Tietoa mainostajalle ›

MARIMEKKONI

Marimekko on lukioikäisestä asti ollut mieleeni. Muistan, kuinka luin Trendi-lehdestä Unikon uudesta tulemisesta ja pinkki unikkomekko oli s...

marimekko kevat 2014

marimekko kaamos

marimekko 3

marimekko kortit

marimekko 2

marimekko kattaus

Marimekko on lukioikäisestä asti ollut mieleeni. Muistan, kuinka luin Trendi-lehdestä Unikon uudesta tulemisesta ja pinkki unikkomekko oli saatava, vaikka sellaisia ei mallistosta löytynyt. Tehtiin sitten itse. Samaan aikaan jokaiselle asialle piti olla oma maripussukkansa, niin kynille, meikeille kuin silmälaseillekin. Sukat olivat Marimekkoa, laukku aanelonen, paita palloinen ja look muutenkin aika seiskytlukuinen. Jossain vaiheessa pursusi jo niin pahasti korvista, että oli pakko pitää taukoa.


Lapsen saannin jälkeen Marimekko on ollut taas ajankohtainen. Lasta on kiva pukea värikkäisiin vaatteisiin, raitoihin ja palloihin ja itsellekin on helppo olla reiluissa mekoissa, missä on hyvä olla. Viime talvena ystäväpiirini järkytykseksi aloin himota unikkoa kotiimme, vaikka sen jos jonkun piti olla niin nähty. Hamstrasin kevereiden unikot itselleni, ja nyt löytyy patakinnasta ja kassia sinisenä, sekä sitä kaikkein suosituinta pinkkiä unikkoa verhossa. Ja ei, en koe vilunväristyksiä. Uusin unikkokiinnitykseni on vielä kaverini luona, pinkkiunikkoinen lepakkotuoli! Asumme kohta Unikkolassa :D


Minun Marimekkoni on hullu, värikäs, kaaoksenkin anteeksi antava, elävä ja rohkea. Se sopii kotiimme kaiken muun keskelle, tukemaan kotimme värikästä ja ehdottomasti rentoa ilmapiiriä. Minun marimekkoni ei pönötä eikä sitä tarvitse yhdistää muihin deigntuotteisiin. Se ei julista mitään eikä sitä tarvitse miettiä sen kummemmin, Marimekko kuuluu kotiimme aina.


marimekko unikko


Ensi vuonna Marimekolla juhlitaan Maija Isolan 50-vuotiasta Unikkoa. Juhlavuonna unikko näkyy varmasti ympärillämme enemmän mitä muutamaan vuoteen. Oletteko valmiita Unikon paluuseen? ;)


(Kuvat otettu tänään Marimekon kevään 2014 esittelytilaisuudessa.)


Seuraa blogiani FacebookissaBlogilistalla tai Bloglovinin kautta.

20 kommenttia

  1. Tuo mustavalkoinen kaupunkikangas on kyllä kiva! Tosin keväällä ja kesällä haluan taas hieman enemmän väriä kotiin, joten kotiutan vaarmaan jonkun iloisemman värisen kankaan.

    VastaaPoista
  2. Viimeaikoina marimekko on ollut paljon esillä ei-niin-positiivisessa valossa. En ole perehtynyt aiheeseen kovin tarkkaan, mutta ei kyllä mukavia juttuja. Näiden kopiointi-juttujen jälkeen jäinkin pohtimaan että missä marimekon tuotteet valmistetaan? Onko suurin osa "designed in finland, made in intokiina"?

    VastaaPoista
  3. Mulla on muistona 2000-luvun alun unikkobuumista kahviastiasto, ja jotain muuta pientä. Sittemmin tuli kyllä totaalikyllästyminenkin, mutta ehkä sitä pikkuhiljaa olisi taas kuosille valmis ;D

    VastaaPoista
  4. Ei vitsit, mun äiti oli töissä Marimekossa ja mulla on niin monta maritraumaa (kun lapsena puettiin pelkkään jokapoikaan ja koti oli täynnä skooleja) mutta toi sun pojan paitakuosi, siihen liittyy monta rakasta muistoa kuten eka penaali kun aloitin koulun. Huoh! Retroo!

    VastaaPoista
  5. Mulla oli aikoinaan unikkokuosinen lepakkotuoli, pinkkinä. Värjäsin päällisen pari vuotta sitten mustaksi, jotta sain tuolille uuden elämän. Ja nyt ehkä snadisti harmittaa. Eli juu, olen valmis unikon uudelleen tulemiselle.. ;)

    VastaaPoista
  6. Huh, unikko tulee. En kestä, enkä varmaan pysty sitä kotiini laittamaan. Mulla oli ensimmäisessä kodissani punainen unikkoverho eteisessä, seuraavaan sitten ripustin verhon keittiöön ja "joulupukki" toi toisen verhon pariksi. Eräässä asunnossa verhot hiukkasen haalistuivat ja se todella näkyy, lähdin kesäksi töihin muualle ja jätin verhot kiinni. Keskipäivän aurinko oli niihin porottanut koko kesän verhojen ollessa tasan samassa asennossa. Nyt verhot on allergian vuoksi tuolla yläkaapissa jemmassa. Parempi olla vannomatta kuitenkin ei koskaan, koska verhot ei kiertoon ole päätyneet. Jokaisesta ikkunasta löytyy kyllä Marimekon verhot, joista tykkään ihan hirveästi! Väri ja kuosit taitaa olla minullakin se juttu mikä viehättää, kun vuokrakodeissa muuten on ollut vaikea saada väriä valkoisiin seiniin.

    Tykkään Marimekon jutuista yhä enenevässä määrin, vaatteet ovat alkaneet miellyttää silmääni. Lieneekö tämä merkki keski-ikäistymisestä... Puolestaan raitapaidat (joita on kaapissa parisenkymmentä) pursuaa korvista ulos ja niitä ei tänä vuonna ole huvittanut pukea päälle.

    VastaaPoista
  7. Mua ei tuo houkuttele oikeastaan ollenkaan, mutta haluaisin ylläri ylläri tuota kelta-oranssia unikkoa!

    VastaaPoista
  8. Niin on ollut esillä ja siksi tämä postaus ei olekaan negatiivinen, olen saanut siitä tarpeekseni. Henkilökohtaisesti minusta kopiointijupakat ovat suunnittelijoiden eikä merkin moka, en usko merkin tilanneen kopiota tai hyväksyvän kopioimista.

    Osa tuotteista tehdään Marimekolla ulkomailla kyllä, niinkuin suurimmalla osalla merkeistä, jotka on suomalaisomistuksessa ja suunnitellaan Suomessa. Mitä olen tuotantotavoista puhunut marimekkolaisten kanssa, ei ulkomaisissakaan toimittajissa ole mitään pimitettävää tai salattavaa.

    VastaaPoista
  9. Lisko= Esa Saarinen kuosi. En tiedä miksi mulle tulee se mieleen kuosista, mutta näin on. Tykkään tosi paljon lisko-kuviosta, se saisi kyllä tulla takaisin jonain mahtavina anorakkeina ja muina ysäriasioina <3

    VastaaPoista
  10. Sieltä se tulee, kohta harmittaa enemmän kun alan keulimaan omalla tuolillani :D

    VastaaPoista
  11. Et ole ainoa unikkotraumoinesi, ja kyllähän se löi yli meillä Suomessa missä kaikki mahdollinen myytiin unikkona. Silloinhan oli unikkotelkkareitakin ja nyt ois tosi siisti, jos sais sellaisen!

    Mä en oo koskaan ollut mikään raitapaitafriikki, yöpaitana raidat on kyllä ehdottomasto parhaita mutta muuten vaatetuksessa suurin suosikki on erilaiset mekot ja tunikat kivoilla kankailla, yleensä ei trikoisena.

    VastaaPoista
  12. Mulla oli unikkona siniset verhot ja pussilakanasetti. Ne verhot kyllästyttää ja onkin jäänyt lapsuudenkotiin pikkusiskolle, mutta pussilakanasetti on yhä yksi lemppareista! Miten voikaan jokin pysyä niin hyvän tuntuisena, kirkkaana ja ihanana ainakin sadan pesun jälkeen? Pitäis ruveta kans hamstraamaan marimekkoa lisää. ;)

    VastaaPoista
  13. Mutta meilläpä ei muuten ole yksiäkään Marimekon pussilakanoita! Pitäisi varmaan kirjoittaa joulupukille moisista, trikoolakanat himottaisi aika lailla<3

    VastaaPoista
  14. Mä tykkään Marimekosta. Periaatteessa. Räikeät kuosit vain eivät ole minua. Tykkään silti katsella niitä esim. ystävien kotien sisustuksessa, omaani en niitä ottaisi. Ja Unikkokuosi aiheuttaa minussa kylmiä väreitä, eikä hyvässä mielessä. En ole koskaan ko. kuosista pitänyt. En tiedä, mikä siinä mättää. Sen sijaan Marimekon Muija-kuosi on suuri rakkauteni, ollut jo monta vuotta. Ja tietyt vaatteet kuuluvat kuolauslistalle edelleen :-)

    VastaaPoista
  15. Meillä taitaa olla hieman erilainen maku :P

    VastaaPoista
  16. Sehän mun mielestä on just virkistävää, miten erilaiset maut ihmisillä voi olla ja niistä voi keskustella. Mä usein ihailen esim. ystäväni kirjavia Marimekko-verhoja, jotka sopivat heidän kotiinsa täydellisesti, mutta en suin surminkaan laittaisi niitä omaan olkkariin roikkumaan.

    VastaaPoista
  17. Mun täytyy skipata ne kuvat ;).

    VastaaPoista
  18. Ei ne mitään unikkoja ole vaan kyklooppeja! Sain punaisia ja vihreitä pilkkuja jo pelkästään marimekon liikkeen ohi kulkemisesta ihan viime vuosiin asti, mutta uusien suunnittelijoiden ja kuosien myötä olen kotiuttanut muutamia marimekon tuotteita. Viimeisin ostos on isoisän puutarha-kuosiset tyynynpäälliset. Tykästyin kuosiin jo vähän ennen "kohua" eli olisin ostanut ne joka tapauksessa :)

    VastaaPoista
  19. mä olen valmis unikon paluuseen! Just ostin 3m pinkkiä unikkotrikoota joten niihin ainakin lapset pukeutuu ensi kesänä. Oikeesti en unikosta kauheasti tykkää, anopin joskus ostamat ruskeat unikkoverhot meillä on kyllä työhuoneessa. Jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi niitä vaihtaa.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images