :D)

    VastaaPoista
  7. Mä en ole äiti, mulla ei ole lapsia. Paria "mammablogia" minä kyllä luen, ja siitä syystä, että kirjoittajana bloggaaja on muutakin kuin mutsi. Vaikka mua kyllä kiinnostaakin äitiys sellaisella tutkivalla ajatuskannalla, en mä jaksa lukea blogeja, jotka keskittyy siihen, montako grammaa Jani-Petteri on massaa saanut viime neuvolakäynnin jälkeen. Mulla ei ole niihin samaistumispintaa, ja ihan niin kiinnostunut äitiyttä tutkimaan en ole. Samalla metodilla luen muitakin blogeja: en ole innostunut design-sisustusesineistä ja kotiani voisi kuvailla "käytännölliseksi", samoin vaatemakuani ja vaatekaappiani - silti seuraan niin joitain sisustus- kuin muotiblogejakin. Tähän pitäisi kai sanoa jotain itseä epäkiinnostavien aihepiirien seuraamisen sivistävästä vaikutuksesta, mutta kyllä mä niitä seuraan kuitenkin sen persoonan takia, joka on blogin takana. Ja tietty uteliaisuudesta - mikä nyt on in ja hip, ja miksi. Mediayhteiskunta, ajassa pysyminen jne kootut selitykset.

    Niin ja tämän kommentin pointti oli siinä, että jos sulta nyt pari lukijaa katoaa sen takia, että blogi "yllättäen" muuttuu sun elämän mukana, niin uusia lukijoita tulee sen myötä. Muunmuassa tällaisia "itsensäsivistäjiä" kuten minä ;D

    VastaaPoista
  8. Joo ihan sama juttu mulla, tosin totesin saman jo 1,5 v jälkeen. Koitan tehokkaasti päästä kaikesta mammajutusta eroon ja löytää itseni taas. Ja ne levyt! Huomasin juuri etten oo kuunnellu omia levyjäni ikuisuuksiin, sen sijaan lasten cditä on tullut soitettua riittämiin.

    VastaaPoista
  9. Eiköhän se ole tosi luonnollista, että lapsen kasvaessa äidin mielenkiinnonkohteet taas laajenee. Ne on vaan aluksi niin sikiöitä, että pakkohan niitä on pari vuotta paapoa päätoimisesti. Sitten ehtii taas kiinnostua muusta - tai hankkia toisen, niin kuin me hullut. :D

    VastaaPoista
  10. Minulla on suht samanikäinen poika kuin sinulla ja olen huomannut saman ilmiön tässä talven mittaan :) Eli ehkä se johtuu siitä(kin), että lapsi on jo niin "iso" ettei äidin huomion tarvitse olla 100% lapsessa enää ja aivoissa on tilaa ajatella omiakin juttuja taas. Omat harrastukset ja ulkonäkö+vaatekaappi kiinnostaa todella paljon enemmän kuin vuosi sitten ja katse siintää jo töihinpaluussa.
    Minusta on superkiva, että blogisi kehittyy samaan tahtiin kuin omat ajatuksetkin :)

    VastaaPoista
  11. Ah, ihanaa! Joku muukin kyllästyy äitiyteen. Käyn tässä sisäistä kamppailua siitä, että yritänkö jaksaa hoitaa kotona vielä sitä kolmatta, ja viimeistä lasta seuraavat puoli vuotta. Vai soitanko työnantajalle, ja rukoilen; päästä mut huomenna töihin. Aiemmin pyysin miestä tuomaan työreissuiltaan ulkomaisia mamma-lehtiä. Nyt pyydän suklaata…

    VastaaPoista
  12. Loistavaa, kiitos. En ole aiti, mutta blogiasi on ollut kiva lukea ihan muista syista ja kumarrus suorasta puheesta; aiti voit olla ilman mammabloggailuakin. Lapsen esiintyminen blogissa ei haittaa ja jutut jotka eivat ole ajankohtaisia voin skippailla. Syy blogiisi palaamiseen ovat kuitenkin juuri ne "muut jutut" niiden mammatarinoiden ulkopuolella ja upeaa jos niita tulee viela enemman!

    VastaaPoista
  13. Vaikka tänne eksyinkin noin 1,5 vuotta sitten mammablogien kautta, en ole enää aikoihin ajatellut blogiasi sellaisena. Olet huippu persoona ja kirjoitat vietävän hyvin. Ne on ne asiat, jotka pitävät minut lukijanasi. Joten ei muuta kuin go girl!

    VastaaPoista
  14. Juu jatka tähän malliin! Pidemmän aikaa jo ittelläki tuntunu että hitto vie mä olen muutakin kuin äiti! Olosuhteiden pakosta olen totaaliyksinhuoltaja ja tarttisin kipeästi ihan omaa aikaa. YKSIN. En jaksa lukea yhtään äitiyden suorittamisesta.

    VastaaPoista
  15. Enemmän mua huolestuttaisi jos naiset katsoisivat lapsen saamisen jälkeen itseään ja elämäänsä VAIN äitiyslasien takaa. Osalla on puoliso ja ystäviä, mitä heille tapahtuu jos nainen on vain äiti? Lapset kasvaa, elämä menee eteenpäin. Itse kaipaisin sellaisia esimerkkitapauksia tähän tulevaan elämän mullistavaan asiaan nimeltä vauva, missä äidit eivät ole vain Äitejä isolla Ä:llä, vaan tavallisia aikuisia ihmisiä harrastuksineen, avioliittoineen, yksilöllisine tarpeineen kaikkineen. Koska epäilen vahvasti, että mielenkiintoni kohdistuisi kesästä eteenpäin vain ja ainoastaan jälkikasvuun liittyviin asioihin, hamaan hautaan asti. Hetkellisesti varmasti elänkin vain vauva-aikaa, mutta sen jälkeen.

    VastaaPoista
  16. Hei!
    Täälläkin on lapseton kolmikymppinen lukija, joka ei ole seurannut blogiasi lapsijuttujen takia vaan ennemminkin niistä huolimatta =) Pidän kirjoitustyylistäsi ja asenteestasi. Hienoa, että altistat itsesi uusille ja pelottavillekin asioille, kuten juoksukoulu. Aiheiden monipuolistuminen olisi vain hienoa. Olet välillä hipaissut yhteiskunnallisiakin asioita, anna palaa vain!

    VastaaPoista
  17. Lapsia minulla ei ole, äiti en ole ja ne perinteiset mammablogit eivät siis kiinnosta. Mutta eihän omm sellainen olekaan! Minulle blogisi on hyvin kirjoitettu, onnistuneilla valokuvilla sävytetty blogi, jossa tapahtuu ja joka peilaa koko ajan aikaansa ja ympäristöään. Sulla nyt "vain sattuu olemaan" (sori, en osannut ilmaista tätä järkevämmin :D) lapsi, mikä taas näkyy siinä peilaamassasi elämässä. Sun linja on tosi hyvä ja elämänmakuinen, luen mielelläni tekstejäsi jatkossakin. Eli anna mennä vaan!

    VastaaPoista
  18. Justiinsa sen takiakin täällä on kiva käydä, kun eivät postaukset ole pelkkää äityittä. Ekoina kertoina tänne törmätessäni kerroit kai Lidlin luonnonmukaisista naamarasvoista yms. Jäin koukkuun. Lapsijutut on plussaa, kun itselläkin tuo mukelo sattuu olemaan mutta ei suinkaan mitään pakkopullaa. Molempi parempi. :D

    VastaaPoista
  19. Moikka!

    Nyt ei liity tekstiin, vaan kuvaan.
    Mitkä noi vaunut on? Ne nimittäin näyttää meidän vaunujen kanssa identtisiltä (väri vaan on eri), ja veiviosa, joka yhdistää kuomun ja kopan todistaa. Olen kahlannut puoli internetziä etsimässä samanlaisia vaunuja ja olisin todella kiinnostunut kuulemaan vaunujen mahdollisen merkin (ovatko ne hollantilaiset?) + saako niihin jostain uusia umpikumeja? (Kuvasta ei oikein erota, ovatko kumit hiukan likaiset uudet vai vanhat haurastuneet.)

    Laitoin kotisivukohtaan linkin kuviin tosta omasta kärrystäni, todisteeksi tai mitä vaan, etten ole vaan joku random-vaunuhullu vaan käytännön avun tarpeessa oleva henkilö. Me jouduttiin hapristuneiden kumien takia vaihtamaan koko pyörät. Niin kernaasti ottaisin ne sirot alkuperäiset vanteet takaisin.

    Terveisin mistä tahansa vihjeestä kiitollinen

    VastaaPoista
  20. No kun mun mielestä me äiditkin ollaan naisia ja ihmisiä myös ja kukin omia persooniamme, ettei typistetä itseämme pelkkään äidin rooliin.

    Äidin rooli on äidille varmasti tärkein ja rakkain, eihän se ole rooli oikeastaan vaan se oma elämä jota äitinä eletään. Elämään mahtuu, pitääkin mahtua, paljon muutakin: kirjallisuus, liikunta, musiikki, kaverit, ihana aviomies ja vaikkas mitä muuta, minun tapauksessa. Äidille on hyvä olla kiinnostunut muustakin kuin äitiydesta...Lapsellekin on varmaan kivempi sellainen mutsi, joka ei tavaa kaikkia oppaita ulkoa ja noudata joka-ainoaa valloilla olevaa kasvatustrendiä! Ottaa välillä rennosti.

    Minulla mussukoita on siis neljä, vanhin eskarissa ja nuorin vasta 3kk. Elämä kulkee pitkälti nyt rintaruokittavan aikatauluilla, mutta elämässä tapahtuu paljon muutakin. Liikkua pitää ainakin joka päivä ja jokusen työpalaverin tulevien suunnittelemiseksi taidan sopia lähiviikoille. Meikkitilauksen pistin menemään tänään ja palsuja varten hain uuden yläosan jo tänään. Samalla lapset hoidetaan kotioloissa. Aikataulut teen lasten ehdoilla ja lapset ovat tietenkin kaikkein tärkeintä, oma perhe.

    Eihän kyse ole siitä, että äitiys kyllästyttää. Kysehän on siitä kun meistä naisista vain on niin moneksi ja resursseja ei pidä tuhlata!:D

    VastaaPoista
  21. Joo-o, anti tulla vaan. Keikat, lempibändit, ravintolat, uudet baarit, huulipunat, ihan mitä vaan. Mutta voit sä myös jakaa hyvät lapsenvahtikokemukset ;). Lapsemme ovat aika lailla samassa iässä ja luin blogiasi joskus hullun lailla. Syksyn mittaan olen lueskellut harvemmin ja harvemmin, kuten muitakin blogeja. Melkein huomaamatta. Syynä justiinsa sama jonkinkaltainen kyllästyminen. Tosin aina kun muistin taas blogisi olemassaolon kahlasin kaikki postaukset läpi ja muistin, ai niin, tää oli muutakin kuin mutsijuttua :D.

    VastaaPoista
  22. Täälläkin ilmoittautuu yksi äitiyskuplan puhkaissut! Mulle soitettiin taannoin KaksPlussasta, ja totesin myyjälle, etten tosiaankaan jaksa käyttää sitä vähää työn ja äitiyden välistä omaa aikaani lukemalla lapsista ja äitiydestä. Miksi pitäisikään? Toki lapsi on edelleen esillä omassa blogissa ja lapsijutut tulee muiden blogeista luettua, mutta neuvolakuulumisten jakaminen tai seuraaminen alkaa olla jo so last season. Viime aikoina on ollut ihana huomata, että osaan ihan uudella tavalla innostua asioista, jotka on vaan ihan minun omiani: oma aika ei siis tarkoita enää pelkästään lastenvaatekutsuille menoa vaan ensi viikolla olen menossa niiden sijaan kirjallisuuspiiriin (rock on!).

    VastaaPoista
  23. Jee! Ihanaa :) Vaikken en itse olekaan "lapsellinen" olen seurannut kavereitteni kasvua ihmisenä ja äitinä :) Itse olen aina ihmetellyt naisia jotka esittelevät itsensä aina ensimmäisenä "äitinä", niinkuin koiranomistajat esittelivät itsensä "koiranomistajana".

    VastaaPoista
  24. Nyt veit jalat suustani! Eipä mulla ole tähän mitään lisättävää, koska samanlaista ajatusta on aina kytenyt minullakin kahden vuoden bloggaamisen ajan. :-D Anna siis tulla vaan!

    VastaaPoista
  25. Ihan hävettää tunnustaa neljän lapsen äitinä, että mua ei ole koskaan napannu lukee mitään lapsi, äitiys tai arkiralliblogeja...en tiedä ehkä mus on joku vika, mutta en ole vain sitä tyyppiä ;)

    VastaaPoista
  26. Sun sujuvaa tekstiä on aina ilo lukea, oli aihepiiri mikä tahansa.

    VastaaPoista
  27. Pakko kommentoida kun tosta kuvasta tuli mieleen.. Olen kaupassa töissä ja meillä käy asiakkaana yksi tyttö joka on ihan niin kuin sinä, pukeutumistyyliltään siis, kuviollisia leggareita ja maiharia myöten. Naurattaa joka kerta kun nään sen että on taidettu Ommista lukea ja ihan vähän tykästyä.. =)
    Mutta joo, blogi elää kirjoittajansa mukana ja kuvittelisin että suurin osa lukee sun juttuja sun takia, ei niinkään genren. Oi Elsa Elsa? =D

    VastaaPoista
  28. Olen löytänyt blogisi vasta viime vuonna kun itsekkin tulin äidiksi ja tykästyin. Yksi syy on ehdottomasti se että blogi ei pyöri vain äitiyden ympärillä vaan elämässä voi olla muutakin vaikka onkin äiti eikä se silti tee yhtään huonommaksi äitiksi.

    Ps. Välillä kun on tuntunut etten jaksa tai pysty, niin olen saanut voimia siitä kun olen ajatellut kuinka tekin touhuatte vaikka mitä ja napannut pojan kainaloon ja mennyt :) Joten Kiitos siittä.
    Ja nyt ku kerranki aloin kommentoimaan, niin se pitää vielä sanoa että ne teijän viikottaiset yhteiskuvat oli ihania (Pitäisi itsekkin saada aikaiseksi) ja aivan huippu nimi Kaamoksella :)
    Kaikkea hyvää teille.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images